What do you think?
Rate this book
Rakkaudella, Tove : romaani
Tositapahtumiin perustuva romaani kahden naisen ystävyydestä, taiteesta ja elämän ehdoista.
Rakkaudella, Tove on ainutlaatuinen kuvan ja sanan sinfonia, ennennäkemättömään aineistoon perustuva romaani Tove Janssonista ja Eva Konikoffista.
Kahden taiteilijan 1930-luvulla alkanut ystävyys jatkui läpi vuosikymmenten kirjeenvaihdossa sen jälkeen, kun Eva muutti sotien aikana Yhdysvaltoihin etsimään uutta suuntaa elämälleen ja työlleen valokuvaajana. Kirjeissään Evalle Tove paljasti itsestään enemmän kuin kenellekään muulle.
Rakkaudella, Tove on lähettäjänsä viimeinen tervehdys ystävälleen, kirjeen muotoon puettu romaani, jossa Tove Jansson pohtii elämäänsä ja asettaa itsensä paljaammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Samalla se on tarina välimatkoista ja niiden puutteesta.
VTM, FM Ville Eerola (s. 1990) on historioitsija ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija, jolla on maisterin tutkinnot poliittisesta historiasta ja yleisestä kirjallisuustieteestä. Hänen esikoisromaaninsa Nuori Waltari (2020) sai kosolti kiitosta nuoren Mika Waltarin nahkoihin menemisestä.
Rakkaudella, Tove on ainutlaatuinen kuvan ja sanan sinfonia, ennennäkemättömään aineistoon perustuva romaani Tove Janssonista ja Eva Konikoffista.
Kahden taiteilijan 1930-luvulla alkanut ystävyys jatkui läpi vuosikymmenten kirjeenvaihdossa sen jälkeen, kun Eva muutti sotien aikana Yhdysvaltoihin etsimään uutta suuntaa elämälleen ja työlleen valokuvaajana. Kirjeissään Evalle Tove paljasti itsestään enemmän kuin kenellekään muulle.
Rakkaudella, Tove on lähettäjänsä viimeinen tervehdys ystävälleen, kirjeen muotoon puettu romaani, jossa Tove Jansson pohtii elämäänsä ja asettaa itsensä paljaammaksi kuin koskaan aikaisemmin. Samalla se on tarina välimatkoista ja niiden puutteesta.
VTM, FM Ville Eerola (s. 1990) on historioitsija ja Helsingin yliopiston jatko-opiskelija, jolla on maisterin tutkinnot poliittisesta historiasta ja yleisestä kirjallisuustieteestä. Hänen esikoisromaaninsa Nuori Waltari (2020) sai kosolti kiitosta nuoren Mika Waltarin nahkoihin menemisestä.
230 pages, Hardcover
Published September 1, 2022
6 people are currently reading
138 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 22 of 22 reviews
December 17, 2022
(vuoden loppua varten pitää käydä läpi lukemansa kirjat) tämän kuuntelin syksyllä. ihana ihana ihana, rakastan kaikkea Tove Janssonista kertovaa, kuplivaa iloa aiheuttaa aina kuvataiteen käsittely kirjallisuuden keinoin. tässä kirjoitetaan kirjettä eevalle, rakkaudesta ja taiteesta ja vähän merestä.
November 20, 2022
Olen suuri Tove Janssonin ihailija ja olen lukenut suuren osan hänen tuotannostaan ja monia hänestä kirjoitettuja kirjoja. Niin tartuin hetimmiten myös Ville Eerolan kirjaan ”Rakkaudella, Tove”. Kirja oli todella mukaansa tempaava, mutta samalla myös hämmentävä. Kyseessä on siis romaani, joka on inspiroitunut Toven ja Eva Konikoffin (”Koni”) kirjeenvaihdosta, josta tallessa on tosin vain Toven kirjeet Konille. Kirjailija kutsuu kirjaansa romaaniksi, mutta se on rakennettu kuin se koostuisi Toven kirjeistä Konille. Kirjailijan ote on niin vakuuttava, että pitkään jouduin miettimään mikä tekstissä on Tovea ja mikä kirjailijaa. Tämän kirjan kohdalla minua ei edes häirinnyt kirjan ”väärä kieli”. Yleensä minua häiritsee Toven yhteydessä kaikki mikä ei ole ruotsia (”Muminsvenska”). Itse kieli on niin oleellinen osa hänen tuotantoaan.
