Opplev vikingtiden gjennom den trolske fortellingen om Ravnejenta!
Torill Thorstad Haugers populære serie fra vikingtiden har gledet og fascinert barn i 25 år, og er uunnværlig for alle som liker historiske romaner. Kombinasjonen av den spennende fortellingen og den detaljerte beskrivelsen av hvordan livet artet seg for våre forfedre, appellerer fortsatt like mye.
Den fjerde boka handler mest om Ravnejenta. Hun bor alene, høyt oppe under fjellet der ravnene flyr rundt og skriker i bergsprekkene. Hun er kjent som en trolljente, og har en pose med tørkede urter, knust ormeskinn og daudingbein rundt halsen. Hun holder til midt mellom gårdene til to kjempende vikingslekter, og på underlig vis blir hun knyttet til begge de to høvdingesønnene, Sigurd drakedreperen og Tord Illugesson.
In 900 century Norway lives the little outcast "Raven Girl". She is skilled in medicine and fleeing from her wicked mistress up in the mountains.Unaware she carries on a big secret that changes her life. When her mistress gets sick, she tries to help her with herbs
I cant count all the times I took this out from the library and re-read it.The summary doesnt do justice to the scope of the story.
One of my childhood favourites, and probably the start of my hunger for historical fiction. I remember reading it several times before finding out it was part of a series.
Uskaltauduin lukemaan uudestaan yhden lapsuuteni/nuoruuteni lempikirjoista (olen lukenut sen muutaman kerran silloin n. 10-15v sitten). Onneksi Korppityttö oli näin aikuisenakin vielä aivan ihana kirja. Jotkut asiat tuntuivat hieman ongelmallisemmilta - olisin toivonut joissain kohdissa Korppitytöltä enemmän aktiivisuutta - mutta kaiken kaikkiaan tämä on aivan upea teos. Voi kun sen löytäisi jostain omaksi, mutta onneksi kirjasto on olemassa!
Haugerin kielenkäyttö on todella kaunista ja suomennos on erinomainen. Lastenkirja toki, eli kieli ei välttämättä ole kovin monimutkaista, mutta niin paljon ihania sanoja ja ilmauksia. Tätä kirjaa lukiessa näen aina kaiken kovin vahvasti silmieni edessä. Ja kirjailijan omat kuvitukset ovat myös tärkeä lisä kirjan tunnelmaan. Muistan lapsena inspiroituneeni kovasti ajatuksesta, että kirjailija voisi myös kuvittaa oman teoksensa.
Viikinkiaika kiehtoo minua kovasti, ja tässä tuntuu (omilla puutteellisilla tiedoillani ainakin) olevan vahvaa ajankuvaa. Pidän myös todella paljon kirjan maagisrealistisista puolista: taikuus tuntuu olevan totta hiljaisella, arkisella tavalla.
Tämä kirja on vaan niin upea. Minulle tulee siitä monella tapaa mieleen Lindgrenin Ronja ryövärintytär - joka on myöskin kirja, jota rakastin sekä lapsena että aikuisena. Korppitytön loppu on niin haikea ja kaunis, että tälläkin kertaa sain pistävän kaipuun sydämeen.