Subutex-kaupungin kasvatit

by Laura Juntunen

Kaunistelematon ja läheltä kuvattu tositarina Subutex-kaupungin eli Raahen pojista, joiden elämässä Subutex-riippuvuus siirtyi vuosituhannen vaihteessa veljeltä toiselle.

Haastattelut ja valokuvat vievät lukijan varjoyhteiskuntaan, tuhansien suomalaisten todellisuuteen. Keskiössä on Henkka, joka on käyttänyt huumeita jo lähes 20 vuotta. Kuolema vierailee lähipiirissä yhä useammin, ja kolmekymppisenä elossa olevat ovat kaveriporukkansa viimeisiä. Vaikka toisenlaista elämää on enää vaikea kuvitella, on Henkka päättänyt yrittää kuiville vielä kerran. Subutex-kaupungin kasvatit antaa puheenvuoron niille, joiden ääntä ei yleensä kuulla. Se kuvaa läheltä elämää, jossa päihdeongelmat, syrjäytyminen ja rikollisuus siirtyvät sukupolvien perintönä.

Genres: Nonfiction, Audiobook, Finnish Literature, Mental Health

286 pages, Hardcover

Published August 1, 2022

Reviews

[Heidi · Rating 4 out of 5]

Hyvä ja tärkeä teos. Subjektiivinen näkemys huumeriippuvaisen elämästä. Itseä vähän, tai paljon, inhotti siinä vaiheessa, kun lapset tuli kuvioihin. Silloin juuri huomaa kirjan subjektiivisen näkökulman: kun tyypit ei tajua, miksi sossut toimii niin kuin toimii. Miksi lasten ei kuulu olla osa sellaista elämää, ei ikinä. Ja kyllä ne menee siitä rikki, ihan kuten he itsekin ovat rikki (kirjassa on kohta, jossa Henkka on sitä mieltä, ettei lapset mene rikki, vaikka näkee aikuisten kaljoittelut, koska hekään eivät ole menneet. Öhm, voisin olla eri mieltä) Kirjan maailma on surullista mutta totta.

[Tytti Hirvonen · Rating 3 out of 5]

Hmm... Karu kuvaus Henkan elämästä huumeidenkäyttäjänä. Olen melko herkkä kokemaan empatiaa, mutta tässä se jäi melko vähäiseksi. Varsin itsekeskeisenä, oman navan ympärillä pyörivänä tämän koin ja sitä se päihderiippuvaisen elämä tuppaa kokemukseni mukaan olemaankin.

En vaan voi ymmärtää ja hyväksyä sitä, että Henkan mielestä ilmeisesti lasten olisi pitänyt saada elää täysin päihteitten täyttämää elämää, kontata huumeeruiskujen keskellä. Kyky asettua lapsen asemaan sekä itsekriittisyys tuntuivat puuttuivat täysin. Siitä olen pahoillani, että Henkka on joutunut itse lastensuojelun piirissä ollessaan kokemaan törkeää väkivaltaa.

[Elina Mäkitalo · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen mutta raaka tarina elämästä. Pidin kirjasta todella paljon, vaikka siinä olikin paljon vaikeita asioita ja pahaa oloa. Teksti oli sujuvaa ja en olisi halunnut laskea kirjaa käsistäni. Mielestäni kaikenlaisia tarinoita ihmisten elämästä pitäisi tuoda esille ja myös lukea vaikeista asioista eikä vain niistä kivoista jutuista. Aidoista elämistä. Siksi tämäkin varmasti kiinnosti minua niin paljon ja tykkäsin tosi paljon.

[Lala · Rating 3 out of 5]

Nämä huumemaailmasta kertovat dokumentit, kirjat jne ovat aina hirveän mielenkiintoisia, koska ne ovat niin vieraita itselle. Tässä kuvautuu hyvin yhden ihmisen tarina siitä, miten hän on päätynyt huumemaailman syövereihin ja miten vaikea sieltä on rämpiä ulos. Kuitenkin tästä jäi myös vähän ärsyttävä olo. Ehkä tässä on vuosien varrella terveydenhuollossa huumeiden käyttäjien kanssa päivystysasioissa painiskelleena vähän kyynistynyt ja kyllästynyt tiettyihin asioihin ja selityksiin.

