What do you think?
Rate this book
Meitä vastaan rikkoneet
Kuulaan kaunis esikoisromaani syömishäiriöstä.
Herkkä ja väkevä romaani kokoaa yhteen sirpaleita lapsuudesta Jehovan todistajissa ja aikuisuudesta sairaalaosastolla. Nuoren naisen selviytymistarina kuvaa monivivahteisesti, millaista on sairastua ja kuulua eristävään yhteisöön, jonka totuus ei kestä kysymyksiä.
Silja tekee kaikkensa ollakseen kunnon Jehovan todistaja. Kun maailmalliset luokkatoverit kirmaavat urheilukentillä, ala-asteikäisen tytön kenttäpäivät kuluvat ovelta ovelle kiertäen Vartiotorni kourassa. Mutta Silja ei voi olla miettimättä, mitä pahaa joulussa on, miksi opiskelu on synti ja miten heikoimpien puolia pitävä Aapo-ihastus ei voisi päästä paratiisiin. Ankara äiti laittaa kysymyksille tiukasti pisteen; kunnon kristitty ei epäile. Kontrolli oman elämän kulusta on minimissä, ja Siljan on löydettävä hallinnantunne muualta – vaikka se veisi kymmenen vuotta myöhemmin syömishäiriöklinikalle.
Herkkä ja väkevä romaani kokoaa yhteen sirpaleita lapsuudesta Jehovan todistajissa ja aikuisuudesta sairaalaosastolla. Nuoren naisen selviytymistarina kuvaa monivivahteisesti, millaista on sairastua ja kuulua eristävään yhteisöön, jonka totuus ei kestä kysymyksiä.
Silja tekee kaikkensa ollakseen kunnon Jehovan todistaja. Kun maailmalliset luokkatoverit kirmaavat urheilukentillä, ala-asteikäisen tytön kenttäpäivät kuluvat ovelta ovelle kiertäen Vartiotorni kourassa. Mutta Silja ei voi olla miettimättä, mitä pahaa joulussa on, miksi opiskelu on synti ja miten heikoimpien puolia pitävä Aapo-ihastus ei voisi päästä paratiisiin. Ankara äiti laittaa kysymyksille tiukasti pisteen; kunnon kristitty ei epäile. Kontrolli oman elämän kulusta on minimissä, ja Siljan on löydettävä hallinnantunne muualta – vaikka se veisi kymmenen vuotta myöhemmin syömishäiriöklinikalle.
375 pages, Hardcover
Published August 8, 2022
27 people are currently reading
969 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 113 reviews
August 26, 2022
Camilla Nissisen esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet (Tammi, 2022) kertoo Siljasta, joka kasvaa Jehovan todistaja -perheessä. Rinnakkain tarinassa kulkee nykyhetki, jossa Silja on psykiatrisella osastolla vakavan syömishäiriön vuoksi.
”Hän luulee, että pelkään ruokaa, vaikka totuus on, että ruoalla hallitsen pelkoa”, Silja pohtii. Mitä Silja sitten pelkää? Ainakin sitä, ettei ole koskaan Jehovan tai muiden Jehovan todistajien silmissä tarpeeksi hyvä ja puhdas, ei tee tarpeeksi kenttätyötä tai tartu jokaiseen tilaisuuteen todistaa Jumalansa puolesta.
Erosin itse Jehovan todistajista 14-vuotiaana. Tässä kirjassa on siis paljon tuttua. Häpeä ihmisten ovilla käydessä – ja häpeä siitä, että hävettää. Se, että korvat menevät lukkoon, kun joku sanoo Jehovan todistajia jehoviksi. Karttaminen eli ”rakkaudellinen auttamisjärjestely”. Ja ennen kaikkea se, ettei mitään saa kyseenalaistaa.
Minusta kirja siis antaa realistisen kuvan uskonnosta, vaikka toki oma kokemukseni on 25 vuoden takaa.
Jäin miettimään kirjan nimeä. Kuten kirjassakin todetaan, Jehovan todistajat eivät lausu Isä meidän -rukousta. Rukouksen kohta, josta lainaus on, liittyy anteeksiantoon. Päädyin pohtimaan, voiko antaa anteeksi yhteisölle, joka ei myönnä rikkovansa ihmisiä. Ja silti haluaisin lopuksi sanoa, että ymmärrän uskonnon – myös Jehovan todistajien – olevan monien elämässä valtava voimavara. Kuitenkin myös epäkohdista pitää pystyä puhumaan, ja siksi Nissisen teos on tärkeä. Ja se on myös kirjallisesti hieno. Toivon tälle näkyvyyttä esim. esikoiskirjoja palkittaessa.
”Hän luulee, että pelkään ruokaa, vaikka totuus on, että ruoalla hallitsen pelkoa”, Silja pohtii. Mitä Silja sitten pelkää? Ainakin sitä, ettei ole koskaan Jehovan tai muiden Jehovan todistajien silmissä tarpeeksi hyvä ja puhdas, ei tee tarpeeksi kenttätyötä tai tartu jokaiseen tilaisuuteen todistaa Jumalansa puolesta.
Erosin itse Jehovan todistajista 14-vuotiaana. Tässä kirjassa on siis paljon tuttua. Häpeä ihmisten ovilla käydessä – ja häpeä siitä, että hävettää. Se, että korvat menevät lukkoon, kun joku sanoo Jehovan todistajia jehoviksi. Karttaminen eli ”rakkaudellinen auttamisjärjestely”. Ja ennen kaikkea se, ettei mitään saa kyseenalaistaa.
Minusta kirja siis antaa realistisen kuvan uskonnosta, vaikka toki oma kokemukseni on 25 vuoden takaa.
