Koneen pelko

by Noora Vallinkoski

Suuri romaani suuresta murroksesta, jossa tietokone panee työmiehen polvilleen.

Johanna oppii lapsena, ettei opiskelu kannata. Hän oppii olemaan hyvä jätkä, isän ja veljen veroinen. Mutta sitten mieli muuttuu, ja hän pelkää: Entä jos tausta näkyy hänestä? Entä jos hän unohtaa sen?

Aiemmin miehet rakensivat kokonaisen kaupungin, mutta uuden vuosituhannen myötä maailma on toinen. Miehet ovat vaarassa pudota kelkasta ja vetää mukanaan seuraavankin sukupolven.

Teollistumisen raunioista ponnistava Koneen pelko näyttää, etteivät lähtökohdat ole kaikille samat. Romaani on uljas tarina luokkaeroista, näköalattomuudesta ja sanoista, joilla kerrotaan koko maailma.

Genres: Finnish Literature

359 pages, Hardcover

Published August 1, 2022

About the author

Noora Vallinkoski (s. 1981) on Tanskassa asuva turkulaisen lähiön kasvatti ja työläisperheen tytär. Vallinkoski on opiskellut mediatutkimusta ja luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa. Hän pitää kirjoista, joissa yhteiskunnallisuus yhdistyy estetiikkaan. Perno Mega City on hänen esikoisteoksensa.
(Atena kustannuksen sivulta)

Reviews

[Julia Donner · Rating 5 out of 5]

Noora Vallinkoski sanoo itse HS:n haastattelussa, että hänen romaaninsa käsittelee miehen ahdinkoa ja kapeaa kuvaa mieheydestä työn murroksessa. Duunareita ei enää tarvita, yhteiskuntaluokalla on merkitystä. Isä, Jere ja Jaxon edustavat paikattomia miehiä muuttuvassa maailmassa, Aukossa, josta ei ole poispääsyä.
Luin itse episodimainen, paikoin kielellisesti proosarunomaisen romaanin kuitenkin Johannan ja Suskin kautta. Kyllä - isä, Jere ja muut romaanin miehet toimivat tai eivät toimi ja muut suhteutuvat heihin, mutta silti tytöt/ nuoret naiset/ nuori äiti tuntuvat romaanin mahdollisuuksilta.
Vallinkoski kuvaa lähiötään sisältäpäin. Se on karu, ankara ja armoton miljöö ja kaikin tavoin uskottava ja tosi. Toinen maa, josta keskiluokkaisesta taustasta peräisin olevalla lukijalla ei voi olla aavistusta tai kokemusta. Ajankuva on todellinen - mutta tajuan, että itselleni toisaalla eläneenä lukijana samat 90-luvun askelmerkit näyttäytyivät ja muistuvat toisin.
Romaanin kieli on tarkkaa ja täsmällistä, näiden sanojen parhaassa merkityksessä. Rakastan kirjoja, joiden lause on punnittu ja huolellinen. Kieli vie minut maailmaan, jota en ole kokenut ja jota en tunne ja silti pääsen sisään, enkä tunne itseäni ulkopuoliseksi. Järkytyin, mutta en kauhistele. Tunnen ruumiissani, vastustelen, mutta luen silti. Vallinkoski liikkuu taitavasti arkisen ja rujon, ravistelevan ja hurja maastoissa. Samalla hän kirjoittaa ilmavasti ja kauniisti, jopa runollisesti.
Vallinkosken lähiöromaani - yhteiskunnallisen ja työn murroksen kuva - kertomus irtautumisesta ja jäämisestä, mahdollisuuksista ja mahdottomuudesta - on erinomaisen tärkeä kirja. Meidän on ehdottoman tärkeää muistaa, että lähtökohdat ja mahdollisuudet eivät ole kaikille samat ja että hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista vastaan täytyy tehdä töitä.

[Lassi Aalto · Rating 4 out of 5]

Luen tämän varmaan uudelleen kun en oikein löytänyt siitä sitä, mistä sen kerrotaan kertovan. Jotenkin siinä on päällimmäisenä kaikki muu.

[M S · Rating 1 out of 5]

Etsin yhteiskunnallista näkökulmaa tarjoavaa suomalaista romaniaa. Käteeni ilmestyi Noora Vallinkosken uutuus Koneen pelko.

