Roihu oli yksi viime vuoden positiivisimmista yllätyksistä ja kovin toivoin, että niin olisi tämäkin. Ei ihan kuitenkaan ollut, koska tässä tapahtui ihan hirvittävän paljon kaikkea ja uskottavuuden kanssa oli vähän niin ja näin. Tykkäsin ideasta, jollain tapaa perusidea ja sen syyt ja seuraukset voisi jopa tapahtua lähitulevaisuudessa. Meno yltyi kuitenkin niin kovaksi, että jossain vaiheessa juonenkäänteet alkoivat jopa naurattaa. Myöskin osa henkilöiden motiiveista tuntui kovin ohuilta, ja Kosken toimintaa ajoi kyllä niin tylsän kliseinen ja jopa konservatiivinen syy, että olisin toivonut Niskakankaalta enemmän mielikuvitusta. Sen verran paljon tässä tapahtui, varsinkin lopussa, että taitaa olla näiden henkilöiden tarinat kerrottu. Toivottavasti Niskakangas kuitenkin jatkaa jännärien kirjoittamista, hänellä on taito kirjoittaa oikein sujuvaa ja vetävää tarinaa.