What do you think?
Rate this book
Lautapalttoo
Vuonna 1931 Pihlajassa Elena on arkkuverstaan perinteenjatkaja, miniä ja vaimo. Kuolema on arkinen työtoveri ja elämä soljuu tutuissa uomissaan. Kun arkkua saapuu ostamaan erikoinen nainen Helsingistä, kaikki järjestykset menevät sekaisin.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.
Rakkaus on voima, joka muuttaa ihmistä, mutta mitä jää jäljelle, kun elämän raamit ovat rikki ja viimeisetkin kulissit poissa?
Esikoisromaanissaan Lautapalttoo Anna Englund kuvaa elävästi 1930-luvun Pohjanmaata ja Helsinkiä sekä ajan sykettä, ihmiselämien kirjoa ja tapoja käsitellä kuolemaa. Kaiken keskellä kasvaa rakkaus.
227 pages, Hardcover
First published January 1, 2022
10 people are currently reading
281 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 54 reviews
September 24, 2022
Lupaavasti ja kauniisti alkanut romaani saa hieman kiirehdityn ja helpon lopun. Arkkupajan tunnelma ja Elenan alkupään elämä on mitä mainioin ja yksityiskohtainen aloitus romaanille, mutta jostain syystä hidas ja hyvin rakennettu tunnelma muuttuu lopun pinnalliseksi rutistukseksi.
Olisin kaivannut enemmän selitystä Elenan valinnoille ja toiminnalle Helsingissä. Enemmän mahdollisuuksia uskoa lopussa tehtyä ratkaisua, jonka konkreettista mahdollisuutta jäin lukijana pohtimaan: naisen oikeus tehdä tuo valinta 1930-luvun Suomessa.
En tiedä, lyhyytensä takia paljon jää puuttumaan, myös Elenan omasta menneisyydestä. Lydian ajatuksiahan me emme nää ollenkaan. Hieno ja taidokas yritys ja tunnelma on siellä jossain, hieman jäin yhtenäistä kokonaisuutta kaipaamaan. Vaikeat asiat ja ihmiskohtalot loksahtivat kuin saduissa konsanaan paikalleen.
Olisin kaivannut enemmän selitystä Elenan valinnoille ja toiminnalle Helsingissä. Enemmän mahdollisuuksia uskoa lopussa tehtyä ratkaisua, jonka konkreettista mahdollisuutta jäin lukijana pohtimaan: naisen oikeus tehdä tuo valinta 1930-luvun Suomessa.
En tiedä, lyhyytensä takia paljon jää puuttumaan, myös Elenan omasta menneisyydestä. Lydian ajatuksiahan me emme nää ollenkaan. Hieno ja taidokas yritys ja tunnelma on siellä jossain, hieman jäin yhtenäistä kokonaisuutta kaipaamaan. Vaikeat asiat ja ihmiskohtalot loksahtivat kuin saduissa konsanaan paikalleen.
February 3, 2024
tää kirja!! vaikka janette tätä hypettikin ni kyl tää silti oli yllättäjä. rakastuin. suomalaista historiallista fiktiota wlw-representaatiolla! tää ois kyl voinu olla pidempi haluun nimittäin lisää. tykkäsin myös historiallisist helsinki viboista. ja siitä et lydia oli valokuvaaja kosk valokuvaamisvibat on parhaita. ehkä yks tähti pois siitä et lyhyyden takii ei lopulta päästy kovin syvälle ja lisäks en ny tiiä kuinka uskottavia nää tapahtumat oli 1930-luvulle. mut kaunista kieltä ja viihdyin tän parissa super hyvin. manta oli myös mielenkiintonen hahmo, josta olisin mieluummin kuullu vielä enemmänkin.
December 8, 2024
Nappasin tämän mukaan sateenkaarihyllystä vailla suurempia odotuksia ja sain yllättyä siitä, kuinka paljon tästä pidin!
Kiinnostavaa ajankuvausta ja kaunista kuvausta naisten välisestä kielletystä rakkaudesta.
Olisin kaivannut vielä enemmän sivuja, loppu eteni hieman liian vauhdikkaasti.
Kiinnostavaa ajankuvausta ja kaunista kuvausta naisten välisestä kielletystä rakkaudesta.
Olisin kaivannut vielä enemmän sivuja, loppu eteni hieman liian vauhdikkaasti.
January 8, 2024
Upea esikoisromaani, joka on kauniisti kirjoitettu. Kirja olisi voinut olla pidempi, jolloin hahmoihin olisi ehtinyt tutustua paremmin.
September 19, 2022
Lautapalttoo alkaa lupaavasti. Poika, miniä, anoppi ja työ kuolleiden saattajina, arkuntekijöinä pienessä pohjalaisessa maalaisyhteisössä. Eletään 1930-lukua, kansalaissota häälyy taustalla, ympärillä moderni maailma. Tarinan päähenkilö kohtaa elämänmuutoksen ja murtautuu ulos ahtaista ympyröistä.