Kirjailija eläytyy pelottavan hyvin Toven rooliin riippumatta siitä miltä ajalta kirjeet näyttäisivät olevan peräisin. Toven alkuperäistekstiä se ei kuitenkaan voi olla, sillä sehän olisi melkoinen tekijänoikeusrikkomus. Lopullisen vastauksen tähän kysymykseen sain oikeastaan vasta kirjailijan muutenkin erinomaisista jälkisanoista. Uskottava se on, että teksti on kirjailijan omaa, mutta kirjoitettuna Toven hahmossa. Upea suoritus. Onko esimerkiksi tämä sitaatti todella kirjailijan oma vai lainattu?: ”Ei elämästä löydä olennaista pelkistämällä, kuten taiteessa. Elämästä löytää olennaisen elämällä.”
Tämä kirja on taas hyvä esimerkki siitä, miten fiktio voi olla faktaa elävämpää – ja joskus jopa todempaa. Hämmennykseni sai minut heti luettuani tämän kirjan, lisäämään Toven kirjeistä kootun kirjan ”Brev från Tove Jansson” lukulistalleni. Mielenkiinnolla odotan erityisesti hänen Konille kirjoittamien kirjeiden lukemista. Jälkisanat olivat muutenkin harvinaisen antoisat. Ne taustoittivat kirjaa hienosti niin henkilöhistorian kuin kirjoittamisprosessin osalta. Mielenkiintoinen tunnustus kirjailijalta oli miten Johanna Venhon ”Syyskirjan” ilmestyminen oli viedä uskon kirjailijalta tämän kirjan valmistumiseen. Onneksi kirjailija pääsi siitä yli. Molemmilla kirjoilla on ehdottomasti sijansa osana ”Tove-kaanonia”. Niin kauan kuin kirjat ovat tätä tasoa, ”kaanoniin” mahtuu kyllä uusia kirjoja.
Kirjassa toteutuu hyvin kirjan omin sanoin se, ettei taidetta kannata pilata selittelemällä. Kirjeissä ei vain pohdita päähenkilöiden välistä rakkaussuhdetta. Mukana on myös Toven uskottavaa itsetutkiskelua ja pohdiskelua olemassaolon peruskysymyksistä, tunteen ja järjen suhteesta. Teksti on melko aforistista, juuri sellaista mitä voi kuvitella kirjeissä olevan. Fokus on kuvataiteessa ja Toven kirjailijaminä jää enemmän taka-alalle. Taidemaalariksihan Tove oikeastaan halusi.
Merkittävä kulttuuriteko on myös Konin kuvien ”pelastaminen” jälkimaailmalle. Osa kuvista on mukana kirjassa, mikä kruunaa hienon teoksen.
Olisiko tälle kirjalle ajateltavissa ”käänteinen” jatko-osa, joka rakentuisi Konin kirjeiden kuvitellulle sisällölle? Siinä olisi haastetta, mutta Ville Eerolan kyvyillä se saattaisi jopa onnistua.
