What do you think?
Rate this book
Tulit luokseni kutsumatta
Millaista on elää nuorena ruskeana äitinä 2020-luvun Suomessa, kysyy ravisteleva esikoisromaani, jossa päihteet ovat arkea siinä missä päivähoito-ongelmatkin.
24-vuotias Ona on viemässä taaperoaan päiväkotiin, kun viesti menneisyydestä tavoittaa hänet. Lapsen isä on vastikään vapautunut vankilasta ja haluaa tavata. Seuraavan vuorokauden Ona kulkee silmät selässään.
Sähköinen romaani nuoruudesta tutkii elämän suuria ja pieniä valintoja oivaltavasti mustan huumorin keinoin. Kuinka taklata hoplopvanhempien uteliaat kysymykset? Mitä kengät deitistä kertovat? Mitä ihmettä kaksi vuotta aiemmin oikein tapahtui?
24-vuotias Ona on viemässä taaperoaan päiväkotiin, kun viesti menneisyydestä tavoittaa hänet. Lapsen isä on vastikään vapautunut vankilasta ja haluaa tavata. Seuraavan vuorokauden Ona kulkee silmät selässään.
Sähköinen romaani nuoruudesta tutkii elämän suuria ja pieniä valintoja oivaltavasti mustan huumorin keinoin. Kuinka taklata hoplopvanhempien uteliaat kysymykset? Mitä kengät deitistä kertovat? Mitä ihmettä kaksi vuotta aiemmin oikein tapahtui?
156 pages, Hardcover
First published August 24, 2022
3 people are currently reading
299 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 39 reviews
September 8, 2022
Tällaisia ääniä kaivataan kirjallisuudessa! Virkistävästi ja huumorilla kirjoitettu, vaikka kirja käsittelee vakavia aiheita. Kirjailijalla on varmasti rahkeita kirjoittaa jatkossa paljon muutakin, kun teksti on niin vetävää ja sujuvaa.
Usein kun kirjoitetaan huumausaineiden käyttäjistä, nuorista, yksinhuoltajista tai etnisistä vähemmistöistä, teksti tulee näiden ryhmien ulkopuolelta ja teksteistä usein välittyy sääli tai ylemmyydentunne. Tässä teksti tulee omista, henkilökohtaisista kokemuksista ja ilman sitä yleistä asenteellisuutta mikä näihin aiheisiin usein liittyy. Rohkean henkilökohtainen teos ja pystyin vahvasti kuvittelemaan tämän elämän, vaikka oma elämäni onkin hyvin monelta osin erilaista. Tässä teoksessa välittyy ihmisyys ja tunteet hyvin voimakkaasti.
Usein kun kirjoitetaan huumausaineiden käyttäjistä, nuorista, yksinhuoltajista tai etnisistä vähemmistöistä, teksti tulee näiden ryhmien ulkopuolelta ja teksteistä usein välittyy sääli tai ylemmyydentunne. Tässä teksti tulee omista, henkilökohtaisista kokemuksista ja ilman sitä yleistä asenteellisuutta mikä näihin aiheisiin usein liittyy. Rohkean henkilökohtainen teos ja pystyin vahvasti kuvittelemaan tämän elämän, vaikka oma elämäni onkin hyvin monelta osin erilaista. Tässä teoksessa välittyy ihmisyys ja tunteet hyvin voimakkaasti.
October 28, 2022
'Elōne on taitava ja tarkka kirjoittamaan, tätä olisi mieluusti lukenut (kuunnellut) enemmänkin ja vielä kenties jollain yhdellä voimakkaammalla kulmalla. Mua vaivasi tämän markkinoinnissa käytetty määre, että tämä kertoo ruskean äidin elämästä Suomessa, mistä se toki kertookin, mutta ei "yhteisön" vaan yksilön edustajana. Moni päähenkilön kokemus liittyy toki kulttuuritaustaan ja ihonväriinkin, mutta myös luokkaan ja sukupolveenkin.
October 30, 2025
Huom! Sis. pahahkoja spoilereita!
Kirja sai 3 eikä 4 tähteä oikeastaan ainoastaan siksi, että sen tyylilaji mulle väärä: oikeastaan se, ettei tyylilajia ole. Tassä ei ole mitään vikaa, mutta kaipaan itse lukemisessani koukeroisempaa ja tulkinnallisempaa tekstiä kun mitä Elône tarjoilee. On kuitenkin tosi hyvä että myös Elônen tavalla kirjoittavia on.
Hän myös kirjoittaa hyvin. Naisen rakkaus renttumieheen ei ole se freesein aihe, mutta Elône onnistuu puhaltamaan siihen eloa. Hän kirjoittaa hyvin uskottavasti (jopa katu-uskottavasti! ja tämä sopii erinomaisesti kirjan maailmaan!) ja iholle tullen, sitä haavoillekin repien.
Originaalein kirja ei silti edelleenkään ole. Kuitenkin se on terävässä väkevyysherkkyydessään niin uskottava, että ainakaan minun oli mahdotota kyseenalaistaa lukemaani. Minulla on myös sellainen olo, että uskon myös jatkossa kaiken mitä Elône mahdollisesti haluaa minulle sanoa.
Teos on paikoin myös niin surullisen kaunis (suosikkikauneuteni!) että kirjan kansien sulkeuduttua teki mieli vollottaa koko yö Onan ja Danielin mahdotonta rakkautta.
