Kunnes tapamme taas

by J.S. Meresmaa

Vertahyytävä jännitystarina pojasta, josta tuli vampyyri.

17-vuotias Roope on aloittanut uuden epäelämän vampyyrina. Se ei ole kovin helppoa, sillä Roopen verikammo tekee syömisestä lähes mahdotonta eikä entisen elämän hylkääminen onnistu ilman kipuja. Ikävä perhettä ja parasta ystävää Aleksia kohtaan on kova, mutta erityisesti viimeksimainitun veren tuoksu on aivan liian houkutteleva. Pystyykö Roope vastustamaan petoa itsessään?

Palkitun kirjailijan notkea fantasiajännäri hehkuu vampyyrien kuolematonta lumoa ja pitää otteessaan viimeiselle sivulle saakka. Kirja on itsenäinen jatko-osa kehutulle Kenties tapan sinut vielä -nuortenromaanille.

Genres: Young Adult, Finnish Literature, Fantasy, LGBT, Vampires, Fiction, Queer

144 pages, Hardcover

First published February 13, 2023

About the author

J.S. Meresmaa is a Finnish author who writes fantasy and speculative fiction.

Reviews

[Matti Karjalainen · Rating 2 out of 5]

J.S. Meresmaan Kenties tapan sinut vielä (Karisto, 2022) osoittautui sekä onnistuneeksi kauhuromaaniksi että erinomaisen suosituksi vinkkauskirjaksi, joten toivoin sille jatkoa. Ja tässäpä sitä sitten on! Hurraa!

"Kunnes tapamme taas" (Karisto, 2023) jatkaa tarinaa keskittymällä vaihteeksi vampyyriksi muutettuun Roopeen, joka esiintyi edellisessä kirjassa sivuhahmona. Elävänä kuolleena ei ole helppoa, etenkään silloin kun kärsii verikammosta. Lisäksi tuore vampyyri kaipaa perhettään ja vanhaa kaveriaan Aleksia, jota kohtaan hänellä on monenlaisia tunteita.

En tästä ihan niin paljon innostunut kuin olisin toivonut, tarinassa ei vaan ollut samanlaista imua (haha) kuin ensimmäisessä osassa. Joitakin hyviä ajatuksia ja oivalluksia on kirjailija saanut upotetuksi mukaan, esimerkiksi kohtauksessa jossa Nora kyseenalaistaa Roopen verikammoa, onhan tämä kuitenkin syönyt ennen lihaa siinä missä nyt nauttii eläimistä "vain sen osan, jota teurastamoissa kutsutaan sivutuotteeksi." (s. 49) Seksuaalisuutta ja sukupuolta käsittelevä kohtaus tuntuu sen sijaan vähän päälleliimatulta, vaikka tärkeistä teemoista on tietysti kyse.

Takakansi mainostaa kirjaa itsenäiseksi jatko-osaksi. No, kaipa sen sellaisenakin voi lukea, mutta vähän hämäräksi homma olisi saattanut jäädä ilman ensimmäisen osan lukemista. Loppuratkaisu antaa ymmärtää, että jatkoa voisi olla edelleen luvassa. Olisiko se sitten Noran näkökulmasta kerrottu?

Jatkan ensimmäisen osan vinkkaamista yläkoululaisille ja siinä sivussa mainitsen toki tämänkin.

[Niina · Rating 3 out of 5]

J.S. Meresmaan vampyyriduologian jälkimmäinen osa Kunnes tapamme taas syventää ensimmäisestä osasta tutun yli 120-vuotiaan vampyyri-Noran tarinaa ja tämä puoli olikin kirjan kiinnostavinta antia. Olisipas ollut kiinnostavaa lukea myös Noran näkökulman esittelevä teos.

Päähenkilönä on ensimmäisen kirjan Aleksin paras ystävä Roope, josta tuli tarinan lopussa vampyyri. Suuri osa kirjasta on tuoreen vampyyrin turhautumista: Roopella on hemetofobia, hän ei pysty katsomaan verta pyörtymättä. Tämä toki vaikeuttaa ruoan hankintaa. Samaan aikaan Roopea harmittaa, että joutui katoamaan perheeltään.

Hän saa kuulla Aleksin kadehtivan vampyyriksi muuttumistaan, niin kuin tuossa uudessa epä-elämässä olisi jotakin hohdokasta. Homeisessa hylätyssä talossa urbexaajia vältellen, Noran mieleltään järkkyneen pikkuveljen kanssa saman tilan jakaminen on kaukana Houkutuksen ökyrikkaiden vegaani-vampyyrien arjesta.

