Kirjailijapariskunnan suurisydäminen kertomus siitä, miten nelijalkainen perheenjäsen muuttaa elämän.
Kesällä 2020 Jari ja Kati Tervon kotiin saapuu borderterrierin pentu. Hän saa nimekseen Ukko.
Ukko tutustuu ympäristöönsä, ottaa ja merkitsee sen omakseen. Hän rakastaa pöydänjalkoja ja kaivaa ylös kesämökin perustukset.
Hän on vahva ja tunteikas, villi ja hellä. Hän tulee täysikasvuiseksi muttei koskaan aikuiseksi.
Ukko on kirja ajasta, jota värittää uuden perheenjäsenen tuoma ilo ja toisaalta hidas toipuminen odottamattomasta sairaudesta. Se on kertomus siitä, miten yhteiselo koiran kanssa saa katsomaan uusin silmin ihmisen paikkaa maailmassa. Ennen kaikkea se on kertomus rakkaudesta.
Nimestä, kansikuvasta ja takakansitekstistä päättelin, että tämä on kirja koiranpennun tulosta perheeseen, mutta kirja oli kokonaisvaltaisempi päiväkirjamainen kuvaus pariskunnan arjesta elämänvaiheessa, jota sävyttivät vaimon sairastuminen, oman äidin kuolema, lapsen itsenäistyminen ja korona. Toki kirja kertoi paljon myös siitä, mitä koira tuo arkeen tullessaan. Vähän turhan ohut anti tästä sinänsä hauskasta ja kepeästäkin kirjasta jäi lukijalle, koiranpennun tempaukset ja kakkimiset ehkä kiinnostavat enemmän omistajaa kuin ihmisiä yleisesti?Lukijakuntansa tämä kyllä varmaan löytää toisista samassa elämänvaiheessa olevista niin kuin vauvaperhearjesta kertovat kirjatkin tuoreista vauvavanhemmista.
Koiraihminen ei voinut ohittaa syksyn uutuuksissa Jari ja Kati Tervon Ukko-kirjaa. Ja onneksi en niin tehnyt, sillä Ukko on juuri niin sydämeenkäypä ja elämänmakuinen kuvaus koiran vaikutuksista perheeseen kuin vain kahden kirjailijan kynästä voi syntyä. Värikästä kerrontaa ja napakoita lauseita on nautinnollista lukea.
Oltiin keväässä 2020, kun borderterrieri Ukko syntyi ja muutti Tervojen perheeseen, mutta hän ei ole koronakoira. Nimenomaan ”hän”, näin Tervot ovat linjanneet. Perheenlisäystä oli harkittu ennen kulkutautia, sillä Kalle-poika oli muuttamassa pois kotoa. Nyt olisi tilaa ja aikaa uudelle tulokkaalle.
Ukon oli tarkoitus olla lähinnä Katin koira, mutta elämä meni toisin. Katilla diagnosoitiin selkäydinkasvain pian Ukon saapumisen jälkeen, ja hän ei kahdeksaan kuukauteen päässyt ulkoiluttamaan Ukkoa. Vastuu koiranhoidosta jäi alkuun Jarille.
Kirja etenee pariskunnan vuoroin kirjoittamin luvuin. Se kuvaa nelijalkaisen perheenjäsenen mukanaan tuomia muutoksia ja iloja, myös huolta. Minkälaista oli kettinki? Mitä Ukko nappasi suuhunsa?
Ukosta ei voi kirjoittaa kirjoittamatta muusta elämästä. Katin sairastumisesta ja kuntoutumisesta, Jarin kirjoittamisesta, kesistä Teiskossa. Paljon on puhetta avioliitosta, ja Ukrainan sota tulee lähelle Kallen tyttöystävän kautta.
Ukko näyttää, miten jokainen koira on persoona. Omalla tahdillaan oppiva, ilmeikäs, yllätyksiä täynnä. Mikä ilo se on, kun luottamus rakentuu ja eloon löytyy yhteinen rytmi.
Kirjaa oli erittäin mukava kuunnella, koska Jari ja Kati Tervo lukevat vuorotellen omat osuutensa. Oletin kirjan keskittyvän uuteen karvaiseen perheenjäseneen, mutta se kertoikin yllättävän paljon myös pariskunnan nykyelämästä, muistoista ja vaikeuksista. Varsin keskeinen osa kirjaa on Kati Tervon vakava sairaus ja siitä toipuminen.