*****
P.S. Olen nyt lukenut valikoiman Toven Eva Konikoffille kirjoittamia kirjeitä Boel Westinin ja Helen Svenssonin toimittamasta kirjasta "Brev Från Toven Jansson" (https://www.goodreads.com/book/show/2...). Kirjeet ovat vuosilta 1941-1967 ja niitä on paljon (151 sivua), etenkin ajanjakson alkupuolelta. Se käy ainakin selväksi, että Ville Eerolan kirjassa olevat kirjeet ovat hänen kirjoittamiaan, mutta pidän kirjaa edelleen ihan uskottavana kaunokirjallisena tuotoksena. Kirjan nimi tosin esiintyy vain yhden kirjeen allekirjoituksena muodossa "Love, Tove" (kirje joulukuulta 1949). Yleisimmät allekirjoitukset ovat "vän" tai pelkkä "Tove".
Sodanaikaisia kirjeitä leimaa sotasensuuri ja yritykset sen välttämiseen. Ehkä sen vuoksi kirjeet eivät ole läheskään niin avoimen eroottisia kuin Eerolan kirjan kirjeet. Toisaalta Tove kertoo suhteestaan Atos Wirtaseen laajasti ja varsin avoimesti. Sota sinänsä saa näissä kirjeissä enemmän tilaa kuin Eerolan kirjassa.
Sotasensuurista puheen ollen kirjeistä ilmenevät sensuurin poistot ovat usein hämmästyttäviä tai suorastaan huvittavia. Esimerkkinä mainittakoon Toven käynti jollain Suomenlahden luodolla, jonka kohdalla sensuuri on poistanut luodon nimen.
Kirjailija eläytyy pelottavan hyvin Toven rooliin riippumatta siitä miltä ajalta kirjeet näyttäisivät olevan peräisin. Toven alkuperäistekstiä se ei kuitenkaan voi olla, sillä sehän olisi melkoinen tekijänoikeusrikkomus. Lopullisen vastauksen tähän kysymykseen sain oikeastaan vasta kirjailijan muutenkin erinomaisista jälkisanoista. Uskottava se on, että teksti on kirjailijan omaa, mutta kirjoitettuna Toven hahmossa. Upea suoritus. Onko esimerkiksi tämä sitaatti todella kirjailijan oma vai lainattu?: ”Ei elämästä löydä olennaista pelkistämällä, kuten taiteessa. Elämästä löytää olennaisen elämällä.”
Tämä kirja on taas hyvä esimerkki siitä, miten fiktio voi olla faktaa elävämpää – ja joskus jopa todempaa. Hämmennykseni sai minut heti luettuani tämän kirjan, lisäämään Toven kirjeistä kootun kirjan ”Brev från Tove Jansson” lukulistalleni. Mielenkiinnolla odotan erityisesti hänen Konille kirjoittamien kirjeiden lukemista. Jälkisanat olivat muutenkin harvinaisen antoisat. Ne taustoittivat kirjaa hienosti niin henkilöhistorian kuin kirjoittamisprosessin osalta. Mielenkiintoinen tunnustus kirjailijalta oli miten Johanna Venhon ”Syyskirjan” ilmestyminen oli viedä uskon kirjailijalta tämän kirjan valmistumiseen. Onneksi kirjailija pääsi siitä yli. Molemmilla kirjoilla on ehdottomasti sijansa osana ”Tove-kaanonia”. Niin kauan kuin kirjat ovat tätä tasoa, ”kaanoniin” mahtuu kyllä uusia kirjoja.
Kirjassa toteutuu hyvin kirjan omin sanoin se, ettei taidetta kannata pilata selittelemällä. Kirjeissä ei vain pohdita päähenkilöiden välistä rakkaussuhdetta. Mukana on myös Toven uskottavaa itsetutkiskelua ja pohdiskelua olemassaolon peruskysymyksistä, tunteen ja järjen suhteesta. Teksti on melko aforistista, juuri sellaista mitä voi kuvitella kirjeissä olevan. Fokus on kuvataiteessa ja Toven kirjailijaminä jää enemmän taka-alalle. Taidemaalariksihan Tove oikeastaan halusi.
Merkittävä kulttuuriteko on myös Konin kuvien ”pelastaminen” jälkimaailmalle. Osa kuvista on mukana kirjassa, mikä kruunaa hienon teoksen.
