What do you think?
Rate this book
Raamattu
Prepared especially for people who want a Finnish translation that accurately expresses the full meaning of the original text in a style that is clear and easy to understand. Designed to help people avoid the most common obstacles to reading with understanding. Includes maps and a ribbon marker.
1340 pages, Hardcover
First published January 1, 382
154 people are currently reading
128 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 19 of 19 reviews
Read
October 1, 2023Kirja on spoilattu sen verran pahasti, ettei lukukokemus enää paljon antanut.
August 7, 2021
(The Finnish Bible, 1992 translation)
Minun kansiversioni ei ole tämä - minun on sellainen kovakantinen ja punainen - mutta tämä sopii hyvin. Sujuva käännös jonka aion lukea uudestaan ja uudestaan :)
Lisäys 2020: Ostin tuon yllämainitsemani version noin 1998; olen nyt lukenut sen joko 2. tai 3.kerran, ja hyvä lukukokemus se olikin. Hieman tuntui aluksi oudolta lukea taas suomeksi, sillä vain tämä ja Apokryfit-mukana Raamattuni ovat suomeksi, joten useimmiten luen englanninkielisiä Raamattujani, ja yhden lukee noin vuodessa, joten lukuväliaikaa on!
Lopussa tajusin: Raamatun alussa maa(ilma) syntyy, lopussa kirjaa on sen loppu, ja uuden version alku. Kuinka hienoa! Ja aina kun aloittaa tämän kirjan uudestaan, maa(ilma)kin alkaa alusta.
Joka kerralla tulee vastaan jotakin uutta jota en aikaisemmin tekstissä huomannut, eikä tylsää hetkeä ole (pidän jopa tylsemmistä kohdista Mooseksen kirjoissa :) ). Ja se miltä maailma tuntuu lukuhetkellä vaikuttaa kanssa siihen mihin kiinnitän huomiota erityisesti lukiessani. Odotan jo hieman ensi kertaa, sitten kun sen aika taas on.
Minun kansiversioni ei ole tämä - minun on sellainen kovakantinen ja punainen - mutta tämä sopii hyvin. Sujuva käännös jonka aion lukea uudestaan ja uudestaan :)
Lisäys 2020: Ostin tuon yllämainitsemani version noin 1998; olen nyt lukenut sen joko 2. tai 3.kerran, ja hyvä lukukokemus se olikin. Hieman tuntui aluksi oudolta lukea taas suomeksi, sillä vain tämä ja Apokryfit-mukana Raamattuni ovat suomeksi, joten useimmiten luen englanninkielisiä Raamattujani, ja yhden lukee noin vuodessa, joten lukuväliaikaa on!
Lopussa tajusin: Raamatun alussa maa(ilma) syntyy, lopussa kirjaa on sen loppu, ja uuden version alku. Kuinka hienoa! Ja aina kun aloittaa tämän kirjan uudestaan, maa(ilma)kin alkaa alusta.
Joka kerralla tulee vastaan jotakin uutta jota en aikaisemmin tekstissä huomannut, eikä tylsää hetkeä ole (pidän jopa tylsemmistä kohdista Mooseksen kirjoissa :) ). Ja se miltä maailma tuntuu lukuhetkellä vaikuttaa kanssa siihen mihin kiinnitän huomiota erityisesti lukiessani. Odotan jo hieman ensi kertaa, sitten kun sen aika taas on.
October 11, 2023
Minulla oli Raamattu vuodessa -projekti, joka tuli päätettyä yli kaksi ja puoli kuukautta etuajassa. Se ei kerro siitä, että kirja olisi ollut niin mukaansatempaava, vaan lähinnä siitä, että Raamatun lukeminen vuodessa ei ole kovakaan homma. Ymmärtääkseni on olemassa temaattisesti (tms.) eteneviä Raamattu vuodessa -projekteja, mutta itse luin Raamatun perinteisesti alusta loppuun.
Koska Raamattua arvioidessa taustalla on merkitystä, todettakoon, että lapsuudenkodissani uskonnolla ei ollut mitään sijaa, olen ateisti ja erosin kirkosta liki kolme vuosikymmentä sitten. Entuudestaan kokonaan tai osittain tuttuja Raamatun osia olivat luomiskertomukset, Job, Laulujen laulu, evankeliumit, Apostolien teot ja Johanneksen ilmestys. Ne ovat edelleen suosikkikamaani Raamatusta, ja niitä voi kyllä länsimaisen historian ja ns. sivistyksen kannalta suositella edelleen kenelle tahansa uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Myös Saarnaaja oli oikeasti varsin hyvä.
Valtaosa Raamatusta on tietenkin ihan hirveätä kuraa. Sivutolkulla sukuluetteloita ja muuta täysin joutavaa, sekä tietenkin kannustusta silmittömään väkivaltaan. Mutta epäilemättä sekin on Jumalan sanaa.