Kerronta on mukavan letkeää, mutta toistoa ja tarpeettomia sivujuonteita on paikoin turhan paljon – tai ne jäävät jotenkin irrallisiksi. (Mazzarellankin kirjoissa on monenlaista pohdintaa, mutta niissä tarinoinnit eivät tunnu siltikään päälleliimatuilta.)
Koska kirjan pariin oli kuitenkin aina mukava palata, antaisin tähtiä 3,5, jos se olisi mahdollista.
Tänään 20.2.2024 sain loppuun kirjan nimeltä Ukko. Ukko oli mielestäni hyvä, ihana, hauska, innostava, mukava, mielenkiintoinen ja koukuttava kirja. Lukiessani kirjaa nimeltä Ukko minulle tuli sellainen tunne että Ukko olisi tullut huoneeseeni ja katsonut minua nappisilmillään ja pyytänyt rapsuttamaan häntä. Minulle tuli todella erittäin oikein hyvä mieli. 😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍 🎄😍🎄😍🎄😍🎄😍
Teksti on välillä kovin ontuvaa ja alussa ei meinaa tajuta, kumpi kirjailijoista kirjoittaa. Lopulta kirjassa Ukko on toissijainen, enemmän jaaritellaan maailman menosta.
Ukko on 30 vuotta naimisissa olleen kirjailijapariskunnan yhteinen tuotos, jossa kuvaillaan heidän arkielämää korona-ajan alusta aina Ukrainassa käytävään sotaan asti. Kun heidän lapsensa Kalle on lentämässä pesästä, on koittamassa sopiva ajankohta toteuttaa Katin pitkäaikainen haave: hankkia koira. Jari innostuu asiasta vähän jälkijunassa. Pariskunta suhtautuu koiran hankintaan antaumuksella. Kumpikin pohtii omalla äänellään koiranpennun erilaisia merkityksiä. Yksi on se, että se korvaa lasta.
[Tekstinäyte s. 159]: Kalle tuijotti minua, kunnes tajusin puhuneeni Ukosta Kallena. Tein sitä yhä. Tämä oli totta, ja olimme myöntäneet sen itsellemme moneen kertaan: kun Kalle lennähti pesästämme, halusimme uuden vauvan.
Kirjaa lukiessa käy selväksi, että Jari ja Kati pitävät borderterrieristään parempaa huolta kuin suurinta osaa maailman ihmislapsista pidetään. Hänelle hankintaan kaikki: pesät, tarvikkeet, matot, lelut, lääkärit, trimmerit ja kynnenleikkaajat. Luetaan kirjoja, perehdytään, käydään messuilla ja otetaan kovasti selvää. Projekti on heille hellyyttävän tärkeä.
Ukkoa pidetään kirjan kerronnassa fokuksessa, mutta ohessa aletaan vähitellen kertoa yhä enemmän Jarin ja Katin perheen muusta henkilökohtaisesta elämästä. Tämä on luultavasti henkilökohtaisin heidän kummankin tähän astisista kirjoista. Ilmaisutyyli on jotain päiväkirjamerkintöjen ja kirjeenvaihdon väliltä.
Tunnelma on enimmäkseen lupsakka, kiireetön ja rauhoittava. Tykkäsin kirjassa siitä, että se keskittyi niin voimakkaasti yhteen kohteeseen, pieneen koiranpentuun. Toisaalta kyseinen koiranpentu jäi etäiseksi. Eihän se koskaan puhunut mitään, kertonut tunteistaan tai haluistaan. Siitä oli kirjan sivuilla muutama mustavalkopiirros.
Kirja käy läpi monia elämänvaiheita Tervojen perheen osalta, mutta samalla varsinkin Jari kertoo omissa puheenvuoroissaan yhteiskunnallisista liikahduksista kotimaassa ja maailmalla. Kirjan alkaessa eletään korona-ajan alkuvaiheita ja ollaan vielä karanteenissa. Sitten tulee Amerikan presidentinvaalit ja lopulta Ukrainan sota. Kumpikin kertoo elämästään ja kokemistaan asioista rennosti omalla äänellään. Jari kertoo jotain myös mielipiteistään. Elämänkokoisia asioita ehtii tapahtua.
Sitten palataan aina takaisin tuohon pieneen tuhisevaan karvaotukseen, joka on alkanut oppia noudattamaan tiettyjä käskyjä. Kerrotaan miten naapuruston koirat ovat siihen suhtautuneet, miten hän niihin. Koirasta kerrotaan paljon, sen edesottamuksia jopa ylianalysoidaan. Se on toisaalta rauhoittavaa. Mikä on koiran merkitys ihmiselle nykypäivänä?
