What do you think?
Rate this book
Den stora blondinens sista sommar
En man i Åbo ska ta avsked av sin dotter, som är på väg till Holland för att studera. Hur är det möjligt, hon är ju hans lilla flicka?
Samma man städar ur sina föräldrars hus hemma i Nykarleby. Han har spritt ut alla sakerna på gården, det ser inte klokt ut. Som sällskap har han några kringströvande katter och så de sympatiska mössen förstås. På dagarna får han ibland oväntat besök av människor från sitt förflutna, de som kallar honom den stora blondinen. På kvällarna somnar han i vedlidret med pannlampan lysande.
I centrum av berättelsen finns en kärlekshistoria. Det är tidigt åttiotal i Helsingfors, och de unga älskande har båda nyligen börjat studera. Limone heter hon, hans stora kärlek, kvinnan han vill få barn med och leva med i resten av sitt liv. Limone är ändå påfallande ljummen i relationen, och mannen finner sig vattnande hennes krukväxter och snokande i hennes tillhörigheter medan hon är borta, oklart var.
Den stora blondinen sista sommar är en melankolisk och humoristisk roman om att få och inte få barn, om generationsskiften, och med författarens egna ord om att också män kan vara dumma blondiner.
Samma man städar ur sina föräldrars hus hemma i Nykarleby. Han har spritt ut alla sakerna på gården, det ser inte klokt ut. Som sällskap har han några kringströvande katter och så de sympatiska mössen förstås. På dagarna får han ibland oväntat besök av människor från sitt förflutna, de som kallar honom den stora blondinen. På kvällarna somnar han i vedlidret med pannlampan lysande.
I centrum av berättelsen finns en kärlekshistoria. Det är tidigt åttiotal i Helsingfors, och de unga älskande har båda nyligen börjat studera. Limone heter hon, hans stora kärlek, kvinnan han vill få barn med och leva med i resten av sitt liv. Limone är ändå påfallande ljummen i relationen, och mannen finner sig vattnande hennes krukväxter och snokande i hennes tillhörigheter medan hon är borta, oklart var.
Den stora blondinen sista sommar är en melankolisk och humoristisk roman om att få och inte få barn, om generationsskiften, och med författarens egna ord om att också män kan vara dumma blondiner.
253 pages, Hardcover
First published August 23, 2022
1 person is currently reading
18 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 2 of 2 reviews
December 29, 2022
Ser Sandström som ett av mina guilty pleasures i bokformat. Det är ju bara så jävla bra!
Read
November 1, 2022Den stora blondinens sista sommar vaati ottamaan itsensä mukaan kirjaston pikalainahyllystä.
Ollaan taas sandströmiläisessä maailmassa, jossa kertoja on kovin kirjailijan tapainen. Kirjan nykytasolla kertoja siivoaa äitinsä kotia tämän kuoleman jälkeen. Liikutaan ajassa ja muistoissa. Niin sulavasti, että välillä on pakko palata teoksessa takaisin päin ja tutkia, miten siirtymä tapahtui.
Ensimmäiset askeleensa kohti kirjailijuutta kertoja ottaa kirjoittamalla biisien sanoja. Aluksi ei vapaaehtoisesti, vaan puolipakolla mukaan vedettynä. Nuoruuden sydän tiivistyy In the silence of the empty cage -biisin nimeen. Vanhempana muistellessa biisin nimi näyttäytyy toisin, kuten musahommat yleensä. Sekin, miten Red Spandex Five treenasi ruumisarkkujen keskellä.
Suurin osa teoksesta sijoittuu kuitenkin yhteen tiettyyn kesään kertojan nuoruudessa, jonka hän vietti Helsingissä ikkunanpesijänä ja oli rakastunut tyttöön nimeltä Limone. Kuvaukset kesäisestä Helsingistä tuottaa lukiessani mustavalkoista elokuvaa. Siinähän se kertoja mennä harppoo. Ratikat kirskuvat, lokit säestävät.
Sandström sanoittaa hienosti kertojan ja Virtanen-nimisen miehen ystävyyttä.
”Han höll kvar sin hand en stund på min hand, tittade mig i ögonen. Han sa inget, men jag förstod att jag kunde berätta vad som helst för honom.”
Hetket, jotka kasvavat itseään isommiksi. Hetket, joissa ihmiset tavoittavat toisensa syvimmällä tasolla. Hetket, joihin kosketeltava hellyys vuotaa.
Sandströmin teokset ovat oma genrensä. Hän on kirjoissaan sekä läsnä että piilotettuna. ”Isossa blondissa” kertoja tunnistaa itsensä lukiessaan Henrik Janssonin novellikokoelmaa Lit de parade.