Jäin miettimään kirjan nimeä. Kuten kirjassakin todetaan, Jehovan todistajat eivät lausu Isä meidän -rukousta. Rukouksen kohta, josta lainaus on, liittyy anteeksiantoon. Päädyin pohtimaan, voiko antaa anteeksi yhteisölle, joka ei myönnä rikkovansa ihmisiä. Ja silti haluaisin lopuksi sanoa, että ymmärrän uskonnon – myös Jehovan todistajien – olevan monien elämässä valtava voimavara. Kuitenkin myös epäkohdista pitää pystyä puhumaan, ja siksi Nissisen teos on tärkeä. Ja se on myös kirjallisesti hieno. Toivon tälle näkyvyyttä esim. esikoiskirjoja palkittaessa.
December 29, 2022
Huh huh. Väkevä, vangitseva. Valtavan voimakas lukukokemus, joka pakotti tuntemaan paljon ja vaikeita. Välillä voin jopa fyysisesti huonosti. Oli mielenkiintoista kokea tämä syömishäiriökertomus Raisa Omaheimon Ratkaisuja läskeille -teoksen jälkimainingeissa.
Nissinen ei selitä, hän näyttää. Hän näyttää, millaisia muotoja uskonnollisen yhteisön henkinen väkivalta ja patriarkaalisuus käytännössä saavat. Teos kommentoi naisen asemaa paitsi uskonnollisessa yhteisössä myös yhteiskunnassa laajemmin.
Erityisen voimakas on kuvaus äidin pakkomielteestä hallita tyttärensä painoa ja ulkomuotoa. Nissinen kuvaa briljantisti minäkertojan äitiä, joka yrittää rakastaa ja ohjata tytärtään sisäistetyn naisvihan, läskifobian, oman syömishäiriönsä ja patriarkaatin nujertaman toimijuutensa läpi. Todella vihasin tuota äitiä ja näin hänen toimissaan pitkään kaikkea muuta paitsi rakkautta. Hän pyrkii hallitsemaan sitä vähää, mihin hänellä on valtaa.
Nissisen teos on hyvä muistutus siitä, että hiljakseen feministiselle ymmärrykselle avautuva yhteiskunta kätkee edelleen sisäänsä myös vyöhykkeitä, joita tämä kehitys ei koske. Tai no, pakostikin koskee jollakin tavalla ja yhä enenevässä määrin, vaikka sitten kuinka hitaasti. Yhteiskunnan vaikutteet tihkuvat läpi kyllä. Ilmeisesti kanssani samanikäinen Nissinen kuvaa omaa nuoruuttaan ja nuorta aikuisuuttaan. En tiedä, kuinka paljon Jehovan todistajien maailma on sen jälkeen muuttunut. Konservatiiviset uskonyhteisöt toki elävät omasta vastakulttuuristaan ja karsastavat ulkopuolisia vaikutteita. Koulua käyvät lapset ja nuoret kohtaavat yhteisönsä ulkopuolisen maailman kuitenkin joka päivä.
Mietin, miten tuhovoimainen on se yhteisö, joka tarjoaa lisää kuria ja eristystä "ratkaisuksi" tilanteessa, jossa minun tuntemani maailman keinot olisivat täysin päinvastaiset. Miten kukaan voi selviytyä edes jokseenkin järjissään sellaisessa ympäristössä?
Meitä vastaan rikkoneet on hienoin ja todistusvoimaisin lukemani kuvaus sekä syömishäiriöstä että kontrolloivassa uskonyhteisössä elämisestä ja siitä irrottautumisesta. Se on myös kirjoitettu kuulaalla, kauniilla kielellä, jonka osuvuutta ja sointia on aika ajoin pysähdyttävä ihmettelemään.
Nissinen ei selitä, hän näyttää. Hän näyttää, millaisia muotoja uskonnollisen yhteisön henkinen väkivalta ja patriarkaalisuus käytännössä saavat. Teos kommentoi naisen asemaa paitsi uskonnollisessa yhteisössä myös yhteiskunnassa laajemmin.
Erityisen voimakas on kuvaus äidin pakkomielteestä hallita tyttärensä painoa ja ulkomuotoa. Nissinen kuvaa briljantisti minäkertojan äitiä, joka yrittää rakastaa ja ohjata tytärtään sisäistetyn naisvihan, läskifobian, oman syömishäiriönsä ja patriarkaatin nujertaman toimijuutensa läpi. Todella vihasin tuota äitiä ja näin hänen toimissaan pitkään kaikkea muuta paitsi rakkautta. Hän pyrkii hallitsemaan sitä vähää, mihin hänellä on valtaa.
Nissisen teos on hyvä muistutus siitä, että hiljakseen feministiselle ymmärrykselle avautuva yhteiskunta kätkee edelleen sisäänsä myös vyöhykkeitä, joita tämä kehitys ei koske. Tai no, pakostikin koskee jollakin tavalla ja yhä enenevässä määrin, vaikka sitten kuinka hitaasti. Yhteiskunnan vaikutteet tihkuvat läpi kyllä. Ilmeisesti kanssani samanikäinen Nissinen kuvaa omaa nuoruuttaan ja nuorta aikuisuuttaan. En tiedä, kuinka paljon Jehovan todistajien maailma on sen jälkeen muuttunut. Konservatiiviset uskonyhteisöt toki elävät omasta vastakulttuuristaan ja karsastavat ulkopuolisia vaikutteita. Koulua käyvät lapset ja nuoret kohtaavat yhteisönsä ulkopuolisen maailman kuitenkin joka päivä.
Mietin, miten tuhovoimainen on se yhteisö, joka tarjoaa lisää kuria ja eristystä "ratkaisuksi" tilanteessa, jossa minun tuntemani maailman keinot olisivat täysin päinvastaiset. Miten kukaan voi selviytyä edes jokseenkin järjissään sellaisessa ympäristössä?