Sen olen tiennyt ns. aina, että suunnilleen kaikki sanonnat, jotka eivät ole peräisin Shakespearelta, ovat Raamatusta. Näiden löytäminen tuotti kuitenkin iloa.
Projekti vahvisti käsitystäni siitä, että niin kauan kuin maailmassa on uskontoja ja uskovia, jotka suhtautuvat Raamattuun Jumalan sanana tai muuten vakavasti, maailmassa on myös sortoa ja väkivaltaa. Toki sitä olisi ilman Raamattuakin, mutta varmasti paljon vähemmän. Itse en usein mainostettua rakastavaa Jumalaa Raamatun sivuilta löytänyt, mitä moninaisimpia kehotuksia pöyristyttävään väkivaltaan ja alistamiseen kylläkin. Ei tämä tietenkään millään lailla yllätyksenä tullut.
Nyt Raamatun kokonaan lukeneena minun on entistäkin vaikeampi ymmärtää uskovaisia ihmisiä. Tai kyllä minä tietenkin fundamentalistit ymmärrän, mutta häissä ja hautajaisissa käyviä tapakristittyjä tai vallankaan sellaisia jonkun kerran vuodessa kirkossa käyviä ja Jumalaan ja Raamattuun uskovia kevytkristittyjä en tajua yhtään. Olisi jännä kuulla, miten esimerkiksi naispappi, joka hyväksyy homouden ja jopa homoliitot, selittää nämä asiat Raamatun avulla. Ja miksi esim. meikäläinen evlut-kirkko on sitä mieltä, että orjuus on huono idea? Jos kerran Raamattu on Jumalan sanaa, miksi kaikkia siellä kerrottuja käskyjä ei tarvitsekaan noudattaa, vaan me syntiset voimme vapaasti poimia itseämme miellyttävät kohdat? Jumalanpalveluksetkin olisivat paljon kiinnostavampia, jos siellä roiskittaisiin verta joka paikkaan kuten käsketään, ja uhrattaisiin sisäelimiä.
Raamattu siis kannattaa lukea, jos haluaa historiallista kontekstia esimerkiksi siihen, miksi vaikkapa juutalaiset/kristityt/palestiinalaiset/muslimit ovat lahdanneet toisiaan tuhansia vuosia ja varmasti tekevät niin seuraavatkin vuosituhannet, tai ylipäätään jos länsimaisen maailman kehitys kiinnostaa. Raamattu on tietysti vaikuttanut valtavasti länsimaiseen kirjallisuuteen, joten siitäkin näkökulmasta teos on mielenkiintoinen. Minusta myös tapa- ja kevytkristittyjen olisi hyvä lukea Raamattu ajatuksella läpi ja miettiä ihan kunnolla omia uskomuksiaan ja arvovalintojaan.
Koska kannatan universaalia rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa, minkäänlaiseksi moraaliseksi ohjenuoraksi en Raamattua voi suositella.
P.S. Lukemani versio oli Gummeruksen violettikantinen painos vuodelta 1993, sivuja oli 804 vanhalla puolella ja 256 uudella. Lisäksi on liitteet mitoista, rahoista ja ajanlaskusta, sekä toista sivua pitkä taustoitus vuoden 1992 käännöksen tekemisestä.
Koska Raamattua arvioidessa taustalla on merkitystä, todettakoon, että lapsuudenkodissani uskonnolla ei ollut mitään sijaa, olen ateisti ja erosin kirkosta liki kolme vuosikymmentä sitten. Entuudestaan kokonaan tai osittain tuttuja Raamatun osia olivat luomiskertomukset, Job, Laulujen laulu, evankeliumit, Apostolien teot ja Johanneksen ilmestys. Ne ovat edelleen suosikkikamaani Raamatusta, ja niitä voi kyllä länsimaisen historian ja ns. sivistyksen kannalta suositella edelleen kenelle tahansa uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Myös Saarnaaja oli oikeasti varsin hyvä.
Valtaosa Raamatusta on tietenkin ihan hirveätä kuraa. Sivutolkulla sukuluetteloita ja muuta täysin joutavaa, sekä tietenkin kannustusta silmittömään väkivaltaan. Mutta epäilemättä sekin on Jumalan sanaa.
Sen olen tiennyt ns. aina, että suunnilleen kaikki sanonnat, jotka eivät ole peräisin Shakespearelta, ovat Raamatusta. Näiden löytäminen tuotti kuitenkin iloa.
Projekti vahvisti käsitystäni siitä, että niin kauan kuin maailmassa on uskontoja ja uskovia, jotka suhtautuvat Raamattuun Jumalan sanana tai muuten vakavasti, maailmassa on myös sortoa ja väkivaltaa. Toki sitä olisi ilman Raamattuakin, mutta varmasti paljon vähemmän. Itse en usein mainostettua rakastavaa Jumalaa Raamatun sivuilta löytänyt, mitä moninaisimpia kehotuksia pöyristyttävään väkivaltaan ja alistamiseen kylläkin. Ei tämä tietenkään millään lailla yllätyksenä tullut.