Lukemieni arvostelujen ja niistä muodostuneiden ennakko-odotusten takia petyin Koneen pelkoon. En saanut romaanista oikeastaan minkäänlaista otetta, vaan meinasin jättää sen monta kertaa kesken.
Teoksessa on päähenkilö Johannan lyhyitä muistelmia, jotka eivät etene kronologisesti, vaan hyppäävät sekavasti ajasta toiseen. Henkilöissä vilahtaa Jere-veljen ja isän lisäksi mm. itäsaksalaiset sukujuuret omistava Tatu, joka kuljettaa mukanaan faijansa sääriluuta, sekä Olev, jolla oli Johannan äidin kanssa salasuhde. Tapahtumapaikkana toimii pitkälti Aukko-niminen kerrostalolähiö.

Teos vilisee paljon ohimeneviä pennin mietelauseita, jotka jäävät irrallisiksi. Lukukokemus ei ollut itselleni antoisa, joten en uskalla suositella tätä eteenpäin.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Esikoisteoksellaan Perno Mega City huomiota herättäneen Noora Vallinkosken (s. 1981) toinen romaani Koneen pelko tapahtuu paljolti tehtaiden ympärille rakentuneessa Aukon lähiössä. Tehtaat ovat enimmäkseen jo ulkomailla. Työpaikkoja ei ole enää jäljellä, on vain epämääräinen toivottomuus ja juuttuminen tutuille seuduille.

Nousu, kukoistus ja alasajo mahtuvat yhden ihmisen elinaikaan. Se, minkä piti olla ikuista, kestikin vain silmänräpäyksen. Jäljelle jääneet uskovat tehtaiden elpymiseen, he muistelevat niitä päiviä, kun mies oli tuotannon perusyksikkö. Nykyään mies ei ole enää mitään, nykyään on tietoyhteiskunta ja palvelusektori.

Kirjan pääosassa on Johanna, joka jättää Aukon ja lähtee muualle. Taakse jäävät isä ja veli. Isä on työmies, ei sentään työtön: kun miehet kokoontuvat Aukon keskusaukiolle, isä voi kyllä ottaa miesten seurassa oluen, mutta hän ei istu aukion mutteripenkeillä. Hän seisoo. Jääkiekkoa nuorempana pelannut veli on nykyään lähinnä hukassa ja jättää ammattikoulun kesken. Äiti on jättänyt perheen jo aikaisemmin; Johannan suhde äitiin on kautta linjan vähän hankala.

Johanna menee lukioon ja päätyy yliopistoon opiskelemaan. Kotona on opittu, ettei opiskeleminen kannata; isä ja veli ovat olleet olemisen malleina. Johannan on kuitenkin opittava selviämään toisenlaisessa maailmassa, jossa olemisen ehdot ja tavat ovat erilaisia. Jere on käytännössä lukutaidoton, Johannan pitäisi selviytyä akateemisessa maailmassa, jonka tavat ovat hänelle täysin vieraita.

Rakenteeltaan Koneen pelko on sirpaleinen ja hyppelehtivä. Se heilahtelee aikatasolta toiselle, näyttäen väläyksen sieltä ja toisen täältä. Tyylissä on paikoittain jopa runollisia piirteitä. Kieli on kiehtovaa. Romaani esittelee Johannan lapsuuden käänteitä, opiskeluelämää ja maailman muuttumista. Johannan lapsuus sijoittuu 1980-luvulle ja nuoruusvuodet 1990-luvun ja 2000-luvun alun vaihteeseen. Tätä aikaa eläneille on tarjolla nostalgisia hetkiä.

Kaunokirjallisuuden yleisen keskiluokkaisuuden keskellä on aina virkistävää, kun kirjoitetaan duunarinäkökulmasta. Etenkin taiteilijoista kirjoitetaan suhteettoman paljon (luen parhaillaankin kirjaa, jossa pääosissa ovat kirjailija ja kuvataiteilija). Duunareista ja duunariperheistä akateemiseen maailmaan ponnistaneista nuorista on vähemmän kirjoja. Koneen pelko tarkastelee kiinnostavasti muuttuvaa maailmaa duunarinäkökulmasta.

Yleisellä tasolla Vallinkoski esittää hyviä huomioita niin kutsuttujen miesten töiden katoamisesta ja työläisten taipumisesta globaalin kvartaalitalouden jalkoihin. Aukon miehille ei ole oikein paikkaa nykymaailmassa, mutta johonkin heidänkin on kuitenkin sovittava. Mutta minne? Jerelle Vallinkoskella ei ole tarjota kovin herkullista tulevaisuutta.

Koneen pelko on mielenkiintoinen, taitavasti tehty kirja.

