What do you think?
Rate this book
Pimeät kuut
Jäänkirkasta valoa hohtava romaani naisesta, joka luuli tietävänsä kuka on.
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
”Ei tästä elämästä kukaan selviä ehjänä. Ainoa mistä ihminen voi yllättyä, on se millä tavalla kukakin menee rikki.”
Eletään vuotta 1947, kun kuusissakymmenissä oleva Elna Suorajärvi saa opettajan paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Mikään ei ole niin kuin pitäisi: koulurakennus paljastuu saksalaisilta unohtuneeksi parakiksi ja sairaus runtelee elimistöä. Siskostaan Sallista on muistona katkerat riidat ja iskut ohimossa. Elna tarttuu kuitenkin toimeen, sillä opettaa hän osaa, vaikka joidenkin mukaan hankala onkin.
”Vitkaan mutta varmasti koulunkäynti alkaa sujua. Aivan kuin hevosen raskain hetki on tukkikuorman saaminen liikkeelle, mutta kun reki on nytkähtänyt vauhtiin, ei sitä käy enää pysäyttäminen.”
287 pages, Hardcover
First published September 1, 2022
10 people are currently reading
505 people want to read
About the author
Tommi Kinnunen
15 books257 followersTommi Kinnunen (b. 1973) was born in Kuusamo, north-east Finland and currently lives in Turku, where he works as a Finnish literature school teacher. His debut novel, Where Four Roads Meet has dominated the charts in Finland ever since its publication and has sold over 82,000 units to date. The novel was awarded the Best Novel of 2014 Prize by the Jury of the Finnish Grand Journalism Prize as well as the Thank You for the Book Prize by the Finnish Booksellers’ Association. It was also shortlisted for both the Finlandia Prize for Fiction and the Best Debut of the Year Prize.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 117 reviews
October 27, 2022
Kinnusella on suomen kielen sujuvin lause. Pimeät kuut tarjoilee kirkkainta ja kauneinta suomea, mitä lukija voi nautittavakseen toivoa. Kinnusta lukiessa uskoo vahvasti suomen kielen ilmaisuvoimaan.
Kaikki turha selittely on tästä romaanista poissa. Elna Suojärvi, Niemen koulun opettajatar, ei ole enkeli eikä uhrautuja, mutta täyttää tehtävänsä rautaisella ammattitaidolla. Kinnusen luoma hahmo on kiteytymä suomalaisista opettajista ja siitä työstä, jolla kansakuntaa on luotsattu eteen päin vaikeidenkin aikojen yli.
Kiittelen Kinnusta siitäkin, että Pimeät kuut kertoo myös nykykoulusta. Elnan ajatusten seasta voi poimia viisauksia, jotka toteutuvat lasten kanssa päivästä toiseen. Opettajan monet roolit sosiaalityöntekijästä poliisiksi ja terveydenhoitajasta äidinkorvikkeeksi värittävät Elnan työtä homeisessa koulurakennuksessa vuonna 1947. Varsinaisen opetustyön ohessa Elna lisäksi lämmittää koulua ja kirjoittaa kirjeitä oppilaiden kotiin, jos oppilas on ollut pitkään poissa. Ja mikä persoona hän onkaan! Sinnikäs sopeutuja ja kekseliäs arjen sankari - Elna!
Lukunautinto, sitähän tämä kirja on. Eikä vähiten siksi, että kuusikymppinen nainen hoitaa tonttinsa ja osoittaa tarpeellisuutensa tässä maailmassa ilman hänelle kuuluvaa kiitoksen sanaa. Kinnunen osaa kirjoittaa naiset näkyviin!
Kaikki turha selittely on tästä romaanista poissa. Elna Suojärvi, Niemen koulun opettajatar, ei ole enkeli eikä uhrautuja, mutta täyttää tehtävänsä rautaisella ammattitaidolla. Kinnusen luoma hahmo on kiteytymä suomalaisista opettajista ja siitä työstä, jolla kansakuntaa on luotsattu eteen päin vaikeidenkin aikojen yli.
Kiittelen Kinnusta siitäkin, että Pimeät kuut kertoo myös nykykoulusta. Elnan ajatusten seasta voi poimia viisauksia, jotka toteutuvat lasten kanssa päivästä toiseen. Opettajan monet roolit sosiaalityöntekijästä poliisiksi ja terveydenhoitajasta äidinkorvikkeeksi värittävät Elnan työtä homeisessa koulurakennuksessa vuonna 1947. Varsinaisen opetustyön ohessa Elna lisäksi lämmittää koulua ja kirjoittaa kirjeitä oppilaiden kotiin, jos oppilas on ollut pitkään poissa. Ja mikä persoona hän onkaan! Sinnikäs sopeutuja ja kekseliäs arjen sankari - Elna!
Lukunautinto, sitähän tämä kirja on. Eikä vähiten siksi, että kuusikymppinen nainen hoitaa tonttinsa ja osoittaa tarpeellisuutensa tässä maailmassa ilman hänelle kuuluvaa kiitoksen sanaa. Kinnunen osaa kirjoittaa naiset näkyviin!
October 6, 2022
Tässä tavoitettiin hienosti uupumuksen aiheuttama kyynisyys, ja myös jostain kipeästä kumpuava tunnollisuus. Sodan jälkien kuvaus piinaavan ajankohtaista. Kiehtovaa myös tosi ristiriitainen päähenkilö.