"Normaali. Ai että vihaan sitä sanaa. Se on kuristava, puristava kahle ja silti jotain, mitä kohti olen tiedostamattakin pyrkinyt."

Kirjassa puhutaan myös sukupuolittuneesta pelosta, sudenkorennon metamorfoosista vertauksena vampyyrin elämänkaareen ja seksuaalisista suuntautumisista. Roope on ollut pitkään ihastunut Aleksiin ja on tässä aseksuaalikin hahmo. Minusta tuntuu, että Roope saattaa olla demiseksuaali, sillä hän kommentoi, ettei ihastu helposti, vaan hänen täytyy tuntea ihminen hyvin ensin. Kiukkuinen kuin säkillinen sähiseviä siilejä oli ihastuttava ilmaus!

Oli hauskaa nähdä Meresmaan livauttaneen teokseensa myös kirjavinkkauksen, Nora nimittäin lainaa kirjastosta Sini Helmisen Hurmeen: "Yksi kirjoista kiinnittää huomion kannellaan, jossa koreilee pinkki pääkallo ja iso sininen sulka. Hurme, lukee pääkallon suussa."

On hieman vaikeaa laittaa kirjakaksikkoa paremmuusjärjestykseen. Kenties tapan sinut oli kiinteämpi kokonaisuus e-urheilumaailmaan halajavasta Aleksista, mutta Roope on hahmona kiinnostavampi, monipuolisempi. Jokin kuitenkin tekee jälkimmäisestä puolikkaasta hieman sirpaleisen, vaikka tarina eteneekin sulavasti.

Jokaisella kohtauksella on painoarvoa Roopen hahmonkehitykselle; etenkin telepatiaa muistuttava yhteys luojaansa Noraan. Se on toki vampyyritarinoiden kaanonia, mutta kiinnostavaksi asian tekee, että Meresmaa tarjoaa tieteellisen selityksen, strix-bakteerit.

[Hanna (musteen.jaljet) · Rating 4 out of 5]

3.5⭐ Jälleen mukaansa vetävä vampyyritarina. Tällä kertaa tarina kerrotaan Roopen näkökulmasta, joka on muuttunut vampyyriksi. Kirja keskittyy varsinkin Roopen sisäiseen ristiriitaan uutta itseään ja vampyyriksi muuttumistaan kohtaan. Pidin siitä miten Roope joutuu pohtimaan omaa maailmankuvaansa uudelleen. Samalla lukijalle tarjotaan lisää pientä tietoa vampyyreista. Tarina jäi vaan hieman ohueksi ja olisin edelleen toivonut hahmoille enemmän aikaa ja lihaa luiden päälle. Asiat käytiin aika nopsaan läpi eikä niihin ehditty syventymään. Varsinkin Noran ja Kasparin tarinaan olisin kaivannut enemmän tietoa. Näinkin kirja oli viihdyttävä, vaikka edellisen osan lukeminen ennen kakkososan aloittamista olis ollutkin tarpeen, sillä tarina nivoutuu niin vahvasti persooniin, etten osannut peilata uusia juttuja vanhoihin. Mutta toimi tämä näinkin

[Heidi · Rating 4 out of 5]

4,5

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Monipuolisuudellaan ja tuotteliaisuudellaan häikäisevän J.S. Meresmaan Kunnes tapamme taas on hänen toinen tänä vuonna ilmestynyt romaaninsa, ja nyt eletään vasta maaliskuuta. Kunnes tapamme taas on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle mustanhumoristiselle nuorten vampyyrijännärille Kenties tapan sinut vielä, Kirja on siinä mielessä itsenäinen, että päähenkilö on eri kuin edellisessä kirjassa, mutta suosittelen silti mieluummin lukemaan nämä järjestyksessä, koska Kunnes tapamme taas spoilaa kyllä edellisen osan käänteet. Odotin uutuutta kovasti sekä edellisestä osasta tykänneenä vampyyrifanina että kirjavinkkarina: tällaiset lyhyet ja koukuttavat kirjat ovat kirjastolaisille taivaanlahja vähemmän lukevien nuorten houkutteluun kirjan ääreen.

