Combray

À la recherche du temps perdu - Adaptation graphique #1

by Marcel Proust, G.K. Scott Moncrieff (Translator), Monique Vincens (Narrator)

Multimodal online edition of Combray created automatically out of public-domain resources using scripts from the LARA toolkit. Original French text and English text translation from Gutenberg, French audio from litteratureaudio.

Genres: Classics, France, Fiction, Graphic Novels, Comics, Novels, French Literature

73 pages, ebook

First published January 1, 1913

About the author

Marcel Proust was a French novelist, best known for his 3000 page masterpiece À la recherche du temps perdu (Remembrance of Things Past or In Search of Lost Time), a pseudo-autobiographical novel told mostly in a stream-of-consciousness style.

Born in the first year of the Third Republic, the young Marcel, like his narrator, was a delicate child from a bourgeois family. He was active in Parisian high society during the 80s and 90s, welcomed in the most fashionable and exclusive salons of his day. However, his position there was also one of an outsider, due to his Jewishness and homosexuality. Towards the end of 1890s Proust began to withdraw more and more from society, and although he was never entirely reclusive, as is sometimes made out, he lapsed more completely into his lifelong tendency to sleep during the day and work at night. He was also plagued with severe asthma, which had troubled him intermittently since childhood, and a terror of his own death, especially in case it should come before his novel had been completed. The first volume, after some difficulty finding a publisher, came out in 1913, and Proust continued to work with an almost inhuman dedication on his masterpiece right up until his death in 1922, at the age of 51.

Today he is widely recognized as one of the greatest authors of the 20th Century, and À la recherche du temps perdu as one of the most dazzling and significant works of literature to be written in modern times.

Reviews

[Manny · Rating 5 out of 5]

[Manny · Rating 5 out of 5]

[Original review, Sep 13 2022]

I've been spending a lot of time this year trying to develop ways to build multimodal LARA documents automatically out of public domain internet resources. In principle, as Not told me a while ago, it should be easy. For many classic works of literature, everything you need is already there: the original text, a good English translation, and a high-quality audiobook. You just need to pull them apart and then put the pieces back together again so that the text, audio and translations line up. Surely there can't be much to it?

Not's intuition was spot on, though the details have taken a while to work out and still need considerable tidying up. Basically, my recipe goes like this. You start with the audio and cut it into pieces at silences using the ffmpeg tool. You then take the pieces of audio and send them for processing by Google Cloud Speech to Text. This is far from 100% accurate, but it's good enough that you can write a script which aligns the speech recognition results against the text of the book and matches them quite reliably. Next, you take the source text and the translation, and send them for processing at the YouAlign site; this cuts the two texts into roughly sentence-length chunks in a way which matches corresponding passages.

The problem is that the two alignments, source/audio and source/target, are not consistent with each other, since silences and sentence-breaks are not at all the same thing. In general, a sentence contains many silences comparable in length to the ones you get at periods. However, the aligments agree well enough that you can in practice take the places where they do agree and use those to create a consistent alignment. Most often, this means that a sentence found by YouAlign corresponds to several silence-delimited audio segments, though sometimes you need more than one YouAlign segment for it to work. For each combined segment, you stick togther all the relevant audio chunks and all the relevant translation chunks, and you're there. There is slightly more to it than the above, but basically it is indeed quite simple: it works because the core resources, Google Cloud Speech to Text and YouAlign, are very good, and you just have to find a way to exploit that power.

Proust's Combray is my first full-scale test of the idea. The original French text and the Scott Moncrieff translation were both downloaded from Gutenberg; the audio, about 8 hours and beautifully recorded by Monique Vincens, comes from LitteratureAudio. The resulting LARA version is posted here, view in Chrome or Firefox. You can use the audio controls to play audio a page at a time or a sentence at a time. Clicking on a pencil icon shows a translation of the previous sentence on the right; clicking on a word shows a concordance of places where that word occurs in the text.

