Renoviranje života

by Miika Nousiainen

Sami ima samo jedan san: očajnički želi da postane otac. Biološki sat mu poslednjih petnaestak godina otkucava toliko glasno da ponekad nije u stanju da čuje sopstvene misli! Ali nije tako lako postati otac, pre svega, potrebno je naći pogodnu kandidatkinju za majku svog deteta.

Kada njegova poslednja kandidatkinja za buduću majku odleprša na motoru, Sami će napraviti čitav niz pogrešnih izbora koji će razbesneti lokalnu grupu bajkera. Za to vreme ni ljudima u njegovoj okolini ne ide baš sve po planu. Njegov prijatelj Markus ostao je sam sa tri ćerke kada je njegova supruga, pritisnuta depresijom, prosto nestala iz njihovog života. Njegov drugi prijatelj, Pesonen, primoran je da se stara o bolesnim roditeljima i nema ni trenutak slobodnog vremena za sebe. Samijeva sestra Hena, očajnički pokušava da zatrudni, ali njen suprug nije zainteresovan da se uključi, a njihova majka je nedavno ostala udovica, ali nije skrhana bolom, naprotiv.

Kako popraviti život kada sve krene po zlu? Možda čuvena velnes blogerka instagramičnog života može da ponudi rešenje…

Genres: Finnish Literature, Fiction, Audiobook, Contemporary, Humor, Book Club, Comedy

294 pages, Paperback

First published September 1, 2020

Reviews

[Otso Laxenius · Rating 5 out of 5]

Hulvaton kirja aivan tavallisista ihmisistä ja aikamme ilmiöistä. Uslkomatonta, miten Nousiainen saa kuvattua yhdessä teoksessa niin monta tarinaa ja niin monta tasoa. Kuvatuksi tulevat niin sukupolvien, yhteiskuntaluokkien, arvomaailmojen kuin mielikuvien ja yhteiskunnan odotusten myöstä syntyvät erot ja hyvyydet ja huonoudet. Samalla kaikki tarinat kietoutuvat hassusti yhteen, kuin pienessä kylässä konsanaan. Nousiainen kuvaa kirjan henkilöt ihanan tavalliseksi ja samalla karikatyyrisesti. Ennen kaikkea Nousiainen onnistuu kuvaamaan sitä todellisuutta, kuinka hyvän elämän käsite on laaja ja kovin suhteellinen. Lempeän kauniisti kuvaava teos soljuu myös kielellisesti sujuvasti. Huumorilla höystettyä ja samalla syvällekin sukeltavaa teosta on vaikea lopettaa. Melkein tekisi lukea yhdeltä istumalta.

[SnezhArt · Rating 4 out of 5]

За шутками про счастливое финское общество ходят люди, которые вынуждены сталкиваться с одиночеством, смертью близких, борьбой с бесплодием, крушением иллюзий. Еще бы сахара поменьше в финале, а то слегка слиплось.

[Sonja Grönqvist · Rating 4 out of 5]

Tajusin yhtä äkkiä olevani Miika Nousiainen fani. Tarkkanäköinen huumori koskettaa syvältä.
Kirjan teemana on ehkäpä keski-ikäisten miesten suhde isyyteen. Kirjaa alkaa Samin isän hautajaisissa, joissa Sami miettii että jos isä kerran oli niin hieno mies, miksei hän sitä koskaan paljastanut perheelleen. Samin ystävistä Pesonen on jämähtänyt hoitamaan omia tunnekylmiä vanhempiaan ja Markus sen sijaan on jäänyt yksin kolmen pikkutytön kanssa. Sami itse etsii väsymättä äitiä tuleville lapsilleen. Nousiaisten huomiot ovat teräviä, ja ainesta olisi ehkä riittänyt useampaankin kirjaan. Loppua kohti puhti ei oikein riitä. Henkilöt sidotaan yhteen kirjalle nimensä antaneen hyvinvointi blogin kautta. Tarina siitä miten bloggaaja antaa kiillotetun kuvan elämästään on suorastaan väsähtänyt.

