Juha Hernesniemi kertoo avoimesti, millaista on olla yksi parhaista maailman stressaavimmassa ammatissa ja mikä oli menestyksen hinta.
Juha Hernesniemi nosti työuransa aikana Helsingin yliopistollisen sairaalan aivokirurgian kansainväliseksi mekaksi. Poikkeuksellinen kunnianhimo ja jatkuva halu kehittyä paremmaksi veivät pienen pohjalaiskylän pojan maailman huipulle. Elämäkerrassaan Hernesniemi kertoo avoimesti kovista oppivuosistaan ja lääkärintyöstään Suomessa, mutta myös eri puolilla maailmaa, Floridasta Nepaliin ja Kiinaan. Hän avautuu uransa huippuhetkistä ja pohjakosketuksista, armottomasta kilpailusta sekä hämmästyttävistä ja traagisistakin potilastapauksista, joita hän ei koskaan unohda.
Tarinat olivat mielenkiintoisia, mutta kerronta poukkoilevaa. Kirja tuntui pitkitetyltä ja erityisesti ”koska olen nopea leikkaamaan” alkoi osumaan korvaan jatkuvana toistona. Elämänkerran perussävynä oli hienoinen katkeruus uran etenemisestä. Tämä elämänkerta olisi selkeästi hyötynyt ulkopuolisesta kirjoittajasta. Tällöin ehkä ”miksi ihmiset pilaavat ihonsa tatuoinneilla” ja ”yksikin neuloi luennollani” -heitot olisi karsittu pois ja keskitytty teemaan. Nyt en aivan tiennyt onko fokuksessa kiinnostava ura aivokirurgiassa vai epäkiinnostava ”tällainen minä olen”.
Ehkä 2,5 ja joiltain osin 3. Olen aina ihaillut Hernesniemen taitoa ja uutteruutta. Kirja avaa hyvin, millä sitkeydellä ja epäinhimillisillä työmäärillä taito ja arvostus on saatu. Kumarrus myös sille palolle, jolla Suomen arvostus neurokirurgiasssa on ansaittu. Kirja avasi myös maallikolle hämmästyttävän kilpailun viroista ja maineesta Kirjassa oli kiinnostavia potilastapauksia, mutta oli puuduttavaa, että näistä käytännössä kerrottiin koko leikkauskertomus liki käsien pesusta lähtien. Monta kertaa ajattelin, että hän toteutti elämäntehtäväänsä 150% ja kaikki muu oli sivuseikka. Uhrattiin vanhemmuus, parisuhde, yöunet ja kaikki vapaa-aika.
Hernesniemen kirjassa oli mukava olla: jotenkin tosi henkilökohtaisesti (kahdestaan) tekemisessä mukana. Kamppailua ja sen reflektointia. Moni leikkauskuvaus oli paljolti (kerronnallisesti) vain asiantilojen toteamista. Äärimmillään potilaskuvauksen alussa ei tiennyt, miten potilaalle käy, koska se vaihteli. Loppupuolella "spoilasi" sitten myös jo, mikä ehkä seesteisti tunnelmaa. Se, että propositionaalisesti vain toteaa-luettelee asioita, jotenkin lisää henkilökohtaisuutta, kun lukijana päättelee mitä tämä tarkoittaa, mitkä olisivat vaihtoehdot (joita ei alan ulkopuolisena tunne). Ehkä vielä, että koska hän vain kuvaa tapahtumat ammatilliseen kompaktiin tyyliinsä eikä yritä selittää minulle tai ylipäätään lukijan ehdoilla ja siten poistuen omasta näkökulmastaan, niin tämä tekee kerronnasta henkilökohtaisen tilan. Toki reflektiot kuuluvat oleellisesti myös siihen.
Aikamoinen ero henkilökohtaisuuden kokemusta syventävä siihen, että nykyään aina yritetään kaikki leipoa keskimääräisten aloittelijoiden helposti ymmärrettävään muotoon. Monesti olisi parempi tutustuttaa asiantuntijan näkökulmaan, ajatteluun ja avainsanastoon, joka kuitenkin linkittää "ketun" oikean tiedon äärelle ja kaninkoloihin.