Olisiko tälle kirjalle ajateltavissa ”käänteinen” jatko-osa, joka rakentuisi Konin kirjeiden kuvitellulle sisällölle? Siinä olisi haastetta, mutta Ville Eerolan kyvyillä se saattaisi jopa onnistua.
*****
P.S. Olen nyt lukenut valikoiman Toven Eva Konikoffille kirjoittamia kirjeitä Boel Westinin ja Helen Svenssonin toimittamasta kirjasta "Brev Från Toven Jansson" (https://www.goodreads.com/book/show/2...). Kirjeet ovat vuosilta 1941-1967 ja niitä on paljon (151 sivua), etenkin ajanjakson alkupuolelta. Se käy ainakin selväksi, että Ville Eerolan kirjassa olevat kirjeet ovat hänen kirjoittamiaan, mutta pidän kirjaa edelleen ihan uskottavana kaunokirjallisena tuotoksena. Kirjan nimi tosin esiintyy vain yhden kirjeen allekirjoituksena muodossa "Love, Tove" (kirje joulukuulta 1949). Yleisimmät allekirjoitukset ovat "vän" tai pelkkä "Tove".
Sodanaikaisia kirjeitä leimaa sotasensuuri ja yritykset sen välttämiseen. Ehkä sen vuoksi kirjeet eivät ole läheskään niin avoimen eroottisia kuin Eerolan kirjan kirjeet. Toisaalta Tove kertoo suhteestaan Atos Wirtaseen laajasti ja varsin avoimesti. Sota sinänsä saa näissä kirjeissä enemmän tilaa kuin Eerolan kirjassa.
Sotasensuurista puheen ollen kirjeistä ilmenevät sensuurin poistot ovat usein hämmästyttäviä tai suorastaan huvittavia. Esimerkkinä mainittakoon Toven käynti jollain Suomenlahden luodolla, jonka kohdalla sensuuri on poistanut luodon nimen.
February 6, 2023
Pakahduttavan kaunis.
June 10, 2025
Kauniisti kirjoitettu teos, joka keskittyy Tove Janssonin yksipuolisiin kirjeisiin Eva Konikoffille. Tekstissä käy hyvin selville, että kirjeet on kirjoitettu vasta Konikoffin kuoleman jälkeen, eikä siksi vastauksia koskaan voi saada.
Kirja on kirjoitettu viiteen osaan ja jokainen osa sisältää lyhyitä tekstinpätkiä, joissa jokaisessa on oma aiheensa. Tämä tyyli muistutti monella tapaa Janssonin omaa teosta, Kesäkirjaa, ja tekstissä sekä sen sisällössä oli paljon samanlaisuutta.
Konikoffin omat mustavalkoiset valokuvat olivat kiva lisä.
Oikein oivallinen kirja. Suosittelen.
Kirja on kirjoitettu viiteen osaan ja jokainen osa sisältää lyhyitä tekstinpätkiä, joissa jokaisessa on oma aiheensa. Tämä tyyli muistutti monella tapaa Janssonin omaa teosta, Kesäkirjaa, ja tekstissä sekä sen sisällössä oli paljon samanlaisuutta.
Konikoffin omat mustavalkoiset valokuvat olivat kiva lisä.
Oikein oivallinen kirja. Suosittelen.
May 24, 2025
Helmet-lukuhaaste 2025: 32. Kirja liittyy jollain tavalla Tove Janssoniin
November 28, 2022
Haluaisin olla sellainen kirjeromaaneista pitävä ja isoja villapaitoja käyttävä ihminen, mutta mä en vaan oo. Tai no niitä isoja villapaitoja kyllä käytän.
February 22, 2024
kaunis herkistyin
September 17, 2024
suht kevyt luettava, paljon ihanaa kuvausta mutta paikoin liianki yksinkertanen kieli. mut suosittelen siis!