[Anina | lukukartano · Rating 3 out of 5]

Ensimmäinen Nousiaiseni, vihdoin ja viimein! Takakansi lupaili "riemastuttavaa komediaa hyvinvointi-ihmisten pahoinvoinnista", ja kyllähän tämä välillä hihitytti.

Ylitämme suojatien päiväkodin edessä. Taksikuski ei ole suojatieihmisiä ja ajaa melkein Helmin päältä. Otan lapsen syliini ja juoksen taksin kiinni seuraaviin liikennevaloihin. Huudan naama punaisena ja näytän keskisormea. En osaa enkä halua hävetä käytöstäni. Pomminvarmasti hänkin nillittäisi, jos ampuisin hänen lähiomaisensa.

Lapsi ihmettelee käytöstäni. Mutta kuka tahansa olisi suuttunut tuossa tilanteessa. Dalai Lama olisi huutanut saatanaperkelettä ja vittusaatanaa ja potkinut autoa, jos hänen lapsensa Ada ja Oliver Lama olisivat olleet vaarassa jäädä auton alle suojatiellä. (s. 281)

Tykkäsin myös oivaltavasta ja nokkelasta kielenkäytöstä, jota osasin tv:stä tutulta kirjailijalta odottaakin.

- Otan osaa.
- Kiitos. Kiitos paljon.
Isä oli urheilumies ja korosti aina, että tärkeintä ei ole voitto vaan osanotto. Nyt hänen unelmansa toteutuu. Kaikki ottavat osaa. Kukaan ei voita. (s. 7)

Mutta ettäkö riemastuttava komedia? Riippuu varmasti pitkälti lukijasta ja lukijan iästä ja elämänkokemuksista, mutta itseäni teksti enemmän kosketti ja itketti kuin nauratti. Vähän sama juttu kuin Eve Hietamiehen Yösyöttö-sarjan kanssa.

Pintaremontissa kipuillaan ihmisen kaipuuta, parisuhteen puuttumista tai väljähtymistä, kaoottista lapsiperhearkea taikka sitä, että sellaista ei ole, kulissielämää, yksinhuoltajuutta, omia ikääntyviä vanhempia, jotka kituuttavat muistisairauden tai syövän kanssa tai joihin ei ole kehittynyt kovinkaan kummoista tunnesidettä. Vähän liiankin tuttuja teemoja moni näistä.

Kokonaisuutena ehkä kolme ja puoli tähteä ansaitseva opus, jonka ansiosta alkoi kyllä muukin Nousiaisen tuotanto kiinnostaa.

[Helena (Renchi King) · Rating 4 out of 5]

I Finci kao “najsretnija nacija na svijetu” imaju regularne dnevne brige, apsurdne situacije i depresivne dane.
Mala knjižica zabavno - opuštajućeg karaktera u kojoj ćete prepoznati neke ljude iz svoje sredine, možda i sebe.
Meni je unijela dašak opuštenosti u mojoj čitalačkoj krizi .

[Laura Walin · Rating 2 out of 5]

Pintaremontti on yksi HelMet-kirjastojen 'Koko kansa lukee'-kampanjan kirjoista eli saatavilla sähkökirjalainana rajattomasti koko heinäkuun. Sieltäpä siis minunkin lukulistalleni; hauska ottaa luettavaksi jotain ihan satunnaista, mitä ei ole itse tietoisesti valinnut.

Teoksessa seurataan pääasiassa kolmen nelikymppisen kaveruksen elämää perhe-elämän eri aspektien näkökulmasta. Vanhemmat ikääntyvät, lapset ovat vaativimmillaan, tai sitten parisuhdetta ja perheenperustamista ei olekaan tapahtunut niin kuin on ollut suunnitelmissa.

