What do you think?
Rate this book
En minä vielä pääty. Päiväkirja vuosilta 2008-2010
Syksyllä 2008 Aila Meriluoto on pyörityksessä: Heikki Kujanpään ohjaama elokuva Putoavia enkeleitä tulee ensi-iltaansa. Lauri Viidan ja Aila Meriluodon rakkaudesta ja avioliitosta kertova filmi on suuri menestys, ja 84-vuotiasta kirjailijaa vedetään julkisuuteen. Samaan aikaan Aila kirjoittaa puhtaaksi päiväkirjojaan ja valmistelee niitä julkaisukuntoon. Tekeillä on myös elämäkerta, jota Panu Rajala kirjoittaa. Syntyy runoja, ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi. Näkö heikkenee, monenlaiset vaivat kurittavat, mutta yllättäen alkava rakkaussuhde tuottaa villiä iloa.
191 pages, Hardcover
Published January 1, 2022
5 people are currently reading
83 people want to read
About the author
Aila Meriluoto
57 books5 followersAila Meriluoto was a Finnish poet, writer and translator.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 12 of 12 reviews
December 30, 2022
"Tiedän että kuoleminen on luovuttamista. Minä olen hyvin lähellä sitä. Luultavasti ihminen ei kuole ennen kuin itse suostuu siihen." kirjoitti Aila Meriluoto päiväkirjaansa 29.8.2010 ja eli vielä yhdeksän vuotta.
Olen aiemmin lukenut Meriluodon Vaarallista kokea -teoksen, joka sisältää päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1953-1975. Rakastuin ja samaistuin siihen ihan päätä pahkaa. Siihen lukukokemukseen verrattuna En minä vielä pääty jäi henkilökohtaisella tasolla aika etäiseksi. Kuitenkin se, miten kahdeksankymppinen Aila kirjoittaa elämästään, vanhenemisestaan, maailman tilasta, tutuistaan, menneisyydestään, seksielämästään ja humalatiloistaan, on niin poikkeuksellisen raikasta ja ravistelevaa, että kirjaan on pakko rakastua.
Se mitä ajattelemme vanhoista ihmisistä, etenkin naisista, mitä oletamme heidän olevan ja ajattelevan, ei ole koko totuus. Kiitos Aila, että muistutit meitä siitä. Ensi vuonna aion jatkaa muiden Meriluodon teosten parissa, hänestä on kovaa vauhtia kehittymässä minulle hyvin merkityksellinen kirjailija.
Olen aiemmin lukenut Meriluodon Vaarallista kokea -teoksen, joka sisältää päiväkirjamerkintöjä vuosilta 1953-1975. Rakastuin ja samaistuin siihen ihan päätä pahkaa. Siihen lukukokemukseen verrattuna En minä vielä pääty jäi henkilökohtaisella tasolla aika etäiseksi. Kuitenkin se, miten kahdeksankymppinen Aila kirjoittaa elämästään, vanhenemisestaan, maailman tilasta, tutuistaan, menneisyydestään, seksielämästään ja humalatiloistaan, on niin poikkeuksellisen raikasta ja ravistelevaa, että kirjaan on pakko rakastua.
Se mitä ajattelemme vanhoista ihmisistä, etenkin naisista, mitä oletamme heidän olevan ja ajattelevan, ei ole koko totuus. Kiitos Aila, että muistutit meitä siitä. Ensi vuonna aion jatkaa muiden Meriluodon teosten parissa, hänestä on kovaa vauhtia kehittymässä minulle hyvin merkityksellinen kirjailija.
April 30, 2023
I love reading books written by old people, because they are young people in the bodies of old people, so much life and pain and wisdom on these pages. This was also brutally open and honest, very dirty and raunchy, too. Good to know that love and lust never end. Also comforting to know that, despite all the wisdom, old people are just as lost and controversial as we are. This was funny, sad, heartbreaking and uplifting, all at once.
January 7, 2023
Niin ihastuttavan eläväinen ja rehellinen päiväkirjakokoelma! Hetkittäin toisteisuudessaan pitkästyttävä, mutta sekin tuntui tärkeältä osalta tätä teosta ja sen tematiikkaa: vanhuutta ja vanhenemista. Aila kirjoittaa paljon siitä, kuinka fyysinen ruumis hiipuu ja vaivaa, vaikka mieli on vielä virkeä, elossa.
Tämä taisi olla myös ensimmäinen lukemani päiväkirjakokoelma, joka ei käsittele (ainoastaan) kirjoittamista. Päiväkirjakokoelman vaarana voi olla merkintöjen pirstaleisuus, mutta tässä oli selkeä punainen lanka, joka johdatteli lukijan läpi Ailan vanhuuden vuosien. Elämänmakuinen teos, jota suosittelen kyllä lämmöllä ihan jokaiselle.