Nyt Raamatun kokonaan lukeneena minun on entistäkin vaikeampi ymmärtää uskovaisia ihmisiä. Tai kyllä minä tietenkin fundamentalistit ymmärrän, mutta häissä ja hautajaisissa käyviä tapakristittyjä tai vallankaan sellaisia jonkun kerran vuodessa kirkossa käyviä ja Jumalaan ja Raamattuun uskovia kevytkristittyjä en tajua yhtään. Olisi jännä kuulla, miten esimerkiksi naispappi, joka hyväksyy homouden ja jopa homoliitot, selittää nämä asiat Raamatun avulla. Ja miksi esim. meikäläinen evlut-kirkko on sitä mieltä, että orjuus on huono idea? Jos kerran Raamattu on Jumalan sanaa, miksi kaikkia siellä kerrottuja käskyjä ei tarvitsekaan noudattaa, vaan me syntiset voimme vapaasti poimia itseämme miellyttävät kohdat? Jumalanpalveluksetkin olisivat paljon kiinnostavampia, jos siellä roiskittaisiin verta joka paikkaan kuten käsketään, ja uhrattaisiin sisäelimiä.
Raamattu siis kannattaa lukea, jos haluaa historiallista kontekstia esimerkiksi siihen, miksi vaikkapa juutalaiset/kristityt/palestiinalaiset/muslimit ovat lahdanneet toisiaan tuhansia vuosia ja varmasti tekevät niin seuraavatkin vuosituhannet, tai ylipäätään jos länsimaisen maailman kehitys kiinnostaa. Raamattu on tietysti vaikuttanut valtavasti länsimaiseen kirjallisuuteen, joten siitäkin näkökulmasta teos on mielenkiintoinen. Minusta myös tapa- ja kevytkristittyjen olisi hyvä lukea Raamattu ajatuksella läpi ja miettiä ihan kunnolla omia uskomuksiaan ja arvovalintojaan.
Koska kannatan universaalia rauhaa, rakkautta ja tasa-arvoa, minkäänlaiseksi moraaliseksi ohjenuoraksi en Raamattua voi suositella.
P.S. Lukemani versio oli Gummeruksen violettikantinen painos vuodelta 1993, sivuja oli 804 vanhalla puolella ja 256 uudella. Lisäksi on liitteet mitoista, rahoista ja ajanlaskusta, sekä toista sivua pitkä taustoitus vuoden 1992 käännöksen tekemisestä.
Read
September 1, 2025Nyt on heitetty apina pois teologian opiskelijan selästä: vihdoin ja viimein luin läpi koko pyhän Raamatun. Sisältö oli toki melko hyvin hallussa jo entuudestaan, mutta kokonaiskuvan puuttuminen ja tietyt aukot Raamatuntuntemuksessa olivat harmittaneet jo pitkään. Siispä aloitin keskitalven pimeinä iltoina lukuprojektin: Raamattu vuodessa läpi, järjestelmällisesti alusta loppuun luettuna.
Alku oli hieman kivikkoista: Mooseksen kirjat olivat vuoroin puisevaa sukuluetteloa ja lakia, vuoroin puhkiluettuja ja ulkoa osaamiani pyhäkoulukertomuksia. Lukukokemus oli onneksi nousujohteinen, kun Joosuan kirjassa ja sen jälkeen aloin kohtaamaan yhä useammin uutta ja aiemmin tuntematonta maaperää. Löysin kauniita ja puhuttelevia jaksoja joita en ollut aiemmin koskaan kuullut, Raamatun kätkettyjä helmiä joita palaan ihastelemaan jatkossakin. Vastaavasti löysin myös hämärän ja vaikean tuntuisia kohtia jotka herättivät kysymyksiä. Yhtälailla palaan jatkossa myös näihin teksteijin kommentaarien, kirkkoisien ja kyseisiä tekstikohtia käsittelevien saarnojen kanssa ottaakseni niistä paremmin selvää.
Talvella asettamani tavoite osoittautui turhan väljäksi. Vaikka luin päivässä melko lyhyitä jaksoja ja lukemiseeni tuli välillä jopa viikkojen mittaisia taukoja ja kuivia kausia, sain projektin silti päätökseen reippaasti etuajassa. Raamattu ei ole niin valtava kokonaisuus kuin etukäteen kuvittelin. Jos haetaan hauskaa vertailukohtaa niin Raamattu on sanamäärässä mitattuna vain noin 35% pidempi kuin Taru Sormusten herrasta. Tolkieninsa lukeneet tietävät ettei Sormusten herran lukeminen missään nimessä vaadi vuosia aikaa — samoin ei vaadi Raamattukaan. Sisältö on toki sen verran painavaa että lukutahti on luonnostaan hitaampi kuin normaalia kaunokirjallisuutta luettaessa, mutta halutessaan koko teoksen saisi luettua muutamassa viikossa läpi.
