Rågens kulturhistoria från forntid till nutid Människans dagar är som gräsets, flyktiga och sedan plötsligt över, just som allt börjat rulla på så bra. Gräsättlingar försörjer mänskligheten, ris, vete och majs är alla gräs. Rågen, från början ett turkiskt ogräs, blev så småningom nationalsymbol i Finland. Rågen har besjungits i dikten och svedjebruket har avbildats i konsten. Under ljusa sommarnätter kunde älskande par gömma sig i den höga rågen. I verkligheten har rågskördarna varit avgörande för folkets överlevnad. Det märktes inte minst under den stora hungerkatastrofen 1867-68. Fortfarande håller rågbrödet ställningarna och än idag bakar folk surdegsbröd av alla krafter. Rågen. En spretig historia är både en fackbok och en spännande berättelse. Annika Luther skriver om kapprustningen mellan gräs och betande djur, om forskarna som svalt ihjäl hellre än att äta sina värdefulla frön, om missväxt och hungerår och om varför rågens följeslagare blåklinten blev högerns favoritblomma. Idag dyker rågen upp som whisky i Vörå och bevaras för framtiden i det stora Domedagsvalvet på Spetsbergen. Boken är illustrerad av Herta Donner.
Olipa äärettömän kiinnostava populaaritietokirja rukiista ja viljelyn historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuuden ääriolosuhteisiin varautumisesta.
Opin paljon uutta, vaikka ihan en kaikissa yksityiskohdissa perässä pysynytkään. Erityisesti kiinnosti kaskeamisen historia ja tekniikka sekä se, miten kulttuurillisesti jakautunut Suomi pitkään oli viljelynkin osalta.
Ai niin. Ja jos joku vielä uskoo lauseeseen "markkinat hoitaa", kannattaa tästä teoksesta lukea Lutherin kansantajuinen kuvaus Suomen nälkävuosista eli Euroopan viimeisestä rauhanajan nälänhädästä ja siitä, mitkä toiminnot sen synnyttivät.
Fascinerande läsning, ungefär lika delar biologi som kulturhistoria. Annika Luther är biolog och lärare och hennes sätt att berätta om rågens historia får mig att avundas hennes elever. Lär mig mycket nytt och tycker kanske allra bäst om kapitlen i början som berättar om hur rågen gick från ogräs till odlingsväxt och om de avslutande kapitlen om surdegsbakning och om framtidens spannmålsodling. Det här är en bok som man kan bli lite stjärnögt idealistisk av, en bok som inger hopp trots att den inte tiger om utmaningarna. Jag läste den svenska versionen av boken och noterade att det var väldigt tydligt att den skrivits för att bli översatt till finska. Mestadels kändes det lite som en lyx att få läsa fakta om förhållandena i mitt hemland på mitt modersmål (dvs utan att behöva anstränga mig för att ta mig igenom text på finska). Men i kapitlet om svält låter Luther helt bli att ta upp en av de värsta svältperioderna i Finlands historia med hänvisning till att Mirkka Lappalainen redan skrivit "en enormt bra bok (Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697) om den". Det här känns lite orättvist mot de som kanske läser Luthers bok på svenska just av den anledningen att de inte kan läsa på finska.
"Nopeiden ja hitaiden hiilihydraattien ero ei näy missään yhtä selvästi kuin hapanjuuressa. Jos ruisjauhot ovat loppu ja joudun lisäämään valkoisia vehnäjauhoja, mikrobini hotkivat kaiken muutamassa päivässä. Sen jälkeen niitä alkaa kuolla ja ne nousevat pintaan happamana maito- ja etikkahappokerroksena. Se ei tarkoita, että kaikki olisi menetetty, tulee vain kiire tehdä uusi juuri. Jos taas ruokin taikinajuurta karkeilla ruisjauhoilla, sen asukkaat saavat niin paljon kuitua työstettäväkseen, että ruoka riittää monin verroin pidempään. Sama tapahtuu silloin, kun leipä kulkee suolistossa. Siksi täysjyväleipä pitää kylläisenä kauemmin kuin valkoisista jauhoista leivottu."