Meitä vastaan rikkoneet on hienoin ja todistusvoimaisin lukemani kuvaus sekä syömishäiriöstä että kontrolloivassa uskonyhteisössä elämisestä ja siitä irrottautumisesta. Se on myös kirjoitettu kuulaalla, kauniilla kielellä, jonka osuvuutta ja sointia on aika ajoin pysähdyttävä ihmettelemään.
August 27, 2022
Väkevä lukukokemus, vei mukanaan. Itsekin synnyin Jehovan todistaja -perheeseen, ja pystyin eläytymään moniin Siljan kokemuksiin. Varsinkin koulukokemukset tuntuivat tutuilta. Siljan kokemukset tuntuvat uskottavilta ja sydäntäraastavilta. Luin kirjan yhteen menoon yhdessä päivässä. Suosittelen myös muille kuin Jehovan todistajille; kirja auttaa ymmärtämään millaista on elää tässä fundamentalisessa ultrakonservatiivisessa uskonyhteisössä. Myös vielä tähän uskontokuntaan kuuluvat voisivat hyötyä kirjan lukemisesta, se voisi auttaa heitä näkemään yhteisönsä epäkohtia.
March 17, 2024
tää oli tosi ajatuksiiherättävä. en oo koskaan enne lukenu kirjaa jossa ois jehovan todistajii ja muutenki tiiän melko vähän heistä nii oli kyllä tosi mielenkiintosta lukee täst aiheesta!
kirjan toinen pääaihe tosiaan oli myös sit syömishäiriö ja tää oli musta melko hyvin kirjotettu sen osalta! tosi huonosti löytyy (mun mielestä) syömishöiriöistä hyvin kertovia kirjoja, mutta tää oli onnistunu siinä ihan hyvin: realistinen ja epä romantisoiva! myös psykiatrista sairaalaa oltiin musta osattu käyttää hyvin miljöönä niin, että siinä pysy sellanen todenmukaisuus!
.
Siljan äitiä mun teki useesti mieli läpsästä kasvoille ja sanoo hälle pari valittua sanaa. Siljaa taas haluisin halaa ja kertoo hälle, että hän ja hänen kehonsa on upeita!🥺🫶🏽
.
melko rankka kirjahan tää tosiaan saattaa olla, joten sitä kannattaa miettii ennen ku tähän kirjaan tarttuu, mutta kyllä tää myös tosi opettava ja silmiiavaava osaa olla!✨
kirjan toinen pääaihe tosiaan oli myös sit syömishäiriö ja tää oli musta melko hyvin kirjotettu sen osalta! tosi huonosti löytyy (mun mielestä) syömishöiriöistä hyvin kertovia kirjoja, mutta tää oli onnistunu siinä ihan hyvin: realistinen ja epä romantisoiva! myös psykiatrista sairaalaa oltiin musta osattu käyttää hyvin miljöönä niin, että siinä pysy sellanen todenmukaisuus!
.
Siljan äitiä mun teki useesti mieli läpsästä kasvoille ja sanoo hälle pari valittua sanaa. Siljaa taas haluisin halaa ja kertoo hälle, että hän ja hänen kehonsa on upeita!🥺🫶🏽
.
melko rankka kirjahan tää tosiaan saattaa olla, joten sitä kannattaa miettii ennen ku tähän kirjaan tarttuu, mutta kyllä tää myös tosi opettava ja silmiiavaava osaa olla!✨
December 17, 2023
En suosittele teosta syömishäiriöisille henkilöille, mikäli sairaus ei ole hoitotasapainossa! Kirja sisältää paljon toksista kehonkuvausta, syömishäiriökäyttäytymisen kuvausta ja sairauteen johtavaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, mikä saattaa vaikeuttaa paranemista tai nostaa uudelleen pintaan häiriintyneitä ajatusmalleja.
Meitä vastaan rikkoneet kuvaa ansioituneesti lähisuhdeväkivaltaa ja uskonnollisen propagandan seurauksia. Kirjan päähenkilö painii uskonnollisen yhteisön aiheuttamien paineiden kanssa uskottavan oloisesti. Teoksen mielenkiintoisinta antia on Jehovan todistajien yhteisön sisään kurkistaminen. Syömishäiriön maailmaan lipuminen vaikuttaa tarinan olosuhteiden luontevalta seuraukselta. Muutamista epäjohdonmukaisuuksista huolimatta kirja on eheä ja tyylikkäästi muotoiltu kahden aikatason kokonaisuus. Tosin monet henkilöhahmot tarinassa jäävät melko yksiulotteisiksi.
Meitä vastaan rikkoneet kuvaa ansioituneesti lähisuhdeväkivaltaa ja uskonnollisen propagandan seurauksia. Kirjan päähenkilö painii uskonnollisen yhteisön aiheuttamien paineiden kanssa uskottavan oloisesti. Teoksen mielenkiintoisinta antia on Jehovan todistajien yhteisön sisään kurkistaminen. Syömishäiriön maailmaan lipuminen vaikuttaa tarinan olosuhteiden luontevalta seuraukselta. Muutamista epäjohdonmukaisuuksista huolimatta kirja on eheä ja tyylikkäästi muotoiltu kahden aikatason kokonaisuus. Tosin monet henkilöhahmot tarinassa jäävät melko yksiulotteisiksi.
April 10, 2023
Tykkäsin. Opin paljon uutta Jehovan todistajista ja se teema oli tosi kiinnostava. Syömishäiriötarina oli uskottava mutta tuntui että samanlaisia stooreja oon lukenut jo useamman aiemmin.
