Raija Orasen Isoon tuskin olisin tullut tarttuneeksi ilman Helmet-lukuhaasteen kohtaa 23. Kirja on iso. Tämähän nyt on Iso, mutta kelvannee.
Gösta Serlachiuksen elämästä kertova teos oli kuitenkin todella kiinnostava. Se avasi 1900-luvun alkupuolen tapahtumia teollisuusjohtajan näkökulmasta. Välillä minäkertojan itsestäänselvinä pitämät arvot kuulostivat karuilta: eihän teollisuus tule toimeen ilman halpaa työvoimaa ja eihän mies voi pysähtyä vaimonsa luo, kun on tehdas johdettavana. Paperitehtaiden johtaja päätyy sotien piiskaamassa maassa yhteiskunnallisesti merkittävään asemaan Mannerheimin ja Rytin rinnalla. Richesse oblige: rikkaus velvoittaa. Viisaan toisen vaimonsa Ruthin rinnalla Gösta oppii myös, ettei voi määrätä aivan kaikesta, kuten poikiensa naimakaupoista. Hänestä tulee useiden taiteilijoiden mesenaatti. Menestys aaltoilee: välillä ollaan aallon harjalla, monessa kohtaa myös syvällä epätoivon syövereissä.
Välillä yrityskaupoista ja rahakuvioista lukeminen oli puuduttavaa, mutta suurin osa kirjaa kulki sujuvasti. Maailman ja Suomen tapahtumien vaikutus paperiteollisuuteen ja paperipohatan elämään oli varsin mielenkiintoista.