Manuaali

by Klaus Maunuksela

”Puhelimen rikkoutuminen on enne. Se on etiäinen maailmasta, jota kohti olemme matkalla.”

Manuaali on nerokas esikoisromaani hauraasta yhteydestä ihmisten välillä digitaalisessa maailmassa, johon olemme huomaamatta sitoneet itsemme.

168 pages

Published August 18, 2022

Reviews

[Ville Verkkapuro · Rating 4 out of 5]

This was very interesting! I have no idea how to categorise it. I'm not quite sure what it was about. But it still wasn't cryptic, but very clearly written and inviting.
Interesting, interesting. And the printed book is beautiful, too.
I listened to this as an audiobook. My Bluetooth earbuds stopped working on the street in the part where the anal fingering was depicted in vivid detail, for every passer-by to hear.
What a beautiful moment in my life.
Klaus, I salute you!

[Anne Dahl]

Satavarmasti ollaan taideproosan parissa ja niin taiteissa, että tipahtelin ja vaikka koetin kivuta takaisin ymmärtääkseni, tipuin pääsemättä enää kyytiin (tai lopetin yrittämästä, sori siitä). Kulminaatiopiste taisi olla silloin, kun amerikkalainen ja neuvostoliittolainen avaruusalus telakoituivat siten, että ne voivat kohdata avaruudessa.

Koin, että teoksen alku meni itselläni vielä hyvin.
Oli rikki mennyt parisuhde, rikkimennyt puhelin. Tuskaa puhelimen kanssa, koska piti toimittaa vuokrasopimus skannattuna Kelaan. Sähläystä printterin asentamisessa, tuskaa pankkiasioiden hoitamisessa, nettideittailukin vielä meni mutta no joo, pakollinen raju seksikohtaus…? Jotenkin päälleliimattu?

Luin teoksen läppäriltä, joten kaikki hienous mikä on fyysisessä kirjassa jäi kokematta.
Ranskalainen varmaan sanoisi, että c ´est pas mon truc eli ei mun juttu tämä, mutta ymmärrän, että vika ei ole teoksen tekstin eikä kirjoittajan, mulla vaan ei ole rahkeita tähän, tämä ei aiheuttanut minussa riittävästi tunteita.

[Anu · Rating 3 out of 5]

Kuvaus digitaalisen yhteiskunnan läpitunkevuudesta ja ihmisen riippuvuussuhteesta siihen oli samanaikaisesti tuttua ja herättelevää. Pidin kuvauksen tarkkuudesta, rehellisestä kerronnasta ja arkisten havaintojen pukemisesta jokseenkin lakonisesti, mutta koukuttavasti. Loppua kohden ihmisen - tai ihmiset yhdessä, kuten kuvattuakin - voi niin ikään nähdä yhtä lailla koneina.

Ajattelen, että kerronnan vertauskuvat ja asennonvaihdot kuvastivat samaa yllätyksellisyyttä kuin mitä mielessä voi tapahtua yhtäkkisesti ja tahtomatta: ajatusten karkaaminen eletystä hetkestä mitä erikoisimpiin historiallisiin viitteisiin tai tapahtumiin on kaiketi inhimillistä, mutta ajattelen sen kertovan myös yhteyden katkeamisesta nykyhetkeen ja läsnäolon säilyttämisen vaikeudesta oli sitten palvelutiskillä tai jakamassa intiimiä hetkeä.

Vaikka pidin teoksen kielestä ja tarinasta sinänsä, vei loppupuoli minut siitä pois päin. Koin seksikuvauksen yllätyksettömänä loppuna ja ikään kuin liian ilmeisenä vaihtoehtona illan päätökselle, vaikkakaan se ei ollut tavanomaisimmasta päästä. Kuvaus ensin itkevästä sänkykumppanista dominoivaan deittiin oli epäuskottava ja poistyöntävä kerronnallinen ratkaisu.

[Heidi]

En varmaankaan tajunnut kaikkia viittauksia ja esikuviaan. Niinpä luin ilman niitä.