We are writing a paper about this work, due at the end of the month. If you have any feedback, in particular including suggestions for what texts to do next or ideas about how one might use resources like LARA Combray in practice, it will be much appreciated!
_______________________________
[Update, Sep 17 2022]

Picking up on Théodore's recommendation in message #9, I have used the same technique to create a LARA version of Rimbaud's Les poètes de sept ans. It's posted here. What a great poem! I had not seen it before, thank you Théodore. The audio is again from LitteratureAudio, this time by recorded by Alain Degandt.
_______________________________
[Update, Oct 11 2022]

We have now submitted our paper. In the course of writing it, I went through four texts I'd created using the alignment method, listening to each piece of audio, checking it against the text and translation that the aligner had matched to it, and correcting where it was wrong. This kind of annotation work is common in language technology projects, and in nearly all cases it's painfully dull. But not here! I was amazed to find how much I enjoyed reading Combray in this new way, and how much more I got out of it as I listened to the French audio while flicking my eyes back and forward between the pieces of French text and English translation, which were neatly lined up for me.

There were two things in particular that stood out. First, it's possible to read a good deal more quickly. Proust is a notoriously demanding author; when reading in normal text form I usually feel I've reached my limit after at most 20-25 pages, and can no longer maintain the concentration needed to disentangle the longer sentences. Here, I was supported by the audio and the English translation, and I could read the whole book in two or three days. This exposed all sorts of connections I hadn't noticed before. Second, listening to Monique Vincens reading aloud made me properly aware of how funny Proust is; his irony is often so subtle that I hadn't noticed it, but she does a wonderful job of conveying the humour.

All in all, I felt I was appreciating the book at a different level. I will soon start putting together a LARA version of A l'ombre des jeunes filles en fleurs.

[Michael Finocchiaro · Rating 5 out of 5]

I sincerely enjoyed all of Stéphane Heuet's adaptations of La Recherche into graphic novel format. Combray covers the first half of Du Côté de Chez Swann and is wonderfully illustrated and very faithful to the original text. The only downside is that he didn't finish the entire Recherche!

[Fionnuala]

December 2013

[Vanja · Rating 2 out of 5]

Even the lesbian scene couldn't save me from being bored to death.

[Ayşe · Rating 5 out of 5]

Çok tatlı bir çizgi romanla geldim. Marcel Proust’un Swannların Tarafı romanının 1.bölüm uyarlaması.
Çizim örneklerine instagram adresimden ulaşabilirsiniz ( ig : 1kitap1sokak)
Ben çok keyif aldım. Serinin devamını da alacağım mutlaka.
Romanlarını okuduktan sonra okumanın daha keyifli olduğunu düşünüyorum. Sonuçta bu bir uyarlama, biraz özeti gibi ve Proust’un o cümlelerinin hissiyatının çok çok azı var. Benim için güzel bir tazeleme oldu. Tavsiye ederim.

[مسعود · Rating 4 out of 5]