Kirja maalaa myös kuvan nuoresta yh-vanhemmuudesta ja sen aiheuttamista ristiriitaisista tunteista; vastuuntunto pakottaa luopumaan asioista, joista ei ole halua luopua. Arvostan kirjassa äitiyden representaation laajentamista. Edes hyvät kirjailijat uskaltavat aivan liian harvoin yhdistää äitiyttä ihan oikeaan rosoisuuteen (vetelää kevytrosoa on kyllä tarjolla, enkä tiedä mitään sietämättömämpää).
Erityisesti Onan vaikeankaunis oivallus, lopullisen irtipäästämisen hetki jäi vihlomaan rintaa ja luultavasti pitkäksi aikaa mieleen:
”Valitsisin sinut ennen itseäni tästä iäisyyteen, jos sinä et joka kerta valitsisi jotain muuta. Roikkuisin kiinni sinussa ja yhteisessä elämässämme, vaikka sinä et edes haluaisi minua. Valinta ei kuitenkaan koskettanut enää pelkästään minua; jonkun täytyi valita myös lapsi.”
Kirja sai 3 eikä 4 tähteä oikeastaan ainoastaan siksi, että sen tyylilaji mulle väärä: oikeastaan se, ettei tyylilajia ole. Tassä ei ole mitään vikaa, mutta kaipaan itse lukemisessani koukeroisempaa ja tulkinnallisempaa tekstiä kun mitä Elône tarjoilee. On kuitenkin tosi hyvä että myös Elônen tavalla kirjoittavia on.
Hän myös kirjoittaa hyvin. Naisen rakkaus renttumieheen ei ole se freesein aihe, mutta Elône onnistuu puhaltamaan siihen eloa. Hän kirjoittaa hyvin uskottavasti (jopa katu-uskottavasti! ja tämä sopii erinomaisesti kirjan maailmaan!) ja iholle tullen, sitä haavoillekin repien.
Originaalein kirja ei silti edelleenkään ole. Kuitenkin se on terävässä väkevyysherkkyydessään niin uskottava, että ainakaan minun oli mahdotota kyseenalaistaa lukemaani. Minulla on myös sellainen olo, että uskon myös jatkossa kaiken mitä Elône mahdollisesti haluaa minulle sanoa.
Teos on paikoin myös niin surullisen kaunis (suosikkikauneuteni!) että kirjan kansien sulkeuduttua teki mieli vollottaa koko yö Onan ja Danielin mahdotonta rakkautta.
Kirja maalaa myös kuvan nuoresta yh-vanhemmuudesta ja sen aiheuttamista ristiriitaisista tunteista; vastuuntunto pakottaa luopumaan asioista, joista ei ole halua luopua. Arvostan kirjassa äitiyden representaation laajentamista. Edes hyvät kirjailijat uskaltavat aivan liian harvoin yhdistää äitiyttä ihan oikeaan rosoisuuteen (vetelää kevytrosoa on kyllä tarjolla, enkä tiedä mitään sietämättömämpää).
Erityisesti Onan vaikeankaunis oivallus, lopullisen irtipäästämisen hetki jäi vihlomaan rintaa ja luultavasti pitkäksi aikaa mieleen:
”Valitsisin sinut ennen itseäni tästä iäisyyteen, jos sinä et joka kerta valitsisi jotain muuta. Roikkuisin kiinni sinussa ja yhteisessä elämässämme, vaikka sinä et edes haluaisi minua. Valinta ei kuitenkaan koskettanut enää pelkästään minua; jonkun täytyi valita myös lapsi.”
This entire review has been hidden because of spoilers.
September 25, 2022
‘Elōnen esikoisromaani on karu, koskettava ja ravisteleva. Se kertoo yksinhuoltajuudesta, päihteistä, ystävyydestä ja ruskeana elämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirjassa nuori tongansuomalainen Ona rakastuu vimmaisesti Danieliin, jolle päihteistä irti pääseminen on mahdotonta. Ona saa lapsen ja jää yksin. Vanhemmuus on raastavaa ja uuvuttavaa (se on!), ja Ona joutuu kerta toisensa jälkeen vastaamaan kysymyksiin lapsen isästä, ihonväristä, sukupuolesta ja kielitaidosta. Hyvän vanhemmuuden standardit ja vaatimukset leijuvat jatkuvasti Onan ympärillä, ne iskevät vasten kasvoja HopLopin kahvilassa ja pizzerian pöydässä.
Kirjassa on myös iloa, rakkautta ja rohkeutta. Ona on voimakas ja herkkä, ja ystävyys Parhaaksi ystäväksi nimetyn hahmon kanssa on koskettavaa, aitoa siskoutta. Päihdemaailman ja sitä kautta näkyväksi tulevan luokkayhteiskunnan kuvauksen ‘Elōne taitaa erityisen hyvin.
Representaatiolla on väliä, sillä se rakentaa ympäröivää todellisuutta. ‘Elōne on kirjoittanut kirjan omasta todellisuudestaan käsin maailmassa, jossa edelleen olemme tottuneet pitämään samastuttavana lähinnä valkoisen cis-heteromiehen tarinoita elämästä.
Tulit luokseni kutsumatta on upea, hengästyttävä esikoisteos. En itke usein kirjoja lukiessani, mutta tämän kirjan viimeiset luvut saivat minut kyyneliin.