Minulla oli ongelmia kirjan tyylilajin kanssa. Kirja on varmasti tarkoitettu humoristiseksi mutta silti koskettavaksi kommentiksi ihmissuhteiden merkityksestä elämässä, mutta tasapainoilu näiden eri tavoitteiden kanssa meni mielestäni melko paljon itsetarkoitukselliseksi verbaaliseksi kikkailuksi. Kaikki henkilöt pitivät parhaiden suomalaisten miesperinteiden mukaisesti kielellisiä kulisseja omien tunteidensa ja haavoittuvuutensa edessä.

Kirjan nimi oli mielestäni huonosti valittu eikä mielestäni istunut sisältöön. Tarinakin eteni liian sujuvasti kuin saippuasarjassa ikään, niin että loppuratkaisut - ja kaikki tosiaan ratkesi lopussa - pystyi arvaamaan jo hyvän aikaa ennen puoltaväliä. Arvattavasta lopusta huolimatta itkin kyllä sitä lukiessani, mutta ainahan minä itken.

[Petra | LooneyCZ · Rating 4 out of 5]

Takové milé "feelgood" čtení. Naprosto přesně se mi trefilo do chvíle, kdy jsem si potřebovala přečíst něco optimistického. Možná je tu až moc velký happy-end, občas je to patetické i bláznivé, toho filozofování mohlo být míň, ale zase jsem se často zasmála (i nahlas) a celkově jsem měla během čtení dobrou náladu. Velice povedený příklad oddechové četby v tom nejlepším smyslu slova.

[Yoyovochka · Rating 4 out of 5]

This is the first book of the author which I read. Actually I read Russian edition but unfortunately, I didn't find that edition in Goodreads. Overall, I like the story, the comedy + drama of life in this book. Nobody is perfect and no life is perfect like a fairy tale - the main thing which I think the author wanted to convey about to his readers. Yet, I feel something lack at the end of the book, despite the conflicts and its classic solutions, I still cannot give full 5 stars. But, I really enjoy this book!

[Ema Mele · Rating 3 out of 5]

Milá a celkem vtipná oddechovka. Ocenila jsem, že roli vyřízeného rodiče a sňatkuchtivého zoufalce zde na sebe vzali muži, to bylo takové hezky severské, že za to postavám odpouštím i trochu toho jalového filozofování. Celkově mi to přišlo hezky dotažené, promyšlené, i ty za vlasy přitaženější motivy měly funkční dramatický oblouk. Je vidět, že to autor nešil horkou jehlou, ale fakt nad tím při psaní přemýšlel, což v žánru lehkého čtená nebývá úplně pravidlem. Takže za mě dobrý.

[Laura · Rating 4 out of 5]

En aina osaa keskittyä äänikirjoihin, mutta tämä oli helposti kuunneltava ja samalla ensimmäinen Nousiaisen kirja jonka luen... öh, tai siis kuuntelen.

Kirjassa on monta henkilöä joiden näkökulmasta tarinaa kerrotaan. Mukana oli silti helppo pysyä ja luvut olivat lyhyitä. Mielestäni tällainen kirja menee melkein chick-lit -kategoriaan vaikkakin päähenkilöistä suurin osa on miehiä. Aiheetkin olivat välistä vaikeita ja syvällisiä, mutta niistä on kirjoitettu helposti ja hauskasti. Aiheet ovat varmasti myös monille samastuttavia, vaikka itse en henkilökohtaisella tasolla tästä sellaisia teemoja juurikaan löytänyt. Kirjaa kuunnellessani mietin monessa kohtaa, mikä on Nousiaisen tietämys tästä aiheesta kirjaa kirjoittaessaan tai minkälaista taustatyötä hän on tehnyt aiheeseen liittyen. Se toi itselleni lisää hauskuutta kirjan pariin.