اقتباسی مصور اما بسیار دقیق از در جستجوی زمان از دست رفته پروست.
تا اینجا همین جلد اول را خوانده‌ام اما باید بگویم که به راستی خواندنی و لذت‌بخش است تا حدی که از خواندن خود اثر چندان کم ندارد. هر که رمان در جستجو را خوانده باشد می‌داند بیش از آن که ماجرا و داستانی در ان مهم باشد تک تک جملات و توصیفات و رفت و برگشت‌های ذهنی و زمانی و درون‌کاوی‌ها و دیگرکاوی‌های داستان و از همه مهم‌تر شاید جهان داستان است که آن را به اثری این اندازه به یادماندنی و مهم بدل کرده است. همه این‌ها به راحتی معنایش این است که اقتباسی از این اثر آن هم در قالب کمیک استریپ،‌ دور از ذهن‌ترین کار ممکن باید باشد. با این همه باید اذعان کرد اقتباس استفان اوئه از در جستجو، توصیفات زیبا، تصاویر داستان، رفت و برگشت‌های ذهنی و زمانی و درون‌کاوی‌ها و از همه مهم‌تر جهان اثر را به راستی منتقل کرده و ستودنی است.
ترجمه اثر هم به راستی پاکیزه است و باید بابت انتخاب این اثر و انتشارش از کاوه فولادی‌نسب و مریم کهنسال نودهی
و البته از نشر ثالث سپاسگزار بود.
دیگر این که کیفیت چاپ هم با توجه به قیمت واقعا به طرز عجیبی مناسب است
جلد سخت، صفحات رنگی و چاپ تر و تمیر لذت خواندن کمیک‌استریپ در جستجو را برای بزرگسالان دو چندان کرده است.
خلاصه که من هنور از ذوق خواندن این کتاب برقی در چشمانم هست که به گمانم در این یادداشتم هم پیدا باشد.
علیرغم این که این روز به شدت درگیر خواندن و نوشتن چند کار مختلفم اما به محض بستن کتاب (تمام شدنش)رفتم جلد بعدی را برداشتم :)

[Emiliano · Rating 5 out of 5]

"él, el que busca, es al mismo tiempo el país oscuro donde debe buscar y donde todo su bagaje no ha de servirle de nada. ¿Buscar? No solo: crear. Está frente a algo que todavía no existe y a lo que solo él puede dar realidad, y luego hacerlo entrar en su luz."

Desde Tales, tal vez antes, se pensaba que "Todo está lleno de vida": hilozoísmo, como si al aplicar una lente poderosa a una gota de agua pudiese verla bullente de minúsculos y agitados seres, o al deshacer la mica notar cómo sus brillos reflejan microscópicas esferas, "electrónicas", orbitando sin cesar. Es esta exacerbada atención a los detalles, a los matices que cobran ante nuestros ojos una nueva, vívida luz; este reconocer que una calle, un empedrado o un jardín pueden huir, o refugiarse, o sentir, o suplicar, lo que más me atrae, lo que más me arrebata de la escritura de Proust.

Digo lo que más, y es mucho. Más allá de esa perezosa trama y de esos personajes con sus nimios aconteceres, con sus reacciones y relaciones tantas veces exasperantes que despiertan sin embargo una extrañísima fascinación, como un entomólogo con ventana preferente al hormiguero, siempre queda el asombro y el perverso gozo de deambular por sus serpenteantes y sobredimensionados períodos gramaticales. Mi francés ya no es el que era, y mi anterior relectura era mucho más cercana en el tiempo a aquella primera vez, en mis dieciséis años, en que comencé À la recherche, pero el encanto no palidece; se mantiene, latiendo quizás como la luz de la tarde en la piedra de los muros que sostienen nuestra existencia, o en el dorso de la nube que nos invita a volar, là-bas.

(Esta breve nota viene al deseo de dejar patente mi entera satisfacción -y mi volver a Proust traducido, en la nueva para mí y magistral tradución de Mauro Armiño- con esta preciosa y muy preciada edición, impresa con mucho mimo en mi querida ciudad natal, en el centenario del fallecimiento del Genio francés.)

"Tanto la parte de Méséglise como la parte de Guermantes siguen estando unidas para mí a muchos menudos acontecimientos de aquella que entre todas las diversas vidas paralelas que vivimos es la más abundante en peripecias, la más rica en episodios,"

"puede verme, con gran sorpresa de su parte, olvidado del paseo emprendido o del recorrido obligado, parado allí, delante del campanario, durante horas, inmóvil, tratando de recordar, sintiendo en el fondo de mí unas tierras reconquistadas al olvido que se desecan y se reconstruyen; y sin duda entonces, y con mayor ansiedad que hace un momento cuando le pedía que me informase, sigo buscando mi camino, doblo una calle... pero... es en mi corazón."