Erityisesti haluan kiittää ‘Elōnea siitä, että hän on kirjoittanut vanhemmuudesta ja siihen liittyvästä riittämättömyydestä ehkä suoremmin kuin kukaan ennen.
Kirjassa on myös iloa, rakkautta ja rohkeutta. Ona on voimakas ja herkkä, ja ystävyys Parhaaksi ystäväksi nimetyn hahmon kanssa on koskettavaa, aitoa siskoutta. Päihdemaailman ja sitä kautta näkyväksi tulevan luokkayhteiskunnan kuvauksen ‘Elōne taitaa erityisen hyvin.
Representaatiolla on väliä, sillä se rakentaa ympäröivää todellisuutta. ‘Elōne on kirjoittanut kirjan omasta todellisuudestaan käsin maailmassa, jossa edelleen olemme tottuneet pitämään samastuttavana lähinnä valkoisen cis-heteromiehen tarinoita elämästä.
Tulit luokseni kutsumatta on upea, hengästyttävä esikoisteos. En itke usein kirjoja lukiessani, mutta tämän kirjan viimeiset luvut saivat minut kyyneliin.
Erityisesti haluan kiittää ‘Elōnea siitä, että hän on kirjoittanut vanhemmuudesta ja siihen liittyvästä riittämättömyydestä ehkä suoremmin kuin kukaan ennen.
October 24, 2022
Noissa hetkissä hänen kipunsa pakenee suun kautta. Hän hyökkää silmittömästi ketä tahansa tielleen osuvaa kohti, mutta hän on itse oman surunsa suurin uhri. Hän ei tiedä, ettei minussa ole mitään, mikä ei olisi mennyt pirstaleiksi jo vuosia sitten. Olen hänelle tuntematon, mutta minä olen kantanut hänen pahaa oloaan mukanani jo vuosia.
Esikoiskirjailija Fiona ’Elōnen romaanin kauniiden kansien sisään kätkeytyy vauhdikas tarina äitiydestä ruskean yksinhuoltajaäidin näkökulmasta. Kirja kulkee kahdessa aikatasossa: sen nykyhetkessä tarkastellaan muutaman päivän mittaista ajanjaksoa, josta katsellaan taaksepäin, enimmäkseen parin vuoden takaiseen aikaan.
Päähenkilö Ona on parikymppinen parivuotiaan taaperon äiti. Elämä lapsen kanssa on aika lailla sitä, mitä yksinhuoltajan elämältä taaperon kanssa odottaakin: tasapainottelua työn ja lapsenhoidon välillä, lapsen vaivalloista raahaamista päivähoitoon, terapiaa ja työntekoa. Bilettämistä, silloin kun lapsenvahti järjestyy ja tilillä on rahaa. Sitten lapsen isä antaa kuulua itsestään.
Sepä ei olekaan mikään ihan suoraviivainen juttu. Kirjan takaumat kuvaavat Onan ja Danielin tapaamista, rakastumista, suhteen rakentumista ja yllättävää raskautta. Koska Daniel ei ole kirjan nykyhetkessä enää kuvioissa, ei liene yllätys, ettei kaikki mene ihan niinkuin elokuvissa – ainakaan niissä onnellisissa.
Tulit luokseni kutsumatta on vauhdikas romaani. Sivuja ei ole kovin paljon; tämä ei ole mikään pitkä kertomus, vaan pieni katkelma elämästä, yksi tilanne ja miten siihen päädyttiin. Se toimii, sillä ’Elōne kirjoittaa oikein hyvin. Teksti on värikästä ja hauskaa. Vaikka Onan elämässä on kaikenlaista vaikeutta ja vastoinkäymistä, liittyen niin taaperon yksinhuoltajuuteen kuin ruskeana naisena Suomessa elämiseen, näitäkin hankaluuksia kuvataan hauskasti. Episodi HopLopissa huipentaa tämän traagisenkoomisen tyylilajin.
Sinänsä tarina olisi varmasti kestänyt vähän laajentamistakin, Onan elämästä olisi lukenut kyllä mielellään enemmänkin. Luvun mittainen vierailu isän kotiseuduilla Tongalla tuntui vähän irralliselta. Suhde isään on Onalle vähän vaikea, mutta toisaalta tärkeä. Sitä olisi kenties voinut romaanissa syventääkin.
Paljon on puhuttu kirjallisuuden keskiluokkaisuudesta. Tulit luokseni kutsumatta kuvaa nuoren, vähävaraisen yksinhuoltajan vähän sekavaa elämää, eli jotain muuta kuin keskiluokkaisen täydellistä elämää niissä tavanomaisen keskiluokkaisissa kodeissa. Toisaalta Onan elämä ei ole mitään päihteidentäyteistä sekoiluakaan, vaikka suhde Danieliin huumeidenkäyttöön hajoaakin. Onalla on kuitenkin töitä, lapsi ja halu hoitaa tätä hyvin, tukena terapiaa ja ystäviä.
Kirja kuvaa hienosti vanhemmuuteen liittyviä riittämättömyyden tunteita. Niitähän kasautuu nuorehkon äidin niskaan muutenkin, mutta ruskealle äidille siitäkin edestä. ”Niin, hän puhuu kyllä todella sujuvasti hyvää suomea, eikä yhtään edes ole aksenttia.” Ei varmasti, ei, kun on suomalaisen äidin suomalainen lapsi, vaikka ihonväri ei vitivalkoinen olekaan. ’Elōne kuvaa hyvin, miltä tuntuu raahata huutavaa lasta metrossa arvioivien katseiden alaisena.