Tykkään tällaisen tyylilajin kirjallisuudesta kevyenä kirjallisuutena, ja näitä on helppo kuluttaa myös äänikirjoina. Mitään suuria oivalluksia tällaisista kirjoista harvoin saa, mutta se ei ole tarkoituskaan - kuvitteellisten hahmojen arkisiin ongelmiin pakeneminen antaa lempeämpää näkökulmaa omiin arkisiin ongelmiin. Ja olihan tämä ihan hauska ja jossain kohdin koskettavakin.

Mieleenjäävät lainaukset kirjasta:

”Ihastuneena hävettää kaikki, rakastuneena ei mikään.”

”— suuren yleisön silmissä luonto on ainutlaatuista vasta kun se tuhoutuu.”

Annan tälle kirjalle arvion tyylinsä sisällä: 4/5.

[Freya Barrow · Rating 5 out of 5]

superhauska, samaistuttavat hahmot. <3333

[Inka Partanen · Rating 2 out of 5]

Periaatteessa ihan tykkään tämän tyylilajin kirjallisuudesta - kepeällä, humoristisella tyylillä kuvatuista isoista teemoista. Nyt ei vain osunut yhtään, en vain tunnistanut yhtään teemaa, saati samaistunut niihin fiiliksiin joita kepein ottein kuvattiin. Kirjassa pääosassa olivat miehet ja miesten tunteet, voi olla että niitä en sitten vain tajunnut. Naishahmot taas olivat enimmäkseen melkoisia karikatyyreja vailla ensimmäistäkään todellisuusviitettä, tai ainakaan en sellaisia paikantanut. Esim. blogiteemasta puuttui kaikki tarkkanäköisyys, joihin mieshahmojen kohdalla epäilemättä päästiin.

[Simppu · Rating 5 out of 5]

Tässä pohdittiin monenlaisia suhteita; suhteita lapsiin, vanhempiin, kumppaneihin, kuolemaan ja moottoripyöräkerhoon. Kaikki langat muodostivat yhtenäisen kudelman. Ainoastaan loppupuolella oli yksittäinen juonenkäänne, joka ei ihan tuntunut uskottavalta. Ihailtavalla tavalla kevyt, mutta toisaalta hyvin raskas kirja.

[Jemysieni · Rating 4 out of 5]

Arvoin pitkään neljän ja viiden tähden välillä: sovittakoon kompromissiksi 4,5. Tämä on mielestäni Nousiaisen paras ja syvin kirja - yhden päähänpinttymän ja karikatyyristen hahmojen tarinoista on päästy valtavan paljon eteenpäin (vaikka edellinenkin konsepti toimi). Tässä vastakkainasetteluja on yhden sijaan paljon, ja ne limittyvät toisiinsa saumattomasti.

Tämä on elämänmakuinen ja lähes koko elinkaaren kattava teos. Tässä epätäydellinen lista käsitellyistä aiheesta: vanhemmuuden ilot ja surut, aikuisen suhde vanhempiinsa ja lapsiinsa, lapsettomuus, parisuhteen alkaminen ja päättyminen, elämän alkaminen ja päättyminen, ystävyys, arki ja unelmat, kulissit ja todellinen elämä, ilmastoaktivismi, feminismi, rikollisuus ja virkavalta. Näitä teemoja käsitellään usean hahmon näkökulmasta todella taitavasti, sillä paketti pysyy kasassa loppuun useaan kertaan yllättäen. Kieli on rikasta ja huumori oivaltavaa. Tämä teos on monikerroksinen, mutta helposti lähestyttävä. Arjen kokemukset ovat tunnistettavia, hahmot samaistuttavia - vaikka osa hahmoista jäikin vähän ontoiksi. Tämä annettakoon anteeksi muutoin monipuolisesta ja yhteen nivoutuvasta tarinasta.

