Virtahepo olohuoneessa: Läheisriippuvuus ja sisäisen lapsen kohtaaminen

by Tommy Hellsten

Kirja teki tunnetuksi käsitteen läheisriippuvuus. Tommy Hellsten kuvaa kirjassaan läheisriippuvuuden oireita ja taustoja sekä sitä, kuinka tämä sairaus voi hoitamattomana siirtyä sukupolvelta toiselle. Todellinen toipuminen on kuitenkin mahdollista, sillä ihmisessä itsessään asuu sisäinen parantaja. Kuuntelemalla itseään voi löytää avaimia uuteen, ehyempään elämään.

Genres: Nonfiction, Psychology, Self Help, Audiobook, Finnish Literature, Relationships, Mental Illness

167 pages, Hardcover

First published January 1, 1991

Reviews

[Essi · Rating 2 out of 5]

1,5. Olipas vaikeaa kuunneltavaa. Epätieteellisyys, subjektiivisten kokemusten yleistäminen ja uskonnon toistuva tarjoaminen ratkaisuna kiusaannutti ja ärsytti. Toisaalta kirjassa kuvatut kokemukset tarjoavat varmasti samaistumispintaa ja oivalluksia.

[olivia · Rating 2 out of 5]

1.75 za duzo nawiazan do religi i bibli, zawiodlam sie troche :((

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

I've been aware of this book for the longest time, but somehow didn't read it until now. I'm familiar with Hellsten, having read a lot of his interviews in the past. There's a warmth and humanity in him that is extremely appealing.
This was a giant book despite it's low page count. No wonder it was a huge hit and is still resonating. And this could use multiple readings as it's very broad and philosophical, though very practical too. This subject, addiction, touches many people which is sad but very true. I learned a lot of myself and realize that I'm still only beginning to understand many things.
I'm fine, don't get me wrong, but for the first time I'm starting to feel like that maybe I'm not. Or, better; I don't have to be if I don't want to. I can and should be angry, I don't have to be in control and I have to dive and trust in the process of love.
Something I'm not still sure of; the term co-depency ("läheisriippuvuus") seems to mean a lot of things to a lot of different people. The term is wonderful, but I thought it meant a person who is "addicted" to people close to him, this suggests something born from the people living close with an addict, getting a leakage and having to change their behavior (which also affects their behavior of course), thus the term "addict" referring to a behavior pattern affected by addiction. Maybe an unnecessary thing to think about, maybe the different interpretation all can freely exist, but I was a bit lost. Maybe the other Finnish translation "kanssariippuvuus" would've been easier to understand, not sure, not sure. But hey; I get it!
I'm sure many people are put off by the religiousness, but I don't mind it (though I'm not religious in the least). I actually find a lot of comfort in religion, it's more than the concept of God and redemption and a comfort system based on the fear of death. It's giving in to something beyond yourself, that's the key. And Hellsten is wonderfully pointing out that people in congregations usually want their fellow members to act neatly and be impeccable, which is actually not good at all.
We are delicate creatures, especially when we are kids. The biggest issue in the world is problems with upbringing, simple as that. That's why we have addiction, that's why we have assholes like Donald Trump.
It's never too late to have a happy childhood. That's my key finding from this book.

[mar · Rating 2 out of 5]

nie tego się spodziewałam 🤔 myślałam, że będzie bardziej naukowo, a jest tu dużo filozofowania, lania wody i nadinterpretowanych nawiązań do biblii. nie jest zła, na pewno dla wielu będzie w jakimś sensie pomocna. dla mnie nic odkrywczego.

[Sami Eerola · Rating 3 out of 5]

Otin tämän kirjan osana maisteritutkimstani, jossa tutkin eri ihmisten elämää vaikuttaneitten kirjojen sisältöjä.

Tämä on oikeasti mielenkiintoinen ja oivaltava teos, vaikkakin ei kovin tieteellinen. Hellstein ei melkein viittaa mihinkään tieteelliseen tutkimukseen, vaan sen sijaan vapaasti vetää omasta ammattikokemuksesta ideoita ja teorioita, sen enempää perustelematta niitä. Mutta itse ydinsisältö kuulostaa näin, minun kaltaiselle maalikolle, ihan järkevältä.