Lähihistoriaan sijoittuva historiallinen romaani on vaikea laji. Tässä tapahtuu liian nopeasti liikaa asioita, jotka voisivat olla mahdollisia, mutta tuntuvat epätodennäköisiltä. En tarkoita naisten välistä rakkautta, enkä salaisia juhlia helsinkiläisissä yksityiskodeissa, en kieltolainaikaista alkoholinkäyttöä, en tarroja hautajaiskaramelleissa - vaan henkilöiden kykyä tehdä nopeita, todella suuria omaan ja toistensa elämään liittyviä päätöksiä. Kuten monissa muissakin (esikois)romaaneissa, kirjailija on ahtanut samaan lauseeseen, lyhyisiin hetkiin ja ajanjaksoihin valtavasti tapahtumia, tunteita, toimintaa. Maaseudun ja kaupunkilaiselämän erot ja olemisen mahdollisuudet hukkuvat kertomisen kiireeseen. Kirjan henkilöt eivät ehdi millään mukaan, ja anoppia lukuunottamatta jäävät karikatyyreiksi, tyypeiksi. Kaikki saa ilmeisesti alkunsa yhtenä tiettynä päivänä, mutta ehkä juonellisen kertomuksen sijaan olisikin tarvittu vain muutama huolellisesti kerrottu kuva, syväsukellus Elenan, Mantan, Ilmarin ja Lydian mieleen ja maailmoihin?
Romaanin parasta antia ovat Mantan äänellä kerrotut jaksot, jotka todella heräävät henkiin ja toimivat. Manta puhuu murretta, miksi Elena ei? Dialogi jää ohueksi, vaikka tunteita on paljon. Tarinan päätös oli kaikesta huolimatta ilahduttava ja harvinainen poikkeus, ehkä hiukan satumainenkin tässä synkkyyttä arvostavassa kulttuurissamme. Pidin myös tekstin visuaalisuudesta, minun oli helppo nähdä tapahtumapaikat mielessäni, enkä ihmettelisi, vaikka tästä sulkeutuisi pienellä kehittelyllä hyvä (lyhyt)elokuvan käsikirjoitus.
En ole aiemmin lukenut queer-romaaniksi luokiteltavaa teosta suomeksi/ suomalaisen kirjailijan tuotannossa - ainakaan näin suoraa. Vertailukohtana ja ehkä esikuvana mieleen tulee brittiläisen Sarah Watersin romaaneista The Night Watch, joka sijoittuu sodanaikaiseen Lontooseen. Toivottavasti Anna Englund kirjoittaa vielä lisää ja saamme lukea jatkossa hiotumpaa ja ehkä hitaampaa ja fokusoidumpaa tekstiä.
Lähihistoriaan sijoittuva historiallinen romaani on vaikea laji. Tässä tapahtuu liian nopeasti liikaa asioita, jotka voisivat olla mahdollisia, mutta tuntuvat epätodennäköisiltä. En tarkoita naisten välistä rakkautta, enkä salaisia juhlia helsinkiläisissä yksityiskodeissa, en kieltolainaikaista alkoholinkäyttöä, en tarroja hautajaiskaramelleissa - vaan henkilöiden kykyä tehdä nopeita, todella suuria omaan ja toistensa elämään liittyviä päätöksiä. Kuten monissa muissakin (esikois)romaaneissa, kirjailija on ahtanut samaan lauseeseen, lyhyisiin hetkiin ja ajanjaksoihin valtavasti tapahtumia, tunteita, toimintaa. Maaseudun ja kaupunkilaiselämän erot ja olemisen mahdollisuudet hukkuvat kertomisen kiireeseen. Kirjan henkilöt eivät ehdi millään mukaan, ja anoppia lukuunottamatta jäävät karikatyyreiksi, tyypeiksi. Kaikki saa ilmeisesti alkunsa yhtenä tiettynä päivänä, mutta ehkä juonellisen kertomuksen sijaan olisikin tarvittu vain muutama huolellisesti kerrottu kuva, syväsukellus Elenan, Mantan, Ilmarin ja Lydian mieleen ja maailmoihin?
Romaanin parasta antia ovat Mantan äänellä kerrotut jaksot, jotka todella heräävät henkiin ja toimivat. Manta puhuu murretta, miksi Elena ei? Dialogi jää ohueksi, vaikka tunteita on paljon. Tarinan päätös oli kaikesta huolimatta ilahduttava ja harvinainen poikkeus, ehkä hiukan satumainenkin tässä synkkyyttä arvostavassa kulttuurissamme. Pidin myös tekstin visuaalisuudesta, minun oli helppo nähdä tapahtumapaikat mielessäni, enkä ihmettelisi, vaikka tästä sulkeutuisi pienellä kehittelyllä hyvä (lyhyt)elokuvan käsikirjoitus.
En ole aiemmin lukenut queer-romaaniksi luokiteltavaa teosta suomeksi/ suomalaisen kirjailijan tuotannossa - ainakaan näin suoraa. Vertailukohtana ja ehkä esikuvana mieleen tulee brittiläisen Sarah Watersin romaaneista The Night Watch, joka sijoittuu sodanaikaiseen Lontooseen. Toivottavasti Anna Englund kirjoittaa vielä lisää ja saamme lukea jatkossa hiotumpaa ja ehkä hitaampaa ja fokusoidumpaa tekstiä.
