Hämärän periltä

by Samuli Antila (Editor, Contributor), Anne Leinonen (Editor), Edith Arkko (Contributor)

Kokoelmallinen Suomen historiaan sijoittuvia kauhutarinoita. Mikä on Juhani Ahon rakkauselämän kauhistuttava salaisuus? Miksi poltergeist vainoaa nuoria naisia ja ajaa heidät hulluuden partaalle? Hämärän periltä -kokoelman novelleissa vieraillaan linnoissa ja aateliskartanoissa, tavataan rivisotilaita ja keisareita, noustaan torneihin ja laskeudutaan pimeisiin kellareihin. Kirjailijat tarttuvat värisyttäviin aiheisiin ja valaisevat historian kauhistuttavia salaisuuksia.

Genres: Finnish Literature, Horror

358 pages, Paperback

First published July 1, 2022

About the author

Samuli Antila on tamperelainen kirjailija.

Reviews

[Tuuli Tammenkoski]

Komea kokoelma Suomen historiaan sijoittuvia kauhunovelleja.

Linnoja, pappiloita, maalaiskyliä ja 1800-luvun lopun Helsinkiä, päähenkilöinä niin piikoja, rivisotilaita kuin hukassa olevia kirkonmiehiä. Ääni annetaan niille, joiden ääni ei ole aiemmin päässyt esiin. Näkökulma on vahvasti tavallisen kansan, usein vaiennettujen, unohdettujen ja kaltoinkohdeltujen yksilöiden puolella.

Kosto ja epäoikeudenmukaisuus ovat vahvoja teemoja monissa novelleista, vääryyksiä ja kaltoinkohtelua maksetaan takaisin avokätisesti, vaikka sitten tuonpuoleisesta käsin. Vaikka paha saa palkkansa onkin kutkuttava kuvio, pidin itse kuitenkin kiinnostavimpina niitä kertomuksia, joissa pahuuksia tapahtuu ja ihmisille käy huonosti ilman auki selitettyä, suoraviivaista syytä.

Ihan ehdoton suosikkini novelleista on Edith Arkon Saat sydämeni kokonaan, jossa Juhani Ahon ja Elisabeth Järnefeltin mahdoton rakkaustarina lähtee vähän verisemmille kierroksille. Mukavan hurjia, epätoivoisia ja synkkiä ovat myös Kari Välimäen Ihtiriekko sekä Niko Aslak Peltosen ja Pyry Peltosen Sompio

Hämärän periltä tarjoilee virvatulia, kirouksia, poltergeisteja ja vainoavia salaisuuksia. Myös kirkon ja kansanuskon yhteentörmäyksiä käsitellään kiinnostavasti useassa eri novellissa. Tää oli aivan erinomaista luettavaa pimeisiin talvi-iltoihin!

[Loretta (on semi-hiatus)]

Hyvin vaihtelevantasoinen kauhunovellikokoelma. Todella moni novelli sisälsi jotain asioita, joista en henkilökohtaisesti pidä (kuten outoja & tarpeettomia seksikohtauksia, jotka eivät todellakaan pelota minua...), ja ylipäätään kokoelma ei ollut kovin hyytävää luettavaa.

En pitänyt esipuheessa olleesta Udolpho-kritiikistä, sillä kyseessä on yksi minulle tärkeimpiä kauhukirjoja (ja jota esipuheessakin mainittu Lovecraft kehui esseessään Yliluonnollinen kauhu kirjallisuudessa). Toki ymmärrän että makuja on monia, mutta ei se ole todellakaan mikään huono tai surullisenkuuluisa. Tuolla kirjalla oli suuri vaikutus goottilaiselle kauhukirjallisuudelle. Ja se ei mielestäni ole oikein kannattavaa kritisoida 1700-luvulla kirjoitettua kirjaa nykypäivän standardeilla. Olihan Udolphossa paljon, paljon kuvailua ja tietynlaisia seikkoja jotka saattavat nykylukijalle avautua hauskoina, mutta rohkea eskapistinen heittäytyminen teatraalisuuteen ja subliimisuuteen poistaa tuon naurettavuuden. Minulle kauhussa genrenä on tärkeää poistuminen tästä tosimaailmasta. Haluan eskapismini, olivat ne sitten näitä surullisenkuuluisia, huvittavia juttuja tai eivät. Tästä kokoelmasta en saanut haluamaani eskapismiani melkein ollenkaan, vaan sen sijaan tiedostin suurimman osan ajasta lukevani nykyaikaisin asentein kirjoitettuja novelleja. Grr!

Oli myös novelleja, joista pidin & jotka olivat henkilökohtaisen makuni mukaisia.
Saara Henriksson: Pahalampi
Näppärä kertomus menneisyyden traumoista, ja ajanjakso oli mielenkiintoinen hussilaissotineen.

Mia Myllymäki: Minä kuulun mullalle
Tässä oli jo oikeasti ahdistavia piirteitä. Elävältähautaaminen on aina kamalaa luettavaa.

Noora Puolamäki: Painaja
Jollain tavalla vaikeaselkoinen ja unenomainen, mutta erittäin mielenkiintoinen. Jää kutkuttamaan mieleen pitkäksi aikaa.

Reetta Vuokko-Syrjänen: Keltainen talo
Kokoelman koskettavin kummituskertomus.