Raamattu on kirja jota en pysty enkä halua arvostella samalla asteikolla kuin muita kirjoja, joten arvostelu jääköön tähdettömäksi tällä kertaa. Lukukokemus oli kuitenkin mieleenpainuva ja mittaamattoman arvokas. Nyt kun kokonaisuus on hallussa, aloitan Raamatun lukemisen saman tien uudestaan: kirja kerrallaan hitaasti perehtyen, pureskellen ja ennen uskoneiden Raamatunselitykseen tukeutuen. Tähän kristikunnan pyhään aarteistoon tulen tästä lähin palaamaan toivottavasti päivittäin läpi koko elämän.
Alku oli hieman kivikkoista: Mooseksen kirjat olivat vuoroin puisevaa sukuluetteloa ja lakia, vuoroin puhkiluettuja ja ulkoa osaamiani pyhäkoulukertomuksia. Lukukokemus oli onneksi nousujohteinen, kun Joosuan kirjassa ja sen jälkeen aloin kohtaamaan yhä useammin uutta ja aiemmin tuntematonta maaperää. Löysin kauniita ja puhuttelevia jaksoja joita en ollut aiemmin koskaan kuullut, Raamatun kätkettyjä helmiä joita palaan ihastelemaan jatkossakin. Vastaavasti löysin myös hämärän ja vaikean tuntuisia kohtia jotka herättivät kysymyksiä. Yhtälailla palaan jatkossa myös näihin teksteijin kommentaarien, kirkkoisien ja kyseisiä tekstikohtia käsittelevien saarnojen kanssa ottaakseni niistä paremmin selvää.
Talvella asettamani tavoite osoittautui turhan väljäksi. Vaikka luin päivässä melko lyhyitä jaksoja ja lukemiseeni tuli välillä jopa viikkojen mittaisia taukoja ja kuivia kausia, sain projektin silti päätökseen reippaasti etuajassa. Raamattu ei ole niin valtava kokonaisuus kuin etukäteen kuvittelin. Jos haetaan hauskaa vertailukohtaa niin Raamattu on sanamäärässä mitattuna vain noin 35% pidempi kuin Taru Sormusten herrasta. Tolkieninsa lukeneet tietävät ettei Sormusten herran lukeminen missään nimessä vaadi vuosia aikaa — samoin ei vaadi Raamattukaan. Sisältö on toki sen verran painavaa että lukutahti on luonnostaan hitaampi kuin normaalia kaunokirjallisuutta luettaessa, mutta halutessaan koko teoksen saisi luettua muutamassa viikossa läpi.
Raamattu on kirja jota en pysty enkä halua arvostella samalla asteikolla kuin muita kirjoja, joten arvostelu jääköön tähdettömäksi tällä kertaa. Lukukokemus oli kuitenkin mieleenpainuva ja mittaamattoman arvokas. Nyt kun kokonaisuus on hallussa, aloitan Raamatun lukemisen saman tien uudestaan: kirja kerrallaan hitaasti perehtyen, pureskellen ja ennen uskoneiden Raamatunselitykseen tukeutuen. Tähän kristikunnan pyhään aarteistoon tulen tästä lähin palaamaan toivottavasti päivittäin läpi koko elämän.
November 8, 2025
"Mutta asuuko Jumala todellakin maan päällä? Katso, taivaat ja taivasten taivaat eivät voi sinua käsittää; kuinka siis tämä huone, jonka minä rakensin, sen tekisi?" -Kuningas Salomo, 1.Kun.
Keskikesän tienoilla aloitin, ja nyt on koko Raamattu luettu järjestyksessä läpi kannesta kanteen. Yhä uusiin pyhiin teksteihin perehtyminen oli yliopistoajan alkua voimakkaasti sävyttävä tekijä, ja usein uusimmat huomioni päätyivät keskusteluihin opiskelukavereiden kanssa. Vanhan testamentin läpikäyntiin taisi mennä ainakin kolmisen kuukautta, mutta uuden testamentin päädyin lukemaan kokonaan kuudessa päivässä.
Niin, kuinkahan tätä oikein voisi kommentoida? Raamattu on sen verran yläpuolella kaikkia muita kirjoja, että arvostelu tuskin lienee sopivaa. Toki vaikka lähestyisinkin teosta puhtaasti kaunokirjallisesta näkökulmasta, kohoaisi se rikkaudessaan ja historiallisen kontekstin tuomassa lähes äärettömässä painoarvossaan vahvoin perustein aivan listan kärkeen.
Raamattu on laaja ja monipuolinen kokoelma tekstejä eri aikakausilta. Punainen lanka säilyy tyylillisestä vaihtelusta huolimatta selvänä; Israelin kansan suhde Jumalaan ja sen kehitys siihen asti kun Jeesus, sana tai täydellinen järki ja idea lihaksi tulleena, syntyy ja sovittaa maailman synnit.