February 20, 2023
Olisi luullut Tove Janssonista jo kaiken tulleen kerrotuksi elokuvan ja Johanna Venhon Tove kirjan jälkeen. Eipä ole. Ville Eerolan antaumuksella kirjoittama biofiktio (tai minusta pitäisi puhua pikemminkin pseudofiktiosta) Rakkaudella Tove keskittyy vähän tunnettuun Toven rakkauteen Eva Konikoffiin, venäjänjuutalaiseen emigrantiin, joka muutti Suomen kautta Yhdysvaltoihin 1941. "Koni" oli yksi Janssonin monista rakkauksista ja Eerola käyttää Toven Konille kirjoittamia kirjeitä materiaalinaan, mutta Konin kirjoittamat kirjeet Tove on Eerolan arvelun mukaan hävittänyt.
Koni oli valokuvaaja ja kuin ihmeen kaupalla Amerikasta löytyi hänen 1940-luvun valokuvia ja niitä on kirjassa hyvä kokoelma. Minulle merkillisintä Tove Janssonissa on hänen äärimmäinen boheemiutensa yhdistettynä suuren yleisön jakamattomaan suosioon. Olisiko nykymedian aikana ollut mahdollista seurustella ainakin Sam Vannin, Tapio Tapiovaaran, Viveca Bandlerin, Atos Wirtasen ja Eva Konikoffin kanssa, juoda jallua ja olla seksisuhteissa ties kenen kanssa ennen päätymistä Tuulikki Pietilän kainaloon, ja silti pysyä laajan kansan lemmikkinä? Eerola ei tätä problematisoi ja viattomasta boheemiudesta kertoo osuvasti Toven kirjeen aforismi "en koskaan omistanut rannekelloa, sillä niillä, jotka kellon omistivat, ei ollut aikaa."
Tove Jansson teki mahtavan elämäntyön, mutta pettyi siihen, että muumeista tuli hänen voittoisa leimamerkkinsä. Hän kun itse halusi olle ennen kaikkea taidemaalari. Ja olihan hän sitäkin. Eerola onnistuu tuomaan uutta Tovesta ja se on hatunnoston arvoinen suoritus.
Koni oli valokuvaaja ja kuin ihmeen kaupalla Amerikasta löytyi hänen 1940-luvun valokuvia ja niitä on kirjassa hyvä kokoelma. Minulle merkillisintä Tove Janssonissa on hänen äärimmäinen boheemiutensa yhdistettynä suuren yleisön jakamattomaan suosioon. Olisiko nykymedian aikana ollut mahdollista seurustella ainakin Sam Vannin, Tapio Tapiovaaran, Viveca Bandlerin, Atos Wirtasen ja Eva Konikoffin kanssa, juoda jallua ja olla seksisuhteissa ties kenen kanssa ennen päätymistä Tuulikki Pietilän kainaloon, ja silti pysyä laajan kansan lemmikkinä? Eerola ei tätä problematisoi ja viattomasta boheemiudesta kertoo osuvasti Toven kirjeen aforismi "en koskaan omistanut rannekelloa, sillä niillä, jotka kellon omistivat, ei ollut aikaa."
Tove Jansson teki mahtavan elämäntyön, mutta pettyi siihen, että muumeista tuli hänen voittoisa leimamerkkinsä. Hän kun itse halusi olle ennen kaikkea taidemaalari. Ja olihan hän sitäkin. Eerola onnistuu tuomaan uutta Tovesta ja se on hatunnoston arvoinen suoritus.
March 17, 2023
Siis vau, vitsit mikä kirja. Niin upeasti kirjoitettu. Kirjoittaja on todella lahjakas. Itselle tuli sellainen olo, että kirjeet oli kirjoittanut Tove itse. Ihailen kirjailijan taitoa!