Kunnes tapamme taas kertoo 17-vuotiaasta Roopesta, joka on juuri muutettu vampyyriksi. Perheen jättäminen ja kyyhöttäminen vampyyri Noran ja hänen vinksahtaneen pikkuveljensä kanssa autiotalossa on jo riittävän karmiva muutos sinänsä, mutta Roopella on aivan erityisen vaikea ongelma vampyyriuden kanssa: Roopella nimittäin on verikammo. Ja koska vampyyri ei luonnollisesti selviä ilman veriannoksiaan, Roope on pulassa. Sivuosassa häärää Kenties tapan sinut vielä -kirjasta tuttu pelaajapoika Aleksi, joka ei lakkaa etsimästä parasta kaveriaan Roopea.

Vaikka hematofobinen vampyyri on herkullinen ajatus, Kunnes tapamme taas nojaa edellistä pelaamiskeskeisyydessään raikasta romaania enemmän tyypillisempiin vampyyrikirjajuonikulkuihin. Positiivisesti duologian toinen osa noudattaa myös enemmän vampyyrikirjojen sateenkaarevampaa perinnettä, kun Roopen kiinnostus poikiin tulee ilmi ja samalla myös Noran aseksuaalisuus. Kauhua, jännitystä ja verta on myös tarjolla edellistä kirjaa enemmän. Molempien teosparin kirjojen nimet ovat kerrassaan mahtavia ja ainoastaan harmittaa, että näillä näkymin jatkoa ei ole tulossa. Mutta jos vielä yksi ihan pieni kirja vaikka Norasta?

PS. Kunnes tapamme taasissa on pääsiäismuna, joka ilahdutti kovasti. Alkupuolella mainitaan oma kirjani Hurme!

Arvio löytyy myös blogista Siniset helmet:
https://sinisethelmet.wordpress.com/2...

[Celestine · Rating 3 out of 5]

Tarinassa oli paljon mielenkiintoisia elementtejä, mutta jotenkin tarina ei keskittynyt oikein mihinkään, ja säntäili sinne sun tänne. Lopun tapahtumat tulivat melkoisella rytinällä, ja jotkut asiat selvisivät mielestäni liian helposti. Voi myös olla, että en ole ihan kohderyhmää. Kieli oli kuitenkin sujuvaa, ja viihdyin kirjan parissa. Lopetus jätti mahdollisuuden jatko-osalle, senkin luen kyllä, mikäli ilmestyy.

[Sivu kerrallaan · Rating 4 out of 5]

Viihdyn hyvin tämän sarjan parissa. Toivoisin, että nämä olisi pidempiä, mutta toisaalta tällaisia lyhyempia nuortenkirjoja kaivataan, jotta se innostaisi nuoria lukemaan.

[Sara · Rating 3 out of 5]

Nää molemmat kirjat on ollu aika erilaisia mitä olisin odottanut mutta aika helppolukuisia ja ihan syötäviä (mutta ei mitään makuelämyksiä, semmosien moniviljaleipien tasoa)

[mooma · Rating 3 out of 5]

2,5 stars. Ei harmi kyllä imenyt mukaansa ekan osan tavoin.

[Sofia · Rating 2 out of 5]

2,5

[Tinker · Rating 4 out of 5]

Helmet-lukuhaaste 2023
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun

[Leeni · Rating 4 out of 5]

Tää olikin yllärinä sateenkaareva, kiva! Ohut ja koukuttava kirja jostain kolmen ja neljän tähden väliltä. Parasta kirjassa onkin se, miten vetävä ja nopeasti luettava se on. Meresmaa on kyllä sellainen tekijä, jolta lukisin melkein mitä tahansa, koska eihän näihin voi pettyä.

[Salla Hiltunen · Rating 3 out of 5]

17-vuotias Roope on muuttunut vasta vampyyriksi. Hänellä on kuitenkin pienoinen ongelma: hirveä verikammo tekee ruokailusta melko vaikeaa. Samalla uusi (epä)elämä saa Roopen pohtimaan omaa identiteettiä ja suhdetta muihin. Onko hän enää ihminen? Missä menee ihmisen ja hirviön raja? Miten vanhasta elämästä ja sen ihmisistä on mahdollista luopua?

Kirja on jatkoa viime vuonna julkaistulle Kenties tapan sinut vielä -kirjalle. Suosittelen sarjan molempia osia, jotka ovat kumpikin jännittäviä ja nopealukuisia. Pidin itse kuitenkin enemmän ensimmäisestä osasta, joka oli kokonaisuutena mielenkiintoisempi. Tämä osahan keskittyy siihen, millaista on aloittaa elämä vastasyntyneenä vampyyrina, ja olisin kaivannut enemmän tuoreen vampyyrin tuskan ja ristiriitaisten ajatusten kuvausta. Tämä toinen osa on myös hidastempoisempi kuin edeltäjänsä.