[Krista · Rating 4 out of 5]

Paljon tuttuja paikkoja ja paljon karua totuutta. Tuo hyvin esille se, miten päihderiippuvuuden hoito Suomessa ontuu — sen sijaan, että pääsisi hoitamaan niitä syitä miksi päihteitä tarvitaan (usein ADHD, ahdistus, masennus, BPD tjsp.), pitää ensin päästä irti huumeista, joilla ongelmaa itselääkitään hoitopolun puuttuessa. Syntyy itseään ruokkiva kierre, jossa bentsoreseptin sijaan ne joudutaan hakemaan pimeästi kadulta, ja samalla mukaan tarttuu muutakin.

[Kaisa · Rating 4 out of 5]

Karu ja rehellinen katsomus päihderiippuvaisen elämään. Pidän kovasti kirjoista, missä kuvaillaan itselle vierasta tapaa elää ja sitä tässä tehtiin. Pidin siitä, että kirjassa kuvailtiin paljon tunteita ja ajatuksia nimenomaan rehellisyydellä. Kirja lisää ymmärrystä päihderiippuvaisen elämään ja olikin surullista lukea kirjasta mm. ahdistuksen ja ADHD:n riittämättömästä hoidosta. Kerronta lapsista särähti omaan korvaan ja olin eri mieltä useasta näkökulmasta Henkan kanssa. Tärkeä kirja!

[Julia Donner · Rating 4 out of 5]

Kiitos Laura Juntunen. Kiitos Henkka. Lukiessa tuli ajoittain paha olo osaksi erilaisten lueteltujen ja käytettyjen aineiden vuoksi, mutta enemmän yhteiskunnan ja yhteisöjen toimimattomuuden vuoksi. Perheiden voimavarat ja keinot ovat vähissä, eikä koulu tai sosiaalitoimi tule apuun. Tuntuu, että yhteiskunta tarjoaa vain esteitä. Luokka - millä puolella kaupunkia asut - leimaa lapsen ja perheet lopullisesti.

Tapahtumien ketju tuntuu vääjäämättömältä ja silti ajattelen, että varsin pienillä asioilla olisi voitu vaikuttaa paljon monen ihmisen elämän kulkuun.

Hyvää kaupunkisuunnittelua.
Kouluihin lisää henkilökuntaa.
Arvostava katse, nähdyksi tuleminen.
Vuorovaikutus.
Näköaloja ja tekemistä nuorille.
Tukea perheille.
Matalan kynnyksen hoitoonpääsyn mahdollistaminen.
Ihminen ihmiselle.

Tärkeä kirja, mutta ei helppo. Suomi polarisoituu, ja sille pitäisi tehdä pian jotain. Huumeidenkäyttäjien syyllistäminen ei tilannetta muuta.

[Katja · Rating 4 out of 5]

Pysäyttävä ja raju. 4-4,5 tähteä. Lukukokemusta tiputti ihan vähän se, etten aina meinannut pysyä kärryillä, missä hetkessä ja ajankohdassa Henkan elämässä mennään, koska tapahtumia kuvattiin välillä sekavassa järjestyksessä. Mutta toisaalta sekava oli Henkan elämäkin, monessakin merkityksessä...

[Vilma Leskinen · Rating 4 out of 5]

Oli tosi hyvä ja mielenkiintoinen kirja.

[Virva Lehto · Rating 4 out of 5]

Julma ja karu kuvaus huumeidenkäyttäjän elämästä. Suosittelen kuuntelemaan tai lukemaan.

[Arja-täti · Rating 5 out of 5]

Mielenkiintoinen kirja aiheesta, josta tiesin kovin vähän. Kirjassa kosketti erityisesti se, ettei päähenkilö tässä ollut sellainen selviytyjä, voittaja, kuten nykyään niin usein kirjoissa esitellään. Tämä tarina todellakin sattui.

[Emmi K · Rating 3 out of 5]

Ajatuksia herättävä kuvaus päihderiippuuvuudesta kärsivän elämästä. Tärkeänä pointtina se, että päihdeongelmasta kärsivän on todella vaikea saada apua mielenterveyden ongelmiin.