January 5, 2023
Huh, tää kirja triggeröi pahasti. Järkyttävän ahdistava kirja uskonnon nimissä harjoitetusta henkisestä väkivallasta. Ei ihme, että kirjan kertoja päätyy aikuisuuden kynnyksellä pakkohoitoon, kun on joutunut elämään kuvatunlaisessa ilottomassa, syyllistävässä, sairaassa, manipuloivassa ilmapiirissä, tukahduttavan seurakunnan ja perheen vaikutuspiirissä. Kirjan kertojan äitihahmon toiminta ja käytös on vastenmielistä, kajahtanutta ja pistää vihaksi. Periaatteessa äiti suorastaan aiheuttaa lapselleen syömishäiriön, tartuttaa saman elämänpelon, joka kahlitsee häntä itseään. Vaikka kirjan äitihahmon kontrolloiva käytös on äärimmäistä, ovat kirjassa kuvatut asiat hyvin tunnistettavia ja valitettavan universaaleja: tyttöoletettujen kehojen kommentointi ja arviointi, läskifobia, perfektionistinen jonkin dogman noudattaminen ja mahdottomien ideaalien ja sääntöjen mukaan eläminen sen sijaan, että ajattelisi itse jne.
January 9, 2023
Nyt on tammikuun yhdeksäs, ja luin mahdollisesti jo koko vuoden parhaan kirjan?
January 12, 2023
*sisältää vähän sisällön ruotimista, mutta ei varsinaisia paljastuksia*
Tämä kirja oli häikäisevä, herkkä ja surullinen. Mulle kirjoissa tärkeää on kokea jotain uudenlaista, oppia jotain uutta, ja tämä kirja täytti sen tarpeen hyvin. Mulla on pieni obsessio dokumenttien ja kirjojen muodossa kaikenlaisiin uskontoihin, ja tää oli yhdenlainen katsaus todistajiin. Mun ainoa aiempi kontakti Jehovan todistajiin oli paras ystäväni yläasteella, joka kuului tähän yhteisöön. Yläasteikäisenä oli muistaakseni vähän vaikeaa ymmärtää, miksi en voinut ystävääni kutsua synttäreille (ihan yksinkertaisesti vaan siksi, että en ajatellut, että se olisi _niin_ iso juttu)... Kuinka väärässä oonkaan ollut :D
Kirjan rakenne oli hyvä ja soljui eteenpäin mutkattomasti. Joka toinen luku kertoi Siljan tarinaa pikkutytöstä aikuiseksi, joka toinen sen sijaan käsitteli Siljan elämää psykiatrisella osastolla. Kieli on kaunista ja kuvaa hyvin ristiriitaisia tunteita, joita Silja kokee yhteisöään ja tiettyjä perheenjäseniä kohtaan.
Kirjassa on iso SV syömishäiriöille, läskifobialle ja muutenkin aika ajattelemattomalle kehopuheelle. Jotkut kohdat triggeröi mua, mutta kokonaisuudessaan tää kirja tiivisti hyvin sen, joka monelle on syömishäiriöiden ytimessä: tarve saada kontrolli jostain tai käsitellä vaikeaa tunnetta. Kirjan päähenkilölle ahmiminen, syömättömyys ja kaikki siltä väliltä ovat tapoja käsitellä häpeää ja syyllisyyttä, jota hän kokee omasta uskostaan (tai sen puutteesta). Kodin toksinen kehopuhe muotoutuu Siljan päässä normiksi, jonka mukaan hän elää ja ajattelee.
Vaikka hahmo kokee suuria antipatioita uskonyhteisöään kohtaan ja kyseenalaistaa oppeja, sävy ei missään vaiheessa ole epäkunnioittava tai syyllistävä. Sellaista oloa ei myöskään lukijalle tule: tämä kirja kertoo Siljasta ja hänen henkilökohtaisesta uskostaan, ei kenenkään muun kokemuksesta. Silja ymmärtää, miksi yhteisö on monelle tärkeä, miksi todistaminen tuntuu todelliselta ja miksi yhteisö on niin sulkeutunut. Vaikka itse en seiso lainkaan tämän uskonyhteisön oppien takana, tunsin yhteisön voiman, vaikuttavuuden ja samanaikaisen vaaran kirjan tekstistä.
Helmet lukuhaaste 2023 / 40. Kirjassa hylätään jotain
Tämä kirja oli häikäisevä, herkkä ja surullinen. Mulle kirjoissa tärkeää on kokea jotain uudenlaista, oppia jotain uutta, ja tämä kirja täytti sen tarpeen hyvin. Mulla on pieni obsessio dokumenttien ja kirjojen muodossa kaikenlaisiin uskontoihin, ja tää oli yhdenlainen katsaus todistajiin. Mun ainoa aiempi kontakti Jehovan todistajiin oli paras ystäväni yläasteella, joka kuului tähän yhteisöön. Yläasteikäisenä oli muistaakseni vähän vaikeaa ymmärtää, miksi en voinut ystävääni kutsua synttäreille (ihan yksinkertaisesti vaan siksi, että en ajatellut, että se olisi _niin_ iso juttu)... Kuinka väärässä oonkaan ollut :D
Kirjan rakenne oli hyvä ja soljui eteenpäin mutkattomasti. Joka toinen luku kertoi Siljan tarinaa pikkutytöstä aikuiseksi, joka toinen sen sijaan käsitteli Siljan elämää psykiatrisella osastolla. Kieli on kaunista ja kuvaa hyvin ristiriitaisia tunteita, joita Silja kokee yhteisöään ja tiettyjä perheenjäseniä kohtaan.
Kirjassa on iso SV syömishäiriöille, läskifobialle ja muutenkin aika ajattelemattomalle kehopuheelle. Jotkut kohdat triggeröi mua, mutta kokonaisuudessaan tää kirja tiivisti hyvin sen, joka monelle on syömishäiriöiden ytimessä: tarve saada kontrolli jostain tai käsitellä vaikeaa tunnetta. Kirjan päähenkilölle ahmiminen, syömättömyys ja kaikki siltä väliltä ovat tapoja käsitellä häpeää ja syyllisyyttä, jota hän kokee omasta uskostaan (tai sen puutteesta). Kodin toksinen kehopuhe muotoutuu Siljan päässä normiksi, jonka mukaan hän elää ja ajattelee.
