Mitä on olla ihminen? Ihminen on hakenut tähän kysymykseen vastausta - ja tullut luoneeksi kertomuksia ihmisyydestä. Kertomukset ovat olleet ihmisyyden erityisyyden kertomuksia, joiden tarkoitus on usein ollut oikeuttaa muun elämän hallitsemista ja kaltoinkohtelua. Olemme keskittyneet kertomaan ja unohtaneet kuunnella.
Enemmän kuin sapiens valaisee toisenlaista elämän ja ihmisyyden kertomusta ja pyrkii antamaan vastauksia kysymykseen, miten elää yhdessä muiden kanssa, osana elonkirjoa. Teos osoittaa, että kaikessa on aina kyse enemmän kuin ihmisestä.
Tarinallisuus sopi tähän hyvin ja toi asioita helpommin ymmärrettäväksi. Myös vertauskuvista tykkään paljon. Jälleen oppi uutta!
”Ihminen on osa luontoa ja täysin riippuvainen ekosysteemien elinvoimaisuudesta. Tämän ymmärtäminen on keskeistä ihmisenä kasvussa.” – Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2016
Loistava kirja lajien luontosuhteesta. Kirjan laajentaa ja syventää merkittävästi sen esikuvana toiminutta sinänsä erinomaista Yuval Noah Hararin Sapiens - Ihmisen lyhyt historia -teosta.
Sami Keto osoittaa lukemattomin esimerkein upeasti ihmisen paikan osana luontoa. Mieleen jäi esimerkiksi se, että lopulta evoluution ja elämän mittakaavassa ihminen ei ole kovin vaikutusvaltainen laji vaikka omalla toiminnallaan onkin kasvattanut ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta. Sitä on kuitenkin vain noin 0,04 prosenttia koko ilmakehän koostumuksesta. Suurin osa on typpeä. Happea ilmakehän koostumuksesta on noin 20 prosenttia.
”Maailman vaikutusvaltaisimpia eliöitä ovat olleet sinibakteerit, jotka muuttivat maapallon ilmakehän hapellisiksi ja mahdollistivat valtavan määrän muun elämän kehittynistä.”
Voisimme puhua antroposeenin sijaan ehkä bakteerien aikakaudesta.
Kun ihastellaan tai kauhistellaan ihmisen maankäyttöä esimerkiksi maanviljelyksen myötä, niin on hyvä muistaa, että lehtimuurahainen on harjoittanut menestyksellistä maanviljelyä jo 50 miljoonan vuoden ajan. Tai kun ihastellaan ihmisen kommunikointikykyä, kannattaisi ehkä tutustua valaiden tai lepakoiden viestintään.
Ihminen ja sen kulttuuri on täysin riippuvaista luonnosta. Kannattaa toimia ja elää sen mukaan.
Inspiroiva, mutta myös kovin epätasainen lukukokemus. Ensimmäisen kahden, melko sekavan luvun aikana harkitsin jopa jättäväni kirjan kesken, mutta yllättäen seuraavat luvut tempaisivatkin mukaansa.
Kaikkiaan tosi tärkeä ja ydinlukujen osalta erittäin hyvin perusteltu puheenvuoro ekokriisin syvimmistä syistä, jotka kietoutuu olennaisesti kulttuurimme yksilö- ja ihmiskeskeisyyteen.
Monia hyviä ajatuksia jäi kirjasta mieleen... ollappa sieni, ollappa puu, no sitä ei voi tietää, millasta se ois, mutta sitä on kuitenkin hyvä pohtia. Täytyy kuitenkin sanoa, että välillä teksteissä hypättiin vähän asiasta toiseen. Suosittelen silti :)