Kaukaisina aikoina Jumala palkitsee palvelijaansa Abrahamia suurella suvulla. Hänen suvustaan syntyy Israelin kansa, joka aluksi joutuu Egyptin orjuuteen nälänhätää paetakseen. Jumala kuitenkin vapauttaa kansan ja tekee sen kanssa lain liiton; jos Israel noudattaa Jumalan tahtoa ja määräyksiä, sille suodaan lumottu maa, mutta niskuroijia ja väärintekijöitä Jumala ankarasti rankaisee.
Harhailtuaan uskottomuutensa vuoksi neljäkymmentä vuotta erämaassa kansa saapuu luvatulle maalleen, mutta ei onnistu ajoittaisista tuomareista huolimatta täyttämään Jumalan tahtoa sortuen lopulta hirvittäviin synteihin. Israelilaiset valitsevat itselleen kuninkaan, jonka vallan alla se parin sukupolven ajaksi löytää harmonian ja onnen. Jerusalemiin rakennetaan temppeli.
Kuningas Salomon jälkeen kansa kuitenkin sortuu kuninkaidensa johdolla epäjumalanpalvontaan ja sisällissotiin; ainoastaan Juudan heimolla on toisinaan Jumalalle uskollisia hallitsijoita. Lopulta kuitenkin myös Juudan heimon synnit käyvät niin suuriksi, että Jumala rankaisee sitä Babylonian pakkosiirtolaisuudella. Siirtolaisuus ei kuitenkaan kestä rajattomasti, ja pian rakennetaan uusi temppeli vanhan tuhoutuneen tilalle.
Babylonian siirtolaisuuden aikana Israelin kansan keskuudessa alkaa esiintyä profeettoja, jumalallisten asioiden näkijöitä, jotka kertovat Jumalan olevan tyytymätön Israelin kansaan. Profetioissa esiintyy ennustuksia tulevasta sankarista. Sankari saapuu, ei kuitenkaan aivan sellaisena kuin juutalaiset sitä odottavat.
Jeesus luo uuden armon liiton vanhan lain liiton tilalle; kun ihminen havaitsee itsensä kelvottomaksi täyttämään Jumalan vaikean tahdon, hän syntisyytensä tunnustaessaan voi pelastua armon voimalla ja uudelleensyntyä Pyhässä Hengessä. Tämä liitto ei kuitenkaan ole enää vain Israelin kansalle vaan koko maailmalle tarkoitettu; näin on syntynyt maailman edelleen suurin uskonto, kristinusko.
Tämä pääpiirteinen juonikuvio on yksi olennainen osa Raamatun kokonaisuutta, mutta vain hyvin pieni osa. Historiallisiin muutoskohtiin, erillisiin kertomuksiin ja vertauksiin ja jopa yksittäisiin lauseisiin sisältyy loputtomasti yksityiskohtia ja viittauksia, joiden kaikkien täydellinen käsittäminen tuskin on ihmiselle mahdollista. Raamattua lieneekin paras lukea luottaen enemmän Pyhän Hengen johdatukseen kuin omaan älyyn - kaikki ei varmasti avaudu, mutta jos jonkin asian avautua tulee, niin tapahtukoon.
Yksi huomattava piirre Raamatussa on, kuinka harvoin se korostaa loogista päättelyä ja maailman funktionalisointia tehokkuuden maksimoimiseksi tienä onneen ja menestykseen. Abraham, Joosef, Daavid, Elia, ja Paavali eivät ole tiedemiehiä tai skolastisia filosofeja, vaan tekevät suurenmoiset tekonsa Jumalan Pyhän Hengen ohjaamina. Vaikka Raamatun suurempi sanoma toki on tärkein, voisimmeko oppia tästäkin jotain? Ihmisjärki on lopulta kovin rajallista - eikö meidän kannattaisi tässä maailmassa toimiessamme tukeutua tyhjien materian lakien sijaan ihmisen irrationaalisempaan, luovempaan, tunnepitoisempaan - henkisempään puoleen?
Olkoon tämän pienoisen tangentin suhteen kuinka tahansa, Raamattu on ehkä paras kirja, jonka ihminen voi lukea. Vaikka pyhän kirjan sana voi kristittyä lukutavasta riippuen joko parantaa tai pahentaa, sopivalla hartaudella ja nöyryydellä lähestyen ainakin arvelisin lukemisen huomattavasti todennäköisemmin parantavan. Ja ei Raamattu taiteellistenkaan ansioiden puolesta lainkaan huono kirja ole.
Keskikesän tienoilla aloitin, ja nyt on koko Raamattu luettu järjestyksessä läpi kannesta kanteen. Yhä uusiin pyhiin teksteihin perehtyminen oli yliopistoajan alkua voimakkaasti sävyttävä tekijä, ja usein uusimmat huomioni päätyivät keskusteluihin opiskelukavereiden kanssa. Vanhan testamentin läpikäyntiin taisi mennä ainakin kolmisen kuukautta, mutta uuden testamentin päädyin lukemaan kokonaan kuudessa päivässä.