Teknologia aiheuttaa toimimattomuudessaan hermostumista, samastuin. Teknologia ei ole sama kuin ihmisen koskettaminen. Teknologiakiinnostus vie meitä kauemmas siitä, mikä on merkittävää. Kirja on esine, jonka joku on kirjoittanut ja joku suunnitellut. Kirja voi viedä paikkoihin ja tunteisiin, mihin mikään toinen taiteenlaji ei voi. Ainakin tavoilla ja tilalla, mikä ei ole mahdollista muussakaan sanataiteessa.

[Tupu · Rating 4 out of 5]

Yllättävä. Kohtaamisen vaikeus, uusi kokemus, maailma, planeetta. Avaruusvertaus oli mielestäni onnistunut.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Klaus Maunuksela (s. 1993) on dramaturgi, kirjoittaja ja taiteentutkija. Manuaali-teos viestittää jo ulkoasullaan, että nyt ollaan taideproosan parissa. Teos on pienehkö pehmeäkantinen kirja, kuin paksuhko muistikirja. Huomio kiinnittyy pyöristettyihin kulmiin ja lähes tyhjään valkoiseen kanteen, jossa ainoaa kuvitusta edustaa iso viivakoodi. Takakansiteksti on kirjoitettu vaikeaselkoisella kaunokirjoituksella spiraalin muotoon. Teoksen keskellä on joku kuvaliite, ja osa sivuista on valkoista tekstiä harmaalla pohjalla.

Kirja alkaa nykyihmisen katastrofista: puhelin luiskahtaa taskusta, putoaa kadulle ja menee rikki. Eipä siinä mitään, uusi puhelin on hankittava, jotta jo pari viikkoa työn alla olleen vuokrasopimuksen kopion toimittamisen Kelalle saa hoidettua. Vaan entäs kun Kelan kanssa asioiminen vaatii tunnistautumista ja tunnuslukusovelluksen aktivoiminen vaatii vanhan puhelimen käyttämistä? Ei kun pankkiin. Ja niin, skannerikin pitäisi olla.

Kuvaus siitä, millaista on kohdata digiyhteiskunnan rajat, on oivallista. Hiljattain uutta tulostinta asentaneena tiedän, mistä Maunuksela kirjoittaa. Raivonpurkaukset tulostinten äärellä ovat arkea. Tässä osutaan jotenkin asian ytimeen:

Tekniikan kokoamiseen ja käyttöön liittyvä työ on ulkoistunut tekijöiltä kuluttajille, jotka viettävät vapaa-aikaansa asentamalla päivityksiä, syöttämällä salasanoja ja selvittämällä laitevikoja. Tämä on digitaalista metatyötä, kaikkialle elämän arkisiin hetkiin seostunutta korvauksetonta työaikaa, jota ilman digitaaliset järjestelmät eivät toimisi. Ainakaan ne eivät olisi helppokäyttöisiä ja vaivattomia, ellemme itse pitäisi yllä niiden helppokäyttöisyyttä ja vaivattomuutta, lupausta vapautua työstä ja vaivannäöstä.

Voi hyvin olla, että vaimoni on tehnyt ja tekee edelleen enemmän lasten kasvatukseen ja hoitoon liittyvää metatyötä. Tämä digitaalinen metatyö on sen sijaan perheessämme vankasti minun käsissäni. Tämäkin metatyö on kuormittavaa. On jonkinlainen vallitseva odotus siitä, että kaikki sujuu näppärästi ja helposti ja niin yleensä onkin. Kun jokin menee rikki, eikä toimikaan sujuvasti, selvittelyyn saa helposti kulumaan paljon aikaa ja metatyöstä vastaavana kokee, että syy on jollain tapaa itsessä.

Manuaali ei kuitenkaan digitaalisen yhteiskunnan kritiikkiin tähän tyhjene. Sen toinen osio käsittelee rinnakkain kahta päällisin puolin täysin erillistä teemaa. Maunuksela kirjoittaa amerikkalaisten ja neuvostoliittolaisten avaruusalusten keskinäisestä telakointimenettelystä, joka mahdollistaa alusten kohtaamisen avaruudessa. Toisaalla kirjan päähenkilö löytää deittisovelluksesta seuraa, jonka tapaa.

