Juha Vuorisen neljännessätoista kolumnikokoelmassa Ennenkuulumaton matkapäiväkirja kaunokiroileva siilipää kiertää ympäri Eurooppaa tehdäkseen lopulta läkähdyttävän comebackin rakkaaseen Tuusulaansa.
Vuorinen ei säästele ainakaan itseään paljastaessaan toinen toistaan koomisempia matkakommelluksia vuosilta 2011–2022. Kirjan tapahtumien aikana kaksi lapsista on jo ehtinyt täysi-ikäistyä ja käytökseltään aikuistuakin, mitä ei kuitenkaan tapahdu heidän isälleen. Pappa Vuorinen paahtaa edelleen nuppi raivosta punaisena aina kun maailma ei toimikaan hänen pienen mutta kimeän pillinsä mukaan.
Mutta ei se jälkikasvunkaan kaali kolhuitta säästynyt, kun päätä hakattiin ekan tikin arvoisesti seinään kanarialaisessa perhehotellissa. Ja tuskin ihan lääketieteen oppikirjojen mukaan silloinkaan mentiin, kun äiti Vuorinen haki troppia korvatulehdukseensa ja lääkäri tuikkasikin ruiskunsa isä Vuorisen kannikkaan.
Kirjan häntäpäähän on koottu aiemmista hyväntekeväisyyskirjoista tuttuja tuoreempia havaintoja ajalta, josta aikanaan historiaa kirjoitetaan ISOIN KIRJAIMIN.
Tuntuu että kirjan kohderyhmänä on keski-ikäiset pissakakka-huumorin ystävät, joista en valitettavasti ole kumpaakaan. Alapäävitsit aiheuttivat korkeintaan laimean hymähdyksen, mutta enimmäkseen ne aiheuttivat myötähäpeää. Voi sopia joillekin, mutta itselleni tämän lukeminen oli kirjan tyylillä sanottuna lähinnä paskan pakottamista.
No ei nämä kyllä ihan ennenkuulumattomia juttuja olleet Vuorisen hyväntekeväisyyspokkareita lukeneelle ja Vuorissaarnoja kuunnelleelle. Muuten taattua Vuorisen perhettä ja sopiihan se päänsäryn paranteluun.