What do you think?
Rate this book
Ikämiehiä
Johan Bargumin novellien tunnelma on kuin Chopinin etydeissä. Surumielinen, haikea ja luopumisten värittämä muttei kuitenkaan alistunut; mukana on myös elämänvoimaa, huumoria ja hehkuvaa lämpöä.
Tarinan keskiössä on usein lapsi. Vanhemmat ovat rakastavia, he eivät ryyppää eivätkä lyö. Mutta he eroavat, muuttavat pois, hylkäävät. Kyse on naisista, äideistä jotka lähtevät. Lapsi jatkaa elämäänsä isänsä tai vuorotellen vanhempiensa kanssa. Jää muisto, joka ei häviä koskaan.
Aikuisena hänet jättää nainen, joka rakkauden haivuttua löytää toisen. Elämä jatkuu, myös hän löytää uuden kumppanin, ja vaikkei löytäisi elämä jatkuu siitä huolimatta. Arki on harmaampaa mutta ei merkityksetöntä.
Kirjan henkilöhahmot ovat Helsingissä asuvia suomenruotsalaisia, jotka eivät kuulu yläluokkaan mutta eivät myöskään työväenluokkaan. Isällä on usein oma, melko velkainen yritys, muttei niin huonossa jamassa, että ratkaisuna olisi itsemurha.
Bargum kysyy, mitä muistamme. Muistammeko, mitä ajattelimme jossain tietyssä tilanteessa? Emme, sillä yksityiskohdat unohtuvat. ”Mutta me muistamme tuskan.”
Tarinan keskiössä on usein lapsi. Vanhemmat ovat rakastavia, he eivät ryyppää eivätkä lyö. Mutta he eroavat, muuttavat pois, hylkäävät. Kyse on naisista, äideistä jotka lähtevät. Lapsi jatkaa elämäänsä isänsä tai vuorotellen vanhempiensa kanssa. Jää muisto, joka ei häviä koskaan.
Aikuisena hänet jättää nainen, joka rakkauden haivuttua löytää toisen. Elämä jatkuu, myös hän löytää uuden kumppanin, ja vaikkei löytäisi elämä jatkuu siitä huolimatta. Arki on harmaampaa mutta ei merkityksetöntä.
Kirjan henkilöhahmot ovat Helsingissä asuvia suomenruotsalaisia, jotka eivät kuulu yläluokkaan mutta eivät myöskään työväenluokkaan. Isällä on usein oma, melko velkainen yritys, muttei niin huonossa jamassa, että ratkaisuna olisi itsemurha.
Bargum kysyy, mitä muistamme. Muistammeko, mitä ajattelimme jossain tietyssä tilanteessa? Emme, sillä yksityiskohdat unohtuvat. ”Mutta me muistamme tuskan.”
137 pages, Paperback
First published January 15, 2022
13 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 7 of 7 reviews
June 13, 2023
Johan Bargum kävelee Helsingin katuja erilaisina alter egoinaan (?), vanhenevina miehinä, jotka tekevät pikku hiljaa tiliä elämänsä ja valintojensa kanssa. Novellien tunnelma on viipyilevä, haikeakin, ja fyysinen miljöö tuntuu antavan päähenkilöille välillä enemmän tarttumapintaa kuin oman elämän käännekohdat.
Novelleista jää mieleen tempon lisäksi myös se, kuinka sivustakatsojana omaa menneisyyttään voi eritellä. Riippumatta siitä, onko päähenkilö ollut ihmissuhteissaan jättäjä vai jätetty, jää vaikutelma siitä, että olosuhteet ovat vain (hyvää) miestä vieneet, eikä muuta ole voinut. Ehkä kyseessä on jäljellä olevien päiviensä määrää jo laskevan ihmisen selviytymiskeinosta?
Jos jotain, niin tämä pieni kokoelma vahvistaa usein toistettua käsitystä siitä, että lopulta elämässä tärkeintä kuitenkin ovat toiset, merkitykselliset ihmiset ja se, miten elämänsä suhteessa heihin on elänyt. Häilyin kahden ja kolmen tähden välillä, mutta kokoelman minut yllättäneestä ratkaisusta tuo kolmas, vaikken ratkaisusta edes samaa mieltä ole.