October 23, 2022
Mainio esimerkki kolmen tähden kirjasta: ei mitään vikaa mutta toisaalta ei herätä sen suurempia tunteitakaan. Kinnusen kieli on yhtä kaunista kuin ennenkin, mutta tämäkään ei oikein nouse esikoiskirjan tasolle. Tarina jätti vähän kylmäksi ja päähenkilöä lukuunottamatta hahmot ohuiksi. Mielestäni Niilo-kuvio oli jopa turha ja hyvin päälleliimatun oloinen, vaikka avasikin päähenkilön mielenmaisemaa.
Eniten jäin miettimään sitä, olisiko Kinnunen voinut tehdä rohkean siirron ja jättää lukijoiden odottaman 40-luvun miljöön hetkeksi pöytälaatikkoon. Kirjasta paistoi läpi opettaja-Kinnusen ajatukset nykykoulumaailman haasteista ja opettajien ahdingosta, ja tarve avautua niistä. Päälle oli sitten liimattu tuttu aikakausi. Olisi ollut kiinnostavaa, jos nämä ajatukset olisikin kirjoitettu rohkeasti nykyaikaan sijoittuvaan romaaniin.
Eniten jäin miettimään sitä, olisiko Kinnunen voinut tehdä rohkean siirron ja jättää lukijoiden odottaman 40-luvun miljöön hetkeksi pöytälaatikkoon. Kirjasta paistoi läpi opettaja-Kinnusen ajatukset nykykoulumaailman haasteista ja opettajien ahdingosta, ja tarve avautua niistä. Päälle oli sitten liimattu tuttu aikakausi. Olisi ollut kiinnostavaa, jos nämä ajatukset olisikin kirjoitettu rohkeasti nykyaikaan sijoittuvaan romaaniin.
March 27, 2023
Kirja meni aikalailla pilalle lopun kissantappokohtauksen takia. Se oli täysin turha ja sen tarkoituksena oli kaiketi vain sanoa, että maailma on julma, ihminen on julma ja päähahmoa on tarkoitus pitää epämiellyttävänä. Mielestäni tämä kaikki kävi selväksi paljon hienovaraisemmin keinoin jo ennen viimeisiä sivuja. Vaikuttavampi loppu olisi ollut kirjelmä Oulun yhteislukiolle, jossa päähahmo tunnustaa, että Jaakko on liian köyhä voidakseen jatkaa opintojaan.
En myöskään tiedä toiko nykyajan kirjailija tällä teoksellaan mitään lisää teoksiin, joissa jo käsitellään esimerkiksi naisen asemaa historiallisessa Suomessa. Samantien lukisin mielummin vaikka Minna Canthin töitä.
Kiinnostavampaa olisi lukea kirjailijalta, joka on myös opettaja, kirja, jossa päähenkilö olisi samaan malliin loppuunpalanut opettaja, mutta lähempänä nykyaikaa.
Naisen asemaa historian Suomessa käsitellään jo monissa muissakin teoksissa. Mielenkiintoisempaa olisi lukea, mitä opettaja tuumii nykyajan koulumaailmasta ja miten sen voisi välittää kaunokirjallisuudessa. Nyt esim. nais- ja miesopettajuuden erot hukkuvat historian aikakauteen ja kirjan voi joku feminismikriittinen ihminen lukea niinkin, että nämä asiathan on nykyään jo paremmin. Tällaisten syiden takia tarinan sijoittaminen lähemmäs nykyaikaa olisi palkitsevampi lukukokemus.
En myöskään tiedä toiko nykyajan kirjailija tällä teoksellaan mitään lisää teoksiin, joissa jo käsitellään esimerkiksi naisen asemaa historiallisessa Suomessa. Samantien lukisin mielummin vaikka Minna Canthin töitä.
Kiinnostavampaa olisi lukea kirjailijalta, joka on myös opettaja, kirja, jossa päähenkilö olisi samaan malliin loppuunpalanut opettaja, mutta lähempänä nykyaikaa.
Naisen asemaa historian Suomessa käsitellään jo monissa muissakin teoksissa. Mielenkiintoisempaa olisi lukea, mitä opettaja tuumii nykyajan koulumaailmasta ja miten sen voisi välittää kaunokirjallisuudessa. Nyt esim. nais- ja miesopettajuuden erot hukkuvat historian aikakauteen ja kirjan voi joku feminismikriittinen ihminen lukea niinkin, että nämä asiathan on nykyään jo paremmin. Tällaisten syiden takia tarinan sijoittaminen lähemmäs nykyaikaa olisi palkitsevampi lukukokemus.
This entire review has been hidden because of spoilers.
December 29, 2022
Oisin antanu neljä tähteä, jos päähenkilö ei ois vikoilla sivuilla hukuttanut kissaansa. :(
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 2, 2023
Pimeät kuut on saanut alaotsikokseen: "Talvikirja" - ja sitähän se on. Se on romaani ikääntyneen opettajaneidin ehkä - toivottavasti - viimeisestä talvesta opettajan toimessa surkeassa erämaakoulussa, Kainuun perukoilla vuonna 1947. Se on kirja väsymyksestä, pimeydestä, uupumuksesta. Ajatuksista, joita syntyy, kun keho ei tottele ja mieli on turtumuksesta samea.
Pimeät kuut on monin tavoin taidokas ja viisas kirja, jossa on paljon upeita ajatuksia. Aivan en viiden tähden verran lämmennyt - mutta voiko Talvikirjalta sellaista odottaakaan?!
Lisää blogissa: https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
Pimeät kuut on monin tavoin taidokas ja viisas kirja, jossa on paljon upeita ajatuksia. Aivan en viiden tähden verran lämmennyt - mutta voiko Talvikirjalta sellaista odottaakaan?!
Lisää blogissa: https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
September 12, 2022
Olen kaikki romaanit mitä Kinnunen on kirjoittanut. En ole pettynyt vielä kertaakaan. Jotenkin Kinnunen on sellainen go-to, jolloin tietää, että lukukokemus on osaavissa käsissä, että hyvä tästä tulee.