Se, mikä häiritsi hieman on Tommyn kristillinen maailmankuva, jota hän käyttää kehyksenään. Kirjan teoria on, että lapsuus ei koskaan lopu, vaan me ihmiset olemme riippuvaisia toisten tuesta. Ja mikä onkaan suurin tuki kuin kirjaimellinen taivaan isä?

Mutta, koska Hellstein ei edes yritä esittää kirjaansa tieteellisena tekstinä, vaan rehellisenä pohdiskeluna, en näe tätä uskonnollisuutta suurena ongelmana. Tiedän, että huumeriippuvaisille uaskonnollisuus voi olla ainoa keino päästä riippuvuudesta. Eikä tämä kirja sisällä mitään konservatiivista maailmankuvaa, päin vastoin. Yksi kirjan luku on uskonnollista fundamentalismia vastaan.

[Lasse Karjalainen · Rating 3 out of 5]

Kirja käsitteli ilmiötä nimeltä läheisriippuvuus mikä on määritelmänsä mukaan "Sairaus tai sairauden kaltainen tila, joka syntyy kun ihminen elää jonkin ilmiön läheisyydessä eikä kykene käsittelemään tätä ilmiötä persoonallisuudessaan vaan sopeutuu sen olemassaoloon."

Virtahepo olohuoneessa herätti paljon ajatuksia ja esitteli ilmiötä hyvin. Keskimäärin kirja oli mielestäni onnistunut ja selitti mielenkiintoisella tavalla vanhemmuudesta, lapsuudesta, ja riippuvuuksista. Itseä kuitenkin harmitti, eräänlainen näytön puutteellisuus, aiheesta puhuttiin ehkä yksipuolisesti eikä väitteitä todistettu mitenkään.

Neljäs tähti tipahti lopussa kun mielenkiinto ei kantanut ja "sisäisen lapsen kohtaaminen" jäi sanahelinäksi.

[Johan Kjellgren · Rating 1 out of 5]

Jag upplever att boken framför alltför många anekdotiska bevis, ger faktafel (speciellt kring vad barnegenskaper är och den naturvetenskapliga kopplingen till alkoholism, terapi och psykologi) samt gör en mängd helt onödiga kopplingar till kristendom. De poänger boken har drunknar i dessa brister.

[mOla książkowa · Rating 5 out of 5]

Książka napisana niekoniecznie naukowym językiem co zdecydowanie jest ułatwieniem dla osób, które nie obracają się w naukowym żargonie.

Mogłabym się czepić kilku sformułowań używanych przez Autora czy tematów, z którymi nie do końca jest mi po drodze ale przyćmiła je ilość informacji, które uważam za bardzo ważne, potrzebne i które biorę do siebie.

[Svante Suominen · Rating 4 out of 5]

Erittäin mielenkiintoista kelaa mielestä ja tunteista. Nappasin paljon eväitä messiin vanhemmuuteen ja elämään ylipäätään vaikka läheisriippuvuutta en koe ikinä kokeneeni ja ko. virtahepo on omasta himasta puuttunut. Yksittäisenä mielenkiintoisena löydöksenä vihan hyödillisyys.

[Fredrik Runnefors · Rating 4 out of 5]

Mycket läsvärd.

[Triin Hunt · Rating 5 out of 5]

Kõige tähtsam tera siit - olen teadlik oma keskpärasusest kuid armastan ennast siiski, see pole isekus vaid keskpärasuse tunnetamine inimese põhiomadusena.

Igaüks on täiesti eriline ja selles seisnebki inimese keskpärasus ja armastusväärsus, mitte midagi muud ei ole vaja teha või olla.

[Emilia Malkov · Rating 4 out of 5]

Hellsten opettaa, ettei nousuhumalasta voi suoraan raitistua.

Vanhemmuuden menettänyt lapsi joutuu aikuisiässään päättämään; siirtääkö läheisriippuvuutensa lapselle vai katkaiseeko tämän sukupolvien kestäneen kierteen.