[Jaana Angeria · Rating 4 out of 5]

Karu ja rehellinen kuvaus huumemaailmasta. Kirja ei ole mikään kurjuudesta kunniaan -tyyppinen teos, vaan Juntunen kuvaa lapsuusenystävänsä elämänvaiheita sellaisina, kuin ne ovat olleet, kaunistelematta ja syyllistämättä.

Henkka ei ole sankari, mutta ei hän myöskään ole paha ihminen. Huumeriippuvuus saa hänet kuitenkin tekemään monia pahoja ja täysin käsittämättömiä tekoja, mutta niitä tekevät myös monet selväpäiset auttajat. Osa toimii typerästi tahtomattaan ja ymmärtämättömyyttään, mutta osa käyttää valta-asemaansa täysin väärin. Näistä tyypeistä kaistapäisin on perhekodin johtaja.

Kirjan lukemisesta jäi alakuloinen olo. Henkan tarina sinänsä lienee hyvin tavallinen, eivätkä nämä tarinat ole vähenemässä. Nyky-Suomessa huumeiden käyttö yleistyy.

Antaisin 3,5 tähteä, jos voisin. Pyöristän ylöspäin, koska tarina jätti varsin syvän jäljen. Kuljin Henkan kanssa pitkän matkan. Ymmärsin ja opin. Seuraavan kerran katson narkkaria hieman erilaisten lasien läpi, ja se lienee yksi teoksen tavoitteista.

[Katja Pellikka · Rating 3 out of 5]

Melkoisen kaunistelematon teos riippuvuudesta ja ehkä varsinkin sen periytyvyydestä.

Kylmäävä naiskuva, ja paljon surullisia lapsia, joilla ei taida alustaan asti olla juurikaan mahdollisuuksia ehjään elämään.

[Piadora · Rating 2 out of 5]

Kertomus elämässään huonot kortin saaneet addiktin elämästä. Rankka tarina, mutta huolimatta hetkellisestä empatiastani henkilöä kohtaan tämän kertoessa lapsuudestaan ja huonoista kokemuksistaan, empatiani hävisi nopeasti tarinan jatkuessa. Tästä tuli lopulta vain tyypillisen addiktin kertomua elämästään, jossa valitetaan mm. viranomaisista, mutta ei osata yhtään nähdä omaa osuutta asioissa. Ensin kerrotaan, miten joka päivä käytetään huumeita ja alkoholia, sitten ihmetellään miksi "vitun sossut" ottavat lapset pois ja eivät anna edes valvomatta tavata. Selityshän luonnollisesti on, että huostaanoton päämäärä on pelkästään ottaa lapset lopullisesti kodistaan, ei suinkaan rikolliset elämäntavat ja addiktio. Henkka kirjassa toistelee lapsien olevan hänelle tärkeintä elämässä, mutta todellisuudessa huumeet ovat aina voittaneet tärkeysjärjestyksessä. Tämä johtuu hänen addiktiostaan, samaa kaavaa hän koki lapsuudessaan ja olisi mielellään siirtämässä omille lapsilleen. Koska omasta mielestään hänkään ei menny rikki, joten eihän hänenkään lapsensa menisi. Vaikka on mielenkiintoista kuulla erilailla elävän ihmisen elämästä, kaiken kaikkiaan tästä jäi kuva hyvin itsekeskeisestä ja rikki olevasta ihmisestä, jolla ei lopulta ole aikomustakaan todella muuttaa elämäänsä (kuten hän itsekin toteaa, korvaushoidonkin tavoite on ainoastaan parantaa hänen elämäänsä, ei päästä eroon aineista).

Surullisintahan on se, että tällaisen elämän seurauksia eli niitä lapsia on Suomi täynnä, ja suurin osa heistä jatkaa kierrettä omassa elämässään.