June 1, 2023
Jokainen, joka tuntee minut, tietää, että rakastan Tove Janssonia. Ville Eerolan Rakkaudella, Tove (2022) on biografisia lähteitä ja fiktiota yhdistelevä teos, jossa Tove Jansson kirjoittaa viimeistä kirjettään pitkäaikaiselle ystävälleen Eva Konikoffille. Konikof muutti toisen maailmansodan aikana Amerikkaan pakoon juutalaisvainoja. Jansson ja Konikof jatkoivat intensiivistä kirjeenvaihtoa vuosikymmenien ajan. Nyt Konikof on kuollut ja Jansson kirjoittaa viimeistä kirjettään, jossa hän reflektoi heidän välistä suhdettaan, elämäänsä ja vanhentumista.
Ville Eerola on onnistunut luomaan äänen, joka tuntuu Tovelta. Luvut ovat lyhyitä häivähdyksiä, jotka vaikuttavat myös siihen, että kirja kokonaisuutena tuntuu hieman pinnalliselta. Tapa, jolla Jansson kirjoittaa suhteestaan naisiin ja erityisesti Konikoffiin, on sykähdyttävä. Konikoffin valokuvat syventävät tarinaa.
Hetkellisyys ja kokeiluvuus yleensä vähentää tarttumapintaa teoksiin ja ikävä kyllä Rakkaudella, Tovessa tapahtui näin. Se oli paikoittain riipivän kaunis, mutta kokonaisuutena lievä pettymys juuri siksi, että se ei lopulta saanut tuntemaan mitään suurempaa. Olen huomannut, että harva Tove Janssonin elämään perustuva kaunokirjallinen teos on säväyttänyt minua niin paljon kuin olisin toivonut. Kun jotain rakastaa niin hirveästi, harvoin toisen versio on yhtä rakas kuin itsellä. Näin kävi myös Eerolan teoksen kohdalla.
Ville Eerola on onnistunut luomaan äänen, joka tuntuu Tovelta. Luvut ovat lyhyitä häivähdyksiä, jotka vaikuttavat myös siihen, että kirja kokonaisuutena tuntuu hieman pinnalliselta. Tapa, jolla Jansson kirjoittaa suhteestaan naisiin ja erityisesti Konikoffiin, on sykähdyttävä. Konikoffin valokuvat syventävät tarinaa.
Hetkellisyys ja kokeiluvuus yleensä vähentää tarttumapintaa teoksiin ja ikävä kyllä Rakkaudella, Tovessa tapahtui näin. Se oli paikoittain riipivän kaunis, mutta kokonaisuutena lievä pettymys juuri siksi, että se ei lopulta saanut tuntemaan mitään suurempaa. Olen huomannut, että harva Tove Janssonin elämään perustuva kaunokirjallinen teos on säväyttänyt minua niin paljon kuin olisin toivonut. Kun jotain rakastaa niin hirveästi, harvoin toisen versio on yhtä rakas kuin itsellä. Näin kävi myös Eerolan teoksen kohdalla.
August 2, 2025
Kaunis kirja kahden naisen ystävyydestä ja rakkaudesta. Ville Eerolan kieli kuulostaa siltä, kuin se voisi olla oikeasti Tove Janssonin kynästä, hänen kirjeitään ystävälle ja rakastetulle, Yhdysvaltoihin muuttaneelle Eva Konikoffille, tosin Konikoffin kuoleman jälkeen. Ne eivät oikeastaan edes ole varsinaisia kirjeitä, vaan tekstejä, joissa Jansson vähän ennen kuolemaansa pohtii elämää, rakkautta ja taiteilijuutta ystäväänsä Konia puhutellen. Konikoffin valokuvat täydentävät tekstiä hienosti. Herkkupala.
June 25, 2023
Alkuun olin hieman hämmentynyt, että mikä tämä kirja oikein on. Luettuani muutamia sivuja luin ihan kirjan lopussa olleen kirjailijan yhteenvedon siitä, miten tämä kirja oli kirjoitettu, mihin teksti perustuu, mikä on faktaa, mikä fiktiota. Sen jälkeen aloin nauttia tekstistä.