Read
November 20, 2022Lautapalttoo ei ole autofiktiota tai lajihybridi tai mitään muutakaan trendigenreä, vaan täysiverinen romaani. Lajissaan siis nykypäivänä melkeinpä harvinainen tapaus ja ennen muuta hurjan kypsä esikoisteos.
On ihanaa vaihtelua lukea (tapauksessani kuunnella) kirjaa, joka on kerronnassaan vahva ja konstailematon. Se tuntuu melkeinpä radikaalimmalta kuin kerrontaa eri tavoin koettelevat teokset.
Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alun Pohjanmaalle ja osin Helsinkiin.
Elena on maaseudun nainen. Lydia moderni kaupunkilaisnainen. Kun he kohtaavat saa alkunsa rakkaustarina.
Englund kertoo Elenan ja Lydian tarinan ruuvia loppua kohden kiristämällä. On pakko saada tietää, miten heidän välisensä rakkauden käy.
Maaseutu on vankila. Kaupunki vapaus. Eikä se, joka vapautta on päässyt maistamaan enää hevin - jos lainkaan - vankilaan sopeudu. On tehtävä raskaita päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Elena osaa ommella ja osallistuu lautapalttoiden (ruumisarkkujen) tekoon. Kankaisen palttoon hän tekee Lydialle. Samalla lautapalttoo toimii myös metaforana sille, miten jäykissä ja ahtaissa rajoissa maaseudulla elävän naisen oli elettävä. Rakkaus, tuo outo voima puskee sääntöjä ja normeja vastaan ja se voi aikaansaada muutoksia, joiden etumerkki on +.
Lautapalttoossa ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Se on kaikin puolin onnistunut ja omilla jaloillaan vahvasti seisova romaani.
On ihanaa vaihtelua lukea (tapauksessani kuunnella) kirjaa, joka on kerronnassaan vahva ja konstailematon. Se tuntuu melkeinpä radikaalimmalta kuin kerrontaa eri tavoin koettelevat teokset.
Tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun alun Pohjanmaalle ja osin Helsinkiin.
Elena on maaseudun nainen. Lydia moderni kaupunkilaisnainen. Kun he kohtaavat saa alkunsa rakkaustarina.
Englund kertoo Elenan ja Lydian tarinan ruuvia loppua kohden kiristämällä. On pakko saada tietää, miten heidän välisensä rakkauden käy.
Maaseutu on vankila. Kaupunki vapaus. Eikä se, joka vapautta on päässyt maistamaan enää hevin - jos lainkaan - vankilaan sopeudu. On tehtävä raskaita päätöksiä, joilla on kauaskantoisia seurauksia. Elena osaa ommella ja osallistuu lautapalttoiden (ruumisarkkujen) tekoon. Kankaisen palttoon hän tekee Lydialle. Samalla lautapalttoo toimii myös metaforana sille, miten jäykissä ja ahtaissa rajoissa maaseudulla elävän naisen oli elettävä. Rakkaus, tuo outo voima puskee sääntöjä ja normeja vastaan ja se voi aikaansaada muutoksia, joiden etumerkki on +.
Lautapalttoossa ei ole mitään liikaa, ei mitään liian vähän. Se on kaikin puolin onnistunut ja omilla jaloillaan vahvasti seisova romaani.
February 5, 2023
Joissain goodreads-arvioissa tämän romaanin tarinaa näemmä luonnehditaan "epäuskottavaksi". Itse koin kirjan todentuntuiseksi rakastumisen kuvaukseksi, kertomukseksi rakkauden voimasta - ja siitä miten rohkeita ja impulsiivisiakin päätöksiä rakastuneena saattaa tehdä. Ei se minusta ole epäuskottavaa, ei vaikka tapahtumat sijoittuvatkin 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin. Virkistävää lukea menneisyyteen sijoittuva kirja, jossa homous ei ole tragedia. Ihanaa lukea tällaista Wanhan Ajan kuvausta, oi Helsingin miehimys-housunaisten salakapakkapirskeet ja hyväntuoksuiset kosmopoliitti-homoystävät.
This entire review has been hidden because of spoilers.
February 16, 2023
3,5 ⭐️, mutta esikoisuuden vuoksi pyöristys ylöspäin. Mukaansatempaava ja nopealukuinen, ehkä jopa hieman "viihdekirjamainen" (ei tässä yhteydessä moite). Tapahtumat olivat helposti kuviteltavissa ja 1930-luku piirtyi vahvana eteeni, mutta henkilöiden mielenliikkeistä ja motiiveista olisin halunnut syvempää kuvausta.
September 9, 2023
Historiallinen romaani hieman erikoisemmilla twisteillä. Aihe on kiintoisa, mutta faktantarkistus olisi ollut paikallaan.
Lisää blogissa: https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
Lisää blogissa: https://kirjailujakirjablogi.blogspot...
October 28, 2023
Kiinnostavia elämään, kuolemaan ja niiden väliseen rajaan liittyviä teemoja, kuten myös konkreettisia ruumiita ja niiden suojaksi rakennettuja arkkuja ja ommeltuja liinoja. Kiellettyä rakkautta Pohjanmaalla ja Helsingissä 1930-luvun alussa.
February 7, 2023
Konstailematon rakkausromaani naisten välisestä suhteesta 1930-luvun Kokkolassa ja Helsingissä. Kerronta on kevyttä mutta selvästi mietittyä.