Tämä oli äänikirjana miellyttävä kuunneltava (lukijana Oskari Katajisto). Ainoa syy puolikkaan tähden puuttumiseen on se, etten saanut tästä sitä tiettyä tunnetta (wau-efektiä, kylmiä väreitä tai muita fyysisiä tuntemuksia), jonka vaadin täysiin tähtiin. Kaikessa arkisuudessaan tämä oli joka tapauksessa loistava teos. Olisi kiva keskustella tästä jonkun kanssa kasvotusten, koska paljon jäi kirjoittamatta spoilaavaa analyysia.

[Tijana Marjanović · Rating 5 out of 5]

Neizmerno volim ovu knjigu, neizmerno i neopisivo!

[Riina · Rating 2 out of 5]

Tämä ei nyt yhtään lähtenyt. Aikajanaa oli vaikea seurata, henkilöhahmot jäivät ohuiksi, huumori oli kulunutta ja laiskaa, juonenkäänteet kliseisiä, kerronta töksähtelevää. Aiheet sinänsä olisivat olleet mehevän ajankohtaisia, mutta niiden käsittely jäi puolitiehen tai hukkui huonon huumorin alle. Iso pettymys, tämä ei päässyt lähellekään Nousiaisen aiempaa tasoa.

[Mari / 1001 kirjaa · Rating 3 out of 5]

Sujuva ja lämmin romaani rakkaudesta, lapsista, sukulaisista, kulisseista, elämästä. Ei parasta Nousiaista, mutta oikein viihdyttävä ja paikoin jopa liikuttava.

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Pintaremontti on taattua Nousiaista. Se on hauska, sujuva ja sillä tavalla syvällinen, ettei se aivan hömpäksi istu.

Minäkertojia on viisi, ja kertojanäkökulman vaihtuessa päästään sukeltamaan erilaisiin elämäntilanteisiin ja pohdintoihin. Markuksen ruuhkavuosiarki yksinhuoltajaisänä oli liikuttavaa, Samin vilpitön kohellus nauratti vähän, Henna, Pesonen ja Seija jäivät vähän etäämmälle, mutta tärkeitä oivalluksia heidänkin elämästään löytyi.

[Amu · Rating 5 out of 5]

Olen tosi hämmentynyt: tykkäsin Miika Nousiaisen romaanista valtavasti. Yleensä en ole niistä tällä lailla haltioitunut, vaan vähän huvittunut. Mutta nyt olen itkenyt ja nauranut, niin paljon tämä kirja kosketti. Tässä on Nousiainen onnistunut tiivistämään naseviksi toteamuksiksi monia asioita vanhemmuudesta ja parisuhteista ja luomaan ihania, inhimillisiä hahmoja. Vau.

[Noora · Rating 2 out of 5]

Miika Nousiainen on parhaimmillaan kirjoittaessaan vähän nyrjähtäneistä päähänpinttymistä, kuten Vadelmavenepakolaisessa tai Maaninkavaarassa. Pintaremontissa fiksaation kohteena on lasten saaminen (omien tai lastenlasten), mutta ikävä kyllä se teema ei oikein toimi, ainakaan minulle. Joku tässä tökki. Lapsettomana sinkkuna en voi samaistua lapsiperheen ruuhkavuosiin, mutta ei sillä pitäisi olla väliä. Enhän ole voinut samaistua moniin muihinkaan Nousiaisen aiempien kirjojen päähenkilöihin, mutta ei se ole häirinnyt, koska kirjoissa ovat puhutelleet tai viihdyttäneet muut asiat. Niin ja ne päähenkilöt... Viisi on liikaa näin lyhyelle kirjalle. Kaksi on ihan ok ja kolmekin vielä menee joten kuten, mutta viisi? Välillä romaanissa myös vähän naureskellaan some- ja blogimaailman pinnallisuudelle, mutta se käy loppua kohden niin saarnaavaksi ja osoittelevaksi (mitä en olisi Nousiaiselta uskonut), ettei sekään toiminut. Oli myös harmi, että Nousiainen tuntui laittaneen kaikki paukut eli hauskimmat jutut heti kirjan alkuun, koska niitä ei kirjan edetessä juuri näkynyt enää. Ainakaan alun jälkeen en enää nauranut ääneen. Harmi. En haluaisi olla näin kriittinen, koska olen aiemmin suorastaan fanittanut Nousiaisen tuotantoa, mutta ei mahda mitään.