Moni on spekuloinut, saisimmeko sarjalle vielä jatkoa. Mieluusti minäkin palaisin vielä näitten hahmojen äärelle.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Viime vuonna ilmestynyt vampyyritarina Kenties tapan sinut vielä teki monta juttua hyvin: tiiviiseen määrään sivuja oli mahdutettu vetävä tarina, jossa pääosassa oli freesi e-urheilusta innostunut amispoika ja kaikkiaan raikas ote vampyyritarinoihin. Tarina jäi auki, mutta saa nyt jatkoa.

Pääosassa on tällä kertaa 17-vuotias Roope, joka sattui onnettomasti kuolemaan. Onneksi vampyyri Nora oli lähettyvillä ja pelasti Roopen hengen muuttamalla tämän vampyyriksi. Vai pelastiko? Onko verenhimoinen epäelämä elämisen arvoista? Etenkin kun se tarkoittaa kaikkien läheisten hylkäämistä. Mikä pahinta, veriruokailu tuottaa hienoisia vaikeuksia verikammosta kärsivälle Roopelle.

Roopen uudessa elämässä on siis reippaasti totuttelemista. Ikävä äitiä ja kaksossiskoa kohtaan on kova. Toisaalta suhde parasta ystävää Aleksia kohtaan on hieman koetuksella, Aleksilla kun oli osansa Roopen muuttumisessa vampyyriksi ja verenhimo ja intohimo sekoittuvat toisiinsa Roopen suhteessa Aleksia kohtaan – on ihan okei olla homo, vakuuttelee Nora, mutta mistäpä 17-vuotias Roope tietäisi, mitä oikeastaan on, kun on koko vampyyriksimuuttumisasiakin ihan käsittelemättä.

Kunnes tapamme taas on edeltäjänsä tavoin sujuva kirja. Sen lukee äkkiä, sillä sivuja on vain 144, mutta hyvä niin – näin tällä kirjalla on paremmat mahdollisuudet tavoittaa myös lukijoita, jotka eivät välttämättä paksumpaan kirjaan tarttuisi. J. S. Meresmaan teksti on edelleen selkeää, hyvin juoksevaa ja miellyttävää lukea. Näitä vampyyrikirjoja on helppo suositella yläkoululaisille moneen lähtöön.

Tarina jää vielä reippaasti kesken, eli eiköhän sarja jatku vielä ainakin yhden osan verran. Odotan mielenkiinnolla, millaisia juonenkäänteitä seuraavassa osassa on luvassa.

[Tuuli Tammenkoski · Rating 3 out of 5]

Vauhdikkaat vampyyriteinit seikkailevat taas.

Seikkailu jatkuu aika lailla siitä mihin edellinen osa jäi, näkökulma vaan on vaihtunut tuoreeseen vampyyrin Roopeen, jolle uusi epäelämä ei tunnu maistuvan sitten yhtään.

Perhettä ja kavereita on ikävä, eikä kasvukipuilua vampyyriuden kanssa auta hillitön veripelko ja pelottava kämppis, arvaamaton ja julma lapsivampyyri.

Sujuvaa kieltä ja vauhdikkaasti etenevä juoni, joskin tässä on ehkä vähän enemmän tapahtumallista tyhjäkäyntiä. Toisaalta tapahtumatykittelyn sijasta tässä on hyvää pohdintaa ihmisen ja hirviön eroista ja tahtomattaan vampyyriksi muuttuneen Roopen identiteettituskan käsittelyä. Kiinnostavaa on myös edellisen osan päähenkilön Aleksin kuvaaminen vaihteeksi tämän kaverin silmin, mikä tuo uutta perspektiiviä myös menneisiin tapahtumiin.

Loppuratkaisu suorastaan huutaa jatko-osaa, joten toivon että näistä vekkuleista ja hyvin inhimillisistä teinivampyyreista kuullaan vielä lisää.

[Susanna Otakari · Rating 3 out of 5]

Oli pakko päästä lukemaan tää mahdollisimman pian ja sain kaikeksi onnekseni luettuu tämän BookBeatista! Tykkäsin jostain syystä ykkösosasta enemmän. Ehkä mua häiritsi, että oltiin talossa niin paljon ja sitten olisin halunnut Aleksin ilmaantuvan aiemmin, mutta meni se nyt noinkin todella hyvin.