June 24, 2024
tykkäsin tästä tosi paljon!! 1930-luvun suomi maalla ja kaupungissa oli kiinnostavaa luettavaa ja tykkäsin elenan ja lydian suhteen kehityksestä! mantan näkökulmasta oisin mielellää lukenu enemmänki
February 24, 2025
Sügavust ja naiivsust, viimast veidi liiga happy end palju
January 8, 2023
Lämminhenkinen teos, jonka tajusin vasta lukemisen loppusuoralla olevan kirjailijan esikoisromaani. Tämä kenties selittää paikoitellen ohueksi jäävän dialogin ja kiirehdityn tuntuiset juonenkäänteet. Kerrontaa olisi voinut huoletta paisuttaa, ja tätä kautta tuoda käänteisiin enemmän sujuvuutta. Henkilöhahmoista olisi nimittäin ehdottomasti halunnut tietää lisää. Etenkin Manta jäi kiehtovien piirteidensä takia kiinnostamaan.
Mantan lisäksi teoksessa parasta oli tapa, jolla työtä kuolleiden parissa kuvattiin, 1930-luvun kaupunkielämän kuvaukset ja lopetus, joka ilahdutti lempeydellään.
Vahva 3 tähteä, melkein 4 tähteä.
Mantan lisäksi teoksessa parasta oli tapa, jolla työtä kuolleiden parissa kuvattiin, 1930-luvun kaupunkielämän kuvaukset ja lopetus, joka ilahdutti lempeydellään.
Vahva 3 tähteä, melkein 4 tähteä.
June 6, 2023
Tavallaan ihan ok, mutta epäuskottava. Kiinnostava alkuasetelma, jota ei kuitenkaan hyödynnetä.
November 5, 2022
Tykkäsin. Ihan alkuun totean, että Englundin teos on hieno. Tykkäsin kovasti.
Ja ennen kuin hehkutan ansioista tekstiin, juoneen, kertomukseen ja henkilögalleriaan niin voinko mainita ilmeisen, eli kauniin kannen. Teoksen teemoihin ja tunnelmaan hienosti sopivan. Ja pitää mainita (pitääkö?), että teos on kirjailijan esikoisteos.
Englund todellakin osaa kirjoittaa.
Englund on sijoittanut kertomuksensa 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin. Samansukupuolisten rakkaus nousee pääosaan, sen mahdollisuus Helsingissä, mahdottomuus Pohjanmaalla.
Kirjailija käsittelee kaipuuta, äidinkaipuuta, lapsenmenettämisen tuskaa, kuolemaa osana elämänkaarta,vapautta ja oikeutta vapauteen omaan itseen, roolien ja normien ylittävään rakkauteen.
Ehdoton suuri positiivinen asia koko teoksessa on eriliaset henkilöt , rosoiset, omanlaisensa, äkkiväärät, ihmisenkaltaiset. Suurten teemojen ja värikkään Henkilögallerian lisäksi viimeiseen lauseeseen asti mielenkiintonsa pitävä juoni, loppua kohden kiihtyvä ja arvaamatonkin.
Englundin kerronta on napakkaa mutta samaan aikaan lyyrisen kaunista, iskevää. Lisänsä kertomuksen rytmiin tuo murre, jota kertomuksen anoppi - mielestäni teoksen mielenkiintoisin henkilöhahmo rosoisudessaan, käyttää. Kiva lisä ja jouduttaa kertomusta , arvaamattomuuksien kautta, yllättävyyksiin ja niputtavaan (onnelliseen) loppuun.
Juonesta, spoilaamatta, sanon, että jotenkin tuli lopussa, kuitenkin tunne, että oliko tässä lopussa (joka oli valoista ja toivoa antava)kuitenkin kiireen tuntu, ehkä jopa jotenkin keskeneräinen, tai no, ainakin jotenkin viimeistelemätön… sitä jäin miettimään. Napakkuus ja tiiviys ja jaarittelemattomuus kuuluivat tavallaan teokseen, mutta ehkä olisin loppuun kaivannut laajuutta, en tiedä, turhaa niukkailua puoleltani, luulisin, sillä kaiken kaikkiaan pidin todella paljon, kirja oli hieno ja tulen lukemaan Englundin seuraavankin teoksen, ehdottomasti, sillä kirjoittaa Englund osaa.
Ja ennen kuin hehkutan ansioista tekstiin, juoneen, kertomukseen ja henkilögalleriaan niin voinko mainita ilmeisen, eli kauniin kannen. Teoksen teemoihin ja tunnelmaan hienosti sopivan. Ja pitää mainita (pitääkö?), että teos on kirjailijan esikoisteos.
Englund todellakin osaa kirjoittaa.
Englund on sijoittanut kertomuksensa 1930-luvun Pohjanmaalle ja Helsinkiin. Samansukupuolisten rakkaus nousee pääosaan, sen mahdollisuus Helsingissä, mahdottomuus Pohjanmaalla.
Kirjailija käsittelee kaipuuta, äidinkaipuuta, lapsenmenettämisen tuskaa, kuolemaa osana elämänkaarta,vapautta ja oikeutta vapauteen omaan itseen, roolien ja normien ylittävään rakkauteen.