""En cancelas muy lejanas unas de otras, unos perros despertados por nuestros pasos solitarios alternaban ladridos como los que a veces todavía oigo por la noche, y entre los que debió de ir (cuando en el jardín público de Combray se creó su emplazamiento) a refugiarse el bulevar de la estación, porque, donde me encuentre, cuando empiezan a sonar y a responderse, vuelvo a verlo, con sus tilos y su acera iluminada por la luna."

"Me parece muy razonable la creencia celta de que las almas de los que hemos perdido están cautivas en algún ser inferior, en un animal, un vegetal, una cosa inanimada, perdidas de hecho para nosotros hasta el día, que para muchos nunca llega, en que resulta que pasamos junto al árbol, entramos en posesión del objeto que constituye su cárcel. Entonces se estremecen, nos llaman, y tan pronto como las hemos reconocido, el encantamiento se rompe. Liberadas por nosotros, han vencido a la muerte y vuelven a vivir en nuestra compañía."

[George Ilsley · Rating 4 out of 5]

This adaptation does not shy away from the complexities of the original, but makes them more endurable. I wondered, completing this volume, if now I have read more Proust then ever before? Perhaps this series of volumes will be all of Proust I can endure.

I am one of those strange readers who love reading about Proust, but have never read that much of his work. I chip away at it, but never get that far. If I'm ever stranded on a desert island, with only Proust to read, I'm sure I'll really get into it.

[Pol Viñas · Rating 5 out of 5]

1/14

Ens ho prendrem amb calma. Això és massa gros.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tästä alkaa Marcel Proustin mittava romaanikokonaisuus, joka kattaa suomeksi kymmenen osaa. Luettavaa siis riittää, vaikka romaani jääkin lopulta kesken Proustin kuoltua ennen sarjan lopullista julkaisua. Lähtökohtaisesti tämä on niitä luku-urakoita, joiden järkevyyttä sopii kyseenalaistaa. Itsekin vastustelin pitkään, mutta riittävästi kehuja vakavasti otettavilta tahoilta kuultuani päätin tarttua tähän klassikkoon.

Kaikki kirjallisuudenharrastajat varmasti tietävät tästä sen iänikuisen madeleine-leivoksen, mutta välttämättä kovin paljon pidemmälle tietämys kirjasarjasta ei sitten ulotukaan. Juonesta puhuminen on ainakin tämän ensimmäisen osan kohdalla merkityksetöntä; tämä ei ole mikään juoniromaani. Sen sijaan Proust kuvaa toisaalta tiettyä vuosisadan vaihteen ranskalaista porvarillista elämäntapaa ja toisaalta muistia ja muistamista.

Tyyliltään teos on erittäin polveileva ja pitkävirkkeinen. Kappaleet ovat pitkähköjä, eikä tekstiä ole juuri jaettu lukuihin. Proust kuvailee värikkäästi ja esittelee niin lavean joukon Combrayn asukkaita, että lukijalla on kovasti tekemistä siinä, että muistaa kuka kukin on. Kerronta myös vaeltaa aikatasolta toiselle kovin notkeasti.

Mikä tässä sitten on kiinnostavaa? Proust kirjoittaa ihastuttavasti, oli kyse sitten niinkin latteasta asiasta kuin parsan syömisen seurauksista:

Minusta tuntui, että nämä taivaalliset värisävyt paljastivat viehkeät olennot, jotka olivat huvikseen muuttuneet vihanneksiksi ja jotka syötäväksi tarkoitetun ja kiinteän valeruumiinsa läpi antoivat aamuruskosta syntyvien väriensä, sateenkaareen väikkeittensä ja haipuvan illan sinensä takaa aavistaa kallisarvoisen elinnesteensä, jonka minä tunnistin vielä koko seuraavan yön ajan, kun ne runollisia ja karkeita leikkejään leikkiessään, kuin jossakin Shakespearen satunäytelmässä muuttivat minun yöastiani tuoksuvaksi maljaksi.