Teksti oli mielestäni kaunista, paljon ajatuksia herättäviä kohtia. Jotkut lauseet kirjoitin jopa ylös muistiin itselleni. Hämmästelin sitä, miten näin nuori mies osaa kuvata vanhenemiseen liittyviä pohdintoja.
Teksti oli mielestäni kaunista, paljon ajatuksia herättäviä kohtia. Jotkut lauseet kirjoitin jopa ylös muistiin itselleni. Hämmästelin sitä, miten näin nuori mies osaa kuvata vanhenemiseen liittyviä pohdintoja.
October 30, 2024
Kuinka lähelle ihminen voi Tove Janssonia 2020-luvulla päästä, jos on lukenut kaikki julkaistut kirjat, kokoelmat ja muistelmat? Ehkä näin lähelle.
Eerola tavoittaa hienosti Tove Janssonin äänen ja filosofian. Jotain jää kuitenkin uupumaan (eihän toki kenenkään kirjailijan voi olettaa olevan toisen varjo!). Lyhyitä filosofiapätkiä, joissa kuitenkin kesti kaksi kuukautta lukea.
Eerola tavoittaa hienosti Tove Janssonin äänen ja filosofian. Jotain jää kuitenkin uupumaan (eihän toki kenenkään kirjailijan voi olettaa olevan toisen varjo!). Lyhyitä filosofiapätkiä, joissa kuitenkin kesti kaksi kuukautta lukea.
December 7, 2025
Kaksi tähteä tuntuu vähän ilkeältä, koska ei kirja missään nimessä huono ole. Minut se vain jätti täysin kylmäksi, kahlasin läpi oikeastaan tuntematta juuri mitään. Ehkä jos olisin lukenut Tove Janssonin kirjoja tai hänen kirjeitään, teksti olisi voinut tulla eri tavalla lähelle ja todeksi.
Arvostan kiinnostavan ja itselleni entuudestaan tuntemattoman naisen, Eva Konikoffin, historian avaamista.
Arvostan kiinnostavan ja itselleni entuudestaan tuntemattoman naisen, Eva Konikoffin, historian avaamista.
September 22, 2022
As an audiobook, it was like listening to a very long dialogue. It was pleasing. As a member of the moomin generation, it was like getting a glimpse of a heroine who made possible for you to feel something very deeply.
March 5, 2023
Ville Eerolan Rakkaudella Tove oli kirja, jota jonotin kirjastosta pitkään ja johon taas vähän petyin. Ehkä odotukset olivat liian korkealla.
En tiedä, luinko huolimattomasti, mutta lupauksista huolimatta en saanut oikein vastausta, miksi Toven ja Evan suhde kariutui.
En tiedä, luinko huolimattomasti, mutta lupauksista huolimatta en saanut oikein vastausta, miksi Toven ja Evan suhde kariutui.
March 14, 2023
Upea, taiteellinen kokonaisuus. Sain tästä paljon uutta pohdittavaa.
January 4, 2024
Ehdottomasti yksi lemppareistani!
November 3, 2024
Aukeaa paremmin toisella lukemalla, ensimmäisellä lukemisen perustyylini hotkaisi sivuja nopeammin kuin mieli ehti aukoa ja pohtia. Teoksen tyyli vaatii lukemaan tekstiä ajatuksella, ja silloin se vasta pääsee oikeasti oikeuksiinsa.
Tekstin julistavuudella oli minuun etäännyttävä vaikutus, mikä jätti suurimman osan asennoitumisestani kirjaan joko analyyttiselle tai kevyen empaattiselle tasolle. Eniten pohdin oikeisiin Toven kirjeisiin pohjautuvaa teemaa irti päästämisen prosessista ja syyllisyydestä. Samoin nautin pelkästä asioiden ja ajatusten jakamisesta. Konin alkuperäiset valokuvat New Yorkista kruunaavat teoksen, ja hänen ymmärrettävä passiivisuutensa pikemminkin korostaa teolsen päämotiivia.