[Suketus]

Kepoinen ja vähän höpsö, aika vähän jäi käteen mitään.

[Simona · Rating 4 out of 5]

Mne sa to strasne pacilo, bolo to vtipne, realne a aj na zamyslenie. Vyborna oddychovka

[Heta · Rating 2 out of 5]

Olipa aika plääh. Teksti oli sekä innottoman raportoivaa, ällöttävän paatoksellista että väkinäisen nokkelaa. Tapahtumat osaksi hyvin epäuskottavasti liioiteltuja ja pakotettuja, sellaisia että "mitäs jos kävisikin näin", millään ei tuntunut olevan kauheasti pointtia. Jotkin ajatukset kielletyistä tunteista ja ajatuksista tai poikkeavista ratkaisuista olivat ihan kiinnostavia, kun taas bloggarin kulissielämä, Samin sekoilut ja moottoripyöräkerholaisen "yllättävä" rehtiys ja herkkyys vain väsyneitä. Kellään ei tainnut olla kauheasti mitään luonnetta ja etenkin loppua kohden kaikki hahmojen elämissä alkoi vain sujua itsestään. Muutamia kertoja hymähtelin ja kahdesti nauroin ääneen (kaupan lantuille ja Ada ja Oliver Lamalle, ai että).

[Tuike · Rating 2 out of 5]

Kirjan hersyvä alku, sujuva kerronta ja paikoin todella osuva perhe-elämäkipuilun kuvaus lupasi paljon, mutta sitten homma lässähti. Tarinassa kuljetetaan liian usean henkilön kautta. He kaikki jäävät pahvisiksi karikatyyreiksi, joista jokaisen henkistä kasvua alleviivattiin niin paksusti, että se ihan kaikkein hölmöinkin lukija tajuaisi teoksen oivalluksia (esim että hyvä elämä vaatii rehellisyyttä ja että blogit valehetelevat). Juonen ei kai kuulukaan olla realistinen, mutta varsinkin loppua kohti käänteet muuttuivat niin ennalta-arvattaviksi, epäuskottaviksi ja väkinäisiksi, että teki mieli jättää koko homma kesken. Olisi ehkä kannattanut, tämän jälkeen olo oli kuin olisi hotkaissut kasan imelää höttöä.

[Tatiana Le Feuvre · Rating 4 out of 5]

Добрая книжка о проблемах обычных людей, где можно и посмеяться и поплакать. Chicken soup for soul.

Один в 40 лет мечтает о жене и детях, другой - белка в колесе заботы о трех дочках и мечтает о паузе; хождение по кругам репродуктивной медицины с мужем, потому что он есть, или развод, потому что он не хочет эмоционально настроиться на близкую волну; любовь при разнице в возрасте 30+ после похорон ворчливого мужа, с кем поле перешли, потому что упряжка была одна, а может быть просто переходный возраст, который может тянуться, столько, сколько надо, чтобы быть вечно молодым и не обремененным.

Вся эта современная жиза нормальных людей такая понятная и грустно-ждущая, рассказана автором с большим сочувствием, принятием и юмором. Каждого история берет на ручки и разрешает быть.

[Sara · Rating 4 out of 5]

Aivan ihana! Olen lopettanut lähes kaiken tolkun ihmisten viihteen kuluttamisen ja olin siksi melkein unohtanut, kuinka paljon Miika Nousiaisen jutuille nauran. Nousiaisella on verraton taito ironisoida ihmiseloa. Pintaremontti sisältääkin useita ihan hervottomia juttuja, joille nauroin ääneen. Oskari Katajisto lukee briljantisti.