Vaikka hahmo kokee suuria antipatioita uskonyhteisöään kohtaan ja kyseenalaistaa oppeja, sävy ei missään vaiheessa ole epäkunnioittava tai syyllistävä. Sellaista oloa ei myöskään lukijalle tule: tämä kirja kertoo Siljasta ja hänen henkilökohtaisesta uskostaan, ei kenenkään muun kokemuksesta. Silja ymmärtää, miksi yhteisö on monelle tärkeä, miksi todistaminen tuntuu todelliselta ja miksi yhteisö on niin sulkeutunut. Vaikka itse en seiso lainkaan tämän uskonyhteisön oppien takana, tunsin yhteisön voiman, vaikuttavuuden ja samanaikaisen vaaran kirjan tekstistä.
Helmet lukuhaaste 2023 / 40. Kirjassa hylätään jotain
August 24, 2022
Vaikea uskoa, että tämä kirja on esikoisromaani. Sen verran pysäyttävästi, uskottavasti ja hienosti kirja on kirjoitettu ja rakennettu.
Kirja ei etene kronologisessa järjestyksessä, ja silti, tai juuri siitä syystä se on mukaansatempaava kaikessa johdonmukaisuudessaan, ja silti yhtäaikaa, yllätyksellisyydessään.
Inhimillinen ja humaanin tuntuinen kirja, koskettava kokonaisuus. Uskonnosta, lahkosta, uskosta, dogmeista, kylmyydestä, Orwellimaisesta doublethink:istä, syömishäiriöistä, kasvatuksesta, tunnekylmyydestä, piilevästä ja näkyvästä vallanhamusta, alistamisesta, alistumisesta…
Kirja rankaisuista, joiden kielletään olevan rankaisuja. Siitä kuinka esimerkiksi kehoitetaan eristämään ystäviä ja perheenjäseniä, hylkäämään toisiaan. Ja siitä, kuinka joukosta erottaminen ja sosiaalinen eristäminen ja hyökääminen nimetään Orwellimaisen dystooppisesti ”rakkaudelliseksi auttamisjärjestelyksi”. Vähemmästäkin voi mieleen tulla särö tai isompikin vaurio.
Mutta ennenkaikkea, kirja on kertomus myös selviytymisestä.
Suosittelen lukemaan avoimin mielin. Ymmärtäen, ja tuomitsematta. Ajatuksella.
Kirja ei etene kronologisessa järjestyksessä, ja silti, tai juuri siitä syystä se on mukaansatempaava kaikessa johdonmukaisuudessaan, ja silti yhtäaikaa, yllätyksellisyydessään.
Inhimillinen ja humaanin tuntuinen kirja, koskettava kokonaisuus. Uskonnosta, lahkosta, uskosta, dogmeista, kylmyydestä, Orwellimaisesta doublethink:istä, syömishäiriöistä, kasvatuksesta, tunnekylmyydestä, piilevästä ja näkyvästä vallanhamusta, alistamisesta, alistumisesta…
Kirja rankaisuista, joiden kielletään olevan rankaisuja. Siitä kuinka esimerkiksi kehoitetaan eristämään ystäviä ja perheenjäseniä, hylkäämään toisiaan. Ja siitä, kuinka joukosta erottaminen ja sosiaalinen eristäminen ja hyökääminen nimetään Orwellimaisen dystooppisesti ”rakkaudelliseksi auttamisjärjestelyksi”. Vähemmästäkin voi mieleen tulla särö tai isompikin vaurio.
Mutta ennenkaikkea, kirja on kertomus myös selviytymisestä.
Suosittelen lukemaan avoimin mielin. Ymmärtäen, ja tuomitsematta. Ajatuksella.
April 13, 2023
Kyseessä on ilmeisesti kovin suosittu ja laajalti kiinnostusta herättänyt kirja, keikuin nimittäin varausjonossa kuukausia ennen kuin sain kirjan käsiini. Mutta luettuani kirjan ymmärrän kyllä miksi.
Jehovan todistajien toiminta ei ole itselleni kovin tuttua. Tiesin joitakin stereotypioita, mutta kirjaa lukiessani vietin kyllä aikaa googlessa tutkien, millaisiin asioihin sitä nyt sitten liikkeessä uskotaankaan ja miten homma toimii.
Kirja ahdisti ja joidenkin henkilöiden (erityisesti äiti) käytös suututti. Voimakas kirja, huh.
Jehovan todistajien toiminta ei ole itselleni kovin tuttua. Tiesin joitakin stereotypioita, mutta kirjaa lukiessani vietin kyllä aikaa googlessa tutkien, millaisiin asioihin sitä nyt sitten liikkeessä uskotaankaan ja miten homma toimii.
Kirja ahdisti ja joidenkin henkilöiden (erityisesti äiti) käytös suututti. Voimakas kirja, huh.
March 13, 2024
Toisenlainen selviytymistarina, mutta vereslihalla kirjoitettu. Vaikka tarina on fiktiota, on kirjailija itse ollut 1,5 vuotta suljetulla osastolla psykiatrisessa sairaalassa ja eronnut Jehovan todistajista. Vasta eroaminen jehovista edesauttoi paranemista. Näistä kokemuksista versoi tämä kirja, joka vei ainakin minut mennessään. Ei tätä niin vain laske käsistään. Ei ehkä kaunokirjallisuuden uudistaja ja siinä mielessä klassikkoainesta, mutta rohkea!
April 6, 2024
Riipaisevan koskettava kuvaus nuoren mielen hajoamisesta. Jehovan todistajien meininki on karua luettavaa. Jos ei halua uhrata kontrolloivalle yhteisölle koko elämäänsä, on rangaistuksena täydellinen eristäminen, suhteet perheeseen ja ystäviin katkeaa lopullisesti ja täydellisesti. On aloitettava nollasta, luotava itsensä uudestaan. Vaan kuka on ”minä”, jos ei ole vielä koskaan päässyt toteuttamaan itseään missään, vaan yhteisö on päättänyt kaikesta?
