Mitä kaikkea pahaa voi saada aikaan haluamalla hyvää
Elina Annolan Kaikki lokakuun taivaat -romaanissa alakoulun opettaja on valmis tekemään oppilaiden eteen kaikkensa, vaikka väkisin.
Kaisu Hänninen on hyvä opettaja. Hän osallistaa, huomioi ja rohkaisee, eikä hänellä ole vaikeuksia pitää lankoja käsissään toisin kuin joillakin kollegoilla. Hän on vastuussa oppimiskokemuksista, tärkeästä osasta lapsuutta. Toisten ihmisten lapsista. Ja lasten vuoksi on joustettava.
Kaisun kolmosluokalla on Alina, jonka isä on opettanut tappamaan nettipelin zombit ja jonka äidiltä on kadonnut rakkaus. On Sagal, pieni somalityttö, jonka äiti kolisuttelee huonekaluja öisin. Mikael, joka piirtää naaleja ja koiria ja jonka isä tietää tarkalleen, mikä on Mikaelin parhaaksi.
Elina Annolan toisen romaanin modernissa koulumaailmassa kommunikointi on moniääniseksi pirstaloitunutta, ja ihmiset satuttavat itsensä väärinymmärrysten teräviin säröihin etsiessään yhteyttä toisiinsa. Annola kertoo sisällämme märkivistä haavoista ja piilotetuista peloista, jotka vääntävät hyvätkin pyrkimykset vahingollisiksi teoiksi. Aggressioksi, joka purskahtaa ulos odottamatta.
On virkistävää lukea koulumaailmaan sijoittuva kirja, joka ei yritä olla ainoastaan koominen ja kepeä. Kirjailijalla on selvästi vankkaa kokemusta käytännön koulutyöstä; sen verran todellisia kuvaukset olivat. Arvostan suuresti tarinan eri näkökulmia: liian usein asiat nähdään puolueellisesti vain joko vanhempien tai opettajien vinkkelistä. Annola on onnistunut kuvaamaan aidontuntuisesti tosielämän tilanteita, joissa väärinkäsitykset, kielimuuri, odotukset ja hyvät aikomukset kietoutuvat vyyhdiksi, jota ei ole helppo selvittää. Elämänmakuinen kirja, suosittelen!
Tykkäsin! Tuli vastaan haasteryhmässä, ehkei olisi muuten löytynyt. Koulumaailma kiinnostava ympäristö. Tykkäsin myös, että seurattiin useampaa henkilöä.
Tämä koulumaailmaan sijoittuva teos ei ole hassunhauska kirja opehuoneen maailmasta tai hullun luokan elämästä. Kaikki lokakuun taivaat on enemmän, sillä vaikka kirjassa kuvataan niin opettajien kuin oppilaidenkin arkea, tarina ei asetu mihinkään ennalta-arvattavaan ”kouluromaanikategoriaan”. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Keskushenkilönä on eläkeikää lähestyvä opettaja, Kaisu Hänninen, joka haluaisi olla valo pienten oppilaidensa elämässä. Mutta mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Kuinka kauan opettaja jaksaa loistaa, jos pimeät varjot liikkuvat oman elämän liepeillä? ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Muut näkökulmahenkilöt ovat oppilaita tai heidän vanhempiaan, joilla kaikilla on omat unelmansa ja haasteensa. Heidi suree väljähtynyttä avioliittoaan, josta on yhä vaikeampi saada oikeanlaisia somepäivityksiä. Tommi kantaa huolta pojastaan ja kaipaa kumppania. Sagal rakastaa metsää ja pohtii, miksi äiti ei ole kuten muut somalinaiset. Alina pelaisi, jos se vain äidille sopisi. Mikaelilla on maailman paras koira mutta myös hätä kekripukeista. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ Romaanin henkilöt muodostavat kiinnostavan verkoston. Ihmiset katsovat toisiaan, katsovat ohi, eivät näe. Joku kuuntelee mutta ei kuule. Kolmas ei tiedä, ketä pitäisi kuunnella. Kokonaisuutena Kaikki lokakuun taivaat laajenee mieleenpainuvaksi, loisteliaasti kirjoitetuksi kuvaukseksi 2020-luvun ruuhka-Suomesta. Nykyaikatason peilinä toimii toinen aikataso, Kaisun lapsuuden maailma 1970-luvun alun maaseudulla. ⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀⠀ En tiedä, mitä muuta voisi yhteiskunnallisesti virittyneeltä lukuromaanilta toivoa!