Ehdoton suuri positiivinen asia koko teoksessa on eriliaset henkilöt , rosoiset, omanlaisensa, äkkiväärät, ihmisenkaltaiset. Suurten teemojen ja värikkään Henkilögallerian lisäksi viimeiseen lauseeseen asti mielenkiintonsa pitävä juoni, loppua kohden kiihtyvä ja arvaamatonkin.
Englundin kerronta on napakkaa mutta samaan aikaan lyyrisen kaunista, iskevää. Lisänsä kertomuksen rytmiin tuo murre, jota kertomuksen anoppi - mielestäni teoksen mielenkiintoisin henkilöhahmo rosoisudessaan, käyttää. Kiva lisä ja jouduttaa kertomusta , arvaamattomuuksien kautta, yllättävyyksiin ja niputtavaan (onnelliseen) loppuun.
Juonesta, spoilaamatta, sanon, että jotenkin tuli lopussa, kuitenkin tunne, että oliko tässä lopussa (joka oli valoista ja toivoa antava)kuitenkin kiireen tuntu, ehkä jopa jotenkin keskeneräinen, tai no, ainakin jotenkin viimeistelemätön… sitä jäin miettimään. Napakkuus ja tiiviys ja jaarittelemattomuus kuuluivat tavallaan teokseen, mutta ehkä olisin loppuun kaivannut laajuutta, en tiedä, turhaa niukkailua puoleltani, luulisin, sillä kaiken kaikkiaan pidin todella paljon, kirja oli hieno ja tulen lukemaan Englundin seuraavankin teoksen, ehdottomasti, sillä kirjoittaa Englund osaa.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 15, 2023
Lautapalttoo on huikean hieno kirja, joka olisi mennyt minulta ohi, ellei työkaverini olisi kirjaa suositellut.
Lautapalttoo käsittelee kuolemaa, ja naisten välistä rakkautta. Eletään 30-lukua. Elena asuu Pohjanmaalla ja valmistaa arkkuja miehensä kanssa. Kuolema ja vainajien ruumiit ovat tuttuja, ne tarkoittavat työtä.
Kun eräs helsinkiläinen nainen tulee hakemaan arkkua, luiskahtaa Elenan tuttu elämä raiteiltaan.
”Jos sellasta rakkautta kokee, sen perässä on mentävä.” - mutta entä jos rakkkaus on täysin mahdoton?
Kirjassa käsitellään kuolemista ja kuolemaan liittyviä uskomuksia ja rituaaleja monista eri näkökulmista. Kuolema on arkista, traagista, odotettua, odottamatonta, mystistä.
Samalla kuvataan naisten välistä suhdetta aikana, jolloin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluminen on ollut vaarallista. Kirja kuvaa laajemminkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaa 30-luvun Helsingissä (ja Pohjanmaalla). On hienoa, että yhä enemmän tulee sateenkaarikirjallisuutta, joka sijoittuu menneeseen aikaan. Tekee näkyväksi sen, että quuer-ihmisiä on ollut ja elänyt aina. Myös hyvää elämää, ihmisiä ei kuvata vain kurjuuden tai tragedian kautta.
Kirjassa on kaksi eri kertojaa, mikä toimi tässä loistavasti ja toisiaan sopivasti täydentäen.
Niin hieno, kaunis ja lohdullinen kirja monella tavalla. Suosittelen ehdottomasti!
Lautapalttoo käsittelee kuolemaa, ja naisten välistä rakkautta. Eletään 30-lukua. Elena asuu Pohjanmaalla ja valmistaa arkkuja miehensä kanssa. Kuolema ja vainajien ruumiit ovat tuttuja, ne tarkoittavat työtä.
Kun eräs helsinkiläinen nainen tulee hakemaan arkkua, luiskahtaa Elenan tuttu elämä raiteiltaan.
”Jos sellasta rakkautta kokee, sen perässä on mentävä.” - mutta entä jos rakkkaus on täysin mahdoton?
Kirjassa käsitellään kuolemista ja kuolemaan liittyviä uskomuksia ja rituaaleja monista eri näkökulmista. Kuolema on arkista, traagista, odotettua, odottamatonta, mystistä.
Samalla kuvataan naisten välistä suhdetta aikana, jolloin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluminen on ollut vaarallista. Kirja kuvaa laajemminkin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiaa 30-luvun Helsingissä (ja Pohjanmaalla). On hienoa, että yhä enemmän tulee sateenkaarikirjallisuutta, joka sijoittuu menneeseen aikaan. Tekee näkyväksi sen, että quuer-ihmisiä on ollut ja elänyt aina. Myös hyvää elämää, ihmisiä ei kuvata vain kurjuuden tai tragedian kautta.
Kirjassa on kaksi eri kertojaa, mikä toimi tässä loistavasti ja toisiaan sopivasti täydentäen.
Niin hieno, kaunis ja lohdullinen kirja monella tavalla. Suosittelen ehdottomasti!
