Soturiaatelin aika Suomessa: Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla

by Ulla Koskinen, Jukka Pitkänen (Lukija)

Näkymiä Suomen aatelin elämään 1500 -luvulla. Tawastin aatelisperhe nautti muun Suomen aatelin tavoin 1500-luvun jälkipuoliskolla lyhyttä kukoistuskautta, kunnes kaikki romahti vuonna 1599. Soturiaatelin aika Suomessa vie lukijan kivilinnojen uhkeisiin puitteisiin, joihin kuuluivat satapäinen palvelijakunta, silkkiä ja samettia, juhlia, viiniä ja tanssia. Tawastin perheen pikkutarkka yksityisarkisto avaa näköalan 1500-luvun yhteiskunnan koko kirjoon ja arkiseen elämään. Äänen saavat isäntäperheen ohella palvelusväki, sukulaiset ja ystävät, voudit, kaupunkien porvarit, aatelisrouvat, nihtipäälliköt ja muut perheen kanssa tekemisissä olleet varallisuuteen ja säätyyn katsomatta.

Genres: History, Nonfiction, Finnish Literature

365 pages, Audiobook

Published January 1, 2022

Reviews

[Jose Sbuck · Rating 3 out of 5]

A thorough introduction to the life (of nobility) in the 16th century Finland, based on well-researched sources. A fascinating synthesis of geography, (war-)politics, farming, poverty, education, and customs to create a comprehensive image of Finland under the rule of Sweden. The focus is on Arwid Henriksson Tawast's perspective from early childhood to death, from around year 1550 to 1600.

The book changed my view of this part of Finnish history. First, I was surprised to understand that Finland was a somewhat developed society in the 16th century: there was a rule of law, some people could read, there was international trade with shipments going to Europe and Russia, the big estates had a lot of cattle and employees, etc. I had thought that Finland was much more underdeveloped, but instead it seems Finland was surprisingly on par with the southern European countries in terms of society and concepts. Second, Finland was a frontier of Sweden and a constant war pressure drained resources and livelihood. A distant king was able to exploit the scarce resources for his over-ambitious campaigns. The king's rule was not a blessing for an ordinary farmer, but the nobility was able to benefit from the king's quirks.

Tänäkin vuonna Arvid Tawastin Viron-kartanon viljasato meni sotajoukkojen muonaksi, sillä Fleming ilmoitti ottaneensa kartanolta 200 tynnyriä viljaa, "koska tämän ajan olosuhteet niin edellyttivät ja suurin tarve vaati". Korvaus piti tällä kertaa saada Viipurista, jonne Tawast seuraavaksi suuntasikin jo elokuussa. Hän vietti siellä suurimman osan syksyä ja järjesti jopa jonkinlaiset "viinit" eli juhlat, joissa pidettiin "iloa, lystiä ja kemuja rehellisten, rehtien, hyvien miesten, ystävien ja veljien kesken", kuten Käkisalmesta paikalle kutsuttu Lasse Torsteninpoika Ram kuvaili ja hehkutti, että hän "ei voi parempaa toivoa Jumalalta taivaassa".

Ulla Koskinen's academic background is visible in the dryness of the story. She doesn't speculate much and tends to make lists. At times, the long lists of e.g. the fabrics in the estate inventory are tiresome but mostly the author strikes a good balance between recounting history and listing facts. She avoids irksome speculation: if the sources don't give evidence about Arwid Henriksson's injury, she doesn't take a fancy guess but instead states what we do know. The approach works very well.

A stunning feature of life in the 16th century was the violence. The nobility's tax collectors used violence at will to make farmers and peasants comply to their demands. It seems that a fist punch was not even report-worthy and that axes and clubs were used commonly. If the peasants complained, they were beaten more badly, until there was a rebellion. The nobility considered rebels as non-humans and routinely promised mercy if the rebels surrender - only to slaughter them afterwards. There was no nobility in the acts of nobility. The strong opressed the weak.

Vaikka arkisin kartano saattoi olla vaatimattomassa asussa ja palvelusväki söi puulautasilta ja nukkui oljilla, niin juhlissa talo laittautui parhaimpiinsa. Sen seinillä oli kymmeniä metrejä kudottuja ja kirjailtuja seinävaatteita sekä maalauksia, katto oli peitetty kattovaatteilla, isäntä käyskenteli käädyissään ja nahka­saappaissaan, emännän jalokivikoru säihkyi kynttiläkruunun valossa ja vieraille tarjottiin konvehteja hienojen viinien kera. Kokkien valmistaman juhla-aterian päätteeksi istuskeltiin kirjailluilla nahkapatjoilla ja -tyynyillä, kuunneltiin musiikkia, tanssittiin ja laulettiin. Keskusteluissa saattoi vilahtaa lainauksia antiikin teksteistä ja talonväen tietämys historiasta sai vahvistuksen, kun katseli kartanon vaikuttavaa kirjakokoelmaa.

Recommended to those interested in the history, history of Finland, and life in the 16th century.

[Pekka Mukkala · Rating 5 out of 5]

Ulla Koskisen kirja Soturiaatelin aika Suomessa on erinomaista historiankirjoitusta. Koskinen kertoo Arwid Tavastin ja hänen perheensä elämästä 1500-luvulla. Koskinen on käyttänyt hyväksi Tawastilta jäänyttä suurta lähdemateriaalia hyvin ja niiden avulla hän luo hyvän kuvat Suomen aatelin toiminnasta. Pienten lähteistä löytyneiden yksityiskohtien avulla Koskinen avaa myös kartanoiden arkea ja elämää sotien välillä ja näin kirja kertoo Suomen soturiaatelin tarinan, joka muista kirjoista on saattanut jäädä vajaaksi, koska tarina on kerrottu kuninkaan ja muiden vallankäyttäjien kautta. Suomen historiasta kiinnostuneille tämä teos on kultakaivos. Pisteet 10/10.

[Salla Katriina · Rating 4 out of 5]

Yksityiskohtainen ja monipuolinen kuvaus suomalaisesta yhteiskunnasta ja erityisesti suomalaisesta aatelista 1500-luvun lopulla. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja vaikka luinkin kirjaa aina vain silloin tällöin, se piti hyvin otteessaan eikä missään vaiheessa ollut pitkästyttävä tai jaaritteleva.

[Stani · Rating 4 out of 5]

3,5/5
Osasinkin odottaa että fokus teoksessa on sodissa ja keskiajan ylimystömiehissä, eikä niinkään Tawastin perheen tai yleisesti ottaen aatelisperheiden elämässä keskiajalla. Valitettavasti. Jonkun verran kerrottiin myös asutuksesta, tavoista ja opetuksesta esim. kirjeiden kirjoittamisen opettelun taidosta.