[Karolina Osewska · Rating 4 out of 5]

Rodzice są dla dzieci niczym zwierciadła. To w nich dzieci przeglądają się i rozpoznają daną emocję, uczucie czy zachowanie. To rodzice dostrzegają u swojej pociechy smutek, żal czy gniew i akceptują te emocje, pozwalając dziecku na je przeżycie. Pozwala to na właściwe budowanie własnej tożsamości przez dziecko, na rozwijanie się, budowanie swojego dorosłego, prawdziwego ja, własnej osobowości. To lustrzane odbicie to podstawa w procesie wychowywania dzieci.

Ale co jeśli rodzice będąc lustrem dla swojego dziecka pokazują mu tylko pozytywne emocje, nie ma miejsca na negatywne uczucia, co jeśli obraz w lustrze jest niepełny, bo tylko tyle otrzymali oni od własnych rodziców i tylko tyle mogą przekazać swoim dzieciom. Co dzieje się z takim dzieckiem? Jak ma poradzić sobie z tym wybrakowanym obrazem siebie, z tym fałszywym ja, które się tworzy.

Takie dzieci to zazwyczaj dzieci pochodzące z rodzin dysfunkcyjnych, gdzie występował problem alkoholowy czy przemoc, molestowanie seksualne, fanatyzm religijny, narkotyki. Tommy Hellsten w swojej książce "Wsparcie dla dorosłych dzieci alkoholików. Hipopotam w pokoju stołowym" omawia bardzo szczegółowo zagadnienie lustrzanych odbić, dzieciństwo dzieci z rodzin alkoholowych, a także termin współuzależnienia i powiązane z nim kolejne nałogi, a także proces zdrowienia - odkrywania cech dziecięcych, rozumienia i przeżywania emocji, które zostały zamrożone w okresie dzieciństwa, by móc pogodzić się z przeszłością, przeżyć ponownie dzieciństwo i żyć zdrowo w przyszłości, wiedząc kim się jest, tak naprawdę.

Książka dzieli się na sześć rozdziałów, które traktują o wspomnianych przeze mnie wyżej zagadnieniach. Pozycję wieńczy bibliografia. Mimo że nie jest to zbyt obszerna publikacja, to jest ona bardzo interesująca. Napisana przystępnym językiem, bez fachowego słownictwa, które by utrudniało zrozumienie treści. Książka ta ma bardzo przejrzysty układ, który powoli wprowadza w temat i stopniowo go rozwija. Na uwagę zasługuje ponownie świetne wydanie książki, które kolorostycznie i układem pasuje do książek z tej serii.( choćby recenzowane już przeze mnie wcześniej "Wsparcie dla dorosłych córek alkoholików" :) ).

Myślę, że jest to bardzo ważna i potrzebna publikacja. Nie tylko dla DDA, ale także dla każdego, kogo ten temat interesuje czy miał styczność z tym problemem czy to w rodzinie czy wśród znajomych. Można się z niej sporo dowiedzieć, a styl autora jest bardzo przyjemny. Zdaje się on być bardzo sympatycznym człowiekiem, co uprzyjemnia lekturę, bo wszak to literatura naukowa, nie rozrywkowa. ;) Jeśli lubicie taki zakres literatury to jak najbardziej polecam, a jeśli nie, to też polecam, a nuż może ta pozycja przekona Was do tegu nurtu literatury :)

Za egzemplarz do recenzji dziękuję wydawnictwu Feeria.

[Hannele · Rating 2 out of 5]

Myös monen ammattilaisen lukemaksi (ja joidenkin suosittelemaksi) kirjaksi itselleni jäi Hellstenin kirjasta hyvin self-help kirjan tyyppinen fiilis. Kirjassa on paljon hyvää tietoa ja edelleenkin (alkuperäinen teos on julkaistu 90-luvun alussa) toimivia ajatuksia, joita lukija voi hyödyntää niin yksityiselämässään kuin myös työssä. Erityisesti voisin suositella kirjaa heille, jotka toimivat päihdetyössä.