Oivallinen esikoisteos, siis. Tulit luokseni kutsumatta on arvokasta representaatiota ja äänen antamista tahoille, joita suomalaisessa kirjallisuudessa ei vielä liikaa olla kuultu, mutta myös kiinnostavaa luettavaa itsessään.
May 1, 2023
Tulit luokseni kutsumatta on taas yksi mahdollisuus kurkistaa kirjallisuuden keinoin itselle vieraaseen maailmaan. Tällä kertaa itähelsinkiläisen nuoren yksinhuoltajaäidin elämään, 24-vuotiaan Onan, jonka arjen muutenkin hauraan tasapainon horjuttaa yksi puhelinsoitto. Onan lapsen isä on päässyt vankilasta ja haluaisi tavata.
Yhden vuorokauden aikana seurataan takaumana Onan ja lapsen isän suhteen kehittymistä ja sitä, kuinka ihanan alun jälkeen kaikki alkaa mennä vikaan. Selityksensä saa myös Onan vaikea suhde omaan isäänsä samalla kun nykypäivän kamppailu arjessa selviämiseksi tulee myös hyvin konkreettisesti iholle.
Elone kirjoittaa sujuvaa tekstiä, mutta kirjan kokonaisuus ei vaikuta hallitulta. Ehkä se peilailee Onan epästabiilia elämäntilannetta? Joka tapauksessa kirjan intensiteetti vaihtelee satunnaisen tuntuisesti ja monet mitättömät asiat tuntuvat saavan paljon painoa kun taas tärkeitä, isoja asioita jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mielenkiintoinen matka joka tapauksessa.
Yhden vuorokauden aikana seurataan takaumana Onan ja lapsen isän suhteen kehittymistä ja sitä, kuinka ihanan alun jälkeen kaikki alkaa mennä vikaan. Selityksensä saa myös Onan vaikea suhde omaan isäänsä samalla kun nykypäivän kamppailu arjessa selviämiseksi tulee myös hyvin konkreettisesti iholle.
Elone kirjoittaa sujuvaa tekstiä, mutta kirjan kokonaisuus ei vaikuta hallitulta. Ehkä se peilailee Onan epästabiilia elämäntilannetta? Joka tapauksessa kirjan intensiteetti vaihtelee satunnaisen tuntuisesti ja monet mitättömät asiat tuntuvat saavan paljon painoa kun taas tärkeitä, isoja asioita jää lukijan mielikuvituksen varaan. Mielenkiintoinen matka joka tapauksessa.
March 1, 2023
Kiitos, haluan lisää.
January 22, 2024
Vastakohtien kirja- kauneus ja kauheus, herkkyys ja heikkous, selviytyminen ja tuhoutuminen ja paljon paljon muuta. Kauniita lauseita, kauheita lauseita, mieleen jäävä kirja.
October 16, 2022
En missään vaiheessa päässyt tarinaan sisään, ja poukkoileva ja rikkinäinen rakenne vaivasi itseä koko ajan lukiessa. Tuntui siltä, kun kirjaa olisi tiivistetty liikaa tai sen valmiiksi saattamisessa olisi ollut kiire. Ideoita ja kontekstia puuttui tavattomasti. Varsinkin kertojan isäsuhde jäi niin vähälle, etten saanut kiinni sen aiheuttamasta traumasta.
September 26, 2022
Tässä oli mielenkiintosia teemoja, ja etenkin päihteitä mun mielestä käsiteltiin hyvin. Ja tarina solju sujuvasti. Mutta en vaan tykännyt tekstistä, se oli liian täynnä slangia mulle. Jotenkin myös jäin miettimään saisiko tästä kirjasta yhtä paljon irti, jos ei asu Helsingissä eikä voi samaistua metroon, jossa tuntui tapahtuvan solid 25% kirjan asioista.
December 7, 2022
Tukholman suomityttöjen lukupiirin marraskuun kirja 📖
24-vuotias Ona asuu Helsingissä pienen lapsensa kanssa. Lapsen isä on juuri vapautunut vankilasta ja haluaisi nyt tavata heidät. Tämä avaa ovet Onan muistoihin heidän suhteestaan.
Olin odottanut kirjan kuuntelua innolla, mutta nyt kun olen sen kuunnellut, on pakko myöntää, että kirja ei ihan yltänyt odotuksiini. Luulen, että yksi iso asia, joka minua ei miellyttänyt kirjassa oli sen kieli, slangi ja loputon kiroilu. Teksti oli osittain myös aika yksinkertaista.
”Lapsi katsoo minua suoraan silmiin ja huutaa kurkkunsa pohjalta: Vittu! Jähmetyn paikalleni ja olen vähällä alkaa torua. Mutta en tiedä, onko sekään hyvä. Pelkään, että siitä se vitun hokeminen vasta alkaakin. Mietin, voinko vain olla kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Toisaalta mitä se sitten viestisi pienelle ihmiselle? Että vittu on ihan normaali osa alle kaksivuotiaan lapsen sanavarastoa?”
Tarina niin ideana kuin toteutuksenakin on kuitenkin hyvä. Elämä, jota Ona elää ei ole kovin harvinaista, joten on hyvä, että yksinhuoltaja-arkea, vaikeuksia lapsen toisen vanhemman kanssa sekä rasismia tuodaan esille enemmän.