Hernesniemi on leikannut läheiseni, joka kuoli leikkauksen jälkeen. Kirjan luettuani pystyn asettamaan tapahtuneen paremmin kontekstiin ja osaksi mahdollisia tilanteita. En pitkästynyt useiden leikkauskertomusten kohdalla, vaikka ne olivatkin toisteisia. Se vain korosti niiden luonnetta. Ihanan rehellistä tekstiä hallinnon kiemuroista ja kapuloista rattaissa. Rehellisyys myös omista epäonnistumisista on suorastaan epätyypillistä, mutta nautittavaa. Inhimillisen ihmisen, ei yli-ihmisen, muistelmat.
Mielenkiintoinen katsaus Hernesniemen uraan, joka avasi myös alan luonnetta itselle täysin uudesta näkökulmasta. Pitkä teos, jossa kuvataan lukuisia operaatioita yksityiskohtaisesti. Kuuntelin kaksinkertaisella nopeudella.
Järkyttävän tylsä aloitus, ei paljoa jäänyt muutenkaan käteen koko kirjasta. Tuntu takkuilevan monin osin. Henkilöstäkään ei piirtynyt kovin kivaa kuvaa. Sääli, odotin enemmän radiohaastattelun perusteella.
Koukutuin tarinaan, vaikka toisteisuus, leikkausyksityiskohtien runsaus ja päälausetykitys haittasivat lukemisen nautintoa. Varmaan tekijän näköinen kirja, ja sellaisenaan (kaikesta huolimatta) kiinnostava.
Kuuntelin äänikirjana. Kirja on yksityiskohtainen kuvaus Hernesniemen koko elämästä ja urasta. Kirja ei alun nuoruuden kuvausta lukuunottamatta etene kronologisesti, vaan luvut ovat pieniä tarinoita esimerkiksi matkoista, potilaista ja sairaalaelämästä. Mielestäni tämä kerrontatyyli sopi kirjaan hyvin. Kirja on pitkä, mutta leikkaus- ja potilastarinat erittäin mielenkiintoisia.
Neurokirurgisten operaatioiden kuvaukset kirjassa ovat niin yksityiskohtaisia, että ne antavat hyviä eväitä kahvipöytäkeskusteluihin ja keittiöpsykologiaan.
Suosittelen kirjaa erityisesti heille, joilla on esimerkiksi lähipiirissä neurokirurgisen operaation läpikäynyt henkilö. Kirjasta saa paljon käytännön tietoa neurologisista sairauksista.
Hieno kehityskaari maailman johtavaksi aivokirurgiksi. Omistautumisen tason havaitsee hyvin siitä, kun Suomessa pakotetaan eläkkeelle, niin siirtyy muualle jatkamaan töitä absoluuttisella huipulla.
Tarinassa on luonnollisesti mukana myös kuolemaa, mutta hullua tämän kestämisestä tekee omaisilta saatava palaute. Toivottoman tapauksen leikkaamisen perään omaiset voivat juosta ympäri sairaalaa ja haukkua murhaajaksi.. Onneksi onnistumisen perään monet lähettävät kirjeitä vielä vuosien jälkeen.
Teksti oli selkeää ja helppolukuista, sisältö ihan kiinnostavaa, mutta teos oli a-i-v-a-n liian pitkä! Liikaa yksityiskohtia, liikaa turhaa, liikaa toistoa, liikaa kaikkea.
Kertomus ensinnäkin lähti vähän kaukaa. Muistelmiin on hyvä lisätä osuus lapsuudesta ja nuoruudesta, mutta lukijaa kiinnostaisi lähinnä ne pääpointit, jotka johtivat siihen miksi henkilöstö tuli se mikä hänestä tuli. Tässä oli varmaan omaksi huviksi lueteltu kaikki opettajat nimeltä sekä heidän tapansa, kouluarvosanat jopa veljen hymypatsas. Varmaankin välähdyksenomaisia muistoja lapsuudesta (jollaisia meillä kaikilla kai on), mutta kirjaa varten niitä olisi voinut hieman tiivistää ja jäsentää. Lopuksi meinasi pää räjähtää kun Hernesniemen isäkin kertoi erittäin yksityiskohtaisesti omista opiskeluistaan, työstään opettajana ja poikansa syntymästä. Aargh.