Niin, kuinkahan tätä oikein voisi kommentoida? Raamattu on sen verran yläpuolella kaikkia muita kirjoja, että arvostelu tuskin lienee sopivaa. Toki vaikka lähestyisinkin teosta puhtaasti kaunokirjallisesta näkökulmasta, kohoaisi se rikkaudessaan ja historiallisen kontekstin tuomassa lähes äärettömässä painoarvossaan vahvoin perustein aivan listan kärkeen.
Raamattu on laaja ja monipuolinen kokoelma tekstejä eri aikakausilta. Punainen lanka säilyy tyylillisestä vaihtelusta huolimatta selvänä; Israelin kansan suhde Jumalaan ja sen kehitys siihen asti kun Jeesus, sana tai täydellinen järki ja idea lihaksi tulleena, syntyy ja sovittaa maailman synnit.
Kaukaisina aikoina Jumala palkitsee palvelijaansa Abrahamia suurella suvulla. Hänen suvustaan syntyy Israelin kansa, joka aluksi joutuu Egyptin orjuuteen nälänhätää paetakseen. Jumala kuitenkin vapauttaa kansan ja tekee sen kanssa lain liiton; jos Israel noudattaa Jumalan tahtoa ja määräyksiä, sille suodaan lumottu maa, mutta niskuroijia ja väärintekijöitä Jumala ankarasti rankaisee.
Harhailtuaan uskottomuutensa vuoksi neljäkymmentä vuotta erämaassa kansa saapuu luvatulle maalleen, mutta ei onnistu ajoittaisista tuomareista huolimatta täyttämään Jumalan tahtoa sortuen lopulta hirvittäviin synteihin. Israelilaiset valitsevat itselleen kuninkaan, jonka vallan alla se parin sukupolven ajaksi löytää harmonian ja onnen. Jerusalemiin rakennetaan temppeli.
Kuningas Salomon jälkeen kansa kuitenkin sortuu kuninkaidensa johdolla epäjumalanpalvontaan ja sisällissotiin; ainoastaan Juudan heimolla on toisinaan Jumalalle uskollisia hallitsijoita. Lopulta kuitenkin myös Juudan heimon synnit käyvät niin suuriksi, että Jumala rankaisee sitä Babylonian pakkosiirtolaisuudella. Siirtolaisuus ei kuitenkaan kestä rajattomasti, ja pian rakennetaan uusi temppeli vanhan tuhoutuneen tilalle.
Babylonian siirtolaisuuden aikana Israelin kansan keskuudessa alkaa esiintyä profeettoja, jumalallisten asioiden näkijöitä, jotka kertovat Jumalan olevan tyytymätön Israelin kansaan. Profetioissa esiintyy ennustuksia tulevasta sankarista. Sankari saapuu, ei kuitenkaan aivan sellaisena kuin juutalaiset sitä odottavat.
Jeesus luo uuden armon liiton vanhan lain liiton tilalle; kun ihminen havaitsee itsensä kelvottomaksi täyttämään Jumalan vaikean tahdon, hän syntisyytensä tunnustaessaan voi pelastua armon voimalla ja uudelleensyntyä Pyhässä Hengessä. Tämä liitto ei kuitenkaan ole enää vain Israelin kansalle vaan koko maailmalle tarkoitettu; näin on syntynyt maailman edelleen suurin uskonto, kristinusko.
Tämä pääpiirteinen juonikuvio on yksi olennainen osa Raamatun kokonaisuutta, mutta vain hyvin pieni osa. Historiallisiin muutoskohtiin, erillisiin kertomuksiin ja vertauksiin ja jopa yksittäisiin lauseisiin sisältyy loputtomasti yksityiskohtia ja viittauksia, joiden kaikkien täydellinen käsittäminen tuskin on ihmiselle mahdollista. Raamattua lieneekin paras lukea luottaen enemmän Pyhän Hengen johdatukseen kuin omaan älyyn - kaikki ei varmasti avaudu, mutta jos jonkin asian avautua tulee, niin tapahtukoon.
Yksi huomattava piirre Raamatussa on, kuinka harvoin se korostaa loogista päättelyä ja maailman funktionalisointia tehokkuuden maksimoimiseksi tienä onneen ja menestykseen. Abraham, Joosef, Daavid, Elia, ja Paavali eivät ole tiedemiehiä tai skolastisia filosofeja, vaan tekevät suurenmoiset tekonsa Jumalan Pyhän Hengen ohjaamina. Vaikka Raamatun suurempi sanoma toki on tärkein, voisimmeko oppia tästäkin jotain? Ihmisjärki on lopulta kovin rajallista - eikö meidän kannattaisi tässä maailmassa toimiessamme tukeutua tyhjien materian lakien sijaan ihmisen irrationaalisempaan, luovempaan, tunnepitoisempaan - henkisempään puoleen?