Tästä teoksesta on luonnollisesti kirjoitettu hyllymetreittäin analyysiä. Suosittelen syventämään lukukokemusta joillain ulkopuolisilla huomioilla, sillä ne voivat nostaa esiin kiinnostavia yksityiskohtia, joita itse ei huomannut. Hyviä suosituksia ei vielä tässä kohtaa ole antaa, mutta kenties myöhemmin.

Pirkko Peltosen ja Helvi Nurmisen suomennos on jo kovin iäkäs, vuodelta 1968, ja se näkyy kyllä. Isoin ärsytyksen aihe on säännönmukainen tapa kirjoittaa nimet väliviivatta, siis ”Leonie täti”. Tietty vanhanaikaisuus tyylissä toki Proustin tekstiin istuu. Pontus Purokuru kommentoi Selitä mulle -podcastissaan (Purokurun Proust-jaksot olivat minulle yksi viimeisistä arkunnauloista), että varsinkin tämä ensimmäinen osa on paikoin heikosti suomennettu. Jotain kömpelyyksiä noteerasinkin, mutta eivät ne lukemista estäneet. Tähän uuteen painokseen olisi kyllä sietänyt vielä oikolukea ja korjailla lyöntivirheet.

---

I embarked on Marcel Proust's extensive ten-part novel series in Finnish, undeterred by its incomplete publication due to Proust's death. Despite initial scepticism, I succumbed to the praise from credible sources and ventured into this literary classic. Proust's work, known for the everlasting madeleine pastry, goes beyond a traditional plot, instead vividly portraying the bourgeois life in turn-of-the-century France and delving into the intricacies of memory.

Stylistically, the novel is characterized by its meandering and lengthy sentences, with minimal chapter divisions. Proust introduces a diverse array of Combray residents, challenging readers to keep track of each character amidst the fluid narrative that effortlessly traverses different time frames. Despite the lack of a conventional plot, the allure lies in Proust's enchanting prose, where even the most mundane topics, like the consequences of eating asparagus, are described in a poetic and captivating manner.

The work has garnered extensive analysis, prompting a recommendation to supplement the reading experience with external insights to uncover hidden nuances. Though showing signs of age, the 1968 Finnish translation by Pirkko Peltonen and Helvi Nurminen did not significantly impede the reading experience. However, this new edition could benefit from a final proofread to address typographical errors and enhance overall readability.

[Muhammed · Rating 5 out of 5]

Harika bir deneyimdi. İlustrasyonlar harika. Roza Hakmen'in çevirisine zaten diyecek yok. Öte yandan madlen'in nasıl bir şey olduğunu az çok tahmin ediyordum ama görsel açıdan şahit olması daha güzeldi. Stéphane Heuet muazzam bir iş çıkartmış. Yapı Kredi Yayınları'na, Roza Hakmen'e, Stéphane Heuet'e ve M. Proust'a derin teşekkürle...

[Valentina · Rating 1 out of 5]

Da postoji ocjena manja od 1, vjerovatno bih nju iskoristila...
Previše opisivanja, previše nepotrebnih rečenica, previše besmislenih rečenica... ova knjiga definitivno spada u top 3 najgore koje sam morala pročitati. Nadam se da je ovo bio zadnji put da se s njome susrećem.

[maria cot · Rating 5 out of 5]

que complicat intentar resumir un llibre que m'ha agradat tant. amb unes frases que no s'acaben mai i una manera de descriure les coses més senzilles com si fossin de fantasia. i que encara que m'hagués de llegir la mateixa frase tres vegades per entendre-la val la pena. i que encara que hagi tardat més d'un mes en acabar-lo val la pena. i que posava la pàgina per la que anava i tothom li donava like.
ps. gràcies papa

[Bru · Rating 5 out of 5]