”Hilpeästi hymyilevä opettaja lipuu paikalle ja alkaa kertoa, kuinka hienosti lapsi on oppinut uusia sanoja. Opettajan ilmeestä päättelen, ettei vittu ole vielä tehnyt debyyttiänsä täällä. Yritän hymyillä, mutta suuhuni noussut lima maistuu kuolemalta. ”Niin, hän puhuu kyllä todella sujuvasti hyvää suomea, eikä yhtään edes ole aksenttia.””
””Onko isä ihan suomalainen?” Hätkähdän kysymystä, vaikka vuosien jälkeen minun pitäisi olla jo tottunut. Alkusokista selvittyäni käyn mielessäni nopeasti läpi, jaksanko selvittää tuntemattomille omaa geneettistä taustaani ja pohtia yhdessä heidän kanssaan sitä, mitä suomalaisuus merkitsee. […] On suomalainen, sanon ja hymyilen parhaani mukaan yhteenpuristettujen huulieni läpi. ”Tyttö on kyllä onnekas, kun on saanut tuollaiset suklaasilmät ja kuitenkin noin kauniin suomalaisen tukan. Juuri sopivasti vaaleaa ja tummaa, ihan todella eksoottista.””
24-vuotias Ona asuu Helsingissä pienen lapsensa kanssa. Lapsen isä on juuri vapautunut vankilasta ja haluaisi nyt tavata heidät. Tämä avaa ovet Onan muistoihin heidän suhteestaan.
Olin odottanut kirjan kuuntelua innolla, mutta nyt kun olen sen kuunnellut, on pakko myöntää, että kirja ei ihan yltänyt odotuksiini. Luulen, että yksi iso asia, joka minua ei miellyttänyt kirjassa oli sen kieli, slangi ja loputon kiroilu. Teksti oli osittain myös aika yksinkertaista.
”Lapsi katsoo minua suoraan silmiin ja huutaa kurkkunsa pohjalta: Vittu! Jähmetyn paikalleni ja olen vähällä alkaa torua. Mutta en tiedä, onko sekään hyvä. Pelkään, että siitä se vitun hokeminen vasta alkaakin. Mietin, voinko vain olla kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Toisaalta mitä se sitten viestisi pienelle ihmiselle? Että vittu on ihan normaali osa alle kaksivuotiaan lapsen sanavarastoa?”
Tarina niin ideana kuin toteutuksenakin on kuitenkin hyvä. Elämä, jota Ona elää ei ole kovin harvinaista, joten on hyvä, että yksinhuoltaja-arkea, vaikeuksia lapsen toisen vanhemman kanssa sekä rasismia tuodaan esille enemmän.
”Hilpeästi hymyilevä opettaja lipuu paikalle ja alkaa kertoa, kuinka hienosti lapsi on oppinut uusia sanoja. Opettajan ilmeestä päättelen, ettei vittu ole vielä tehnyt debyyttiänsä täällä. Yritän hymyillä, mutta suuhuni noussut lima maistuu kuolemalta. ”Niin, hän puhuu kyllä todella sujuvasti hyvää suomea, eikä yhtään edes ole aksenttia.””
””Onko isä ihan suomalainen?” Hätkähdän kysymystä, vaikka vuosien jälkeen minun pitäisi olla jo tottunut. Alkusokista selvittyäni käyn mielessäni nopeasti läpi, jaksanko selvittää tuntemattomille omaa geneettistä taustaani ja pohtia yhdessä heidän kanssaan sitä, mitä suomalaisuus merkitsee. […] On suomalainen, sanon ja hymyilen parhaani mukaan yhteenpuristettujen huulieni läpi. ”Tyttö on kyllä onnekas, kun on saanut tuollaiset suklaasilmät ja kuitenkin noin kauniin suomalaisen tukan. Juuri sopivasti vaaleaa ja tummaa, ihan todella eksoottista.””
Read
November 20, 2022Tulit luokseni kutsumatta avautuu kuvauksena 24-vuotiaan Onan arjesta taaperon yksinhuoltajaäitinä. Teoksen nykytasolta käydään menneisyydessä ja sitä kautta käyvät ilmi seikat, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, jossa Ona on.
’Elōnen romaanissa kuvataan, miten vastuu lapsesta lankeaa naiselle, kun lapsen isästä ei ole isäksi. Rakkaus on suurta, lapsen isän huumeriippuvuus suurempaa. Loputtomat tyhjät lupaukset toistuvat, eivätkä mitkään pelastamisyritykset riitä. Sanotut sanat ovat totta vain sen hetken, kun ne lausutaan. Elämä pyyhkii ne nopeasti näkymättömiin.
”Lupasit rakastaa minua vielä, kun olen multaa maassa ja tomua tuulessa, ja minä lupasin, etten antaisi minkään viedä sinua.”
Vaikka Ona on POC, ei Tulit luokseni kutsumatta ole yksioikoisesti POC-romaani, joka on siinä mielessä ilahduttavaa, että kirjallisuudessamme ollaan saavutettu kohta, jossa myös ruskeat kirjailijat voivat kirjoittaa muistakin aiheista kuin rasismista. Tämä on isompi juttu kuin miltä ensiajatuksella saattaa tuntua.