Tapaaminen johtaa seksiin ja no, nämä päällisin puolin hyvin erilaiset kohtaamisen muodot rinnastuvat toisiinsa kiinnostavalla tavalla. Monenlaisia seksikohtauksia olen kirjoissa tähän mennessä kohdannut, mutta ihan tällaista en. Kirja kuvaa suostumusta, keskustelua, yhteyttä ja roolien vaihtumista heteroseksissä pornografisella riettaudella, mutta taiteellisesti taidokkaasti.

Kaikkiaan Manuaali on riemastuttavan outo kirja, jossa on paljon ajatuksia herättävää ainesta varsin tiiviissä paketissa. Sivuja ei ole kovin paljon ja monet sivuista ovat varsin tyhjiä; ulkoisesti tässä on jotain proosarunomaista. Ajatuksen kulku ja teoksen rytmi toimii hyvin. Kannattaa tutustua!

[Marja Kangas · Rating 5 out of 5]

Upea!

Erityisesti teoksen hiottu rakenne viehätti. Klaus Maunuksela on valmistunut dramaturgiksi, mutta siitäkin huolimatta teoksen dramaturgia oli minusta poikkeuksellisen timanttista.
Pidin myös laajasta havaintojen dynamiikasta, lukijaa kuljetettiin arkisesta universaaliin.
Ja ihanan röyhkeät, selittelemättömät leikkaukset! Voisin käyttää tätä kirjoittamisen opetuksessani esimerkkinä siitä, miten leikataan eri elementistä ja rekisteristä toiseen.
Tämä on teos, ei pelkästään kirja, vaan älykäs ja samalla arvaamaton ja groteski taideteos, jota jää pohtimaan. Myös visuaalisesti napakymppi.

[Koivula]

Jossakin luki "yhteyden muodostamisen vaikeudesta". Puhelin, avaruusalus, ihmiset.
Monenlaista fonttia, sivun väriä, taitesivukin, kuvia.
Valittu vuoden kauneimmaksi kirjaksi.
Helmet: vaikkapa 10 (kirjassa on ohjeita ja neuvoja <-- manuaali!)

[Vilma Paaer · Rating 4 out of 5]

Kaikki muu, mitä ajattelin tästä romaanista, kalpeni hienon ja värisyttävän seksin kuvauksen rinnalla. Graafinen suunnittelu tuki upeasti ko. kohtauksesta alas laskeutumista. Huh.

[Rijomu · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu. En vain tiedä miksi se oli kirjoitettu.

[Veera K · Rating 2 out of 5]

Kokeellista mutta helppolukuista taideproosaa. Ihan mielenkiintoisia kulmia ja ajatuksia ihmisen ja teknologian suhteesta ja kehollisuudesta, mutta ne jäivät minulle ainakin vähän irrallisiksi.

[Wilhelm Piispanen · Rating 3 out of 5]

3-

[Kerttu · Rating 2 out of 5]

Olisin kaivannut sisältövaroitusta (seksuaalinen väkivalta/suostumuksen puute)

[Leeni · Rating 2 out of 5]

Tämä ei nyt kiltisti sanottuna ollut minulle. Olen kuullut sen verran negatiivisia mielipiteitä muutenkin, että ehkä kyseessä ei ole pelkästään oma hämmennykseni. Kirja ei auennut kunnolla, vaikka siinä oli hetkittäin hyviäkin hetkiä. Parasta kirjassa tosin oli kun sen sai lukea loppuun :D yksityiskohtaisesti kuvattua vähän shokkireaktioita kalastavaa seksiä ja… alusten telakoitumista? Kirjan luki loppuun, mutta se ei jättänyt oikein minkäänlaista jälkeä. Olisi kaivannut lisää hiomista.

[Soraaniko · Rating 4 out of 5]

Kipeä, kaunis ja hyvällä tavalla kaihoisa kirja, joka sisältää käänteenä ylivertaisen hienon kuvauksen peniksellisen (miehen) ei-penikselliseltä (naiselta) vastaanottamasta penetraatiosta ja samalla suostumuksesta ja seksistä ylipäänsä.