Ha costat esforços mantenir la lectura al nivell d’exigència del llibre. És preciós i ric en idees, imatges, metàfores, descripcions i matisos; i ho preserva de manera intacta aquesta, la millor traducció –segons l’Ot– que en tenim. És només el primer de 14 (!) volums, que aniré llegint, amb sort, al llarg dels anys, però hi ha idees molt sòlides sobre la vida, l’individu, la natura, la família i la tradició que he admirat pel ritme amb què presenta, desglossa i remata cadascun dels temes. M’ha impressionat això que resumeixo quan diu que l’art és la vida, és la destil·lació de la tradició i la natura imaginades al cap de l’artista. Tinc apuntat que per conèixer les coses hem de resseguir-ne l’entorn (pel cantó de Swann, pel cantó de Guermantes). També m’agrada molt com insisteix en la força de suggerir, més que la d’executar. I suposo que ja en parlarà a “Sodoma i Gomorra”, però està claríssim que l’autor és un pervertit i sembla que en aquesta primera part fa esforços per admetre i reconciliar-se amb aquesta faceta. Evidentment és un dels grans llibres de la història i no us el descobreixo, però l’he descobert per a mi i m’ha agradat més que no pensava. Recomanat si esteu avorrits i us ve de gust, especialment fa de bon llegir amb la panxa plena.

[Martin Hernandez · Rating 4 out of 5]

Adaptación gráfica del primer tomo de la obra "que todo el mundo querría haber leído sin haber leído". Simplificaciones aparte (necesarias por la naturaleza de esta edición) me parece es una buena introducción a esta obra esencial. El arte es muy bueno, y vale la pena dedicarle tanto tiempo a la atención de los detalles como al disfrute de la lectura.
... hace más de 30 años que leí esta novela en su versión "de puras letras", y fue muy agradable ir recordando, a la manera del famoso pasaje de la magdalena mojada en té que aquí se narra, el texto leído. En aquella ocasión no llegué más allá de la primera parte de ese Everest que es En busca del tiempo perdido, pero estos tomos sin duda son el pretexto perfecto para abordar después la obra completa.

[Armi Harmit · Rating 4 out of 5]

Lukeminen tuntui tarkkaan, kauniisti ja viisastuneesti mutta edelleen eläytyen lapsuuden muistamiselta. Hyviä yleispätevämpiäkin avainkokemuksia: mielen teoria monin paikoin mutta etenkin s. 192, oman elämyksen eroaminen karvaasti muiden kokemuksesta, kun vastaantulija murjottaa eikä ihaile kävelyilmaa tai vanhemmat sättivät tyhjänpäiväisestä vastineeksi ylitsevuotavasta hellyydestä. Lisäksi sivulla 150 loistavasti kuvattu tapetun kanan ja kokatun kanan välisen yhteyden muodostumisen tuska ja myönnytys. Ravistelee tarkkaan taltioitu sukulaisten reppanuus ja perhe-elämän koreografia häpeilemättömässä yhdentekevyydessään, jotka jälkikatsonnassa ovat kuolevalle kirjailijalle vimmaisen muistamisen arvoisia. Madeleine-kohtaus on kaiken hehkutuksen väärti siinä määrin, että olen näin lähellä lähdössä hakemaan erikoispelliä leivontaliikkeestä

[Cristóbal Cuenca · Rating 5 out of 5]

"I per això va ser pel cantó de Guermantes que vaig aprendre a distingir aquests estats que se succeeixen en mi, durant certs períodes, i que fins i tot s'alternen cada dia, l'un fent fora l'altre, amb la puntualitat de la febre; contigus, però tan exteriors l'un respecte de l'altre, tan desproveïts de mitjans de comunicació entre si, que no puc comprendre, ni tan sols representar-me en l'un alló que he desitjat, o temut, o acomplert en l'altre".

[Sanja_Sanjalica · Rating 4 out of 5]

Finally, I get a taste of Proust. And a taste is enough. Challenging, but rewarding. I recommend the audio version, it helps a lot. Swann's Love (second part of Swann' s way) made me stop reading the whole of the book because it focused on completely different aspects (courting) in comparison to Combray (childhood and family), and I didn't care for that, so I' m counting this first part as one book. It does read as a standalone.