Loppu on juustoinen ja turhan perinteinen mutta silti ihan kiva ja hyväntuulinen, lesbovitsit puolestaan täysin turhia, mitään tarinaan lisäämättömiä. Suosikeikseni nousivat lasten ja aikuisten väliset keskustelut ja lapsiin liittyvät toilailut. Pesosta symppaan myös.

Suosittelen kevyttä hyvän mielen lukemista tai kuuntelemista kaipaaville.

[Lenka Habrnálová · Rating 5 out of 5]

Za mě to bylo skvělý… sice předvídatelné (feelgood knížka by asi nemohla skončit jinak než svatbou a jak dopadne milá blogerka je jasné od prvního odstavce jejího blogu), ale i ta předvídatelnost z ní dělá z materiál pro knihu, která pohladí a nestresuje. Hlavní témata se mi líbila moc - sama mám tři holčičky, takže pocity Markuse mi přišly překvapivě dobře nacítěné, téma starší žena mladší muž příjemně neotřelé a linka Henny bohužel důvěrně známá z mého okolí… prostě jsem úplně jasná cílovka!:)

Pět minut ve skupině matek by zlomilo i Stalina…

[Niko-Janne Vantala · Rating 4 out of 5]

Miika Nousiaisen tuoreimmassa romaanissa Pintaremontti (2020) seurataan viiden eri toisiinsa linkittyvän minäkertojan arkihaasteita epätoivoisesta parisuhteen etsimisestä yksinhuoltajaisyyden taakkaan ja sairaista vanhemmista huolehtimisen ikeestä lapsettomuuden tragediaan. Aiheet ovat hyvin arkipäiväisiä ja tuttuja, mutta Nousiaisen humaanissa ja lämpimän humoristisessa käsittelyssä lukukokemus on varsin nautittava. Romaani on parhaimmillaan mukaansatempaava ja hersyvän hauska, mutta syyllistyy paikoitellen samoista loppuunkalutuista itsestäänselvyyksistä jaaritteluun. Kokonaisuudesta silti huokuu Nousiaiselle tyypillinen humaanisuus, empaattinen älykkyys ja terävä sosiaalisen ympäristön havainnointi. Muutama absurdi sivujuoni piristää muuten tarinallisesti aika köykäistä kokonaisuutta. Kyllähän näiden Nousiaisen romaanien parissa aina viihtyy.

Arvioni 3,9 tähteä viidestä.

[Aapo · Rating 4 out of 5]

Jos on näin hauska ja hyvin vetävä kirja, niin pakko on antaa ainakin neljä tähteä. Eihän tämä mikään kirjallisuushistorian merkkiteos ole, mutta erittäin sujuvaa romanttis-tilanteellista komediaa. Huumorista huolimatta kirjassa käsitellään myös ihan vakaviakin asioita niitä mitenkään väheksymättä, mikä on osoitus hyvästä tyylitajusta. Lyhyet luvut ja nopeasti etenevä juoni pitävät huolen siitä, että sivut kääntyvät reippaasti.

Päähenkilömiehet ovat turhan samanäänisiä (aika usein piti varmistaa, että kukas tässä nyt puhuukaan) ja se ääni on Nousiaisen, tuttu Pitääkö olla huolissaan -ohjelmasta. Mutta jos ei anna sen häiritä, niin kyllä tämän kanssa viihtyy.

[Mikko · Rating 4 out of 5]

Mielestäni paras lukemani Nousiainen. Huumori toimi, vaikka olikin välillä hieman ennalta arvattavaa. Onnellisesti päättyvä tarina rakkautta ja perhettä etsivistä ihmisistä tuntuu jopa harvinaiselta teokselta. Eihän tämä mikään suuri romaani ole, mutta hyvin rullaava, hauska ja välillä jopa koskettava kirja kuitenkin.