January 19, 2024
Väga paljutõotav, kui lugeda tutvustust - lühidalt öeldes Soome külaelu ühes kirstupolsterdaja pereeluga, seda kõike aastal 1931. Ja kui siis veel nuhkida välja, et ka Helsingi õhustikku meile pihuga puistatakse, siis tundub täitsa minu masti kraam olevat. Silme ees kangastuvad kohe mõned "Põhjamaade romaani" pärlid, Ragde Neshovite saaga näiteks (ilmselt seos matusebüroo argipäevaga, aeg ja koht ju teine), või ehk ka Westö "Kus kõndisime kunagi".
Jah, lugu on eeskujulikult komponeeritud, lisaks peategelase liinile jookseb õrnalt kõrval teinegi. On ajastule iseloomulikke detaile, mis viitavad autori tublile eeltööle. Aga muus osas hästi tavaline ja vana lugu - oma mees on siga, ämm kääksub nurgas, naine ise kannatab ja kurvastab nii et maa on must, siis tuleb linnast võõras, kes ajab hoobilt pea sassi ja... edasist loete juba raamatust, mis ma siin ikka, suu vahtus, seletan. Ainsaks eristuvaks detailiks siis, et linnast tulnu ja uue hingamise toonu on naisterahvas. Ainuüksi selle "värskenduse" seljas romaan kui selline aga kaugele ei ratsuta.
Samas usun, et raamat võiks väga paljudele meeldida. Kui sulle meeldivad lood, kus raskused ja kurbused käänduvad lõpuks ilusaks ja helgeks, kus on paksult armastust ja õhkamist, sõnaga selline muinasjutt, siis ausalt, väärt lugu lugemiseks.
Jah, lugu on eeskujulikult komponeeritud, lisaks peategelase liinile jookseb õrnalt kõrval teinegi. On ajastule iseloomulikke detaile, mis viitavad autori tublile eeltööle. Aga muus osas hästi tavaline ja vana lugu - oma mees on siga, ämm kääksub nurgas, naine ise kannatab ja kurvastab nii et maa on must, siis tuleb linnast võõras, kes ajab hoobilt pea sassi ja... edasist loete juba raamatust, mis ma siin ikka, suu vahtus, seletan. Ainsaks eristuvaks detailiks siis, et linnast tulnu ja uue hingamise toonu on naisterahvas. Ainuüksi selle "värskenduse" seljas romaan kui selline aga kaugele ei ratsuta.
Samas usun, et raamat võiks väga paljudele meeldida. Kui sulle meeldivad lood, kus raskused ja kurbused käänduvad lõpuks ilusaks ja helgeks, kus on paksult armastust ja õhkamist, sõnaga selline muinasjutt, siis ausalt, väärt lugu lugemiseks.
July 27, 2023
2.5 tähteä.
"Maalaislesbo ja kaupunkilaislesbo"
Etsin suomeksi kirjoitettua laadukasta kertomakirjallisuutta, joka ei ajoittuisi sota-aikaan. Ei ollut ihan helppo tehtävä.
Kirja on kehityskelpoinen, mutta ei täysosuma. Miellyttävä lukea, mutta hiukan yksinkertainen ja jää pintapuoliseksi. Jotain syvempää ja/tai isompaa juonenkehittelyä jäin kaipaamaan. Omaperäisintä oli kirjan sijoittuminen arkkuverstaaseen.
Kirjaa voi luennehtia rakkausromaaniksi. Kapunkilaislesbo opettaa maalaislesboa Kokkolasta lesbouden saloihin. Lukijalle asiat ovat nykymaailmassa päivänselviä, tuntuu siis turhalta tämä opettaminen.
Mikäli suomalaista nykykirjallisuutta on uskominen, vuosikymmeniä sitten maalaiskylien pellonlaidoilla käyskenteli sateenkaarevia ihmisiä aivan pilvin pimein. Heterot on mälsiä, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Lyhyesti kirjassa esiintyvä homo on kirjoitettu melkoisen stereotyyppisesti.
On kuitenkin helppo ymmärtää miksi tästä on pidetty. Helppolukuinen ja teemoiltaan arvostettava, proosa nättiä. Kuuluu luultavasti kategoriaan: vaikka itse änkyröin, voin muille suositella. Kirja on laajasti arvosteltu blogeissa ja lehdissä. Ainoa kriittinen taitaa olla Maaseudun tulevaisuus lehdessä.
"Maalaislesbo ja kaupunkilaislesbo"
Etsin suomeksi kirjoitettua laadukasta kertomakirjallisuutta, joka ei ajoittuisi sota-aikaan. Ei ollut ihan helppo tehtävä.
Kirja on kehityskelpoinen, mutta ei täysosuma. Miellyttävä lukea, mutta hiukan yksinkertainen ja jää pintapuoliseksi. Jotain syvempää ja/tai isompaa juonenkehittelyä jäin kaipaamaan. Omaperäisintä oli kirjan sijoittuminen arkkuverstaaseen.
Kirjaa voi luennehtia rakkausromaaniksi. Kapunkilaislesbo opettaa maalaislesboa Kokkolasta lesbouden saloihin. Lukijalle asiat ovat nykymaailmassa päivänselviä, tuntuu siis turhalta tämä opettaminen.
Mikäli suomalaista nykykirjallisuutta on uskominen, vuosikymmeniä sitten maalaiskylien pellonlaidoilla käyskenteli sateenkaarevia ihmisiä aivan pilvin pimein. Heterot on mälsiä, eikä tiedä rakkaudesta mitään. Lyhyesti kirjassa esiintyvä homo on kirjoitettu melkoisen stereotyyppisesti.