Olkoon tämän pienoisen tangentin suhteen kuinka tahansa, Raamattu on ehkä paras kirja, jonka ihminen voi lukea. Vaikka pyhän kirjan sana voi kristittyä lukutavasta riippuen joko parantaa tai pahentaa, sopivalla hartaudella ja nöyryydellä lähestyen ainakin arvelisin lukemisen huomattavasti todennäköisemmin parantavan. Ja ei Raamattu taiteellistenkaan ansioiden puolesta lainkaan huono kirja ole.
October 14, 2025
luin semmosen lasten version
May 2, 2020
"Jos haluaa ymmärtää kaunokirjallisuutta, mistä kannattaa aloittaa? - Alusta."
Aloitusvaihtoehtoja on kaksi: Ateena ja Jerusalem. Jälkimmäinen tarjoaa melkoisen valikoiman antiikin hienoimmista teksteistä: alkumyytit, Israelin kansan historia, Job, Psalmit, Jesaja ja evankeliumit. Toki se tarjoaa myös käsittämättömän puuduttavia lukuhetkiä Aikakirjoissa ja itseään toistavissa profetioissa.
Itse luin Raamatun alusta loppuun. En tiedä onko se lopulta paras tapa, mutta näin lukiessa siitä onnistuu ainakin erottamaan suurimman osan uskonnollisesta sisällöstä: halusin lukea tämän nimenomaan kaunokirjallisena tekstikokoelmana. Ja lukemisen jälkeen arvostan kyllä Raamattua huomattavasti enemmän. Huolimatta ajottaisesta tervaisuudesta ovat kirjojen kirjan parhaat kohdat todella kauniita, välillä viisaita ja usein hyvin merkityksellisen väkeviä.
Itsellä meni tähän lukemistyöhön 64 päivää (pidin kuitenkin muutaman viikon tauon Vanhan ja Uuden testamentin välissä), mutta tämä on siis ihan mahdollista lukea parissa kuukaudessa. Oma teologin ylpeyteni sanoi, että alusta loppuun se on luettava, mutta voin suositella myös sellaista kaunokirjallisesti valikoivaa lukutapa, jossa ne puuduttavimmat jutut skipataan. Itse lukisin tällöin: Neljän ensimmäisen Mooseksen kirjan tarinalliset osiot, pari ensimmäistä lukua Joosuan kirjasta, Samuelin kirjat, Kuninkaiden kirjat, Esterin kirjan, Jobin kirjan, Psalmit, Saarnaajan kirjan, Laulujen laulun, Jesajan kirjan, Jeremian kirjan, Danielin kirjan, Joonan kirjan, evankeliumit, Roomalaiskirjeen, 1. Korintolaiskirjeen, Galatalaiskirjeen, Efesolaiskirjeen, 1. Johanneksen kirjeen ja Ilmestyskirjan.
Aloitusvaihtoehtoja on kaksi: Ateena ja Jerusalem. Jälkimmäinen tarjoaa melkoisen valikoiman antiikin hienoimmista teksteistä: alkumyytit, Israelin kansan historia, Job, Psalmit, Jesaja ja evankeliumit. Toki se tarjoaa myös käsittämättömän puuduttavia lukuhetkiä Aikakirjoissa ja itseään toistavissa profetioissa.
Itse luin Raamatun alusta loppuun. En tiedä onko se lopulta paras tapa, mutta näin lukiessa siitä onnistuu ainakin erottamaan suurimman osan uskonnollisesta sisällöstä: halusin lukea tämän nimenomaan kaunokirjallisena tekstikokoelmana. Ja lukemisen jälkeen arvostan kyllä Raamattua huomattavasti enemmän. Huolimatta ajottaisesta tervaisuudesta ovat kirjojen kirjan parhaat kohdat todella kauniita, välillä viisaita ja usein hyvin merkityksellisen väkeviä.
Itsellä meni tähän lukemistyöhön 64 päivää (pidin kuitenkin muutaman viikon tauon Vanhan ja Uuden testamentin välissä), mutta tämä on siis ihan mahdollista lukea parissa kuukaudessa. Oma teologin ylpeyteni sanoi, että alusta loppuun se on luettava, mutta voin suositella myös sellaista kaunokirjallisesti valikoivaa lukutapa, jossa ne puuduttavimmat jutut skipataan. Itse lukisin tällöin: Neljän ensimmäisen Mooseksen kirjan tarinalliset osiot, pari ensimmäistä lukua Joosuan kirjasta, Samuelin kirjat, Kuninkaiden kirjat, Esterin kirjan, Jobin kirjan, Psalmit, Saarnaajan kirjan, Laulujen laulun, Jesajan kirjan, Jeremian kirjan, Danielin kirjan, Joonan kirjan, evankeliumit, Roomalaiskirjeen, 1. Korintolaiskirjeen, Galatalaiskirjeen, Efesolaiskirjeen, 1. Johanneksen kirjeen ja Ilmestyskirjan.