[Inka Partanen · Rating 4 out of 5]

Tätä piti lukea aika pitkään, että sain juonesta kiinni, enkä nyt puhu varsinaisesta juonesta, vaan siitä, mitä tämä kirja halusi sanoa. Tämähän olikin luokkataistelukirja, mutta ei siinä vallankumousmielessä, vaan siinä mielessä, että työväenluokkaisuus ja yhteiskunnan keskiluokkaistuminen aiheuttavat sisäistä ja henkistä konfliktia (joskus toki fyysisiäkin).

[Sami Eerola · Rating 4 out of 5]

Hyvä romaani tytön kasvusta työläisperheessä suomalaisessa jälkiteollisessa murroskaudessa, mutta yhä minua ärsyttää suomalaisten suosiossa oleva tyhmä ensimmäisen persoonan kertojaääni, jolle koko maailma on vain sumua, joka tulee hänen eteensä.

[Pekka · Rating 3 out of 5]

Odotettua parempi lähiökertomus, joka onnistuu olemaan myös kielellisesti kiinnostava. Loppupuolella kuitenkin sukelletaan makuuni liikaa "lähiössä on synkkää ja kurjaa ja huumehelvettiä ja sairautta" -toistoon.

[Virva Lehto · Rating 3 out of 5]

Ennakolta odotin tosiaan kahden miehen tarinaa, mutta minusta tässä sekoittuu koko perheen tarinat, eikä pelkästään miesten tarinat.

[Aleksi · Rating 4 out of 5]

Varsin jees sarjassaan! Vähemmän fiilistelyä ja enemmän toimintaa. Kirjaston best-seller-merkitty teos.

[Sanni · Rating 3 out of 5]

”Miksi et ota itseäsi niskasta kiinni ja opettele kassakonetta?”

[Laura · Rating 2 out of 5]

Hankala arvosteltava. Ensimmäinen kolmannes kiinnosti, sen jälkeen en oikein jaksanut. Isää ja päähenkilöä lukuunottamatta keskushenkilöt olivat karikatyyrimaisia ja epäuskottavia, eikä oikein ollut jännitettäkään, joka olisi kannatellut.

Vallinkoski joutui maksamaan korvauksia esikoiskirjansa, Perno Mega Cityn, takia. Jotkut pernolaiset kokivat tulleensa tunnistettavasti kuvatuiksi. Ehkä siksi tässä kirjassa on jotain väkinäisen oloista.

Isä tuntuu todellisimmalta, hän on oikea ihminen joka on jossain ajassa jossain roolissa kuten me kaikki olemme, mutta ei ole pelkästään se rooli, kuten ei kukaan ole. Suski ja Jere, tai Ekonomi ja Arkkitehti, he vain edustavat jotain mitä kirjailija haluaa alleviivata.

Mietin pitkään miksi romaani ei minulle toimi, vaikka koossa on ihan hyvät ainekset. Valittu rakenne ja kerrontatapa olisi vaatinut intensiivisempää ja rajatumpaa kerrontaa, ehkä samaan tapaan kuin Luhtavaaran Tuhkaksi tekemisen taiassa. Tällaisessa laveassa muodossa olisin kaivannut selkeää juonta, draaman kaarta, kannattelemaan kaikki hajanaiset hahmot, huomiot ja väitteet todellisuudesta.

[Anilini · Rating 5 out of 5]

Olisin antanut enemmän kuin viisi tähteä jos olisi voinut. Viiltävää yhteiskuntakritiikkiä ilman paatoksellisuutta tai luennoimista. Vallinkoski onnistuu kirjoittamaan kaunista tekstiä kaunistelematta ongelmia, mikä kertoo todellisesta lahjakkuudesta kirjailijana. On virkistävää lukea, kuinka vaikeista asioista on kirjoitettu yhtä aikaa sekä raadollisesti ja inhorealistisesti, että kauniisti. Usein tällaisesta herkästä ja psykologisesta lähestymistavasta saavat nauttia vain keskiluokkaiset ja etuoikeutetut päähenkilöt ja ympäristöt

[Jenni Rissanen · Rating 4 out of 5]

Pirstaleinen, hieno tarina yhteiskunnan murroksesta. Mitä jää ihmisestä ja kaupunginosasta, kun tehdas menee kiinni ja työt loppuu? Mitä tapahtuu, kun tulee tarpeettomaksi?

Työläisperheen tytär tekee luokkaloikan ja siirtyy haparoivin askelin kohti akateemista uraa. Irtiotto tutuista malleista ja odotuksista ei ole helppo.

Vastoin normaalia lukukäyttäytymistäni en halunnut ahmia kirjaa, vaan maltoin nautiskella vähän kerrallaan.

[Mea Pousar · Rating 5 out of 5]

täysin rinnastettavissa siihen missä pisteessä ollaan nyt tekoälyn kanssa