Ja myös tämä lukukokoemus oli hyvä. Tykkäsin tästä tosi paljon.
Kinnunen tuo siis lukijalle eteen Elnan, reilusti kuusikymppisen opettajan sotien jälkeisessä ajassa, ajassa, jossa miesopettajista on pulaa, jossa miesopettajia arvostetaan ja arvotetaan aivan eri tavoin kuin sekä elämänsä että uransa ehtoopuolella olevaa yksinäistä naisopettajaa, opettajaa joka on rosoinen kulmikas suora ja äkkiväärä.
Minä pidin Elnasta. Luulen, että ymmärsin Elnaa. Jotenkin koko ajan kävi selvemmäksi, että hän oli kovin masentunut. Suorittaa ja suoriutuu mutta väsymys, kiukku, räjähtelevyys ja filtteröimättömyys kuuluvat taudin kuvaan. Tykkäsin siitä miten Elnan kautta saatiin kuvattua - oivallisen ajankuvan, asenteiden ja sotienjälkeisen Suomen niukkuuden lisäksi - suomalaisia työjuhtia, naisia, jotka itsensä äärimmilleen vieden hoitavat velvollisuudet mutta eivät enää sitten jaksa muuta, joustaa tai löytää iloa tai hauskuutta, eivät uskalla hellittää. Eivät löydä mistään enää iloa ja kauneutta. Elnakin ihan kaiken alle jäänyt.
Pidin myös Niilon sivujuonesta. Jotenkin se oli Elnan henkilökuvaa vasten ymmärrettävä ja Elnan toimintaa, ajattelua ja tunteita selittävä.
Jatkan samalla linjalla - tulen ehdottomasti lukemaan seuraavankin, koska Kinnunen osaa tämän lajin todella hyvin.
Ja myös tämä lukukokoemus oli hyvä. Tykkäsin tästä tosi paljon.
Kinnunen tuo siis lukijalle eteen Elnan, reilusti kuusikymppisen opettajan sotien jälkeisessä ajassa, ajassa, jossa miesopettajista on pulaa, jossa miesopettajia arvostetaan ja arvotetaan aivan eri tavoin kuin sekä elämänsä että uransa ehtoopuolella olevaa yksinäistä naisopettajaa, opettajaa joka on rosoinen kulmikas suora ja äkkiväärä.
Minä pidin Elnasta. Luulen, että ymmärsin Elnaa. Jotenkin koko ajan kävi selvemmäksi, että hän oli kovin masentunut. Suorittaa ja suoriutuu mutta väsymys, kiukku, räjähtelevyys ja filtteröimättömyys kuuluvat taudin kuvaan. Tykkäsin siitä miten Elnan kautta saatiin kuvattua - oivallisen ajankuvan, asenteiden ja sotienjälkeisen Suomen niukkuuden lisäksi - suomalaisia työjuhtia, naisia, jotka itsensä äärimmilleen vieden hoitavat velvollisuudet mutta eivät enää sitten jaksa muuta, joustaa tai löytää iloa tai hauskuutta, eivät uskalla hellittää. Eivät löydä mistään enää iloa ja kauneutta. Elnakin ihan kaiken alle jäänyt.
Pidin myös Niilon sivujuonesta. Jotenkin se oli Elnan henkilökuvaa vasten ymmärrettävä ja Elnan toimintaa, ajattelua ja tunteita selittävä.
Jatkan samalla linjalla - tulen ehdottomasti lukemaan seuraavankin, koska Kinnunen osaa tämän lajin todella hyvin.
September 29, 2023
Tommi Kinnusen Pimeät kuut on yksi kahdeksasta Botnia-palkintoehdokkaasta.
“Missään ei tunnu olevan värejä, vaan maailma on musta ja harmaa.” (s. 116)
Teoksen päähenkilö on Elna Suorajärvi, kuusissakymmenissä oleva opettaja. Eletään vuotta 1947, sodan jäljet ovat vielä nähtävissä niin poltettuina taloina kuin hajonneina ihmisinä. Elnakin kärsii ruumiinsa pettäessä, eikä uusimman työkohteen koulurakennuskaan vastaa kaikkia odotuksia. Hän päätyy opettamaan sängyssä maaten homeisessa parakissa. Elnan koettelemuksia seurataan yhden lukuvuoden ajan. (Triviaalina tietona, äitini on syntynyt keväällä -48, eli kirjassa nähdään hieman tuotakin ajankuvaa.)
Teoksessa tuntuu olevan paljon kommentaaria nykyiseenkin koulumaailmaan, sen byrokratiaan ja rahankäyttökohteisiin. Kinnusen Elnan kautta kritisoima opettajan työtaakka kaikkine päälle kasattuine oheistoimintoineen kuulostaa kovin samalta kuin tämän hetken ongelmat, molemmat isosiskoni nimittäin ovat alakoulun opettajia ja heiltä kuulee monenlaisista haasteista. Ei ole kovin yllättävää, että Kinnuselta julkaistu tämän jälkeen Minna Rytisalon kanssa kirjoitettu tietokirja Huokauksia luokasta.
En ole aiemmin lukenut Kinnusen tuotantoa ja olikin ilo päästä ihastelemaan kuinka kauniisti hän kirjoittaa etenkin luontokuvauksensa. Teos oli myös todella nopealukuinen, sillä ehdin aloittamaan tämän vasta eilen illalla, mutta sivut kääntyivät kuin itsestään. Merkitsin monia upeita kohtia tarramerkillä. Tällaisia olivat esimerkiksi: ”Syksyisessä illassa on yhdeksän erilaista säätä.” ja “Sulatan talveen itseni kokoisen tilan.”