Kirja koostuu muutenkin pitkälti lyhyistä irrallisista sattumuksia. Miten esim poronvasan korvamerkintä liittyi mihinkään (paitsi että kirurgi vieraili Lapissa tyytyväisen potilaan luona). Tai lempikirjat Monte Criston kreivistäalkaen. Tai ettei hän jaksa olla taidenäyttelyssä tuntia kauempaa.
Todella paljon ja yksityiskohtaisesti kerrotaan myös erilaisista aivoleikkauksista. Näin maallikoita menee paljon terminologiaa ja leikkauksen yksityiskohtia ohi - ehkä teksti onkin tarkoitettu ennemmin lääkärikollegoille? - mutta itsekin hämmästyin miten kiehtovaa ja jännittävää niistä oli lukea. Selviääkö potilas, jääkö hän halvaantuneeksi tai puhekyvyttömäksi? Onnistuuko lääkäri kirurgisissa toimenpiteistään? Pulppuaako veri?
Toivon todella potilaiden yksityisyydensuojan takia, että nimet, iät, ammatit ja muut yksityiskohdat on muutettu. Muuten tuntuu, että esim Kuopion pienissä piireissä saattaisi olla liian helppoa arvata kenestä on kulloinkin kyse. Tai sitten joiltain potilailta on ilmeisesti saatu lupa julkaisuun.
Lääkärikollegat - he jotka vielä ovat elossa - tunnistavat varmasti itsensä (onhan nimetkin suoraan mainittu). Eikä kaikista aina puhuta pelkkää hyvää…
Hernesniemi todellakin on ollut omistanut työlleen - jopa niin että perhe-elämä ja vapaa-aika kärsi. Oikea pahemman luokan työnarkomaani. Vaikka mies olisi ollut fyysisesti läsnä kotona, ajatukset harhailivat usein menneissä ja tulevissa leikkauksissa. Mahdolliset avio-ongelmat kirjassa sitten olikin sivuutettu lähes kokonaan.
Kaiken kaikkiaan kiehtova kirja, mutta varmasti olisi ollut rutkasti lyhentämisen, strukturoinnin ja tiivistämisen varaa. Olisiko kirja huonontunut, jos osa kuvatuista leikkauksista olisi jätetty pois? Olisiko voinut valita harvemman tapauksen, mutta taustoittaa niitä enemmän? Olisiko pitänyt kirjoittaa kaksi teosta: toinen itselle, sukulaisille ja kollegoille ja toinen, lyhennetty tiivistelmä tärkeimmistä vaiheista suurelle yleisölle.
Nyt kirjasta jäi sellainen oli, että siihen oli tajunnanvirtana vuodatettu ihan kaikki muistot, päiväkirjamerkinnät ja leikkauskertomukset ilman, että tekstiä olisi juuri viitsitty editoida, jäsentää tai karsia.
Ensin olisi voinut miettiä kirjan rakennetta, sitten kappaleisiin sisältöä niin, ettei samasta asiasta puhuta joka paikassa, ja lopulta editoida, tiivistää ja karsia. Nyt tuntui että kaikki oli kirjoitettu yhtenä pötkönä sitä mukaa kun asioita päähän pälkähti.
Tiettyjä asioita myös toistetaan turhan usein, kuten tupakoinnin vaarallisuutta, inhoa naistentauteja ja gynekologiaa kohtaan, omaa nopeaa tapaa leikata.
Mietin miten Hernesniemi muka muistaa leikkaukset ja kaikki niin pikkutarkasti vuosikymmenienkin jälkeen. Onko hön pitänyt tarkkaa päiväkirjaa, ja kopioinut kirjaan jotain sairaalan leikkauskertomuksia? Tai ehkä vain keksinyt ja värittänyt?