Kielikuvien ja ajatusten vahvuus tuntui eniten silloin, kun kirjailijan 'totuus' pääsi esille. Näitä onnistumisia oli riittämin, ja se on jo itsessään jotain. Onneksi olkoon, Ville.
Tekstin julistavuudella oli minuun etäännyttävä vaikutus, mikä jätti suurimman osan asennoitumisestani kirjaan joko analyyttiselle tai kevyen empaattiselle tasolle. Eniten pohdin oikeisiin Toven kirjeisiin pohjautuvaa teemaa irti päästämisen prosessista ja syyllisyydestä. Samoin nautin pelkästä asioiden ja ajatusten jakamisesta. Konin alkuperäiset valokuvat New Yorkista kruunaavat teoksen, ja hänen ymmärrettävä passiivisuutensa pikemminkin korostaa teolsen päämotiivia.
Kielikuvien ja ajatusten vahvuus tuntui eniten silloin, kun kirjailijan 'totuus' pääsi esille. Näitä onnistumisia oli riittämin, ja se on jo itsessään jotain. Onneksi olkoon, Ville.
March 21, 2023
Helmet-lukuhaaste: 40. Kirjassa hylätään jotain
August 29, 2025
Ville Eerolan Rakkaudella, Tove lähtee liikkeelle poikkeuksellisesta lähtökohdasta. Se yrittää osittain olla kirja, jota Tove Jansson suunnitteli, mutta jota ei hän koskaan tehnyt. Jansson olisi halunnut kirjaan ystävänsä, amerikkalaisen valokuvaaja Eva Konikoffin kuvia. Siksipä Rakkaudella, Tove on fragmentaarinen, kirjemuotoinen proosateos Toven fiktiivisistä kirjeistä Evalle, höystettynä Evan ottamilla mustavalkokuvilla New Yorkin kaduilta. Eerola tavoittaa hyvin Janssonin lyyrisen ja pohdiskelevan tyylin ja fragmentaarisuus tuo vielä lisää hienostuneisuutta hiottuun kieleen. Valitettavasti valokuvat eivät kyllä minulle tuoneet teokseen yhtään mitään lisää eivätkä tuntuneet mitenkään sopivan tai keskustelevan tekstillisen sisällön kanssa. Muutenkin sisällöllisesti toinen Jansson-biofiktio, Johanna Venhon Syyskirja, puhutteli minua enemmän.
Sisällöllisesti kiinnostavinta antia olivat “Toven” pohdinnat taiteiijuuden luonteesta. Kirjeet ovat enemmän luonteeltaan abstrakteja. Vaikka hieman myös rakkautta, Evan ja Toven välejä ja naisten välisiä suhteita sivutaan, enimmäkseen Tove Janssonin ihmissuhteita ei käsitellä. Hänen aikuistaitelijuutensa tulee myös enemmän etualalle kuin lastenkirjailijuus. Eerolan upeasta kielestä huolimatta teos jää minulle hieman ontoksi, mutta suosittelen sitä silti Tove Janssonista kiinnostuneille sekä taidefilosofisemmin orientuneille lukijoille.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Sisällöllisesti kiinnostavinta antia olivat “Toven” pohdinnat taiteiijuuden luonteesta. Kirjeet ovat enemmän luonteeltaan abstrakteja. Vaikka hieman myös rakkautta, Evan ja Toven välejä ja naisten välisiä suhteita sivutaan, enimmäkseen Tove Janssonin ihmissuhteita ei käsitellä. Hänen aikuistaitelijuutensa tulee myös enemmän etualalle kuin lastenkirjailijuus. Eerolan upeasta kielestä huolimatta teos jää minulle hieman ontoksi, mutta suosittelen sitä silti Tove Janssonista kiinnostuneille sekä taidefilosofisemmin orientuneille lukijoille.
Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/2...
Displaying 1 - 22 of 22 reviews