Tämä taisi olla myös ensimmäinen lukemani päiväkirjakokoelma, joka ei käsittele (ainoastaan) kirjoittamista. Päiväkirjakokoelman vaarana voi olla merkintöjen pirstaleisuus, mutta tässä oli selkeä punainen lanka, joka johdatteli lukijan läpi Ailan vanhuuden vuosien. Elämänmakuinen teos, jota suosittelen kyllä lämmöllä ihan jokaiselle.
Read
September 26, 2022Runoilija-kirjailija Aila Meriluodon vanhuudenpäiväkirja, joka tempaisee mukaansa. Rikkoo perinteiset myytit vanhuudesta, on merkittävä todistus elämästä "tällä kohtaa".
October 28, 2022
”Ihmisen velvollisuus on kertoa suoraan tältä kohtaa eikä hirveästi peitellä elämäänsä kuin jotain kakkakasaa. Me elämme ja koemme, basta!”.
Aila, kirjassa kahdeksankymmenviiden vuoden molemmin puolin elää, tuntee, näkee unia, muistelee elämäänsä - värikästä ja rikasta- menneitä rakkauksiaan (mikä lista! — on pappismiestä, aviomies Lauri Viita, nuoruudenhurmos VA Koskenniemi, Heikkilä, ja Ruotsin ajalta muitakin, one night stand Panu Rajala, Jukka, ja nyt ”aviomihentapainen” Antero/Urpo…) ja rakastaa, uudelleen rakastuu ja tuskastuu (taas) ”avioliiton” jaarittelujen kuuntelemiseen, tylsyyteen, mutta nauttii vihdoin miehen tuomasta turvallisuudesta, ontuvasta tosin, mutta ennen kaikkea kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa!
Menneestä harmittelee suostumaansa kuulijan rooliaan, kiltteyttään ja nyt kapinoi uuden rakkauden kanssa - mököttää riitelee kinastelee ja hurmioituu, henkisesti ja fyysisesti. Sillä fyysinen rakkaus on Ailalle tärkeää, seksiä ajatellaan harrastetaan ja sen olemattomuutta tuskaillaan. (Kts kuvat).
Aila kirjoittaa rehellisesti, mitään pois jättämättä, itseään säästämättä. Ihanaa.
En muista minkä kirjan yhteydessä olisin nauranut näin paljon!!! Tämä oli tulitusta. Tunnetta ja rehellisyyttä. Ilmavaivoja (en muista missä kirjassa olisi kirjoitettu näin paljon omista ilmavaivoista - tai pieremisestä kuten Aila sanoo :-)) Ja olkoonkin, että kroppa Ailalla vanhuuttaan rapisee mutta pää leikkaa, todellakin leikkaa vaikka itse sitä epäileekin. Ihan kirjan viime metreille asti Aila loistaa vaikkakin edessä häämöttää muistisairaus ja elämää ankeuttaa heikentyvä näkö ja sitä myöden lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet.
Elämä ei ole väljää tai väljähtänyttä. Aila elää, täysillä anteeksipyytelemättä herkkänä ja älykkäänä niinkuin on elänyt aina.
Ihana ihana kirja ja Ihana ihana Aila, joka on kulkenut mukanani koko elämäni.
Lukekaa niin tiedätte miten voi elää täysillä täyttä elämää, ihan viime metreille asti.
”Terveisiä elämän tältä kohtaa.”
Aila, kirjassa kahdeksankymmenviiden vuoden molemmin puolin elää, tuntee, näkee unia, muistelee elämäänsä - värikästä ja rikasta- menneitä rakkauksiaan (mikä lista! — on pappismiestä, aviomies Lauri Viita, nuoruudenhurmos VA Koskenniemi, Heikkilä, ja Ruotsin ajalta muitakin, one night stand Panu Rajala, Jukka, ja nyt ”aviomihentapainen” Antero/Urpo…) ja rakastaa, uudelleen rakastuu ja tuskastuu (taas) ”avioliiton” jaarittelujen kuuntelemiseen, tylsyyteen, mutta nauttii vihdoin miehen tuomasta turvallisuudesta, ontuvasta tosin, mutta ennen kaikkea kirjoittaa kirjoittaa kirjoittaa!
Menneestä harmittelee suostumaansa kuulijan rooliaan, kiltteyttään ja nyt kapinoi uuden rakkauden kanssa - mököttää riitelee kinastelee ja hurmioituu, henkisesti ja fyysisesti. Sillä fyysinen rakkaus on Ailalle tärkeää, seksiä ajatellaan harrastetaan ja sen olemattomuutta tuskaillaan. (Kts kuvat).
Aila kirjoittaa rehellisesti, mitään pois jättämättä, itseään säästämättä. Ihanaa.