Tätä kirjaa on tuskin kirjoitettu siten, että kirjailijat olisivat avoimesti näyttäneet tekstit toisilleen heti niiden synnyttyä. Kummatkin paljastavat omissa osuuksissaan salaisuuksia, joista toinen ei (ainakaan vielä) tiedä. Jarin teksti on paikoin aforistista. Hänestä nousee esille tuo Uutisvuodon kommentaattori. Kati on taitava ja hienostunut kirjoittaja.
Paljastan kirjan sisällöstä lopuksi yhden mielestäni merkittävän asian: Jari Tervo ryhtyy sen aikana kasvissyöjäksi luettuaan Peter Singerin klassikkoteosta Oikeutta eläimille [tekstinäyte:]
”Peter Singer vastusti eläinten kiduttamista ryhtymällä kasvissyöjäksi. Se oli vastalause tehoeläintaloudelle, jossa eläimet, siat ja kanat ja monet muut elivät hirvittävissä oloissa ihmisen ahneuden tähden. Ukko ei ole ollut vaarassa joutua tehoeläintalouden saaliiksi, mutta häntä kiitin siitä, että ryhdyin ajattelemaan myös muita eläimiä kuin ihmisiä. Huomasin heidät.”
Jari ja Kati Tervon yhdessä kirjoittama teos Ukko (2022) on kuvaus kirjailijapariskunnan ensimmäisen yhteisen koiran hankinnasta ja totuttautumisesta koira-arkeen borderterrieri Ukon kanssa kotona Katajannokalla ja mökillä Teiskossa, Näsijärven rannalla. Kirja on sympaattinen, mutta jää sisällöltään varsin vaisuksi. Vaikka pariskunnan ehdoton rakastuminen perheen uuteen jäseneen on sydäntä lämmittävää ja suloista, kodin arjen kuvaukset jäävät siksi mitä ne ovat - arkiksi ja tavanomaisiksi, eikä kovinkaan kiinnostaviksi. Myöskään arjen ikävät yllätykset, kuten Katin joutuminen äkilliseen leikkausoperatioon ja hidas kuntoutuminen takaisin koiranulkoiluttajaksi, eivät jaksa nostaa kerronnan vetävyyttä. Lukija on aidosti pahoillaan Katin ja perheen puolesta, mutta toivoo että kirjan tästä osuudesta päästäisiin nopeasti pois. Oikeastaan kiinnostavinta antia lopulta ovat Jarin lyhyeksi jäävät pohdiskelut maailmanpoliittisesta tilasta ja innostuminen eläinoikeuksista kirjan loppupuolella. Kirjailijan kolumneistakin tuttuihin maailmanpoliittisiin näkemyksiin on helppo yhtyä.
Olen lukenut kahta vaille kaikki Jari Tervon romaanit ja novelli- ja pakinakokoelmat. Aika kauaksi on seestynyt kirjailija tullut esimerkiksi päiväkirjatyyliin kirjoitetun Kallellaan-teoksen (2000) puolianarkistisesta maailmasta. Tuota älykkään, mutta sosiaalisilta taidoiltaan kyseenalaisen kirjailijan puolisekopäistä anarkiaa jää kaipaamaan. Jarilla on sydän ja kynä paikallaan. Mutta anarkia ja keskisormen heiluttelu ovat taakse jäänyttä elämää.
Jari ja Kati Tervon yhteinen teos nimeltään Ukko alkoi yllä olevalla Katin kirjoittamalla lauseella. Hän oli jo pitkään haaveillut koirasta. Kun Kati oli maikkarilla haastateltavana, hän tapasi myös koko kansan tunteman Sinin. Sini on borderterrieri ja hyvin persoonallinen koira, joka seuraa tarkasti minkälainen sää on tulossa isännän kertomana. Siitä se ihastus bordereihin syttyi. Jari lämpeni asialle syksyllä 2019.
Maapallolla tapahtui aika tavalla tämän kirjaprojektin aikana, sillä siihen kuului Koronapandemia-aika sekä Venäjän hyökkääminen Ukrainaan. Pakkohan niistä oli kirjoittaa. Perhe-elämään tuli vuodeksi ikävä aika, kun Kati leikattiin ja hän joutui kuntouttamaan itseään pitkän aikaa. Jarikaan ei selvinnyt ilman vaivoja. Kalle kävi armeijan, muutti pois kotoa ja alkoi seurustella.
Ukko on hurmaava kirja koiraansa ja koiran elämään hurahtaneista Jari ja Kati Tervosta. Ihana muistelukirja, joka sisältää yllättävän paljon sekä surua että iloa.