Olipas ihastuttava löytö. Poikkeuksellinen kouluromaani, joka oli paljon muutakin kuin kouluromaani. Koulumaailman kuvaus oli realistista, ja Kaisu-opettajan kipuilu uskottavaa ja samaistuttavaakin.
Kieli oli kaunista ja soljuvaa, jollain tapaa poikkeuksellista. Se piti hienosti otteessaan vaikka juoni eteni rauhallisesti. Ei kuitenkaan ollut mitenkään helppo lukukokemus, kun teksti toi henkilöiden tunteet ja ajatukset niin lähelle ja kaikki olivat tahoillaan enemmän tai vähemmän syvissä vesissä. Tämän vuoksi oli erityisen ihanaa, että kirja kuitenkin päättyi valonpilkahduksiin ja lopulta jäi aika kevyt olo.
Kirja oli myös arvokas kurkistus lasten mielenmaisemaan, pidin etenkin Mikaelin osuuksista. Itsekin ajattelee suurinpiirtein ymmärtävänsä lasten kokemusmaailmaa mutta kyllä se vain avautuu eri tavalla tässä muodossa. Tommin ja Heidin käytös tuntui etenevän itselle aika käsittämättömään suuntaan ja pisti vähän pyörittelemään silmiä, mutta luulen että vika on itsessä eikä kirjassa tai hahmoissa.
Mielenkiintoinen kirja! Pidin jo Elina Annolan esikoisteoksesta ja yhtä kiehtova ja kaunis kerrontatyyli jatkuu tässäkin kirjassa. Ensin jotkut päähenkilöistä saattavat hieman ärsyttää, mutta mitä syvemmälle tarina menee, sitä paremmin ymmärtää syyt näiden käytöksen ja olemuksen takana - ja sen, että tällaisia monisyisiä ihmisiä kohtaamme ja olemme myös ihan oikeassa elämässä, vaikka joku(nen) heistä voisikin ensin vaikuttaa hieman stereotyyppiseltä.
Kirja on mielenkiintoinen läpileikkaus nykyajan koulumaailmaan. Teemoina ovat mm. monikulttuurisuus, erityislapset, opettajan asema ja jatkuvat muutokset kouluissa. Taustalla keskiössä ovat myös ylianalysointi ja miten jokaisella on omat rajansa ja kuka tahansa voi flipata, kun on saanut tarpeekseen vastoinkäymisiä.
Itseäni kosketti erityisesti Sagalin tarina ja se miten hänenlaisensa perheet rakentavat uutta elämää Suomessa.
Koulumaailmaan eri aikoina ja toisaalta vahvasti nykyhetkeen kiinnittyvä moniääninen romaani, jossa seurataan muutamien syksyisten viikkojen ajan yhden koululuokan opettajan, vanhempien ja oppilaiden elämää sekä matkustetaan ajoittain ajassa taaksepäin takaumien kautta. Pidin tästä enemmän kuin kirjailijan esikoisesta, joka tähän verrattuna tuntui työläämmältä lukea. Nyt oli hyvä hetki ja sujuvasti meni!
Hieno kirja koulumaailmasta, joka kattaa eri aikakausia, kulttuureita, persoonallisuuksia ja kipupisteitä. Olin erityisen vaikuttunut siitä, kuinka upeasti Annola oli kirjoittanut hahmonsa henkiin - vaikka henkilöhahmoja on kirjassa useita heti alusta alkaen, heistä jokainen on omanlaisensa ja niin elävästi kuvattu, että näin heidät heti mielessäni täysin vaivatta. Odotin kuitenkin jotain suurempaa käännekohtaa tarinan edetessä, joka olisi saanut tarinan jäämään mieleen pitkäksi aikaa.
Ensin kirja sai minut näkemään lomalla työunia. Mutta oli kuitenkin luettava loppuun, saatava tietää, miten hahmoille käy. Varsin realistista koulukuvausta mutta samalla hieno muistutus siitä, miten paljon on sellaista mitä emme toisistamme tiedä emmekä näe.
Ehkä hieman raskasaiheinen kirja itselleni - koulumaailma ja sen vaatimukset ja työuupumus liippaavat läheltä. Kirjan rakenne mielenkiintoinen, opettajan, muutaman oppilaan ja heidän vanhempiensa näkökulmat avaavat asioita eri kannoilta. Somalitytön äidin vaikeudet koskettavat - ei ole helppoa kotiutua, kun ei osaa kieltä, on traumatisoitunut ja avun vastaanottaminen tuntuu vaikealta.