On kuitenkin helppo ymmärtää miksi tästä on pidetty. Helppolukuinen ja teemoiltaan arvostettava, proosa nättiä. Kuuluu luultavasti kategoriaan: vaikka itse änkyröin, voin muille suositella. Kirja on laajasti arvosteltu blogeissa ja lehdissä. Ainoa kriittinen taitaa olla Maaseudun tulevaisuus lehdessä.
March 2, 2024
Jo ensimmäisellä sivulla ymmärsin, että mun jonkinlainen "kielellinen ja lukijasielullinen koti" asuu tällaisissa kirjoissa. Nautin alusta loppuun, vaikka loppupuolella tarina muuttuukin hieman pinnalliseksi ja kirityn oloiseksi. Jäin kaipaamaan esimerkiksi Elenan miehen Ilmarin reaktioita ja suurempaa roolia sekä Lydian omia ajatuksia, ja vaikka pätkää, jossa Lydia olisi ajatellut ja toiminut ilman Elenan läsnäoloa. Tällaista en muista kirjassa olleen yhtäkään.
Mutta kuten todettua, hyväksyin kaiken vaikka hieman uskottavuutta pohdinkin kirjan edetessä. Immersio oli joka tapauksessa niin vahva, että unohdin epäolennaisuudet ja nautin vain lukemastani ja Englundin kuvailun taidosta, joka on aistikasta ja herkkää – ja antaa ennen kaikkea odottaa, mitä seuraavat teokset tuovat tullessaan. Potentiaalia on valtavasti.
Jos miettii taas tähtiarvostelun nihkeyttä, niin tämä olisi ehkä tuollainen 3–3,5 tähteä, mutta annan ilolla täydet neljä, koska tämä toteutti loistavasti yhtä tärkeintä kirjallisuuden tehtävää: kannusti mua kirjoittamaan lisää.
Kirjallisuus ruokkii kirjallisuutta.
Mutta kuten todettua, hyväksyin kaiken vaikka hieman uskottavuutta pohdinkin kirjan edetessä. Immersio oli joka tapauksessa niin vahva, että unohdin epäolennaisuudet ja nautin vain lukemastani ja Englundin kuvailun taidosta, joka on aistikasta ja herkkää – ja antaa ennen kaikkea odottaa, mitä seuraavat teokset tuovat tullessaan. Potentiaalia on valtavasti.
Jos miettii taas tähtiarvostelun nihkeyttä, niin tämä olisi ehkä tuollainen 3–3,5 tähteä, mutta annan ilolla täydet neljä, koska tämä toteutti loistavasti yhtä tärkeintä kirjallisuuden tehtävää: kannusti mua kirjoittamaan lisää.
Kirjallisuus ruokkii kirjallisuutta.
October 26, 2022
Anna Englundin huikean hieno ja omaääninen esikoisteos Lautapalttoo kertoi Elenasta ja hänen elämänvalinnoistaan. Elena sisusti työkseen ruumisarkkuja perheyrityksessä. Töitä riitti runsaasti.
Kuolleita oli paljon, joten Elenan päivät olivat kiireiset. Hänen elämänsä oli jämähtänyt pieneen Pihlaja-nimiseen kylään Kokkolan lähettyvillä. Elena ei saanut palkkaa eikä kiitosta työstään, mutta töitä hän sai painaa koko ajan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun perinteistä kiinni pitävälle Pohjanmaalle ja nuorekkaaseen Helsinkiin. Helsingissä pystyi elämään ihan omanlaista elämää. Eräs henkilö tuli käymään Pohjanmaalla ja hänen ja Elenan elämälle tuli sitä myöten uusi suunta. Mutta mitä tapahtui sitä ennen? Siitä voit lukea tarkemmin kirjasta.
Kuolema ja rakkaus kävivät yllättävää vuoropuhelua Anna Englundin hienossa esikoisteoksessa nimeltään Lautapalttoo.
Kuolleita oli paljon, joten Elenan päivät olivat kiireiset. Hänen elämänsä oli jämähtänyt pieneen Pihlaja-nimiseen kylään Kokkolan lähettyvillä. Elena ei saanut palkkaa eikä kiitosta työstään, mutta töitä hän sai painaa koko ajan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvun perinteistä kiinni pitävälle Pohjanmaalle ja nuorekkaaseen Helsinkiin. Helsingissä pystyi elämään ihan omanlaista elämää. Eräs henkilö tuli käymään Pohjanmaalla ja hänen ja Elenan elämälle tuli sitä myöten uusi suunta. Mutta mitä tapahtui sitä ennen? Siitä voit lukea tarkemmin kirjasta.
Kuolema ja rakkaus kävivät yllättävää vuoropuhelua Anna Englundin hienossa esikoisteoksessa nimeltään Lautapalttoo.