[ForenSeek · Rating 5 out of 5]

Isoveljeni asui aikoinaan Raahessa yli 10 vuotta, joten tuo karu mutta samalla sympaattinen ja omalaatuinen pieni kaupunki tuli tutuksi minullekin lukuisten vierailuiden tiimoilta. Piipahdimme veljen kanssa silloin tällöin myös yöelämässä, joten kaupungin, sanotaanko, ”värikäs” nautintoainetarjonta oli sekin jo tiedossani. Siitäkin huolimatta tämän kirjan lukeminen oli paikoin shokeeraava kokemus: en tiennyt että Raahen huumepiirit ovat näinkin laajat ja rankat, tai että kaupungin rooli suomalaisen huumemaailman kentällä on näinkin keskeinen, erityisesti puistattavasta Subutexista puhuttaessa. Siinä missä ”Reindeerspotting” (2010) oli reilun tunnin mittainen dokumentti, josta on leikattu tylsät kohdat pois, tämä kirja näyttää huumeidenkäyttäjien arkisen todellisuuden paljon kokonaisvaltaisemmin: elämä on ahdistusta ja pelkoa, eivätkä huumeetkaan enää edes tuota euforian tunnetta - niitä käytetään jotta kivuliaat vieroitusoireet eivät pääsisi käsiksi narkomaanin jo valmiiksi runneltuun kehoon. En ole koskaan ollut sitä ihmisryhmää, joka naureskelee kaduilla notkuville alkoholisteille tai narkkareille, mutta tämä kirja korosti vielä lisää sitä tosiseikkaa, että huumeidenkäyttäjien menneisyydestä löytyy usein karmeita kohtaloita: seksuaalista hyväksikäyttöä, perheväkivaltaa, koulukiusaamista ja rakkaudettomia lapsuusvuosia. Tärkeä, puistattava kirja, jota on helppoa suositella jokaiselle suomalaiselle. Lisäplussaa hienoista ”Anton Corbijn Raahessa”-henkisistä valokuvista, joilla kirjan keskushenkilöiden elämää on kirjassa kuvitettu.

[Njalla]

Hirveän vaikea antaa tähtiä tällaiselle kirjalle. Tuntuu myös hyvin kummalliselta lukea kirjaa joka luo kotikaupungista hyvin erilaisen kuvan kuin se, jossa itse kasvoin. Mutta niinhän se on, että samaan kaupunkiin mahtuu hyvin monta erilaista tarinaa.

Kirja oli ajoittain raskas lukea, ja oli hyvin vaikea löytää lopulta empatiaa Henkkaa kohtaan. Näen kyllä, ettei Henkka ole täysin vastuussa huumeidenkäytöstään, vaan moni asia ehti tapahtua ennen ensimmäistä kokeilua. Toisaalta Henkalla on kirjan kuvauksen mukaan päivänselvästi ADHD tai vastaava ja kun siihen lisää kasvuolot Ollinsaaressa ja Kummatissa, ihmissuhteet pienestä pitäen ja verkoston pettämisen kouluiässä, on soppa aikalailla valmis.
Tottakai omatkin päätökset vaikuttaa asiaan, niinhän ne aina. Mutta ei se kaikkea selitä.

Loppujen lopuksi päädyin miettimään sitäkin, mikä esti itseä ajautumasta tuohon seuraan ja tekemästä niitä aivan samoja virheitä. Enkä todellakaan tiedä.

Helmet- lukuhaasteessa tämä menee useampaan kohtaan.
4, kirja, jonka aioit lukea viime vuonna
5, kirjassa ollaan maan alla
8, kirja kertoo pienestä kaupungista
14, kirja kertoo terveydenhuollosta
19, kirjassa on paikka, jossa olet käynyt
26, kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostakin syystä
29, kirjassa on minä-kertoja
41, kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla

[Kajju]

On se kyllä julmaa, kun pahat sossut haluavat viedä lapset pois, vaikka vanhemmat eivät edes käytä mitään muuta kuin pilveä, alkoholia ja joskus jotain nappeja. Kaikki pitävät huumekavereita renttuina, vaikka oikeasti he ovat aivan mahtavia tyyppejä. Vieroitushoitoakaan ei enää anneta, eivät kuulemma usko, että onnistuisin. Itse olen aivan varma että tällä kerralla onnistun- huolimatta kymmenestä aiemmasta epäonnistumisesta.

Oikeasti

Ymmärrän kyllä, ettei traumatisoituneelta, nepsypiirteitä omaavalta huumeaddiktilta voi vaatia realistista, itseensä menevää tekstiä- kuuluuhan vääristynyt kuva omien ja toisten tekojen oikeellisuudesta taudinkuvaan. Kuitenkin kertojan "olen syytön"-asenteella kirjoitettu, loputtomasti itseään toistava melankolinen teksti oli niin sietämätöntä luettavaa, että pystyin lukemaan vain sieltä täältä paloja.