Kehotan kuitenkin suhtautumaan kirjaan kaikin puolin varauksella: vaikka teoksessa on hyviä ja varteenotettaviakin pointteja, kuuluu kirjasta myös Hellstenin itse esiin tuoma järjen ��änen yksinäinen kaiku ja jopa katkeruuden sävy. Koin, että kirjasta jäi puuttumaan oleellisena empatia. Puhumattakaan, että osa kirjassa (tosin ohimennen) mainituista psyykkisistä sairauksista ja niiden hoidoista olivat jo aikansa nähneitä ajatuksia. Itselläni särähti myös kirjassa paljon esiin tuotu kristillisyys, minkä metaforia Hellsten on viljellyt kirjassaan aktiivisesti. Ne eivät olisi haitanneet, jos samanlaisia vertauksia olisi esitelty yli uskonto, kulttuuri- ja kansantarinoitten rajojen.

Jäin myös kaipaamaan tutkimuslähteitä kerta niitä mainittiin, sekä selvitystä kirjailijan sidonnaisuuksista liittyen mm. kirjailijan terapiakoulutustaustaan ja uskoon (koska viljeli sitä niin paljon). Koska näitä ei ollut, jäi kirja mielessäni tosiaan pelkäksi melko pintapuoliseksi, hieman katkerasävyiseksi self-help-oppaaksi.

[parastimo · Rating 1 out of 5]

Ajanhukkaa.

Auttavaksi kädeksi kääritty poliittinen pamfletti.

Kirjoittaja ei ole rehellinen pyrkimyksissään. Ydinperhe ja uskonnollisuus nostetaan jalustalle josta käsin hyökätään yhteiskunnan rakenteita kuten valtionkirkkoa sekä ihmisen yksilökeskeisyyttä vastaan. Lyömäaseena on tällä kertaa alkoholismi ja muut kovin pelottavat asiat. Se viaton sisäinen lapsikin itkee keskiössä koska kukapa voisi sellaista kyseenalaistaa tai pitää pahana.

Tämä on iljettävä opus.

Ei siksi, että se on ylipäätään tehty, vaan koska kirjoittaja ei paljasta pyrkimyksiään vaan verhoaa ne keksimiinsä oppeihin ja ohjenuoriin, joista sisältö tihkuu, mutta sitä ei nimetä. Narsistista manipulointia on se.

Jos jotakin hyvää, niin tästä voi toivottavasti saada innoituksen lukea muita kirjoja. Sellaisia, joiden parissa sietää käyttää aikaa ja koetella aivoja. Jotka tarjoavat ajattelun tueksi työkaluja, joita voi käyttää mihin vain, eivät valmiiksipureskeltuja vääriä ratkaisuja, jotka peittävät alleen todellisen motiivin. Psykologisista teoksista voi aloittaa ja todeta parin luvun jälkeen että olipa huono arvostelu tämä, nyt oloni vasta onkin huono, kun tajusin miten minua on tässäkin taas huijattu.

Näiden tuntemuksien kestämiseksi päätän lohdun sanoihin. Sitä se oppiminen on, hetkittäistä pahoinvointia omien olettamuksien luopumisen hetkinä. Miellyttävää matkaa!

[Eva Antsov · Rating 3 out of 5]

Täitsa julgustav lähenemine. Samas kehva sõnastuse ja mõningate lihtsustuste eest ei saa üle kolme punkti anda.

"Kursustel töötades liiguksin nagu häbimaastikel. Kui mina olen rõõmus, et lapsed hakkavad sügavkülmutusest ärkama, kogevad nemad seevastu ebaõnne. Klienti tuleb juhtida oma häbi mõistma. Kõnelen niisugustel puhkudel, et häbitunne on psoitiivne. See on tunnus, et midagi täiesti uut on sündimas, mis on olnud aastakümneid peidus. Kui aastakümneid peidetud tunded esile tõusevad, kerkivad häbilained, mis näivad inimese enda alla matvat. /.../ Kui läheduse, lohutuse, turvavajadus kuulutatakse häbiväärseks, on toimunud tõepoolest suur õnnetus."

[inka · Rating 4 out of 5]

Kirja on koskettava teos, mikä avaa läheisriippuvuuden käsitettä ja addiktiota ylipäätään. Olen pohdinnoissani hyvin samoilla linjoilla Hellstenin kanssa ja sain kirjasta paljon ajateltavaa. En ota teosta liian vakavasti, enemmänkin filosofisena pohdintana. Tunnistan monia Hellstenin mainitsemia ilmiöitä eri nimillä ja eri tieteenaloista, kuin mitä kirjassa sanottiin. Välillä kalahti silmään heteronormatiivisuus, sukupuoliroolittaminen ja ydinperhemalli, mutta en ole yllättynyt. Kaiken kaikkiaan lukemisen arvoinen kirja.

