”Pelkään, että kuolen pian. Mutta en pelkää itse kuolemaa. Pelkään, että en ehdi elää. Että en ehdi kokea. Mitä jos en ehdi toteuttaa unelmiani? Mitä jos en ehdi päästä ripille, suorittaa peruskoulua loppuun tai viettää seuraavaa syntymäpäivääni? Mitä jos minulla ei ole edes huomista?”
Kun kahdeksasluokkalainen Taika sairastuu syöpään, koko elämä muuttuu kesken tavallisen koulupäivän. Kapinointi vanhempia vastaan ja hengailu kavereiden kanssa tuntuvat kaukaisilta asioilta, kun Taika keskittyy selviämään päivän kerrallaan.
Tahdon elää kertoo eloonjäämiskamppailusta syöpää vastaan. Ennen kaikkea teos kantaa vahvaa sanomaa siitä, kuinka elämästä tulee nauttia tässä ja nyt.
Kirjailijasta
Lilja Kangas (s. 2006) on hausjärveläinen esikoiskirjailija. Hän on intohimoinen lukija ja rikossarjojen suurkuluttaja. Tulevaisuudessa Lilja haluaa työskennellä hoitoalalla ja kirjoittaa.
Epäilemättä tärkeä kirja etenkin nuorille lukijoille. Yksinkertainen niin hyvässä kuin pahassakin: kirja keskittyy hyvin tiukasti juuri tähän syöpäkokemukseen. Hahmot jäävät hieman paperinukeiksi ja kirjoitustyyli on melko suoraviivainen. Toisaalta kirjan luki nopeasti ja se piti otteessaan. Sairaalan steriili tunnelma välittyy sivuilta lukijalle. Tosi hyvä täsmäsuositus sairaalaelämää ja syöpää käsitteleväksi teokseksi. Tätä ei ole kirjoitettu minulle, mutta arvostan, että sain lukea sen.
Kirjana ei mikään huipuin tulee vähän mieleen joku sellanen tarina mitä piti äikäs välil kirjottaa. Mut sit taas aiheena jotenki lohdullinen. Täs oli tosi paljon yhtäläisyyksiä siihen ku on oikeesti kipee ja samoi yksityiskohtii mitä muistan/mulle on kerrottu et mullekki on tapahtunu. Plus tuli myös sellanen kiitollisuuden tunne et sairastin syövän pienenä, koska en silloin oikeesti ymmärtäny mitään versus et sairastaisin nyt ja oisin kauheen tietonen kaikesta.
Tää oli tosi koskettava kirja, ja kirjailija oli mun mielestä tosi onnistuneesti kuvannu tän päähenkilön tunteita. Tykkäsin myös tästä kirjotustyylistä ja mun mielestä tässä käytettiin aikaa aina yhen asian käsittelyyn just sopivasti. Tää myös käsitteli tosi tärkeetä aihetta, josta ainakaan mä en oo ennen lukenu paljoa kirjoja.
teksti oli tosi yksinkertaista jotenka sanoisin et on suunnattu nuoremmille, mut oli ihanan helppo luksusta ja halus vaan saada tietää miten kaikki päättyy!!! välillä asioita tapahtu vähän yhtäkkiä silleen tyhjästä niin se oli vähän out of context??
Nuortenkirjallisuudessa elää erikseen oma mielen ja ruumiin sairauksiin keskittynyt alagenrensä, jota englanninkielisessä kirjamaailmassa kutsutaan sick litiksi, ja jonka teki erityisen suosituksi kymmenen vuotta sitten John Greenin traaginen syöpärakkaustarina Tähtiin kirjoitettu virhe. Lilja Kangaksen Tahdon elää seuraa kuitenkin ehkä enemmän pohjoismaisten nuortenromaanien raadollisempaa, vähemmän sentimentaalista tapaa kuvata rankkoja aiheita. Tahdon elää on ennen kaikkea harvinaisen aito ja rehellinen kertomus syövästä ja nuoruudesta sairauden varjossa.
Kahdeksasluokkalainen Taika saa yllättäen tietää sairastavansa syöpää ja joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan. Taikan tunnelmia ja kuolemanpelkoa kuvataan koskettavasti ja sairaalaelämää ehkä vähän epärealistisenkin tarkasti (en ole varma, kuinka moni potilaista hallitsee ammattilaisten sanastoa, joskin ehkä kun päivistä tulee vuosia, potilaastakin tulee sairaalasanaston asiantuntija). Erityisen vaikuttavaa on, että kirjailija Lilja Kangas on itse yhä nuori (syntynyt 2006). Tahdon elää on ajatuksia herättävä ja koskettava syöpätarina, joskin poikkeuksellisen vahvasti vain yhden aiheen romaani.
Tahdon elää on koskettava kertomus teinitytön kamppailusta syöpää vastaan. Se on myös Lilja Kankaan (s. 2006) esikoisteos.
Kahdeksasluokkalaisen Taikan elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän saa tietää sairastuneensa syöpään. Rankkojen hoitojen aikana hänen mielessään pyörii: "Miksi minä? Miksi en saa elää kuin muut nuoret?"
Kirja on helppo- ja nopealukuinen, mutta mielestäni se olisi kaivannut vielä napakoittamista ja turhan toiston karsimista.
Uskoisin, että kirja on tärkeä etenkin vastaavassa tilanteessa oleville nuorille.
En itse tiedä mistään syövästä juuri mitään, mutta koen että tämä tarina avasi sitä taistelua vähän enemmän. Hienosti kirjoitettu, ja mahtavaa, että nuoretkin pääsevät julkaisemaan kirjoittamiaan romaaneja.
Kirjan ansioksi lukisin erityisesti sen koskettavuuden. Minulle on tärkeää, että lukukokemus herättää tunteita. Tämä tarina ihan itketti.