Teoksen lopussa oleva kohtaus veneessä tuli kuitenkin aivan yllättäen ja keikautti lukukokemuksen päälaelleen julmuudellaan. Sympatiani Elnaa kohtaan murenivat täysin. Kuinka kylmä ihmisen pitää olla, että tämä vahingoittaa elävää olentoa? Tärisyttävä lopetus muutoin hienolle lukukokemukselle.
“Missään ei tunnu olevan värejä, vaan maailma on musta ja harmaa.” (s. 116)
Teoksen päähenkilö on Elna Suorajärvi, kuusissakymmenissä oleva opettaja. Eletään vuotta 1947, sodan jäljet ovat vielä nähtävissä niin poltettuina taloina kuin hajonneina ihmisinä. Elnakin kärsii ruumiinsa pettäessä, eikä uusimman työkohteen koulurakennuskaan vastaa kaikkia odotuksia. Hän päätyy opettamaan sängyssä maaten homeisessa parakissa. Elnan koettelemuksia seurataan yhden lukuvuoden ajan. (Triviaalina tietona, äitini on syntynyt keväällä -48, eli kirjassa nähdään hieman tuotakin ajankuvaa.)
Teoksessa tuntuu olevan paljon kommentaaria nykyiseenkin koulumaailmaan, sen byrokratiaan ja rahankäyttökohteisiin. Kinnusen Elnan kautta kritisoima opettajan työtaakka kaikkine päälle kasattuine oheistoimintoineen kuulostaa kovin samalta kuin tämän hetken ongelmat, molemmat isosiskoni nimittäin ovat alakoulun opettajia ja heiltä kuulee monenlaisista haasteista. Ei ole kovin yllättävää, että Kinnuselta julkaistu tämän jälkeen Minna Rytisalon kanssa kirjoitettu tietokirja Huokauksia luokasta.
En ole aiemmin lukenut Kinnusen tuotantoa ja olikin ilo päästä ihastelemaan kuinka kauniisti hän kirjoittaa etenkin luontokuvauksensa. Teos oli myös todella nopealukuinen, sillä ehdin aloittamaan tämän vasta eilen illalla, mutta sivut kääntyivät kuin itsestään. Merkitsin monia upeita kohtia tarramerkillä. Tällaisia olivat esimerkiksi: ”Syksyisessä illassa on yhdeksän erilaista säätä.” ja “Sulatan talveen itseni kokoisen tilan.”
Teoksen lopussa oleva kohtaus veneessä tuli kuitenkin aivan yllättäen ja keikautti lukukokemuksen päälaelleen julmuudellaan. Sympatiani Elnaa kohtaan murenivat täysin. Kuinka kylmä ihmisen pitää olla, että tämä vahingoittaa elävää olentoa? Tärisyttävä lopetus muutoin hienolle lukukokemukselle.
September 5, 2022
Kuusikymppinen Elna Suorajärvi saa lukuvuodeksi 1947-48 paikan syrjäiseltä Niemen koululta, läheltä Neuvostoliiton rajaa. Kun koulun pitäisi alkaa, mitkään koulutarvikkeet eivät ole saapuneet, eivät kirjat, kynät eikä vihkot. Koululautakunnan herrat ovat uutta opettajatarta kohtaan nyreitä, sillä he haluaisivat vaikeana pidetystä naisesta eroon. Mutta sisukas Elna tarttuu toimeen ja tekee kolmenkymmenen vuoden kokemuksellaan tuntisuunnitelmia olemattomin varustein. Hänen kuntonsa on niin huono, että hänen on vietävä hetekansa luokkahuoneeseen ja opetettava makuultaan.
Elnan elämäntarina keriytyy vähitellen auki tarinan edetessä. Kinnunen eläytyy ansiokkaasti eläkeikää lähestyvän Elnan nahkoihin ja piirtää todentuntuisen ajankuvan sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta, naisopettajien olemattomasta arvostuksesta ja maan olemattomasta sosiaaliturvasta. Nykylukija voi samastua Elnan epätoivoiseen tilanteeseen: vaikea sairaus, ei kotia, ei säästöjä. Hän yrittää päästä eläkkeelle nojaten kolmenkymmenen vuoden työuraansa, mutta turhaan. Hän yrittää järjestää itselleen uuden viran tulevaksi lukuvuodeksi, mutta turhaan. Tulevaisuus tuntuu umpikujalta. Syväluotaava naiskuva ja vakuuttava aikalaiskuvaus sodanjälkeisen opettajantyön haasteista ja naisopettajien asemasta.
Elnan elämäntarina keriytyy vähitellen auki tarinan edetessä. Kinnunen eläytyy ansiokkaasti eläkeikää lähestyvän Elnan nahkoihin ja piirtää todentuntuisen ajankuvan sodanjälkeisestä köyhästä Suomesta, naisopettajien olemattomasta arvostuksesta ja maan olemattomasta sosiaaliturvasta. Nykylukija voi samastua Elnan epätoivoiseen tilanteeseen: vaikea sairaus, ei kotia, ei säästöjä. Hän yrittää päästä eläkkeelle nojaten kolmenkymmenen vuoden työuraansa, mutta turhaan. Hän yrittää järjestää itselleen uuden viran tulevaksi lukuvuodeksi, mutta turhaan. Tulevaisuus tuntuu umpikujalta. Syväluotaava naiskuva ja vakuuttava aikalaiskuvaus sodanjälkeisen opettajantyön haasteista ja naisopettajien asemasta.