[Käärme]

Enää yhdeksän osaa jäljellä. Sen jälkeen pitäis olla kadotettu aika löydetty. Tai ainakin aikaa kadotettu. Tää on kuitenkin tosi mielenkiintonen luettava ihan jo rakenteensa takia, kun on kirjoitettu ikään kuin yhdeksi luvuksi. Ensimmäinen (ja viimeinen) luvunvaihto tulee jossain 40 sivun paikkeilla ja loput 200 on sit yhtä putkea, mut se ei oikeastaan haittaa vaan päinvastoin tekee siitä omituisen koukuttavan muistojen ja jatkuvan kuvailun virran mihin on tosi helppo antautua. En tiiä miten poikkeaa ranskan- tai englanninkielisestä rytmityksestä, kun suomennettuna tää on julkaistu jostain syystä kymmenessä osassa ja alkuperäisenä käsittääkseni seitsemässä. Tosi kaunis kirja kieleltään ja sisällöltään, mutta saa nähdä mikä on fiilis kun kaikki ~4000 sivua on joskus ehkä luettu. Tällä hetkellä ainakin kiinnostaa jatkaa — ei niinkään siksi että kutkuttaisi tietää mitä tulee tapahtumaan, vaan koska tuon lukeminen itsessään oli niin miellyttävää.

[Petra · Rating 4 out of 5]

Jako je teško reći što mislim o ovoj knjizi. Nisam osoba od ogromne koncentracije pa mi je ponekad bilo vrlo teško pratiti, pogotovo ako bi bila u autobusu, gdje sam zapravo pročitala veliku većinu ove knjige. U početku mi se nije svidjela. Smatrala sam radnju dosadnom a klinca napornim. No čim je prošao taj prvi presudni dio o plačljivom klincu, zaljubila sam se u likove. Iako radnje zapravo i nema, Proust se toliko fokusira na psihološku karakterizaciju, na ponašanja, navike i običaje ljudi tog vremena, da su me oni sami zainteresirali.

S opisima je naravno pretjerivao, jer eto, tako se valjda mora, ali prestali su mi smetati pa sam čak i u većini uživala. Zapravo mi je drago da je ovo lektira, jer ne vjerujem da bi ju sama uzela u ruke, a ugodno me iznenadila.

[Marija · Rating 1 out of 5]

This book is just a part of a bigger book and that's why I didn't like it. It's just a introduction with too much characters and descriptions that need to be fit into something but aren't. I didn't know when I was in the past and when in the present. Another thing I have to mention is that the author changes his toughts so quickly that you can't remember what you read two pages before. And the last thing that I didn't like was the main character, he was so annoying and I couldn't understand him at all. But this is just my opinion :/

[Jarno Mehtiö · Rating 5 out of 5]

2025
Kolmas kerta toden sanoo?
Koska edellinen kerta jäi johonkin 5-6 osaan ja taukoa tuli yli vuosi. Aloitetaan alusta. Epäonnistuneet suoritukset uusitaan kuin vanhat hyvät tietokonepelit, alusta.

2017
Uusintapainoksien johdosta oli aloitettava urakka alusta. Vielä parempi jopa muistin. Kuinkakohan moni kirjailija on velkaa Proustin tavalle käsitellä käsittämistä? En täysin allekirjoita väitettä vaikeasta tai muusta hössötyksestä. Helppoa ja hyvää luettavaa tämä on, kunhan jaksaa keskittyä. Eikä olekaan tarkoitus ahmia kerralla vaan mutustella, kuin runoja.

[Lynne-marie · Rating 5 out of 5]

The celebrated beginning is easier to read if you allow it to be the dream it is. Let what scintillates sparkle like the dew and sink yourself in the smell of the sacred chestnuts. This is life a century ago in another country and you are to have it transferred to your mind through impressions, which happens easily if you just don't bear down. Go easily. Don't focus on the length or the complications, just imbibe. It is delightful!!