May 17, 2024
Kaikki on varmasti jo sanottu paljon paremmin, kuin itse osaisin, joten sanon vain: väkevä ja tärkeä kirja.
September 3, 2022
Odotin kirjaa uteliaana ja samalla pohdin, erottuuko tämä kirja niistä edellistä, mitä olen lukenut. Kyllä erottui. Todella ahdistava, jopa minulle, ja se on hyvän kirjan merkki. Vaikka jouduinkin hiukan pitämään taukoa, ettei kirjan ahdistus siirry minuun.
May 6, 2023
Raastava ja ahdistava, silti samaan aikaan kaunis ja herkkä. Tämä jää varmasti mieleen pyörimään vähäksi aikaa
July 7, 2025
Pelkäsin olevani jäävi tän arvion kanssa, koska kirjoittaja on myös ystäväni, mutta eihän tässä mittään ongelmaa ollutkaan! Sen verran tymäkkä esikoinen, ettei tarvihe kohteliaisuuspäissään kehua yhtään. Esikoiseksi äärimmäisen valmis, kokonainen, tunteikas (moneen suuntaan!) tarina Siljasta, joka kasvaa osana uskonnollista yhteisöä sairastuen lopulta syömishäiriöön etsiessään elämänsä reittejä.
Kirja liikkuu limittäin kahdella aikatasolla: Siljan lapsuudessa & teini-iässä sekä nykyhetkessä, jossa nuoreksi aikuiseksi varttunutta Siljaa hoidetaan laitoksessa. Aiheet ovat isoja ja painavia, mutta joukkoon mahtuu myös huumoria ja kauneutta.
Kirja liikkuu limittäin kahdella aikatasolla: Siljan lapsuudessa & teini-iässä sekä nykyhetkessä, jossa nuoreksi aikuiseksi varttunutta Siljaa hoidetaan laitoksessa. Aiheet ovat isoja ja painavia, mutta joukkoon mahtuu myös huumoria ja kauneutta.
September 4, 2022
Hui kuinka elävää tekstiä. Eri aikatasoilla pomppiminen tuo tähän sellaista muistelun ja kipuilun tunnelmaa. Siljan ja tämän äidin suhteesta oli vaikea lukea. Uskonto ja syömishäiriö toimivat aiheina rinnakkain hyvin. Kirja sai pohtimaan niihin molempiin liittyviä yhteisiä elementtejä: rituaaleja, sääntöjä, dualistisia jakoja hyvään ja pahaan, puhtaaseen ja likaiseen... Uskonnollisen kasvun kuvaus ehkä olikin mulle kirjan antavin osuus. Esikoiskirjaksi tämä oli todella tasokas!
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 26, 2023
Huhhuh, olipa ahdistava mutta paljon opettavainen matka! Kuten kuvauksesta voi tulkita, kirja voi olla joillekin lukijoille triggeröivä, joten valtavat sisältövaroitukset nyt ainakin syömishäiriöille. Syömishäiriöoireilu ja painostava uskonnollinen yhteisö kietoutuvat Siljan elämässä yhdeksi kuristavaksi vyyhdiksi; yhdestä ei pääse irti ilman toista. Kaunis ja varsin pätevä esikoisteos.
September 17, 2023
“Ehkä saan kerrankin valita itse.”
Pienestä asti Silja on aina halunnut valita oikein. Hän on halunnut sopeutua elämän antamaan muottiin, jota sanelee Jehova sekä ihmiset hänen ympärillään. Kunnes kaikki suistuu alamäkeen, ja Silja pakotetaan katsomaan itseään ja elämäänsä silmästä silmään.
Meitä vastaan rikkoneet on (Otava, 2022) Camilla Nissisen tummanpuhuva esikoisromaani, joka kertoo Jehovan todistajien joukossa kasvaneesta Siljasta. Romaani kokoaa nerokkaasti pala palalta kokonaiskuvaa Siljan elämästä; kuroen kiinni väliä alakouluikäisen tytön ja psykiatriseen pakkohoitoon joutuneen ihmisen varjon välillä. Esitellen samalla monia kivuliaitakin teemoja, kuten uskonnon ja yksilön ristiriita, syömishäiriö ja oman paikan etsimistä maailmassa.
Siljalle elämä Jehovan todistajien joukossa oli valittu valmiiksi: työ, koulutus, harrastukset ja ihmissuhteet. Aikuiset hänen ympärillään painottavat uskon tärkeyttä, sen käyttöä tarkoituksena ja voimavarana. Pieni Silja joutuu isoon maailmaan edustamaan uskoaan, eikä tyttö itsekään aina ymmärrä, miksi joulua ei saisi viettää, ja miksi maallinen Aapo ei saisi tulla mukaan paratiisiin.
“Kyllä mie siulle aamukahvit keittäisin.”
Romaani kerää palasia lapsuuden ja nuoren aikuisuuden välillä. Matkasta, joka alkaa uskon taimena ja päätyy psykiatriseen pakkohoitoon. Jokainen luku on kuin yksi pala Siljan elämän palapelistä, luoden niin tarkan kuvan, että toisinaan unohtaa lukevansa fiktiivisestä ihmisestä.
Tarinan päättyessä nykyhetkeen se kuitenkin antaa toivoa lukijalleen. Vaikka Silja on aina nuoreen aikuisikään asti yrittänyt kulkea oikeaa tietä, hänelle lopuksi avautuu maailma, joka ei ole täynnä äidin motkotusta tai yhteisön painostusta. Ei muotoilevia alushameita eikä vertauksia kiiltokuvamaiseen isoveljeen. Maailma, jossa on hyväksyttävää palvella myös omaa tahtoaan: “Vastapäinen on kauan hiljaa ja sanoo lopulta, että jokaisen pitää selvittää itse, millaista hyvä elämä on, ja ettei sitä pitäisi ottaa vastaan valmiiksi annettuna.”