January 10, 2023
Kylläpä nautin tämän(kin) Kinnusen kirjan lukemisesta! Julkisuudessa on puhuttu paljon kirjan opettajan työhön liittyvästä teemasta, mutta minulle tämä oli ehkä vielä vahvemmin upea kuvaus sodanjälkeisen Suomen rakentamisesta. Elnan kouluvuosi syrjäisellä pohjoisella seudulla kuvautui hienon kielensä ansiosta hyvin visuaalisena, ja koko ajan lukiessani näin mielessäni kouluparakin ja sen sisustuksen, oppilaatkin.
Eristäytynyttä elämää viettävä Elna oli ristiriitainen, mutta mielenkiintoinen hahmo, ja jätti paljon pohdittavaa siitä, tuleeko opettajan rakastaa oppilaitaan ja mitä se rakastaminen lopulta on. Jonkinlaista rakkautta näin hänen tavassaan kantaa vastuuta lasten oppimisesta luovilla ja mielikuvituksellisilla tavoilla ulkoisista aineellisista puutteista huolimatta.
Eristäytynyttä elämää viettävä Elna oli ristiriitainen, mutta mielenkiintoinen hahmo, ja jätti paljon pohdittavaa siitä, tuleeko opettajan rakastaa oppilaitaan ja mitä se rakastaminen lopulta on. Jonkinlaista rakkautta näin hänen tavassaan kantaa vastuuta lasten oppimisesta luovilla ja mielikuvituksellisilla tavoilla ulkoisista aineellisista puutteista huolimatta.
May 18, 2024
Vähän vaikea arvioida tätä kirjaa. Toisaalta tykkäsin, toisaalta jäi vähän valjuksi. Teemoja oli jotenkin liikaa. Tykkäsin tavasta kuvailla opettajuutta, koska siinä missä tunnistin tämän päivän opettajuuteen liittyviä aspekteja, kuvasi se hyvin myös sitä, millaista opettajuus on ennen ollut.
March 24, 2023
Tommi Kinnunen osaa mennä toiseen aikaan ja kirjoittaa sieltä tarinan. Hyvin monesti, niin kuin tässäkin kirjassa, ollaan dramaattisten sotatapahtumien tai niiden jälkikaikujen pyörteissä. Kirjassa kerrotaan pohjoisen syrjäiseen kouluun opettajan pestin talveksi saaneen Elna Saarijärven elämästä.
Kirjan alku oli haastava, sillä ainakin itselleni oli vaikea ensin hahmottaa, mistä tilanteesta lähdetään liikkeelle ja miksi. Asiat ja ihmiset saavat kyllä paikkansa kirjan edetessä, mutta harvoin muista törmänneeni vastaavaan kitkaan ihan ensilehdillä.
Alun jälkeen Kinnunen toki kirjoittaa takuuvarmaa proosaa, jossa Elnan kertojansuulla lukijalle avautuvat hänen menneisyytensä haamut ja nykyisyytensä luurangot. Itselleni haaste oli se, että vaikka koko kirja oli Elnan tarinointia, en löytänyt uskottavaa perustaa hänen käytökselleen ja mietteilleen.
Yksi vieraannuttava tekijä taisi olla se, että välistä kirjailija-Kinnusen oma turhautuminen nykypäivän opettajan työhön ja sen vaatimuksiin puski läpi Elnan suuhun ja aikaan istutettuna. Kirja olisi voinut olla vakuuttavampi, jos ei olisi tiennyt Kinnusen somepresenssistä mitään. Nyt nämä pienet saarnat häiritsivät tarinaan uppoutumista.
Kirjan alku oli haastava, sillä ainakin itselleni oli vaikea ensin hahmottaa, mistä tilanteesta lähdetään liikkeelle ja miksi. Asiat ja ihmiset saavat kyllä paikkansa kirjan edetessä, mutta harvoin muista törmänneeni vastaavaan kitkaan ihan ensilehdillä.
Alun jälkeen Kinnunen toki kirjoittaa takuuvarmaa proosaa, jossa Elnan kertojansuulla lukijalle avautuvat hänen menneisyytensä haamut ja nykyisyytensä luurangot. Itselleni haaste oli se, että vaikka koko kirja oli Elnan tarinointia, en löytänyt uskottavaa perustaa hänen käytökselleen ja mietteilleen.
Yksi vieraannuttava tekijä taisi olla se, että välistä kirjailija-Kinnusen oma turhautuminen nykypäivän opettajan työhön ja sen vaatimuksiin puski läpi Elnan suuhun ja aikaan istutettuna. Kirja olisi voinut olla vakuuttavampi, jos ei olisi tiennyt Kinnusen somepresenssistä mitään. Nyt nämä pienet saarnat häiritsivät tarinaan uppoutumista.
October 7, 2025
Nautin tämän verkkaisuudesta ja kertojan tavasta nähdä maailma, niin raastava kuin se toisinaan olikin. On aika mieletöntä, miten vähän tässä lopulta on dialogia ja miten eläväksi koulumaailma ja sen oppilaat silti tulevat. Myöskin tarinaan ripotellut kirjeet, todistukset ja muut dokumentit toivat toimivaa syvyyttä. Ainoastaan muutamat äkkinäiset kohtaukset rikkoivat hieman tunnelmaa ja kerrontaa, etenkin kun niihin ei erityisemmin palattu. Myöskin lopussa, veneessä tapahtuva asia jätti kurjan jälkimaun, mutta kokonaisuutena pidin tästä kovasti.
December 7, 2022
Kinnusen kirja ei koskaan petä. Pohdin, voiko tämäkin kirja olla niin hyvä kuin edelliset. Ehkä parempikin, sanoisin. Kirjan tarinassa tuli jälleen esille asioita sota-ajasta ja sen jälkeisistä vuosista, joita en ollut ajatellutkaan kuten se, miten poltettujen kotien takia perheet asuivat missä lie navetoissa ja lapset olisivat halunneet jäädä koululle yöksi.