[Zana]

"Ali kad od neke davne prošlosti, poslije smrti bića, poslije razorenja stvari, više nema ničega, tad još uvijek ostaju samo miris i okus; premda su nježniji, ipak imaju više životne snage, manje su tvarni, ali postojaniji, vjerniji, pa žive duže, kao da su duše, čuvaju u sebi sjećanje, očekivanje i nadu, i kraj ruševina svega drugoga, na svojim sitnim, jedva zamjetljivim kapljicama, nepokolebljivo nose cijelu golemu zgradu uspomena."

[Frederik Jacobs · Rating 4 out of 5]

Wat een prachtige worsteling. Ben ik hier echt aan begonnen?!

[Fede · Rating 5 out of 5]

Taidokkainta, minusta, on kertoa vaikuttavasti siitä, missä ei tapahdu juuri mitään. Tavalla, joka saa kaipaamaan tunnelmiin ja maisemiin, joita ei ole koskaan tuntenut.

[lena casanoves giol · Rating 5 out of 5]

és perfecte

[Mika Auramo · Rating 4 out of 5]

Marcel Proustin klassikkosarjan ”Kadonnutta aikaa etsimässä” ensimmäisessä osassa vuodelta 1913 lähdetään liikkeelle tämän kirjailijan urasta haaveilevan pikkupojan varhaisista vuosista Ranskan Combrayssä (Illiers).

Lapsuuden aikaisia tapahtumia tarkastellaan varakkaiden isovanhempien huvilalta käsin, ja Marcelin vanhemmat tietävät kuuluvansa parempaan porukkaan, joten liian brutaalit paikalliset ikätoverit kielletään kokonaan. Marcelin ainoiksi ystäväksi jäävätkin täten valtavan kirjaston klassikot, ja hän seurusteleekin päivät pitkät teosten fiktiivisten sankareiden kanssa uneksien paremmasta tulevaisuudesta.

Maailmankuulu kirjallisuuden klassikko Proustista kehkeytyikin, mutta hänen elämänkertansa jäi kesken, ja osa sarjan teoksista julkaistiin postuumisti. Nykylukijaa voi viehättää edelleenkin pikkutarkka tajunnanvirtatekniikka, muistin ja muistojen osuus ihmisyksilön kehittymisessä omalla polullaan. Samantapaiseen viipyilevään menneisyyden otteeseen on moni suomalainenkin kirjailija uppoutunut ihan Oscar Parlandista ja miksei Kalle Päätalostakin lähtien.

Tässä teoksessa kuultaa vahvana vanhempien poroporvarillinen arvomaailma taustalla, ja kun pojalta kiellettiin paikalliset kaverit, ja myös kirjallisuuden suhteen käytettiin melko lailla ankaraa sensuuria. Swannista Marcel saa jonkinlaisen ystävän, mutta perheen tukahduttava ilmapiiri tekee pojasta omien muistojen perusteella ahdistuneen ja umpimielisen uneksujan, joka jälkikäteen diagnosoi itselleen masennuksen jo elämänsä varhaisina vuosina.

Marcel-pojalla murheita riittää, kun sisko paljastuu lesboksi, mikä järkyttää koko perhettä, ja isänkin elinvoima hiipuu tällaisen nöyryytyksen koettuaan. Vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, kun vuoroin valveilla tai horrostilassa kuljetaan Guermantes’n raitilla kohti kirjasarjan seuraavaa osaa ja ikävuosia…

[Anna · Rating 3 out of 5]

Club de lectura “Clàssics”. M’ha costat molt de seguir, perquè en realitat no passa gran cosa. Són les reflexions, impressions i descripcions de la infantesa del protagonista. Un ploma magnífica que requereix una lectura molt lenta.