[Gabriela Huta · Rating 1 out of 5]

Bardzo wiele nadinterpretacji. Na wstępie autor deklaruje, że nie jest przedstawicielem żadnej religii, po czym w toku całej książki używa wielu nawiązań do Biblii, często również nadinterpretowanych. Widać, że książka napisana ponad 30 lat temu. Od tamtego czasu wiele zdążyło się zmienić na poziomie wiedzy i badań. A sama treść, no cóż, mało wspierająca.

[Tiia · Rating 2 out of 5]

Mielenkiintoinen aihe, jonka pohja kuitenkin vähän putoaa jatkuvilla uskonnollisilla viittauksilla, jotka vievät uskottavuuden tieteeltä. Loppu meni aikalailla pikakelauksella.

[Olga Eleonora · Rating 3 out of 5]

Self help -kirjallisuus on jo itsessään genre, jonka totuusarvosta voisi kirjoittaa pitkäsanaisen esseen ja jota ei soisi käytettävän ainakaan tiedon hakemiseen. Käytännössä kuitenkin myös self help -kirjallisuudelle on oma paikkansa, ja mielestäni sen paikka on juuri tämän aihealueen ympärillä. En tarkoita tällä sitä, etteikö tieteellistä katsantoa aiheesta tarvittaisi, vaan sitä että "kevyempi" lähestymistapa tavoittaa laajemman yleisön. Ja tietenkin saattaa sysätä lukijansa kohti syvällisempää kirjallisuutta.

Uskallan väittää - enkä pelkästään tämän kirjan perusteella - että läheisriippuvuus on todellinen ja laajalle levinnyt tunne-elämän häiriö, jota ei välttämättä tunnisteta oikein. Virtahepo olohuoneessa on helposti lähestyttävä ja tiivis katsaus häiriön syihin ja seurauksiin ilman tieteellisten teorioiden mahdollista monimutkaisuutta. Hellsten kuvaa osuvasti, miten häiriö syntyy lapsuuden kaltoinkohtelun seurauksena ja miten moninaisia haitallisia toimintamalleja siitä seuraa. Hellsten todella tietää mistä puhuu, sillä kertoo jo kirjan alussa olevansa itse alkoholistin lapsi ja löytäneensä avun tässä kirjassa kuvailemallaan tavalla. Teoksen heikompi puoli taas on sen tarjomat apuakeinot ja tietynlainen ylimielisyys (jota self helpeistä löytyykin paljon) lääkehoitoa kohtaan. Tästä huolimatta voin suositella Virtahepoa olohuoneessa erityisesti riippuvuusongelmista kärsivien vanhempien aikuisille lapsille.

[Harmáa Hyypiø · Rating 4 out of 5]

Kirjan kuvauksessa mainitaan sana "läheisriippuvuus" joka on harhaanjohtava; se ei tarkoita (pelkästään), että on riippuvainen läheisestä, vaan mielestäni sanamuoto saisi olla pikemminkin "riippuvaisläheisyys" - eli kirja kertoo siitä, miten ihmiseen vaikuttaa se, että elää jonkun riippuvuuksista (esim. alkoholismi) kärsivän ihmisen lähellä.

Olin pitkään sivuuttanut kirjan sillä perusteella, että ei tämä koske minua, koska enhän minä ole läheisiin riippuvaisesti takertuja, vaan päinvastoin itsenäinen yksinäinen susi. Onneksi satuin kirjastossa selailemaan kirjaa, ja huomasin, että eihän tämä ole ollenkaan sitä mitä olin luullut, vaan päin vastoin tämähän kertoo juuri minusta!

Tämä oli kyllä yksi parhaiten nappiin osuvia itsehoito-oppaita mitä olen lukenut. Valtava nivaska epämääräisiä ahdistuksia tuli sanoitetuksi ja selitetyksi, ja tuntui helpottavalta etten olekaan yksin maailmassa kärsimysteni kanssa.