Viime päivien keskustelu hankalista vanhemmista tuli esille, kun luki haasteista johtokunnan kanssa.
Viime päivien keskustelu hankalista vanhemmista tuli esille, kun luki haasteista johtokunnan kanssa.
September 8, 2022
Taattua Tommi Kinnusta: tunnelmallista, empaattista, haikeaa mutta toiveikasta. Pidin kovasti!
September 9, 2022
Kun Tommi Kinnusen uutuus ilmestyi keskellä saaressa viettämääni opintoviikkoa, e-kirja pelasti malttamattoman lukijan.
Elna Suorajärvi on eläkeikää lähestyvä kansakoulunopettaja, jota kukaan ei enää halua palkata vakivirkaan. Lisäksi terveys reistaa ja oma sisko heittää ulos yhteisestä talosta. Syksyllä 1947 Elna suuntaa jälleen yhdeksi vuodeksi uuteen kouluun, nyt venekyyti vie rajaseudulle lähelle Neuvostoliiton rajaa.
Pimeät kuut on alaotsikoltaan Talvikirja, ja siinä seurataan minäkertoja-Elnan vaiheita yhden kouluvuoden ajan. Niemen koulu on pelkkä homeinen parakki, sinne ei johda edes tietä. Elna on supistetun kansakoulun ainoa opettaja, ja hän joutuu opettamaan eri-ikäisten lasten ryhmiä vuorotahtiin. Elna valmistelee tunteja ja oppimateriaaleja yöt pitkät, elämänpiiri kutistuu luokkahuoneen ja oven takana olevan oman huoneen kokoiseksi. Elna uupuu.
Elna on käynyt seminaarinsa ja tehnyt työtä vuosikymmenet, joten hän tietää olevansa pätevä ja hyvä työssään – uupumus kuitenkin saa Elnan epäilemään omaa osaamistaan. Pimeä valuu uupuneeseen.
Sutjakkaasti etenevä tarina pitää otteessaan, sillä Kinnunen heittelee koukkuja lukijalle heti alussa ja taitavasti pitkin matkaa. Miksi suhde Salli-siskoon on katkolla? Mikä Elnan terveydessä on vikana? Kuka on Niilo, jota Elna välillä puhuttelee?
Pimeät kuut herättää henkiin sodanjälkeisen rajaseudun puutteineen. Preesensissä etenevä kerronta tuo lähelle Elnan aistihavainnot ja tunteet. Lumen kylmyys hyväilee kehoa, häpeä hulmahtelee ja kiukku kuplii. Välähdyksiä saadaan myös Elnan luonteen pimeistä sävyistä. Lukija saa nautiskella mehevistä kielikuvista ja sanavalinnosta: "Pitkä päivä kimoilee koko vartalossa."
Elnan tarina valottaa opettajan työn historiaa kiehtovasti ja pohtii opettajan identiteettiä. Kinnunen on punonut tarinaan isotätinsä historiaa ja omaa uupumustaan opettajana.
Elna Suorajärvi on eläkeikää lähestyvä kansakoulunopettaja, jota kukaan ei enää halua palkata vakivirkaan. Lisäksi terveys reistaa ja oma sisko heittää ulos yhteisestä talosta. Syksyllä 1947 Elna suuntaa jälleen yhdeksi vuodeksi uuteen kouluun, nyt venekyyti vie rajaseudulle lähelle Neuvostoliiton rajaa.
Pimeät kuut on alaotsikoltaan Talvikirja, ja siinä seurataan minäkertoja-Elnan vaiheita yhden kouluvuoden ajan. Niemen koulu on pelkkä homeinen parakki, sinne ei johda edes tietä. Elna on supistetun kansakoulun ainoa opettaja, ja hän joutuu opettamaan eri-ikäisten lasten ryhmiä vuorotahtiin. Elna valmistelee tunteja ja oppimateriaaleja yöt pitkät, elämänpiiri kutistuu luokkahuoneen ja oven takana olevan oman huoneen kokoiseksi. Elna uupuu.
Elna on käynyt seminaarinsa ja tehnyt työtä vuosikymmenet, joten hän tietää olevansa pätevä ja hyvä työssään – uupumus kuitenkin saa Elnan epäilemään omaa osaamistaan. Pimeä valuu uupuneeseen.
Sutjakkaasti etenevä tarina pitää otteessaan, sillä Kinnunen heittelee koukkuja lukijalle heti alussa ja taitavasti pitkin matkaa. Miksi suhde Salli-siskoon on katkolla? Mikä Elnan terveydessä on vikana? Kuka on Niilo, jota Elna välillä puhuttelee?
Pimeät kuut herättää henkiin sodanjälkeisen rajaseudun puutteineen. Preesensissä etenevä kerronta tuo lähelle Elnan aistihavainnot ja tunteet. Lumen kylmyys hyväilee kehoa, häpeä hulmahtelee ja kiukku kuplii. Välähdyksiä saadaan myös Elnan luonteen pimeistä sävyistä. Lukija saa nautiskella mehevistä kielikuvista ja sanavalinnosta: "Pitkä päivä kimoilee koko vartalossa."
Elnan tarina valottaa opettajan työn historiaa kiehtovasti ja pohtii opettajan identiteettiä. Kinnunen on punonut tarinaan isotätinsä historiaa ja omaa uupumustaan opettajana.