Surullisia ihmiskohtaloita.

[Iida · Rating 3 out of 5]

Tykkäsin. Kirja oli raaka ja rehellinen kuvaus yhden ihmisen elämästä ja sen karuudesta. Olisin kaivannut enemmän asiantuntijanäkäkulmaa, jotain mikä olisi tuonut perspektiiviä siihen, miksi esim sossut on toimineet niinkuin ovat. Jotkut Henkan ajatukset olivat sellaisia, että en olisi niitä julkaissut ilman asian tuomista vähän vähemmän subjektiiviseen perspektiiviin ja kontekstiin. Overall hyvä katsaus aiheeseen, josta puhutaan liian vähän.

[Tomi Metsäniemi · Rating 4 out of 5]

Hyvä tarina siitä, kuinka päihteet vievät ihmistä. On käsittämätöntä, miten paljon apua huumeiden lopettamiseen tarvitaan. Tarinan päähenkilö Henkka puolisoineen joutuu lapsia saatuaankin leikkimään piilosta sosiaalihuollon kanssa, vaikka tarkoituksena olisi auttaa. Hurja tarina, vaikka kyseessä on Raahen kaltainen pikkukylä, niin ongelmat ovat suuria.

[Mari · Rating 4 out of 5]

Kuuntelin äänikirjana. Todella silmiä avaava kirja huumeiden käyttäjän elämästä ja huumeista irrottautumisen hankaluudesta. Kirjassa käsitellään myös jonkun verran lastensuojelun piirissä elävien lasten arkea ja miten joissain paikoissa se on hyvin karua elämää. Suosittelisin kaikille, jotka eivät pysty ymmärtämään miksi joku käyttäisi huumeita.

[Nanna · Rating 3 out of 5]

Olipahan raskas kuunneltava. Kirjana ihan ansiokas katsaus huumeriippuvaisen arkeen ja ajatuksiin eikä ärsytys kohdistu kirjailijan valintoihin, mutta lasten asema tuossa kuviossa sai kyllä aivan saakelin surulliseksi ja vihaiseksi.

[Riikka Purho · Rating 2 out of 5]

Lukutoukkana sisällöllisesti anti jää vähäiseksi ja sisältää jonkin verran "kuivanarkkausta", mutta viisi tähteä päihteiden aktiivikäyttäjien kanssa työskentelevänä. Avartaa näkökulmia ja avaa käyttäjien ajatusmaailmaa. Suosittelen vahvasti muillekin päihdehuollossa työskenteleville.

[Jiri · Rating 4 out of 5]

Karua luettavaa. Sivusta tuli nuorempana näitä meininkejä seurattua, en muistele varsinaisesti lämmöllä. Arvostin kirjan rehellisyyttä ja sitä, että mitään ei siloteltu. Silottelu olisi pilannut kirjan täysin.

[Timo · Rating 2 out of 5]

Ei mitenkään mieltäylentävä kuvaus subutex/yms.-addiktin arjesta, jossa päivästä päivään taistelua ”sossujen” ynnä muiden kanssa.

[Tinssu · Rating 2 out of 5]

Luettu e-kirjana. Huumejuttuja aina raskasta lukea, varsinkin kun ei edes haluta lopettaa niiden käyttöä. Surullista. Pitkäaikaissairaiksi kai käyttäjiä nykyään kutsutaan?

[Klaara]

Vaikea arvostella tähdin. Hyvin ahdistava lukukokemus, kertomus monisukupolvisesta syrjäytymisen kierteestä, josta ei osata nähdä pääsyä pois.

[Iira · Rating 3 out of 5]

Kiinnostava äänikirja, enpä tiennyt tätä Raahesta. Jäi vähän irralliseksi, en tiedä miksi. Ehkä en päässyt ihan samalle aaltopituudelle kertojaminän (Henkka) kanssa.

[Annemari · Rating 1 out of 5]

Ankea kirja.

[Laura Jaakkola · Rating 3 out of 5]

Rajua elämää pienellä paikkakunnalla. Mielenkiintoinen sukellus käyttäjän arkeen.