Teos voisi ehkä olla paremminkin kirjoitettu, mutta asiasisällössä oli sen verran osumaa napakymppiin, että ajoittaiset puutteet voi antaa anteeksi.

[Mikko · Rating 3 out of 5]

Jag fick för många år sedan en rekommendation om den här boken om anhörigproblematik av en psykolog. Mycket av det Hellsten skriver saknar helt källhänvisningar och förmodligen också vetenskapliga belägg. Många av hans lösningar på medberoende etc grundar sig också i nån slags kristen etik och en stark tro på kärnfamiljen. Det är ganska långt ifrån min egen livsåskådning, men trots det tycker jag att boken har en del bra poänger.

[Ola Oleszkiewicz · Rating 1 out of 5]

Rzadko piszę opinie,ale ta książka to byla dla mnie po prostu strata czasu. Przeczytałam 3/4 i więcej nie dałam rady przez to iść. Bezsensowne lanie wody,filozofowanie i dużo nawiązań do Boga.Tłumaczenie również pozostawia do życzenia (chyba że w oryginale też była tak napisana). Ciężko się czyta, wiele słów,których nie używa się w potocznej mowie i po kilkunastu stronach się odechciewa.Czytałam ją na raty,nie podołałam do samego końca,ale tyle mi wystarczy.

[HornDevil · Rating 4 out of 5]

Jonkinlainen suomalaisten self help - oppaiden isä tuli vihdoin lukaistua. Asiat eivät enää olleet kovin uusia siinä mielessä, että moni juttu oli jo tuttua muista lähteistä. Pitää kuitenkin arvostaa tätä moneen vaikuttaneena "alkuteoksena" ja kirjailijan rohkeutta laittaa omat kokemukset julkiseksi.

[Malgorzata Bilewicz · Rating 4 out of 5]

Książka podaje sporą dozę wiedzy na temat współuzależnienia i mechanizmów zachodzących w człowieku z jego powodu. Dużo miejsca zajmuje tematykę "ja-dziecko", co oczywiście jest bardzo ważne w temacie uzależnień i współuzależnień. Ogólnie polecam lekturę, jednak nie zrobiła ona na mnie wrażenie Wow, i nie zapadła mi jakoś mocno w pamięć. Stąd odjelam jedna gwiazdkę.

[Anna Dąbrowska · Rating 4 out of 5]

Krótka książka, która jednak ma w sobie dużo treści, nie jest przegadana i przekazuje ciekawe myśli. Pomocna nie tylko dla DDA ale tak naprawdę każdego kto zastanawia się nad terapią lub już ją zaczął.
Nie jestem natomiast fanką tłumaczenia i korekty polskiej wersji, język i literówki przeszkadzały w odbiorze

[Kaisa Naapuri · Rating 3 out of 5]

Oivaltavia ajatuksia ja paljon samaistumisen kohteita. Sain jopa jotain uusiakin ajatuksia, vaikka osa tuntuikin vähän vanhan kertaamiselta. Ajoittain vaikeaa ja raskasta luettavaa sekä toisinaan ärsytti kirjailijan liian uskonnollinen ote kyseiseen aiheeseen.

[Otto Forsbom · Rating 1 out of 5]

Pseudotiedettä, kevyitä muka lääketieteellisiä heittoja ja täydellistä itsensä kyseenalaistamattomuutta. Kirjan aihe on tärkeä, mutta siitä pitäisi kirjoittaa jonkun älykkään, mielellään viisaan. Miten Suomessa on edes 90-luvun alussa vaikututtu tällaisesta hutusta?

[Jasmiina]

Oivallinen teos kuvaamaan ja ymmärtämään läheisriippuvuutta ja miten ilmiön voi tunnistaa. Ei niinkään nykypäivän tyypillinen self-help kirja kuin puhtaasti informatiivinen teos, joissa oli muutamia self-help tyylisiä elementtejä lopussa.

[Maria · Rating 5 out of 5]

Ajatuksia herättävä teos. Olen lukenut kirjan yhä uudestaan ja uudestaan ja löydän aina siitä jotain uutta pohdittavaa. Lukiessa tuntuu siltä kuin kirjailija olisi onnistunut pukemaan sanoiksi jotain sellaista, mitä ei ole itse koskaan täysin käsittänyt.