May 8, 2023
"Elämään suhtautui nuorena toisin kuin näin vanhana. Ennen luulin, että päivät ovat saavuttamista varten, kuukaudet hankkimista ja vuodet keräämistä. Nyt näen, että synnyinhetkestä alkaen elämä on irti päästämistä. Ensin pitää luopua vähästä, niin pienestä, ettei sitä edes huomaa. Ensin luopuu äitinsä lämmöstä, sitten rintamaidosta ja lapsena viimein sylin lämpimästä. Kun kasvaa aikuiseksi, alkaa jo kiinnittää huomiota menetysten määrään: suku, vanhemmat, sisarukset. Lopulta päivät ovat pelkkää irrottautumista, mutta kaikkeen on jo niin tottunut, terveyden menetykseen ja ystävien vaipumiseen, ettei niihin osaa enää kiinnittää kauaa huomiota. Viimein huomaa, miten helppoa itsekin on hylätä kaikki ja odottaa uutta aikaa."
November 17, 2022
3,5. Ei parasta Kinnusta. Lähes koko ajan tuntui siltä, että kirjalla yritettiin sanoa jotain nykyajasta, ja kaikki menneisyyden tapahtumat peilattiin nykyhetkeen jotenkin väkisin. Monta kertaa turhauduin siksikin, että tehtiin pieniä aikahyppäyksiä ja jätettiin siten kiinnostavia tilanteita kuvailematta. Toisaalta vanhempi ja (ainakin yhteisönsä mielestä) epäsovinnainen päähenkilö oli kiinnostava. Parasta kirjassa oli jälleen Kinnusen hieno kieli, joka pääsi vielä äänikirjassa oikeuksiinsa. Kinnunen osaa myös taustatutkimuksen sopivan annostelun jalon taidon: tehdyn työn huomaa, mutta kaikki faktat istuvat tarinan sisään, eikä tule tunnetta, että kaikki kaadettaisiin lukijan niskaan.
April 11, 2025
Kielellisesti taattua Kinnusta, mutta tarinan osalta tää ei jaksanut kiinnostaa niin paljoa. Voin allekirjoittaa muidenkin arvostelijoiden fiilikset siitä, että tää teema olisi voinut toimia ehkä paremmin jossain toisessa kontekstissa kuin tälleen sodan jälkeisessä jälleenrakentamisen Suomessa. Kirjassa käsiteltävät teemat olivat kuitenkin sen verran laajoja jo itsessään - naisvaltaisen opettajan työn kiittämättömyys suhteessa kuormittavuuteen ja sodan sekä köyhyyden ja kurjuuden jättämät traumat väestöön -, niin niitä ei olisi välttämättä tarvinnut ainakaan tän pituisessa teoksessa sekoittaa keskenään, lopputulos jäi väistämättä vähän irralliaseksi.
Tykkään kuitenkin tosi paljon siitä, miten Kinnunen kuvailee suomalaista luontoa sekä mielenmaisemaa, siinä on sopivassa suhteessa runollisuutta ja tietynlaista askeettisuutta. Päähenkilö oli musta todella epämiellyttävä, mutta sellaiseksi hänet oltiinkin tarkoitettu. Tästä siis pisteet, vaikka olisin halunnut kyllä ymmärtää Elnaa ja hänen menneisyyttään vielä paremmin. Esimerkiksi Elnan suhteet moniin elämässään oleviin ihmisiin jäivät aika puutteellisesti pohjustetuiksi.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja, mutta kyllä mä vinkkaisin Kinnusen tuotantoa lukemattomalle jonkun muun teoksen alkajaisiksi.
Tykkään kuitenkin tosi paljon siitä, miten Kinnunen kuvailee suomalaista luontoa sekä mielenmaisemaa, siinä on sopivassa suhteessa runollisuutta ja tietynlaista askeettisuutta. Päähenkilö oli musta todella epämiellyttävä, mutta sellaiseksi hänet oltiinkin tarkoitettu. Tästä siis pisteet, vaikka olisin halunnut kyllä ymmärtää Elnaa ja hänen menneisyyttään vielä paremmin. Esimerkiksi Elnan suhteet moniin elämässään oleviin ihmisiin jäivät aika puutteellisesti pohjustetuiksi.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä kirja, mutta kyllä mä vinkkaisin Kinnusen tuotantoa lukemattomalle jonkun muun teoksen alkajaisiksi.
October 4, 2022
Tommi Kinnusen viides teos Pimeät kuut sijoittui lähelle Neuvostoliiton rajaa. Oli vuosi 1947 ja eläkeikää lähestyvä Elna Suorajärvi sai opettajan paikan Niemen koululta, joka paljastui homeiseksi parakiksi, joka oli jäänyt saksalaisilta polttamatta. Siinä sitten piti alkaa opetustyö ilman kirjoja ja muita työvälineitä. Keskellä ei mitään. Se sopi kuitenkin Elnalle hyvin. Elna opetti ja oli erittäin hyvä työssään.
Tommi Kinnunen on loistava tulkitsemaan sielun tuskia ja niiden aiheuttajia. Uusimmassa kirjassaan hän on tulkinnut myös yhtä loistavasti kehon sairautta. Sairauksilla on tapana pahentua, kun ajatukset muuttuvat synkiksi. Elnalle oli tullut aika päättää mitä hän tekisi elämällään, kun eläkeikä oli tuskallisen lähellä, mutta myös niin saavuttamattoman kaukana.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut toi esille yksinäisen ihmisen haurauden ja vimmaisen halun taistella olemassaolonsa ja ihmisarvonsa puolesta.