Yllätyin kuitenkin miten hyvin viihdyin kirjan parissa. Mutta huomattavasti vähempikin olisi riittänyt.
Hernesniemi ei ollut minulle entuudestaan tuttu henkilö, vaikka ilmeisen tunnettu Suomessa ja maailmalla. Tajusin vasta kirjan loppupuolella, että vaikka kirja on melko uusi, ja kirjailija maalaa siinä tulevaisuuden näkymiään, hän onkin tässä välissä yllättäen menehtynyt.
Huikea kokonaisuus vaikuttavasta elämäntyöstä. Kirjoittaja kuvaa varsin tarkasti koko uraansa. Tarkka kuvaus ei aukea maallikolle kovinkaan paljoa ja varmasti pitkästyttää. Samalla teos sisältää paljon elementtejä poikkitieteellisesti ja yhteiskunnallisestikin. Hernesniemen raivorehellinen suhde itseensä ja työhönsä on vaikuttava kokemus. Se näkyy muun muassa itsensä analysointina niin johtajana kuin johdettavana. Se näkyy myös kirjan loppupuolella olevassa analyysissä itsestään ja tekemisistään. Kirjaa voi suositella kaikille hoitoalalla, sekä muillekin, keillä on viitseliäisyyttä poimia oppeja itselle vieraiden asioiden keskeltä.
Neurokirurgi Hernesniemi muistelee pitkää uraansa ja poimii kiinnostavampia potilastapauksia kerrottavaksi.
Kuuntelin teoksen äänikirjana ja sisältö oli helppolukuista ja ymmärrettävää (ei yhtään liikaa lääkärikieltä ja ammattisanastoa). Teoksen paras anti oli teoksesta välittynyt innokas suhtautuminen jatkuvaan itsensä kehittämiseen. Hernesniemestä huokuva uteliaisuus omaa alaansa kohtaan yltää inspiroimaan myös lukijoita! Toki äärimmäisellä omistautumisella työlleen on omat varjopuolensa, kuten Hernesniemi avoimesti myöntää.
Pääasiallisesti erittäin positiivinen ja innostava lukukokemus!
Arvostan Hernesniemen poikkeuksellista omistautumista ja taitoa vaativalla alalla.
Kirja teki kunniaa uralle, mutta ei henkilölle. Rakenne oli hajanainen ja hyvin toisteinen. Itse nautin yksityiskohtaisista leikkauskertomuksista, mutta muilta osin jäin kaipaamaan syvyyttä. Esimerkiksi Hernesniemen lapset olivat lähes näkymättömiä. Jossain kirjan loppupäässä Hernesniemi katui, että ei ole viettänyt heidän kanssaan aikaa, mutta heti seuraavassa lauseessa katui, ettei ole leikannut vielä enemmän.
Tuota uhrausta ja ristiriitaa olisi ollut mielenkiintoista saada pohtia enemmän.
Todella mielenkiintoinen, ei liikaa gorea. Ei sorru yltiöpäiseen itsekehuun missään vaiheessa. Hernesniemi itse jää jonnekin rivien taakse, kirja on tosiaan aivokirurgin muistelmat, ei yksityishenkilöstä niinkään kertovaa. Hernesniemi oli yksi parhaista ja hän maksoi siitä kovan hinnan, työnarkomania ja maailman parhaaksi ryhtyvän tietynlainen egoismi on läsnä. Vanha viisaus pitänee paikkansa, joka on artistina ammattilainen, on ihmisenä amatööri.
Epäilemättä on palkitsevaa kirjoittaa omat muistelmansa, mutta silloin kun on aivokirurgi, voisi antaa tehtävän jollekulle muulle. Kirjassa oli liikaa… aivokirurgiaa. Jätin kesken sadan sivun jälkeen. Kuvaavaa on, että siihen mennessä oli mainittu vaimo sen verran, että se löytyi leikkaussalista, ja lapsi sen verran, että se syntyi.