En muista minkä kirjan yhteydessä olisin nauranut näin paljon!!! Tämä oli tulitusta. Tunnetta ja rehellisyyttä. Ilmavaivoja (en muista missä kirjassa olisi kirjoitettu näin paljon omista ilmavaivoista - tai pieremisestä kuten Aila sanoo :-)) Ja olkoonkin, että kroppa Ailalla vanhuuttaan rapisee mutta pää leikkaa, todellakin leikkaa vaikka itse sitä epäileekin. Ihan kirjan viime metreille asti Aila loistaa vaikkakin edessä häämöttää muistisairaus ja elämää ankeuttaa heikentyvä näkö ja sitä myöden lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet.
Elämä ei ole väljää tai väljähtänyttä. Aila elää, täysillä anteeksipyytelemättä herkkänä ja älykkäänä niinkuin on elänyt aina.
Ihana ihana kirja ja Ihana ihana Aila, joka on kulkenut mukanani koko elämäni.
Lukekaa niin tiedätte miten voi elää täysillä täyttä elämää, ihan viime metreille asti.
”Terveisiä elämän tältä kohtaa.”
October 31, 2023
Olen suunnaton Aila Meriluoto -fani. Siitäkin huolimatta tämä päiväkirja on varmaankin parasta, mitä viime vuonna julkaistiin. Paljon, paljon alleviivauksia.
Ikääntyvän runoilijan mielessä pyörivät arkiset asiat kuten kotityöt, vatsan toiminta ja mökkikesien vietto, mutta myös julkaisuprosessit ja yllättävä hullaantuminen. Yhtäkkiä onkin virtaa laskeutua yläkerroksista maan pinnalle ja kävellä vähän pidempiä lenkkejä. Ja sitten välillä on vaikea saada itseään edes ylös sängystä saati ihmisten ilmoille.
Tässä päiväkirjassa esiintyy se Aila Meriluoto, jonka kanssa minulla oli kunnia käydä muutama puhelinkeskustelu päiväkirjan ajanjaksona. Tuolloin nuorena opiskelijana en millään ymmärtänyt, mitä ihailemani runoilija tarkoittaa sillä, että hän "ei enää matkusta", vaikka kuinka koetin houkutella häntä esiintymään järjestämääni tapahtumaan. Nyt ymmärrän, millaista on hahmottaa rajansa, vaikka ei vielä päättyisikään.
Ikääntyvän runoilijan mielessä pyörivät arkiset asiat kuten kotityöt, vatsan toiminta ja mökkikesien vietto, mutta myös julkaisuprosessit ja yllättävä hullaantuminen. Yhtäkkiä onkin virtaa laskeutua yläkerroksista maan pinnalle ja kävellä vähän pidempiä lenkkejä. Ja sitten välillä on vaikea saada itseään edes ylös sängystä saati ihmisten ilmoille.
Tässä päiväkirjassa esiintyy se Aila Meriluoto, jonka kanssa minulla oli kunnia käydä muutama puhelinkeskustelu päiväkirjan ajanjaksona. Tuolloin nuorena opiskelijana en millään ymmärtänyt, mitä ihailemani runoilija tarkoittaa sillä, että hän "ei enää matkusta", vaikka kuinka koetin houkutella häntä esiintymään järjestämääni tapahtumaan. Nyt ymmärrän, millaista on hahmottaa rajansa, vaikka ei vielä päättyisikään.
January 27, 2023
85-87-vuotiaan Aila Meriluodon viimeinen julkaistu päiväkirja kuvaa upeasti, vahvasti ja rohkeasti vanhan naisen elämää. Elämää, jossa ruumiin voimat heikkenevät, näkö sumenee ja muisti rapisee. Rohkeaa, välillä vähän brutaaliakin tekstiä, josta tunnistaa vanhuuden, vähän lapsenomaisen, vimmaisen viime hetken tarttumisen elämään. Aila kertoo rohkeasti vanhan naisen rakkaudesta ja seksuaalisuudesta. Melkein joka päivä hän miettii, kuolenko tänään, onko tämä viimeinen kesäni. Vuonna 2011 hänellä todettiin Alzheimerin tauti ja hän kuoli vasta 2019.
January 24, 2023
Aila Meriluoto on yksi kestosuosikkini. Hänen päiväkirjansa ovat ilahduttaneet ja toisinaan myös ärsyttäneet minua. Jokaiseen olen tarttunut uteliaana enkä koskaan ole pettynyt. Tämän viimeisenkin luin suorastaan ahmien, mikä on harvinaista nykyään. Kasikymppisenäkin elämä voi vielä yllättää ja ura jatkua. Tämä kirja antoi toivoa tällaiselle nuorelle viisikymppiselle akanhupakolle.
January 5, 2023
Aina upea ja puhutteleva Aila. ”Olkaamme paljaita! Mikään veruke ei kelpaa. Se olisi petos.”
January 8, 2023
Upea teos ja herätti mielenkiinnon lukea lisää. Toivottavasti löytyy myös äänikirjana.
September 29, 2023
Tätä todistusta oli hienoa ja samalla riipaisevaa lukea.
Displaying 1 - 12 of 12 reviews