Pienestä asti Silja on aina halunnut valita oikein. Hän on halunnut sopeutua elämän antamaan muottiin, jota sanelee Jehova sekä ihmiset hänen ympärillään. Kunnes kaikki suistuu alamäkeen, ja Silja pakotetaan katsomaan itseään ja elämäänsä silmästä silmään.
Meitä vastaan rikkoneet on (Otava, 2022) Camilla Nissisen tummanpuhuva esikoisromaani, joka kertoo Jehovan todistajien joukossa kasvaneesta Siljasta. Romaani kokoaa nerokkaasti pala palalta kokonaiskuvaa Siljan elämästä; kuroen kiinni väliä alakouluikäisen tytön ja psykiatriseen pakkohoitoon joutuneen ihmisen varjon välillä. Esitellen samalla monia kivuliaitakin teemoja, kuten uskonnon ja yksilön ristiriita, syömishäiriö ja oman paikan etsimistä maailmassa.
Siljalle elämä Jehovan todistajien joukossa oli valittu valmiiksi: työ, koulutus, harrastukset ja ihmissuhteet. Aikuiset hänen ympärillään painottavat uskon tärkeyttä, sen käyttöä tarkoituksena ja voimavarana. Pieni Silja joutuu isoon maailmaan edustamaan uskoaan, eikä tyttö itsekään aina ymmärrä, miksi joulua ei saisi viettää, ja miksi maallinen Aapo ei saisi tulla mukaan paratiisiin.
“Kyllä mie siulle aamukahvit keittäisin.”
Romaani kerää palasia lapsuuden ja nuoren aikuisuuden välillä. Matkasta, joka alkaa uskon taimena ja päätyy psykiatriseen pakkohoitoon. Jokainen luku on kuin yksi pala Siljan elämän palapelistä, luoden niin tarkan kuvan, että toisinaan unohtaa lukevansa fiktiivisestä ihmisestä.
Tarinan päättyessä nykyhetkeen se kuitenkin antaa toivoa lukijalleen. Vaikka Silja on aina nuoreen aikuisikään asti yrittänyt kulkea oikeaa tietä, hänelle lopuksi avautuu maailma, joka ei ole täynnä äidin motkotusta tai yhteisön painostusta. Ei muotoilevia alushameita eikä vertauksia kiiltokuvamaiseen isoveljeen. Maailma, jossa on hyväksyttävää palvella myös omaa tahtoaan: “Vastapäinen on kauan hiljaa ja sanoo lopulta, että jokaisen pitää selvittää itse, millaista hyvä elämä on, ja ettei sitä pitäisi ottaa vastaan valmiiksi annettuna.”
June 30, 2024
Camilla Nissinen kuvaa uskottavasti nuorten Jehovan todistajien maailmaa, eikä uskonnosta piirtyvä kuva ole yksiselitteinen. Uskonnon kautta Silja saa ystäviä ja yhteisön. Esimerkiksi uskovainen Arvo kuvataan lempeänä vanhuksena, joka on kiinnostunut myös nuorten elämästä. Toisaalta kaksinaismoralismi miesten ja naisten käytöksen normeihin liittyen on räikeää. Miehet pääsevät etenemään korkeaan asemaan ja heille sallitaan täysin erilainen käytös kuin naisille. Kuitenkin uskosta eronneita kartetaan ja mielenterveysongelmien väitetään johtuvan uskon heikkoudesta.
Siljan äiti-suhde on erittäin vaikea, ja äiti onkin juurisyy Siljan ongelmiin. Syömishäiriötä kuvataan kaunistelematta ja romantisoimatta, samoin osastojaksoa. Henkilökuvat ovat tarkkoja ja teoksessa pääsee tutustumaan taitavasti kuvattuihin henkilöhahmoihin ilman, että nimiä tai persoonia unohtaisi.
Kirja on kuin tuokiokuvien kooste, sillä luvut ovat hyvin ytimekkäitä, pitkälti parin sivun mittaisia. Niistä saa tiiviin kuvan aina kyseisistä hetkistä ja niiden vaikutuksesta kokonaisuuteen. Nissinen kuvaa vaiettuja aiheita ja mielen särkymistä koskettavasti. Lukukokemuksena teos on rankka ja inhorealistinenkin, mutta erinomainen.
Siljan äiti-suhde on erittäin vaikea, ja äiti onkin juurisyy Siljan ongelmiin. Syömishäiriötä kuvataan kaunistelematta ja romantisoimatta, samoin osastojaksoa. Henkilökuvat ovat tarkkoja ja teoksessa pääsee tutustumaan taitavasti kuvattuihin henkilöhahmoihin ilman, että nimiä tai persoonia unohtaisi.
Kirja on kuin tuokiokuvien kooste, sillä luvut ovat hyvin ytimekkäitä, pitkälti parin sivun mittaisia. Niistä saa tiiviin kuvan aina kyseisistä hetkistä ja niiden vaikutuksesta kokonaisuuteen. Nissinen kuvaa vaiettuja aiheita ja mielen särkymistä koskettavasti. Lukukokemuksena teos on rankka ja inhorealistinenkin, mutta erinomainen.
June 23, 2024
Camilla Nissisen esikoisromaani Meitä vastaan rikkoneet kertoo syömishäiriöstä ja lapsuudesta Jehovan todistajien parissa. Siljan arki on hieman erilaista kuin koulukavereiden, sillä hän ei osallistu syntymäpäiville tai vietä joulua, mutta Jehovan todistajien muodostama yhteisö on tiivis ja tuo turvaa. Nykyaikaan sijoittuvassa aikatasossa seurataan Siljan elämää suljetulla osastolla, jonne hän on joutunut syömishäiriön takia.