January 11, 2013
Lots of killing and fucking but no pictures.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Read
December 30, 2025Tulipahan luettua mummulta peritty Raamattu, vuoden 1933 käännös. Ei tiiliskiven, vaan pikemminkin Leca-harkon kokoinen kirja kuvituksineen.
Lukiossa uskonnonopettaja markkinoi raamattukurssiaan kertomalla, miten luvassa on paljon verta, suolenpätkiä ja kovaa pornoa, mutta enemmän lähes sata vuotta vanhan käännöksen hassuudet viihdyttivät. Mielestäni kirja muutenkin parani loppua kohti, mikä saattaa sisällön lisäksi johtua myös 1000 vuotta tuoreemmasta otteesta lähdetekstin kirjoitukseen.
Suositus niille, joita asia kiinnostaa ja niillekin, joita se ei kiinnosta. Kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen näkemys tästä kirjasta, mutta harvempi sitä kannesta kanteen lukee.
Lukiossa uskonnonopettaja markkinoi raamattukurssiaan kertomalla, miten luvassa on paljon verta, suolenpätkiä ja kovaa pornoa, mutta enemmän lähes sata vuotta vanhan käännöksen hassuudet viihdyttivät. Mielestäni kirja muutenkin parani loppua kohti, mikä saattaa sisällön lisäksi johtua myös 1000 vuotta tuoreemmasta otteesta lähdetekstin kirjoitukseen.
Suositus niille, joita asia kiinnostaa ja niillekin, joita se ei kiinnosta. Kaikilla tuntuu olevan jonkinlainen näkemys tästä kirjasta, mutta harvempi sitä kannesta kanteen lukee.
June 3, 2018
Kirja ihmisistä, armosta, elämästä ja rakkaudesta. Kuolemattomia tarinoita ja paljon viisautta. Ei kannata kyllä lukea orjallisesti alusta loppuun, vaan mieluummin pätkissä pitkällä aikavälillä. Itselläni lukemiseen meni noin vuosi.
January 3, 2019
Olipahan projekti, mitä jäi käteen? Ehkä sitä ymmärtää taas hieman paremmin länsimaista kulttuuria ja ajattelua.
December 21, 2021
Mieleisin suomalainen käännös elävän Jumalan Sanasta.
March 18, 2024
Raamattua ei voi arvostella tavallisten kirjojen joukossa. Kyseessä on kirja, joka jokaisen kristityn tulisi lukea. Ajan kanssa ja ajatellen. Allekirjoittaneelta kului Raamatun lukemiseen alusta loppuun tarkalleen 5 vuotta ja kolme kuukautta.
May 31, 2020
En god lättläst översättning
January 18, 2021
Best Finnish translation to date
January 23, 2022
Pakko lukee
March 31, 2023
Aika epärealistinen ngl
July 23, 2025
Johanneksen ilmestys kohoaa esiin kuin loistava protosurrealistinen huipennus: siinä yhdistyvät symbolinen kaaos, apokalyptinen mielikuvitus ja hämmentävä kuvasto.
Vanhan testamentin Aikakirjat onnistuvat kääntämään genealogiasta ja rituaalitoistosta lähes absurdin taiteen muotoa lähentelevän kokemuksen. Nimien ja sukujen loputon ketju toistaa itseään kuin minimalistinen ääni-installaatio – joskus niin monotonisesti, että se ylittää tylsyyden ja muuttuu tahattomaksi avantgardeksi.
Valitettavasti suuri osa muusta materiaalista onkin sitten pelkkää ankeaa paasausta, sääntökokoelmia ja moraalisaarnaa, jotka toistuvat eri kirjoissa hieman eri painotuksin – mutta aina yhtä jähmeästi.
Jeesuksen elämä on kertomuksena yllättävän lakoninen ja jopa tylsä: ihmeet ja vertaukset toistuvat ilman suurta draamaa, ja ne vielä kerrotaan useaan kertaan lähes identtisesti eri evankeliumeissa.
Vanhan testamentin Aikakirjat onnistuvat kääntämään genealogiasta ja rituaalitoistosta lähes absurdin taiteen muotoa lähentelevän kokemuksen. Nimien ja sukujen loputon ketju toistaa itseään kuin minimalistinen ääni-installaatio – joskus niin monotonisesti, että se ylittää tylsyyden ja muuttuu tahattomaksi avantgardeksi.
Valitettavasti suuri osa muusta materiaalista onkin sitten pelkkää ankeaa paasausta, sääntökokoelmia ja moraalisaarnaa, jotka toistuvat eri kirjoissa hieman eri painotuksin – mutta aina yhtä jähmeästi.
Jeesuksen elämä on kertomuksena yllättävän lakoninen ja jopa tylsä: ihmeet ja vertaukset toistuvat ilman suurta draamaa, ja ne vielä kerrotaan useaan kertaan lähes identtisesti eri evankeliumeissa.
October 30, 2025
Päähahmo kuolee ja nousee ylös Ig
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 19 of 19 reviews