Suosittelen tämän sijaan lukemaan toisen aivokirurgin (joskaan ei suomalaisen) Paul Kalanithin muistelmat Henkäys on ilmaa vain.
Juha Hernesniemen ura aivokirurgina on käsittämättömän jännittävää luettavaa. Se on samalla puistattavaa, ahdistavaa ja kuitenkin niin hienoa. Mukaansatempaavia anekdootteja haastavan ammatin taipaleilta. Kirjan lukemisen jälkeen voi huokaista, sentään jos bitti on omassa työssä poikittain, kukaan ei kuole.
Kirja hieman liian pitkä, mutta piti kiinni otteessaan. Mielenkiintoista kuulla työstä neurokirurgina varsinkin kun sitä ajattelee työnä todella vaikeana ja mahtipontisena. Kuitenkin se on vain normaalia työtä, johon Hernesniemi on selvästi laittanut koko elämänsä peliin. Ihanaa syvyyttä toivat oikeat potilaskeissit.
Tämä oli metka lukukokemus. Ei liian kaunokirjalliseksi stilisoitu vaan enemmän muistelua ja tarinointia, joka vaan toimi. Ihan mieletön uralle omistautuminen ja kiinnostava läpileikkaus niin terveydenhuollon kehittymisestä kuin yhä kehittyvästä tavasta hoitaa vaikeita tapauksia-kaiken keskiössä kuitenkin huippulahjakas käsityöläinen.
Hernesniemi teki upean uran ja sitä mediasta seuranneena tuli kuunneltua pitkä kirja loppuun saakka. Kirja tosin olisi toiminut paremmin, jos ammattikirjailija olisi ollut apuna, teoksesta olisi saanut napakamman ja miellyttävämmän seurata. Itse kuuntelin kirjan ja jatkuvat toistot alkoivat kyllästyttämään. Lisäksi rakenne oli turhan sekava.
Kirjan nimi kertoo olennaisen: aivokirurgin muistelmat, ei Juha Hernesniemen muistelmat. Ystävät ja perhe pysyvät miltei kokonaan piilossa. Hyvää on aivokirurgian kehittymisen kuvaaminen, epäonnistuneine leikkauksineen. Useat toistot ja kirjan rakenteen sekavuus häiritsevät. Kunpa Jörn Donner olisi kirjoittanut nämä muistelmat, kuten suunnitteli. Valitettavasti Hernesniemi ei ollut siihen valmis.
Mielenkiintoinen katsaus neurokirurgian maailmaan, mutta olisiko joku voinut kertoa kirjailijalle hyvän kustannustoimittajan nimen? Sekavuudesta, toistosta ja tarpeettomasta rönsyilystä kasa pyyhkeitä.
Työläs elämäkerta kiinnostavasta aiheesta. Hernesniemi kuvaa miten hän vaatimattomista oloista päätyy lopulta kirurgisen maailman huipulle. Paljon kuvauksia eri leikkauksista. Hieman perhe-elämän ja työn vaikeasta yhtälöstä. Tiivistämisen varaa olisi ollut.
Todella mielenkiintoinen elämäkerta. Uskomatonta, mitä lääketiede osaa - ja miten lääketiede kehittyy asialleen omistautuneiden yksilöiden ja tiimien ansiosta. Kirjan olisi voinut vielä kertaalleen viimeistellä esim. toistoa poistaen, siksi ei täyttä viittä tähteä.
Koskettava teos. Pohdintaa elämästä ja kuolemasta. Kirjoitustyyli muistuttaa jossain määrin Hernesniemen yhdeksi suosikikseen mainitsemaa Sadan vuoden yksinäisyyttä. Luettuani kirjan vasta noin kolme vuotta sen julkaisun jälkeen, katsoo koko elämäntarinaa eri kantilta, tietäen, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Pidin tapauskertomuksia mielenkiintoisina. Kirjasta välittyy inhimillisyys.
Kiinnostavaa asiaa ja kiinnostava elämä, mutta vähän turhan pitkä omaan makuun. Osa leikkauskeisseistä ei tuonut mielestäni kirjaan mitään lisää ja tuntui siksi toistolta.