’Elōne kyllä käsittelee mm. julkisuudessa esiintyvien naisrepresentaatioiden yksipuolisuutta ja tuo erityisesti Onan isän kautta esiin, miten maahanmuuttajan on oltava jatkuvasti tarkkana, että ei anna ”niille” lisää puhuttavaa.
’Elōnen romaanin kertojanääni on tuore, aito ja raikas, ja siinä on jotakin samaa vastustamattomasti mukaansa tempaavaa kuin Kashmeera Lokugen ja Hyppe Salmen teoksessa Ilmatilaa. Näitä molempia romaaneja yhdistää freesin kerronnan ja osin tematiikan lisäksi nuoret naisromaanihenkilöt, jotka eivät suostu antamaan periksi.
’Elōnen romaanissa kuvataan, miten vastuu lapsesta lankeaa naiselle, kun lapsen isästä ei ole isäksi. Rakkaus on suurta, lapsen isän huumeriippuvuus suurempaa. Loputtomat tyhjät lupaukset toistuvat, eivätkä mitkään pelastamisyritykset riitä. Sanotut sanat ovat totta vain sen hetken, kun ne lausutaan. Elämä pyyhkii ne nopeasti näkymättömiin.
”Lupasit rakastaa minua vielä, kun olen multaa maassa ja tomua tuulessa, ja minä lupasin, etten antaisi minkään viedä sinua.”
Vaikka Ona on POC, ei Tulit luokseni kutsumatta ole yksioikoisesti POC-romaani, joka on siinä mielessä ilahduttavaa, että kirjallisuudessamme ollaan saavutettu kohta, jossa myös ruskeat kirjailijat voivat kirjoittaa muistakin aiheista kuin rasismista. Tämä on isompi juttu kuin miltä ensiajatuksella saattaa tuntua.
’Elōne kyllä käsittelee mm. julkisuudessa esiintyvien naisrepresentaatioiden yksipuolisuutta ja tuo erityisesti Onan isän kautta esiin, miten maahanmuuttajan on oltava jatkuvasti tarkkana, että ei anna ”niille” lisää puhuttavaa.
’Elōnen romaanin kertojanääni on tuore, aito ja raikas, ja siinä on jotakin samaa vastustamattomasti mukaansa tempaavaa kuin Kashmeera Lokugen ja Hyppe Salmen teoksessa Ilmatilaa. Näitä molempia romaaneja yhdistää freesin kerronnan ja osin tematiikan lisäksi nuoret naisromaanihenkilöt, jotka eivät suostu antamaan periksi.
March 10, 2023
Kylläpä oli hyvä kirja! Olisin mielelläni lukenut enemmänkin Onan elämästä. Vanhemmuuden riittämättömyyden tunteisiin pystyin samaistumaan, mutta Ona törmää sellaisiin haasteisiin vanhemmuudessa mitä ei tarvisi. Mutta hän on ruskea yksinhuoltaja äiti.
Onalla on vaikea suhde isään, mutta jonka kuvaaminen jää hieman ehkä irralliseksi muusta tarinasta. Onan ja hänen lapsensa elämään kurkataan vain tuokion verran, mutta menneessä palataan aikaan, kun hän tapasi lapsen isän ja rakastui. Suhde on monimutkainen ja päihteiden täyttämä, joten myös sosioekonominen aspekti vaikuttaa Onan elämään sen lisäksi, mitä joutuu kohtaamaan ruskeana naisena Suomessa.
Elõnen kerrontaan tempautuu mukaan. Kieli on värikästä ja tarina vain soljuu eteenpäin. Ajankohtainen aihe, läpileikkaus yhden naisen elämään, joka olisi saanut olla laajempikin. Kaipasin hieman enemmän, siitä yksi tähti pois. Toisaalta, voiko tuota viaksi lukea, jos kirjan lukemisen jälkeen jää janoamaan lisää ja enemmän. Yleensä sen mielletään olevan hyvän kirjan merkki. Ja hyvä kirja tämä olikin ja maltillisen sivumäärän ansiosta nopeasti luettu.
Onalla on vaikea suhde isään, mutta jonka kuvaaminen jää hieman ehkä irralliseksi muusta tarinasta. Onan ja hänen lapsensa elämään kurkataan vain tuokion verran, mutta menneessä palataan aikaan, kun hän tapasi lapsen isän ja rakastui. Suhde on monimutkainen ja päihteiden täyttämä, joten myös sosioekonominen aspekti vaikuttaa Onan elämään sen lisäksi, mitä joutuu kohtaamaan ruskeana naisena Suomessa.
Elõnen kerrontaan tempautuu mukaan. Kieli on värikästä ja tarina vain soljuu eteenpäin. Ajankohtainen aihe, läpileikkaus yhden naisen elämään, joka olisi saanut olla laajempikin. Kaipasin hieman enemmän, siitä yksi tähti pois. Toisaalta, voiko tuota viaksi lukea, jos kirjan lukemisen jälkeen jää janoamaan lisää ja enemmän. Yleensä sen mielletään olevan hyvän kirjan merkki. Ja hyvä kirja tämä olikin ja maltillisen sivumäärän ansiosta nopeasti luettu.
November 16, 2022
Neljä tähteä, koska tämä kosketti olemalla hyvin sydäntäsärkevä ja epäreilu, realistinen ja paikoittain jopa tragikoominen teos.