Novelleista jää mieleen tempon lisäksi myös se, kuinka sivustakatsojana omaa menneisyyttään voi eritellä. Riippumatta siitä, onko päähenkilö ollut ihmissuhteissaan jättäjä vai jätetty, jää vaikutelma siitä, että olosuhteet ovat vain (hyvää) miestä vieneet, eikä muuta ole voinut. Ehkä kyseessä on jäljellä olevien päiviensä määrää jo laskevan ihmisen selviytymiskeinosta?
Jos jotain, niin tämä pieni kokoelma vahvistaa usein toistettua käsitystä siitä, että lopulta elämässä tärkeintä kuitenkin ovat toiset, merkitykselliset ihmiset ja se, miten elämänsä suhteessa heihin on elänyt. Häilyin kahden ja kolmen tähden välillä, mutta kokoelman minut yllättäneestä ratkaisusta tuo kolmas, vaikken ratkaisusta edes samaa mieltä ole.
September 1, 2022
Luin suomenkielisen käännöksen, Ikämiehiä. Valitettavasti Goodreads muutti sääntöjä enkä voi enää itse lisätä kirjoja tai painoksia tänne.
Edit: Kiitos Pekka!
Edit: Kiitos Pekka!
October 15, 2022
Det var verkligen trevligt att igen få läsa en samling till formen klassiska noveller. Trevliga berättelser med ett gott språk och den tillhörande knorren i slutet. Speciellt lyckade i detta hänseende var de två första novellerna med sitt jultema. I den första fick man länge undra över varför den heter Julafton, men fick till slut svaret – ett överraskande svar.
Novellerna är högst finlandssvenska och mycket helsingforsiska. De känns rentav klassiska i sin form och intrig. Dialogerna är ofta belevade och finurliga. Centrala teman är relationer, åldrande, död, minnen och minnets opålitlighet samt hemligheter, som slutar vara hemligheter. Väl värd en läsning.
Novellerna är högst finlandssvenska och mycket helsingforsiska. De känns rentav klassiska i sin form och intrig. Dialogerna är ofta belevade och finurliga. Centrala teman är relationer, åldrande, död, minnen och minnets opålitlighet samt hemligheter, som slutar vara hemligheter. Väl värd en läsning.
June 12, 2022
Chopins etyder är det mest passande jag läst om Äldre män: över allt vilar ett sorgmod, en melankolisk förundran över hur meningslöst och flyktande allting är. Jag tänker på min egen barndom, på slask och lera och kyliga dagar i mars på min hemmadagvårdstants gård, på ensamhet och på att vara annorlunda. Jag är så mycket annat än vad Bargum är och ändå så lika, och det är både skrämmande och mänskligt. Jag är tacksam för läseupplevelsen även om jag inte kan ge mer än 3 stjärnor.
October 14, 2022
Väldigt fina stämningar, språket är sparsmakat men glimrande vackert. Berörde mej djupt.
July 27, 2022
Novellerna berör främlingskapet mellan barn och vuxna och de separata verkligheter de lever. Det förekommer konstant en slags dragkamp mellan barndom och vuxendom, samt mellan relationer och konstellationer.
Jag gillar språket som påminner om diskbänksrealism, och att storyn berättas som sporadiska minnen. Detaljrik men snabbt tempo.
Men handlingarna är inte så människonära, personerna känns mest som skyltdockor, kulisser. Det handlar mest om åldrar och roller. Vad som syns, vad som tolkas, men inte vad som ÄR. Och de enskilda novellerna är egentligen intetsägande och varandra allt för lika.
Jag undrar också över de få kvinnoskildringarna... kvinnorna innehar oftast roller som sviker eller som är irriterande, ibland är de starka individer men jag får känslan av att de framställs som att de då är översittande.
Boken lämnar mig oberörd, knappt så jag minns innehållet efter läsningen. Inget märkvärdigt alls.
Jag gillar språket som påminner om diskbänksrealism, och att storyn berättas som sporadiska minnen. Detaljrik men snabbt tempo.
Men handlingarna är inte så människonära, personerna känns mest som skyltdockor, kulisser. Det handlar mest om åldrar och roller. Vad som syns, vad som tolkas, men inte vad som ÄR. Och de enskilda novellerna är egentligen intetsägande och varandra allt för lika.
Jag undrar också över de få kvinnoskildringarna... kvinnorna innehar oftast roller som sviker eller som är irriterande, ibland är de starka individer men jag får känslan av att de framställs som att de då är översittande.
Boken lämnar mig oberörd, knappt så jag minns innehållet efter läsningen. Inget märkvärdigt alls.
Displaying 1 - 7 of 7 reviews