Päiväkirjanomainen kertomus siitä, kuinka kirjailijapariskunta hankkii itselleen koiran. Kirjan parissa hymyilytti usein, kun huomasi, miten samanlaisia kokemuksia Tervoilla oli koiran omistamisesta kuin itsellä. Ilon rinnalla kulki kuitenkin myös huomattavasti surullisempi juonne, sillä kirja kertoo myös vakavasta sairaudesta ja siitä toipumisesta. Koira saa kirjailijapariskunnan miettimään myös elämän rajallisuutta; vieläkö ehdin kirjoittaa kaikki suunnittelemani kirjat, millaista elämä on kymmenen vuoden päästä? Kirja herättää ajattelemaan myös sitä, mikä on velvollisuutemme muita luontokappaleita kohtaan.
Keski-ikäinen helsinkiläispariskunta on tilanteessa, jossa ainoa lapsi, poika, lähtee armeijaan ja muuttaa sitten pois omaan elämäänsä. Kaikki tuntuu tyhjältä ja samalla rouvalla todetaan vaikea sairaus.
Tässä tilanteessa kotiin tulee pieni koiranpentu, joka saa nimen Ukko. Keski-ikäinen pariskunta, varsinkin mies, hullaantuu täysin ja hössöttää pennun kanssa.
Kirjan taustalla on korona-ajan ankeus ja Ukraina sodan alku, sairaus josta toivutaan, kirjailijan paineet ja haikeus ajan kulumisesta. Itsessäni tunnen tuon keski-ikäisen miehen hössähtämisen koiraan.
Kati ja Jari kirjoittavat yhdessä kauniisti. Jari ei peittele lopussa heikkouksiaan.
Koiranihmisenä tästä löytyi niin paljon tuttua ja Jari osaa hienosti sanoittaa sen, mitä koiranpentu ja koiran omistaminen elämään tuo. Oli koskettavaa lukea Katin sairauksista ja muista perhettä kohdanneista suruista. Päällimmäisenä mieleen jäi kuitenkin rakkaus niin ihmisten kesken kuin etenkin se ilo ja rakkaus, mitä Ukko toi perheeseen.
Sydämellinen tarina koiran hankkimisesta ja koiran kanssa elämisestä kahden eri perheenjäsenen näkökulmasta. Mukana muutakin ajankohtaista elämää, joka mielestäni toi hyvän lisän kirjaan. Kuunneltuna toimi erinomaisen hyvin kun lukujen kirjoittajasta (eli Katista tai Jarista) oli helpompi pysyä kartalla, toisin kuin ilmeisesti kirja-versiossa. Koirakuumeen tästä ainakin saa! Suosittelen!
Jarin kirjoittamat kohdat makoisia luettavia, Katin taas pakkopullaa. Kivasti kerrotaan Jarin ja Katin rakkaustarinasta, koirakaverin tärkeydestä elämän vaiheissa, menetyksistä. Eihän tässä mitään draaman kaarta oikein ole. Kerrontaa kolmesta vuodesta, mitä onkaan sattunut kirjailijoiden elämässä.
Kuuntelin äänikirjana. Ihana kirja, johon oli helppo samaista kun omaan elämääni tuli borderterrierin ja mäyräkoiran sekoitus pari vuotta sitten. Oli kiva kuunnella kirjailijoiden vuorotellen kertovan ajasta kun koira tuli huusholliin, myös vakavasta sairaudesta ja muista aiheista.
Olihan tässä paljon hauskaa, koskettavaa ja positiivisella tavalla tuttua Tervoakin (molempia heistä), mutta myös to-del-la hauk(ot)uttavia hetkiä. Ei ihan niin mukaansatempaava ja nopeasti luettu yöpöytäkirja kuin ennakkoon olin kuvitellut.
Ihana kirja, joka kertoo pienestä borderterrieristä Ukosta, mutta yhtä paljon myös elämän suurista asioista, kuten rakkaudesta, sairaudesta, vanhenemisesta ja maailman tilasta.
Ihan kiva kirja. Kirjaa oli mukava lukea, ja pidin kummankin kirjailijan tyylistä. Mutta siihen kirja jäikin: ihan ok. Ehkä jos koiran olisi hankkinut juuri äskettäin, niin olisi ollut enemmän samaistuttavaa. Mutta tässä vaiheessa kirjassa esitetyt asiat oli jo käynyt monesti läpi useamman tahon kanssa, niin kirjassa ei tullut mitään ns. uutta.