September 11, 2024
Kaunis mutta konstailematon, kuten voisi kuvitella myös Elenan ompeluksien olevan. Pidin loppuratkaisuista, vaikka ne saattavatkin vaikuttaa vähän helpoilta valinnoilta. Loppuosaan olisi ehkä kaivannut hieman lisää pituutta ja yksityiskohtia, nyt se vaikutti hieman hätäiseltä verrattuna alun viipyilevään lyyrisyyteen. Mukavaa, että Elenalla oli kunnolla toimijuutta ja hän otti ohjat omasta elämästään. Ehkä hän kuitenkin oli hahmona hieman anakronistinen... Pidin siitä, että Manta ei jäänyt karikatyyriksi, ja jopa Ilmari sai lopussa hieman syvyyttä, joskin aika yllättäen.
Hienoa työtä esikoiskirjailijalta!
Hienoa työtä esikoiskirjailijalta!
September 3, 2025
"Jokainen rasahdus, oven kitinä, lattialankun rasahdus sai sydämen lyömään tiheämmin. Kaikki olisi valmista kuudelta. Kun tarkkaan katsoi, juhannusruusussa oli nuppuja."
Lautapalttoo alkaa mukaansatempaavasti, ja tunnelmaan on mukava uppoutua. Romantiikkaa ja arkea kuvataan kauniisti. Loppua kohden teemojen (kuolema, mielenterveysongelmat, seksuaalisuus 1900-luvun alussa) käsittely kuitenkin heikentyy huomattavasti ja lukukokemus lässähtää. Kiinnostava aihe kannattelee, mutta teokselta puuttuu ryhti. Tämän kirjailijan kynästä lukisin mielelläni lisää, kun ääni ja kerrontatapa alkaa kunnolla kantaa!
Lautapalttoo alkaa mukaansatempaavasti, ja tunnelmaan on mukava uppoutua. Romantiikkaa ja arkea kuvataan kauniisti. Loppua kohden teemojen (kuolema, mielenterveysongelmat, seksuaalisuus 1900-luvun alussa) käsittely kuitenkin heikentyy huomattavasti ja lukukokemus lässähtää. Kiinnostava aihe kannattelee, mutta teokselta puuttuu ryhti. Tämän kirjailijan kynästä lukisin mielelläni lisää, kun ääni ja kerrontatapa alkaa kunnolla kantaa!
December 17, 2022
Kaunis kertomus rajoja vastaan kapinoivasta naistenvälisestä rakkaudesta 1930-luvun Pohojanmaalta (ja Helsingistä). Samalla tämä oli myös kertomus kuolemasta, joka on jatkuvasti läsnä, sillä päähekilö työskentelee arkkuverstaassa ommellen arkkujen toppauksia. Lempihahmoni kirjassa ei kuitenkaan ollut päähenkilö Elena vaan vanha emäntä Manta, jonka omat luvut oli kirjoitettu räväkällä pohojomaan murteella :D .
February 27, 2024
Manta on ehdottomasti paras osa tätä tarinaa, olisin mielelläni lukenut hänestä enemmänkin. Hän jäi todella mieleen. Myös miljöö on todella mielenkiintoinen ja Elenan ammatti arkkutoppausten tekijänä uniikki.
En tiedä oliko vika minussa, mutta en saanut oikein kiinni Elenan ja Lydian rakkaustarinasta. Heiltä puuttui jännite: he vain tapasivat ja samalla hetkellä rakastuivat.
En tiedä oliko vika minussa, mutta en saanut oikein kiinni Elenan ja Lydian rakkaustarinasta. Heiltä puuttui jännite: he vain tapasivat ja samalla hetkellä rakastuivat.
March 24, 2025
3,5 ⭐ Tarinassa pysyi hyvin mukana, vaikkakin aluksi kaksi eri kertojaa aiheuttivat hämmennystä. Mielestäni tarinan sivuhenkilöiden taustoja avattiin paljon enemmän, kuin päähenkilön taustaa, olisin halunnut tietää lisää päähenkilön taustoista ennen nykyhetkeä. Vaikka romaani sijoittuu 1930-luvulle, ovat kirjan aiheet edelleen joissain ympäristöissä tabuja, erityisesti pikkukaupungeissa ja maalla, tärkeä kannanotto.
July 18, 2024
2,5 tähteä. Helppolukuinen, mukavasti kulkevaa kieltä ja mielestäni hyvät henkilöhahmot. Tarina oli hiukan hätäinen ja osin myös liian suoraviivainen kontekstiinsa (aikakauden käsitykset seksuaalivähemmistöistä) ja joihinkin tapahtumiin (salamarakastumiset epäuskottavissa paikoissa) nähden. Mutta kyllä se kannatti lukea.
September 10, 2022
Oikeasti oikein mainio, vaikka vähän nihkeilenkin tähtien kanssa. Kiehtotava ja sujuvasti etenevä queer-tarina 1930-luvun Suomesta, eihän tällaista ole tullut aiemmin luettua. Eritoten Mantan hahmo ja hänen pohjanmaan murteella vedetyt monologinsa ilahduttivat.
November 9, 2022
Toimivaa ajankuvausta ja mielenkiintoinen juoni. Henkilöt jäivät vähän ohuiksi, olisi tästä pidemmänkin romaanin saanut, mutta kokonaisuudesta tykkäsin kyllä. Odotin toisenlaista loppua, mutta ei haittaa, ettei sitä tullut.
Displaying 1 - 30 of 54 reviews