Rakastan kirjoja, jossa otetaan aihe, laitetaan se lukijan eteen, asetetaan esille ja pyöritellään. Sitten aletaan tykittää asiaa kaikenlaisista näkökulmista, kaikkea uskomatonta tietoa kertoen, tunnelmia fiilistellen, kauniilla kielellä ja lähdeviitteet nätisti merkiten.
Boken erkänner redan i titeln att den är spretig. Den hade mycket intressant information men hade tjänat på ett bättre introduktionskapitel om rågkulturen idag, innan det vetenskapligt nördiga kapitlet om gräsmarker. Kanske också någon reflektion över rågens roll som kulturbindare över Östersjön inte minst för svenska läsare som inte omedelbart förstår att boken är finlandssvensk.
Boken innehåller inga recept, vilket jag heller inte förväntade. Men det hade också kunnat göra den ännu mer intressant.
Tietoteos rukiista ei kuulosta kovin vetävältä, mutta Annika Lutherin kirja on ihan mainiota luettavaa! Luther käsittelee aihetta monipuolisesti, viljelyn historia ja viljan kehittyminen, säilytys kuivaus ja käyttö esitellään, samoin tutkijat ja löytöretkeilijät jotka ovat työskennelleet rukiin kehittämiseksi. Rukiin merkitys Suomessa, nälkävuodet, niin monet asiat saavat kiinnostavan ja vetävän esittelyn. Luther on mainio kirjoittaja, ymmärtääkseni botanisti ja biologian opettaja, joka panee itsensä reippaasti peliin ja tuo esiin oman näkemyksensä ja kokemuksensa.
Rukiin viljava historia on moneen suuntaan laajeneva tietokirja eräästä ihmiskunnalle merkittävästä kasvista, rikkaruohosta, josta ainakin Suomessa on kasvanut melkoinen symboli vuosisatojen kuluessa. Alkuteoksen nimi - Rågen - En spretig historia tavoittaa kirjan laadun kenties suomennosta paremmin. Spretig, rukiin historia harottaa ja haarautuu moneen suuntaan - kulttuurihistoriasta biologiaan ja ekologiaan, genetiikasta maataloushistoriaan ja runouteen sekä kirjallisuuteen, suurvalta- ja talouspolitiikasta puhumattakaan!
Hyvänä nuortenkirjailijana tunnettu Annika Luther käsittelee aihetta pääosin vetävästi, vaikka välillä tekstissä on referaatin makua ja erilaiset listaukset (esim. mm. rukiiseen ja sen viljelyyn liittyvät sukunimet) jäävät vähän irrallisiksi. Kirjailijan ääni on väliin ironinen, jopa ivallinen. Sävy lienee tarkoitettu humoristiseksi, en voi käsittää sävyä muuten, mutta liekö käännöksessä siitä kadonnut jotain? Pidin tätä ”tietäväisen hauskaa” tyyliä paikoin hieman ärsyttävänä.
Luvut ovat eheitä tiettyä näkökulmaa käsitteleviä kokonaisuuksia, joihin voi palata ja jotka voi lukea kokonaisuudesta irrallaankin. Teos osoittaa, että yhteen, näennäisesti pieneen asiaan syventymällä eteemme avautuu hakemattakin valtavia asiakokonaisuuksia ja yhteyksiä.
Kirja täytti tehtävänsä, mutta kiinnostuin itse muodikasta hapanjuurileivontaa enemmän rukiin viljelystä ja siihen liittyvästä kansanperinteestä. Teos on monella tapaa ajankohtainen ja saa pohtimaan ihmiskunnan selviytymisen haarautuvaa, harottavaa ja sattumanvaraista historiaa sekä tulevaisuutta. Lutherin kirja täytynee hankkia hyllyyn, jotta siihen voi palata - yhdellä lukukerralla kaikkia tähän tietopankkiin koottuja jyviä ja haarautuvia juuria on mahdotonta sisäistää.