Pidin tästä todella paljon! Nissinen kirjoittaa taitavasti ja uskottavasti. Luin uteliaana, sillä opin uutta Jehovan todistajista. Lisäksi pidin siitä, että tapahtumat sijoittuivat Pohjois-Karjalaan, mikä näkyi myös murteessa.
Pidin tästä todella paljon! Nissinen kirjoittaa taitavasti ja uskottavasti. Luin uteliaana, sillä opin uutta Jehovan todistajista. Lisäksi pidin siitä, että tapahtumat sijoittuivat Pohjois-Karjalaan, mikä näkyi myös murteessa.
June 24, 2024
kuuntelin äänikirjana.
vielä vähän ristiriitaiset fiilikset tästä. alkuun en tykännyt juurikaan. tuntui tosi sekavalta, kun edettiin kahdessa eri ajassa ja täysin erilaisessa tilanteessa, enkä ihan ymmärtänyt ajan kulua ja tapahtumien järjestystä. tämä valitettavasti vaikutti negatiivisesti mun kokemukseen. myös se että moni tilanne jäi ns tosi kesken, eikä tilanteiden ratkaisuja kerrottu vaan ne jäivät perjaatteessa lukijan oman tulkinnan varaisiksi.
kokemus parani kuitenkin loppua kohti, kun tarinan edetessä selkeni kaksi erillistä aikaa ja muutenkin henkilöt tulivat tutuimmaksi.
tuli todella surullinen olo kuunnella siljan elämää ja millaisessa ympäristössä hän joutui kasvamaan. :(
jehovan todistajien maailma on mulle tosi vieras ja oli mielenkiintoista päästä vähän sisälle siihen.
vielä vähän ristiriitaiset fiilikset tästä. alkuun en tykännyt juurikaan. tuntui tosi sekavalta, kun edettiin kahdessa eri ajassa ja täysin erilaisessa tilanteessa, enkä ihan ymmärtänyt ajan kulua ja tapahtumien järjestystä. tämä valitettavasti vaikutti negatiivisesti mun kokemukseen. myös se että moni tilanne jäi ns tosi kesken, eikä tilanteiden ratkaisuja kerrottu vaan ne jäivät perjaatteessa lukijan oman tulkinnan varaisiksi.
kokemus parani kuitenkin loppua kohti, kun tarinan edetessä selkeni kaksi erillistä aikaa ja muutenkin henkilöt tulivat tutuimmaksi.
tuli todella surullinen olo kuunnella siljan elämää ja millaisessa ympäristössä hän joutui kasvamaan. :(
jehovan todistajien maailma on mulle tosi vieras ja oli mielenkiintoista päästä vähän sisälle siihen.
April 22, 2023
Tosi voimakas kirja! Tää tempaisi kyllä mukaansa samantien, ja piti hyvin otteessaan loppuun saakka. Tarina oli rakennettu tosi taitavasti, ajallisista hypyistä huolimatta pysyi koko ajan kärryillä. Opin kyllä Jehova-yhteisöstä tätä kautta todella paljon, tuli todettua itsellensä että enpä mä siitä oikein mitään tiennytkään ennen kirjan lukemista. Tuli kyllä kaiken kaikkiaan tosi epäreilu olo päähenkilön (kuten myös itse kirjailijan) puolesta. Rohkea teos.
May 11, 2025
4,5⭐
"Ehkä sairastuin, koska uskoni on heikko."
"Ehkä sairastuit, koska osaat ajatella."
Hieno esikoisromaani, jossa käsitellään ulkopuolisuuden tunnetta, uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumista ja syömishäiriötä todentuntuisesti ja taitavasti. Pidin kirjan rakenteesta ja kielellisestä tyylistä!
En suosittele kirjaa henkilöille joilla on tai on ollut syömishäiriö.
"Ehkä sairastuin, koska uskoni on heikko."
"Ehkä sairastuit, koska osaat ajatella."
Hieno esikoisromaani, jossa käsitellään ulkopuolisuuden tunnetta, uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumista ja syömishäiriötä todentuntuisesti ja taitavasti. Pidin kirjan rakenteesta ja kielellisestä tyylistä!
En suosittele kirjaa henkilöille joilla on tai on ollut syömishäiriö.
August 25, 2025
Tää teos kohotti kyyneleet silmiin useampaan otteeseen. Rankka aihe kaikin puolin, mutta varmasti sellanen teos, joka avaa silmiä jos keneltäkin riippumatta omista taustoista. Kirjan loppuratkasusta tykkäsin, vaikka monesti avoin loppu ei kovinkaan sytytä. Innolla odotan Camillalta lisää teoksia!
”Minulla on heikko ja voimakas keho, hauras ja kestävä mieli.”
”Minulla on heikko ja voimakas keho, hauras ja kestävä mieli.”
April 21, 2023
"Ajattelen, että ehkä ostan ruokaa siten kuin vastapäinen on opettanut, tarkasti listan mukaan. Tai ehkä ostan tulppaanikimpun, keltaisen, isäni lempiväriä, ja yhden suklaajäätelön.
Ehkä saan kerrankin itse valita."
Ehkä saan kerrankin itse valita."
September 6, 2022
4.5 ⭐. Upea, aito ja mielenkiintoinen. Todella uskottava. Sisältövaroitus syömishäiriöihin.
March 25, 2023
Kaunis, herkkä, avartava ja koskettava. Hyvin kirjoitettu.
March 18, 2024
"Kannattaako niin pahasti revittyä, niin armottomasti vääntynyttä, niin toivottomasti turmeltunutta korjata ensinkään?"
Enpä muista millon viimeksi olen ahminut kirjan näin nopeasti.
Enpä muista millon viimeksi olen ahminut kirjan näin nopeasti.
Displaying 1 - 30 of 113 reviews