Det är julimorgon i Kuopio och atmosfären är nästintill overklig. Sommarnatten har varit varm och flyglarmets ständiga tjut har stört invånarnas sömn. Oron för om männen ute i kriget någonsin kommer att komma hem är ständigt närvarande.
Tidigt på morgonen anländer kabaréartisten Mizzi Unruh tillsammans med ett litet barn - något som kommer att skaka om tillvaron för flera av stadens invånare. Vid lunchtid ljuder sirenerna igen. Fiendens bombplan är på väg in över staden.
Vingar av lakan skildrar en enda dag 1941 då Kuopio utsattes för sovjetiska bomber under fortsättningskriget. I romanen får vi följa ett flertal människor öden under en avgörande dag och liksom i de tidigare delarna av Sirpa Kähkönens Kuopiosvit handlar det främst om kvinnorna och relationen dem emellan mitt under brinnande krig.
Hieno sarja sen kun jatkuu. Lakanasiivet on yhdenpäivänromaani, joka kuvaa ainoaa päivää jatkosodan aikana, jolloin Kuopiota pommitettiin. Tunnelma on kesäinen, mutta painostava, kun kabareetaiteilija Mizzi Unruh saapuu pienen lapsen kanssa aamuvarhaisella kaupunkiin ja ravistelee useammankin ihmisen tilannetta päivän aikana.
Pommejakin putoilee, mutta enemmän kuvataan ihmisiä ja heidän tuntemuksiaan, sitä miltä sota tavallisen ihmisen näkökulmasta tuntuu. Mainio kirja, tästä sitten kohti seuraavaa osaa.
Jostain syystä tämä Kuopio- sarja ei oikein iske edelleenkään, vaikka toisaalta jokaisessa aikaisemmassa osassa on ollut jotain kiinnostavaakin. Tämä osa oli sekava ja suurimmaksi osaksi tylsä ja pitkästyttävä. Kirjassa oli liian monta kertojaa ja niiden jatkuva vaihtuminen lisäsi sekavuutta. Ajattelin kyllä lukea ainakin seuraavan osan, en haluaisi jättää sarjaa keskenkään.
Kaikki tapahtumat sijoittuvat yhteen helteiseen jatkosodan päivään. Päivään, jolloin Kuopiota pommitetaan. Kirjassa on mitä erilaisimpia ihmiskohtaloita, osa sarjan edellisistä osista tuttuja, osa uusia. Näihin rakastuu ja haluaa lukea aina vain seuraavan sarjan osan. Tässä kirjassa ei ole pahiksia, on virheitä tekeviä inhimillisiä ihmisiä, jotka jotenkin selviytyvät eteenpäin. Erityisesti tämä kirja kertoo naisista, naisten välisistä suhteista sodan keskellä.
Upeaa kerrontaa ja murrekin jo aukeaa aina paremmin. Etenkin sota ja sen tapahtumat lapsen näkökulmasta katsottuna aivan koskettavia. Voi vain kuvitella kuinka sekavalta kaikki tapahtumat näyttivätkään. Aitoja ja syvällisiä ihmiskuvauksia. Olen todella myyty tähän kirjasarjaan.
Sarjan edellisten osien lukemisesta oli kulunut jo muutama vuosi, joten henkilöhahmot olivat ehtineet unohtua. Tarinan edetessä he alkoivat kuitenkin hämärästi muistua mieleen.
Tavoitteena lukea kaikki Finlandia-palkintoehdokkaat: (1984-2005: 160/160) 2007: 2/6 1984-2023: 162/268
4/5. Ensimmäinen lukemani kirja Sirpa Kähköseltä, ja eipä tule jäämään viimeiseksi ihan siitä syystä, että näitä Finlandia-ehdokkuuksia on hänelle sittemmin ropissut tasaiseen tahtiin useampia. Toivoisin pitäväni niistä enemmän. Tämä kirja oli valitettavasti ainakin sitä tyyppiä, ettei oikeastaan mikään kohta pysäyttänyt minua oikeasti miettimään ja ajattelemaan, että mitä olin juuri lukemassa. Yhtenään huomasin vain lukevani mekaanisesti, kun ajatukseni harhailivat jossakin muualla. Tämä kirja ei vain onnistunut herättämään mielenkiintoani. Sinänsä harvinaisuus, mutta on niitä muutama muukin tullut vastaan tämän Finlandia-projektin aikana. Romaani tuntui sellaiselta käsityöläisen teokselta, jonka kiinnostavuus laskee etäisyyden Kuopiosta kasvaessa.
Niin, tässähän vähän kans juopotellaan, on ilmahyökkäys ja verta ja pelkotiloja, mutta silti ei tullut missään vaiheessa sellaista "äh en minä tällasta jaksa lukee" -tunnetta, kuten rankkaa dekkaria lukiessa. Koska asioista kirjoitetaan eri tavalla. Vaikka ajanjaksona on yksi ainoa vuorokausi kesällä 1941, tekee näkökulmien vaihtelevuus tapahtumien seuraamisesta kiinnostavaa. Vietin pari viikonloppua kevättalvella ja keväällä Kuopiossa, ja siellä kulkiessani huomasin toisinaan miettiväni näiden kirjojen tapahtumia ja henkilöitä, niin elävästi kirjojen maailma on jäänyt mieleen -- varmaan myös siksi, että olen onnistunut melko tiiviseen tahtiin osia lukemaan. Nythän näistä on tullut jo lempikirjoja.
Kirjassa eletään sitä ainoaa jatkosodan päivää, jolloin Kuopiota pommitettiin. Takakannen mukaan Lakanasiivet on itsenäinen osa Kuopio-sarjaa, mutta ilmeisesti samoja ihmisiä on seurattu aikaisemmissakin osissa. En ollut lukenut niitä, ja tämänkin luin pätkissä pitkällä aikavälillä. Ehkä sen takia lukuisat avainhenkilöt tuppasivat sekoittumaan keskenään enkä oikein kiintynyt kehenkään.