Loppui kyllä niin jännittävään paikkaan, etten ehkä kestä. Ihanat suhdekiemurat saatu aikaiseksi kaiken kaikkiaan! Onkohan nyt sitten vika osa Noran näkökulmasta? Olisi ollut hirveän mielenkiintoista lukea, kuinka Aleksin ja Roopen vampyyriyhteys oikein toimisi. Toki Norankin kautta varmasti saadaan kuulla...Lisää kiitos!

[Janna · Rating 4 out of 5]

Tämä on miellyttävä jatko-osa, joka Aleksin sijaan keskittyy nyt Roopen kamppailuun vampyyriyden kanssa.
Alkuun kirjan luku jotenkin takkusi vaikka kirja oli mieleinen ja olin odottanut kirjan lukua. Noin puolenvälin jälkeen lukeminen alkoi kuitenkin maistua ja halusin toden teolla tietää miten Roope edistyy vampyyrina.
Juonenkäänteitä oli tarpeeksi ja tiettyjä asioita en osannut ollenkaan odottaa ja täytyypä sanoa, että etenkin kirjan loppu yllätti minut täysin vaikka ehkäpä tällaista loppua olisi pitänyt osata odottaa.
Tuntuu jotenkin, että tarina on edelleen pahasti kesken, joten jään odottamaan jatkoa tähän sarjaan.

[Katri Rantala · Rating 3 out of 5]

Vampyyriduologian toinen osa on edeltäjäänsä parempi teos: juonen rytmi on tasaisempi ja hahmojen käytös tuntui loogisemmalta. Mukana on myös ensimmäisestä osasta tuttua kuivaa huumoria, joka sai hörähtelemään useammassa kohdassa. Edelleenkin pieneen sivumäärään oli kuitenkin mahdutettu paljon asiaa, ja lopussa tuntui joidenkin asioiden kohdalla siltä, että ne ratkesivat liiankin helposti - mutta loppuratkaisu oli sellainen, että se lupailee jatko-osaa, ja siinä olisi mukava lukea lisää Aleksin ja Roopen ristiriitaisiksi jääneistä väleistä. Miten kaksikon ystävyys kehittyy, nyt kun kumpikin on uudessa tilanteessa?

[Anu-vinkkari · Rating 3 out of 5]

Kepeä ja helppolukuinen kakkososa. Edelleen pelaamista, ujo poika, goottityttö, ihastusta, paras kaveri tykkää pojista, sekalaisia perhekuvioita jne. Nyt teemana parhaan kaverin katoaminen.
Vinkkaukseen kutosesta ylöspäin, hyllyvälissä voi tarjota vaikka romantiikasta ja jännityksestä tykkäävälle vitosellekkin.

[Jan · Rating 1 out of 5]

Kaikki Meresmaalta lukemani kirjat ovat olleet kömpelöitä, lapsellisia ja harvinaisen huonoja, eikä tämä uusin valitettavasti ole mikään poikkeus.

Melkeinpä hämmentää, että näin heikkolaatuista kirjallisuutta ensinkään julkaistaan Suomessa.

[Sonja · Rating 3 out of 5]

3.5

[Hanna Huovinen · Rating 3 out of 5]

Ei uponnut ihan niin reippaasti kuin eka osa.

[Jenni · Rating 3 out of 5]

3½⭐

[Tapani Aulu · Rating 3 out of 5]

Tässä osassa pohdiskellaan vampyyrina ja ihmisenä olemista. Lyhyessä kirjassa ei tarinassa pitkälle päästä, mutta seuraavaan osaan taas pohjaa.

[Emilia · Rating 4 out of 5]

Ihan ok. Roopen ja Noran ystävyys on kiva ja se on hyvä ku Kasper lähti Agnesin mukaan.

[Siiri Tolonen · Rating 2 out of 5]

Good.

[Joanna Halminen · Rating 4 out of 5]

Oli hyvä mutta pidin vähän enemmän ensimmäisestä osasta eli 4.5/5

[Lotta · Rating 3 out of 5]

Ei huono, mutta ei mitenkään erikoinenkaan. Oli parempi, ku eka osa.

[Sani · Rating 2 out of 5]

2.5 ⭐

[Evida · Rating 3.75 out of 5]

Ihan kelpo tarina