Ilmaus lit de parade tarkoittaa kuolleen esillepanoa, jotta ihmiset voivat jättää hänelle viimeiset tervehdyksensä. Janssonin lukemisesta kirjoittaessaan kertoja tulee tiivistäneeksi myös Sandströmin teoksille ominaisen ytimen
”[k]anske jag kände igen mitt eget sätt att försöka använda språket som ett slakts maktmedel eller slagträ eller varför inte rökridå så att ingen skulle se vem som dolde sig bakom alla orden, uppradade i prydliga meningar som placerade sig lite vid sidan om allt och alla andra."
Sandströmin kirjat pitävät sisällään tavoittamatonta, eikä ”Iso blondi” ole poikkeus. Tapahtuu realismista irtoavia, oudoksi luokiteltavia asioita. Myös kirjan nimi herättää kysymyksiä. Iso blondi on kertoja itse, mutta miksi hänen nuoruutensa kesä on nimetty viimeiseksi kesäksi?
Kaikkea ei tarvitse tietää voidakseen nauttia. Verhon voi antaa olla repimättä sitä syrjään. Sandström kirjoittaa ihmisen esiin kokonaisena kaikkine puolineen. Kuin tavallinen olisi juhla, mitä se onkin.
Ollaan taas sandströmiläisessä maailmassa, jossa kertoja on kovin kirjailijan tapainen. Kirjan nykytasolla kertoja siivoaa äitinsä kotia tämän kuoleman jälkeen. Liikutaan ajassa ja muistoissa. Niin sulavasti, että välillä on pakko palata teoksessa takaisin päin ja tutkia, miten siirtymä tapahtui.
Ensimmäiset askeleensa kohti kirjailijuutta kertoja ottaa kirjoittamalla biisien sanoja. Aluksi ei vapaaehtoisesti, vaan puolipakolla mukaan vedettynä. Nuoruuden sydän tiivistyy In the silence of the empty cage -biisin nimeen. Vanhempana muistellessa biisin nimi näyttäytyy toisin, kuten musahommat yleensä. Sekin, miten Red Spandex Five treenasi ruumisarkkujen keskellä.
Suurin osa teoksesta sijoittuu kuitenkin yhteen tiettyyn kesään kertojan nuoruudessa, jonka hän vietti Helsingissä ikkunanpesijänä ja oli rakastunut tyttöön nimeltä Limone. Kuvaukset kesäisestä Helsingistä tuottaa lukiessani mustavalkoista elokuvaa. Siinähän se kertoja mennä harppoo. Ratikat kirskuvat, lokit säestävät.
Sandström sanoittaa hienosti kertojan ja Virtanen-nimisen miehen ystävyyttä.
”Han höll kvar sin hand en stund på min hand, tittade mig i ögonen. Han sa inget, men jag förstod att jag kunde berätta vad som helst för honom.”
Hetket, jotka kasvavat itseään isommiksi. Hetket, joissa ihmiset tavoittavat toisensa syvimmällä tasolla. Hetket, joihin kosketeltava hellyys vuotaa.
Sandströmin teokset ovat oma genrensä. Hän on kirjoissaan sekä läsnä että piilotettuna. ”Isossa blondissa” kertoja tunnistaa itsensä lukiessaan Henrik Janssonin novellikokoelmaa Lit de parade.
Ilmaus lit de parade tarkoittaa kuolleen esillepanoa, jotta ihmiset voivat jättää hänelle viimeiset tervehdyksensä. Janssonin lukemisesta kirjoittaessaan kertoja tulee tiivistäneeksi myös Sandströmin teoksille ominaisen ytimen
”[k]anske jag kände igen mitt eget sätt att försöka använda språket som ett slakts maktmedel eller slagträ eller varför inte rökridå så att ingen skulle se vem som dolde sig bakom alla orden, uppradade i prydliga meningar som placerade sig lite vid sidan om allt och alla andra."
Sandströmin kirjat pitävät sisällään tavoittamatonta, eikä ”Iso blondi” ole poikkeus. Tapahtuu realismista irtoavia, oudoksi luokiteltavia asioita. Myös kirjan nimi herättää kysymyksiä. Iso blondi on kertoja itse, mutta miksi hänen nuoruutensa kesä on nimetty viimeiseksi kesäksi?
Kaikkea ei tarvitse tietää voidakseen nauttia. Verhon voi antaa olla repimättä sitä syrjään. Sandström kirjoittaa ihmisen esiin kokonaisena kaikkine puolineen. Kuin tavallinen olisi juhla, mitä se onkin.
Displaying 1 - 2 of 2 reviews