En niinkään ehkä nähnyt tätä tarinana siitä, millaista on elää nuorena ruskeana äitinä 2020-luvun Suomessa kuten tätä kirjaa kuvailtiin, vaan enemmän kertomuksena siitä, millaista elämä on päihteitä käyttävän henkilön kumppanina ja päihteitä käyttävän kumppanin lapsen äitinä. Ylipäänsä tarinan parasta antia oli mielestäni juuri se päihteiden käyttäjän kumppanin näkökulma siihen, miten huumeiden käyttö tekee lopulta toisesta lähes tunnistamattoman, miten paljon päähenkilö on silti valmis antamaan toiselle uusia mahdollisuuksia ja miten rankkaa ja traumatisoivaa onkaan pettyä aina uudelleen. Kirja ei siis ollut ihan sitä, mitä siltä odotin, mutta ehdottomasti samaan aikaan myös ylitti odotukset. Lyhyydestään huolimatta se ei ollut kevyttä luettavaa, vaan jätti paljon ajattelemisen aihetta. Tykkäsin isosti!
En niinkään ehkä nähnyt tätä tarinana siitä, millaista on elää nuorena ruskeana äitinä 2020-luvun Suomessa kuten tätä kirjaa kuvailtiin, vaan enemmän kertomuksena siitä, millaista elämä on päihteitä käyttävän henkilön kumppanina ja päihteitä käyttävän kumppanin lapsen äitinä. Ylipäänsä tarinan parasta antia oli mielestäni juuri se päihteiden käyttäjän kumppanin näkökulma siihen, miten huumeiden käyttö tekee lopulta toisesta lähes tunnistamattoman, miten paljon päähenkilö on silti valmis antamaan toiselle uusia mahdollisuuksia ja miten rankkaa ja traumatisoivaa onkaan pettyä aina uudelleen. Kirja ei siis ollut ihan sitä, mitä siltä odotin, mutta ehdottomasti samaan aikaan myös ylitti odotukset. Lyhyydestään huolimatta se ei ollut kevyttä luettavaa, vaan jätti paljon ajattelemisen aihetta. Tykkäsin isosti!
August 30, 2022
Yhtäältä erittäin kaunis kirja, toisaalta karuakin karumpi. Suorastaan rujo. Kirja liikkuu aikamme suurimpien puheenaiheiden maastossa käyden läpi luokkaeroja, perhemuotoja, riippuvuutta, monikulttuurisuutta jne. Listao n hengästyttävä, ja kertomus sen mukana. Silti kirja onnistuu olemaan yllättävän ehyt, ennen kaikkea koukuttava. Aikasyklejä oli välillä vaikea seurata, ja tuntui, että on aina torstai.
Teos on varovaisen rohkea avaus moninaisen Suomen kuvaamiselle. Samalla haastavaa on narratiivi monikulttuurisesta perheestä, joka elää jatkuvasti toimeentulon rajamailla. Suosittelisin tätä teosta kaikille hyvin avoimesti. Kirja vaatii lukijalta pysähtymistä ja makustelua.
Teos on varovaisen rohkea avaus moninaisen Suomen kuvaamiselle. Samalla haastavaa on narratiivi monikulttuurisesta perheestä, joka elää jatkuvasti toimeentulon rajamailla. Suosittelisin tätä teosta kaikille hyvin avoimesti. Kirja vaatii lukijalta pysähtymistä ja makustelua.
January 23, 2023
(3,5 stars)
Todella taitavasti kirjoitettu, yllättävää että tämä on ’Elōnen esikoisromaani. Tarinan aihepiiri ei ihan täysin kiinnotanut minua, mutta nautin silti kirjan lukemisesta.
Päähenkilön ja Parhaan Ystävän suhde on varmaan paras kuvaus ystävyydestä, jota olen koskaan lukenut. Erilaiset mutta samanlaiset, toisiaan täydentävät ja aina ride-or-die. Tämän kaltaisissa romaaneissa (nais)päähenkilöillä on niin harvoin näkyviä suhteita ystäviinsä, ne tuntuvat kuin unohtuvan tarinan taustalle, mutta Paras Ystävä pysyy tarinan päähenkilön mukana läpi koko tarinan. Kaikki Parhaaseen Ystävään liittyvät kohdat olivat suosikkejani. Jään odottamaan, mitä muuta ’Elōne julkaisee tulevaisuudessa.
Todella taitavasti kirjoitettu, yllättävää että tämä on ’Elōnen esikoisromaani. Tarinan aihepiiri ei ihan täysin kiinnotanut minua, mutta nautin silti kirjan lukemisesta.
Päähenkilön ja Parhaan Ystävän suhde on varmaan paras kuvaus ystävyydestä, jota olen koskaan lukenut. Erilaiset mutta samanlaiset, toisiaan täydentävät ja aina ride-or-die. Tämän kaltaisissa romaaneissa (nais)päähenkilöillä on niin harvoin näkyviä suhteita ystäviinsä, ne tuntuvat kuin unohtuvan tarinan taustalle, mutta Paras Ystävä pysyy tarinan päähenkilön mukana läpi koko tarinan. Kaikki Parhaaseen Ystävään liittyvät kohdat olivat suosikkejani. Jään odottamaan, mitä muuta ’Elōne julkaisee tulevaisuudessa.
February 13, 2023
Odotin innolla saavani lukea teoksen tummaihoisen aidin elamasta Suomessa, jossa olisi ehka jokin vakivaltainen ex - sivujuoni. Kirja ei vastannut odotuksiani, vaan keskittyi paahenkilon koheltamiseen, kiroiluun, lapsen kanssa taisteluun ja suhteeseen epavakaan huumeiden kayttajan kanssa.