Tommi Kinnunen on loistava tulkitsemaan sielun tuskia ja niiden aiheuttajia. Uusimmassa kirjassaan hän on tulkinnut myös yhtä loistavasti kehon sairautta. Sairauksilla on tapana pahentua, kun ajatukset muuttuvat synkiksi. Elnalle oli tullut aika päättää mitä hän tekisi elämällään, kun eläkeikä oli tuskallisen lähellä, mutta myös niin saavuttamattoman kaukana.
Tommi Kinnusen Pimeät kuut toi esille yksinäisen ihmisen haurauden ja vimmaisen halun taistella olemassaolonsa ja ihmisarvonsa puolesta.
December 27, 2024
Mukavasti etenevä, tunnelmallinen, hyvää ajankuvaa. Vähän kuin saisi tiiviin historiankurssin viihdyttävässä paketissa ja sopivan rajatusta näkökulmasta. Tavallaan paljoakaan ei tapahdu ja ihmettelenkin välillä, miksi Kinnusen kirjat maistuvat minulle niin hyvin. Kerronnassa kai vain on juuri sellainen poljento, joka vie mukanaan. Hän on minusta todella taitava tekemään naishahmoja uskottavasti; unohdan joka kerralla lukiessa, että kirjailija itse ei ole nainen, ja se on kiehtovaa. Sopivassa suhteessa draamaa ja peruspuurtamista, kumpaankaan ei kyllästy.
December 18, 2022
Nopealukuinen teos! Opettajalle samaistuttavia ongelmakohtia, jopa tragikoomisuuteen asti. Teoksesta on karsittu kaikki ylimääräinen, eikä se jää selittelemään tai avaamaan itseään juurikaan. Samoin kuin päähenkilö siirtyy elämässään eteenpäin kiinnittymättä ympärillään oleviin ihmisiin, myös teoksen luvut ja kuukausiin jaetut osuudet seuraavat rivakasti toisiaan ja pyrkivät eteenpäin.
October 29, 2024
Paljon hyvää, mutta jäi silti vähän mitäänsanomattomaksi eikä jotenkin onnistunut herättämään suuria tunteita. En myös juurikaan itse pidä tehokeinona siitä, että tekstin seassa on kirjeitä tai muuta eri muotoista tekstiä osana tarinaa, mitä tässä kirjassa oli aika paljon käytetty. Luonnon ja erityisesti metsän kuvaukset eri vuodenaikoina olivat tämän kirjan parasta antia.
October 12, 2022
Pimeät kuut on hyvä, taattua Kinnusta.
Hyvin ja taidolla kirjoitettu teksti maalasi vahvan kuvan iäkkäästä opettajasta selviytymässä taas yhdestä talvivuodesta koulussa, jota hän pyörittää yksin. Olot ovat kurjat ja karut.
Vaikka kirja on fiktiivinen ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, kuuluu siitä aika vahvasti kritiikki sitä kohtaan, miten kouluista on aina leikattu ja leikataan. Myös väsymys opettajan työhön kaikuu. Vaikka no, kirjahan on väsyneille omistettu.
En ole (vielä) lukenut mitään mitä Kinnunen on itse kirjasta sanonut, mutta kiinnostaa kyllä.
Hyvin ja taidolla kirjoitettu teksti maalasi vahvan kuvan iäkkäästä opettajasta selviytymässä taas yhdestä talvivuodesta koulussa, jota hän pyörittää yksin. Olot ovat kurjat ja karut.
Vaikka kirja on fiktiivinen ja sijoittuu toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin, kuuluu siitä aika vahvasti kritiikki sitä kohtaan, miten kouluista on aina leikattu ja leikataan. Myös väsymys opettajan työhön kaikuu. Vaikka no, kirjahan on väsyneille omistettu.
En ole (vielä) lukenut mitään mitä Kinnunen on itse kirjasta sanonut, mutta kiinnostaa kyllä.
October 27, 2022
Tykkäsin erityisesti päähenkilö Elnasta ja hänen omista ratkaisuistaan. Samalla kuvaus (työ)uupumuksesta teki vaikutuksen. Toisaalta eteenpäin hiihdeltiin jo tuttuja latuja - yllättisiköhän Tommi Kinnunen meidät kirjoittamalla seuraavaksi jotain erilaista?
March 31, 2023
Kirja alkoi lupaavasti ja ehdin sitä mielessäni ajatella jo Kinnusen parhaaksi. Kerronta oli keskitettyä. Mutta alun jälkeen kirja upposi suohon. Tapahtumat jäivät jollain lailla kuitenkin liian sisäsiisteiksi. Jäin odottamaan ruumiillisempia kokemuksia. Inhorealistisempia. Jostain sain myös päähäni mielleyhtymän Coetzeen ja sitä rimaa vasten onkin mahdoton suoriutua. Hyvin coetzeemaisesti tässäkin keskityttiin (akateemiseen) ulkopuoliseen, joka löytää itsensä uudesta, epämiellyttävästä ympäristöstä. Mutta Coetzeesta poiketen, kirja ei kaivertanut itseään ihon alle.
September 16, 2022
Tarina oli hyvä mutta jäi mielestäni kesken. En tiedä, onko tälle tulossa jatko-osaa.
September 11, 2025
The book was excellent, the end was horrible.
This entire review has been hidden because of spoilers.
October 18, 2022
Jälleen aivan loistava kirja Kinnuselta! Hän on kirjoittajana erittäin taitava sanankäyttäjä, eikä hänen tarvitse korostaa sitä kikkailemalla. Miten hän voikin kirjoittaa loppujen lopuksi tylsältä näyttävästä arjesta niin mielenkiintoisesti värittäen sen kirjan hahmojen ajatuksia apuna käyttäen. Tämä kirja meni ahmien, mutta aiempien kirjojen tapaan taidan sulatella tarinaa vielä pitkään.
Displaying 1 - 30 of 117 reviews