Kirja oli taynna kiroilua ja liioiteltua stadin slangia ja paahenkilo oli mielestani vastenmielinen ja arsyttava vaikka kenties samaistuttava joissain kohdissa.
Plussaa oli kirjailijan tarkka huomiointikyky, hyvat heitot ja realistinen ja hyva kuvaus siita, millaista on olla suhteessa huumeiden kayttajan tai muun henkisesti epavakaan ja epaterveen henkilon kanssa.
Kirja oli taynna kiroilua ja liioiteltua stadin slangia ja paahenkilo oli mielestani vastenmielinen ja arsyttava vaikka kenties samaistuttava joissain kohdissa.
Plussaa oli kirjailijan tarkka huomiointikyky, hyvat heitot ja realistinen ja hyva kuvaus siita, millaista on olla suhteessa huumeiden kayttajan tai muun henkisesti epavakaan ja epaterveen henkilon kanssa.
March 23, 2023
Entisen luokkakaverini Fionan esikoiskirja. Tiesin siis jo etukäteen että Fionalla on sana hallussa ja paljon fiksuja ajatuksia. Kirjan sisällöstä en tiennyt silti paljoakaan ja yllätyin, kun se kertoikin enemmän päähenkilö Onan suhteesta lapsensa isään kuin äidin ja lapsen suhteesta. En tiedä miksi, mutta lapsen isästä en jaksanut kiinnostua yhtään. Kirjassa kuvattiin kuitenkin paljon hauskoja kommelluksia yksinhuoltaja-arjessa, esimerkiksi pieleen mennyttä HopLop-reissua. Niistä ja päähenkilön suhteesta omaan isäänsä olisin lukenut mielellään enemmän.
October 11, 2022
I loved this book. A very rebel attitude, laid-back and cool, yet not stupid in the least.
Important and interesting view of a different kinda motherhood. To me this didn't seemed so extreme even, but I'm pretty sure many will find extremities within these pages.
I laughed many times. Didn't learn much new but got a fresh point of view.
I enjoyed the hell out of this and will be diving eagerly into the next one.
Important and interesting view of a different kinda motherhood. To me this didn't seemed so extreme even, but I'm pretty sure many will find extremities within these pages.
I laughed many times. Didn't learn much new but got a fresh point of view.
I enjoyed the hell out of this and will be diving eagerly into the next one.
January 12, 2026
Koskettava, hauska ja henkkoht valitettavan samastuttavakin, mutta samalla tosi harmillisen epätasainen, hämmentäviin yksityiskohtiin takertuva ja paikoitellen kielellisesti hiomaton. Missä kustannustoimittaja? Silti tämä on niin vetävä – luin parissa tunnissa yhdeltä istumalta – ja aiheiltaan tärkeä, että ainakin nuorille, joiden elämää aiheet lippaavat läheltä, suosittelisin kyllä!
June 5, 2023
Tätä(kin) teemaa ja poc-taustaisia kirjailijoita kaipaamme lisää. Kirjassa on paljon hyvää, upeita hetkiä, mutta se on kokonaisuutena (kaunokirjallisesti) vielä vähän vaisu. Kirjailijalla on kuitenkin selkeästi kirjoittamisen lahjaa, odotan innolla tulevia teoksia.
September 19, 2023
Olisin halunnut pitää tästä enemmän. Poukkoileva ja vähän siellä täällä, ei kovin tasainen lukukokemus tai viimeistellyn tuntuinen kokonaisuus. Lukisin silti seuraavankin kirjan, varsinkin koska haluan nähdä miten kirjailija tästä kehittyy.
December 26, 2023
3/5
meh, juu ihan kiva. mut osa näist hahmoist (esim. isä) jäi vähän etäisiks. päihteitä ja parisuhdetta kuvattiin hyvin mut tää päähenkilö oli vaa tosi epämiellyttävä. mutta se olikin ehkä tarkotus. vähän hajanainen, mutta yleisvaikutelma oli ihan kiva!
meh, juu ihan kiva. mut osa näist hahmoist (esim. isä) jäi vähän etäisiks. päihteitä ja parisuhdetta kuvattiin hyvin mut tää päähenkilö oli vaa tosi epämiellyttävä. mutta se olikin ehkä tarkotus. vähän hajanainen, mutta yleisvaikutelma oli ihan kiva!
September 21, 2022
Liikuttava tarina joka höystetty arki-huumorilla!
Myös isot ja ajankohtaiset aiheet omasta näkökulmasta kerrottuna
Myös isot ja ajankohtaiset aiheet omasta näkökulmasta kerrottuna
October 14, 2022
Tää oli hyvä!
January 8, 2023
Olis voinut lukea enemmänkin tätä 💜
March 10, 2023
Kiinostava, vähäeleinen ja melkoisen surullinen pieni teos.
Read
April 14, 2023En oikeastaan osannut päättää, pidänkö kirjasta vai en. Sirpaleisuus sopi tarinaan mutta myös ärsytti.
June 2, 2023
Harmillisesti vähän all over the place mut sit kuitenkin support your local esikoiskirjailija. Lukisin häneltä kuitenkin seuraavankin teoksen.
Displaying 1 - 30 of 39 reviews