Ukkoshuilu

by Johanna Sinisalo

Kauan sitten, kaukana täältä, joku puhalsi kiviseen putkeen. Oliko sattumaa, että juuri silloin nousi myrsky?

Leena Lind rakastaa työtään meteorologina, mutta kun sääennusteita laativa yritys myydään ja pilkotaan, hän joutuu haaskaamaan asiantuntemustaan aivottomissa hanttihommissa. Vintius Phoenix -yhtiön salamyhkäinen tutkimushanke herättää Leenan epäilykset: pyrkiikö joku säiden hallitsemiseen?

Leenan Leia-tytär kuvaa leikkejään videolle. Hän tulee tallentaneeksi jotakin, mikä kiinnostaa myös Leenan uutta työnantajaa. Pian äiti ja lapsi ovat vaarassa, eikä uhka suinkaan rajoitu heihin.

Johanna Sinisalo rakentaa jälleen mestarillisesti maailman, jossa tuttu muuttuu oudoksi.

Genres: Fiction, Finnish Literature, Science Fiction

440 pages, Paperback

First published August 16, 2021

About the author

ENG: Johanna Sinisalo is an award-winning Finnish author. She was born in Sodankylä in 1958. During 1984-1997, she worked as a professional designer in advertising, after which she started as a screenwriter and writer. Sinisalo's first novel, Troll, won the Finlandia prize, the most important literature award in Finland. As her hobbies, Sinisalo mentions astronomy, gastronomy, hiking, literature and comics.

The author notes that her novels always feature a bit of the small everyday reality. However, overcoming the borders of realism does not mean that the author's works were to be classified as sci-fi or fantasy – from Sinisalo's point of view, categorizing literature by genre should be left behind.

FI: Johanna Sinisalo on syntynyt Sodankylässä vuonna 1958. Hän valmistui ylioppilaaksi Tampereella 1977 ja suoritti kandidaatintutkinnon Tampereen yliopiston yleisen kirjallisuustieteen draamalinjalla vuonna 1986. Markkinointi-instituutissa opiskellessaan hän sai vuoden parhaan diplomityön palkinnon 1987. Vuosina 1984–1997 Sinisalo toimi ammatikseen mainonnan suunnittelijana, sittemmin hän ryhtyi vapaaksi käsikirjoittajaksi ja kirjailijaksi. Sinisalon esikoisromaani Ennen päivänlaskua ei voi voitti vuoden 2000 Finlandia-palkinnon. Sittemmin Sinisalo on saanut muun muassa James Tiptree Jr. -palkinnon, Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon ja Prometheus-palkinnon.

Kirjailijan perheeseen kuuluu avomies ja aikuinen tytär. Harrastuksikseen Sinisalo mainitsee tähtitieteen, gastronomian, vaelluksen, kirjallisuuden ja sarjakuvan. Sinisalo asuu lapsuutensa kotikaupungissa Tampereella.

Tärkeitä kirjailijoita Sinisalolle ovat olleet Tove Jansson, Astrid Lindgren, L. M. Montgomery, Ray Bradbury, Volter Kilpi, Vladimir Nabokov, Michel Tournier ja Margaret Atwood. Tieteiskirjallisuuden lukemisen Sinisalo aloitti lapsena Edgar Rice Burroughsin seikkailukirjoilla. Niiden jälkeen hän löysi George Orwellin ja Aldous Huxleyn, joiden teoksissa science fiction on yhteiskunnan havainnoinin ja arvostelun väline.

Kirjailija toteaa, että hänen romaaneissaan on aina jokin pieni piirre arkitodellisuuden ulkopuolelta. Sinisalo on useiden muiden tavoin muistuttanut, että puhdas realismi on varsin nuori, 1800-luvun lopulta peräisin oleva kirjallinen suuntaus. Realismin rajojen ylittäminen ei kuitenkaan tarkoita, että kirjailijan teokset olisivat lajityypiltään scifiä tai fantasiaa. Sinisalon mielestä lajityyppiajattelusta pitäisi irtautua.

Sinisalo painottaa, että spekulatiivisuus ei ole kirjallisuudessa itseisarvo, vaan että sen kautta voidaan sanoa jotain oleellista jopa paremmin kuin realismin keinoin. Fantasian tai science fictionin kirjoittaminen ei ole päämäärä vaan väline kirjallisuuden tuottamiseen. Sinisalo käyttää sanaa ”viistovalaistus” kuvaamaan tämän välineen toimintaa: todellisuuden tutkiminen uudesta ja ennenkokemattomasta näkökulmasta voi paljastaa uusia puolia, joita ei ole voinut aikaisemmin nähdä.

Reviews

[Inna · Rating 4 out of 5]

Olipas taas hyvä kirja. Sinisalo on kirjoittajana niin tasaisen varma, että tuttuun kerrontatyyliin ja elementteihin tipahtaa helposti sisään. Ihanaa että tarina ristesi hieman edellisen romaanin eli Vieraat-teoksen kanssa, sillä oletan että Leian ohimennen mainittu päiväkotikaveri Sissi oli sama lapsi joka Vieraissa esiintyi. Rakastan intertekstuaalisuutta ja sitä että kirjat ikään kuin tapahtuvat "samassa maailmassa" jonkun toisen kirjan kanssa, vaikka eivät mitään samaa sarjaa olekaan.

Ukkoshuilu alkaa yllättävän pitkällä mutta kiehtovalla raamatullisella tarinalla, josta siirryttiin nykypäivään ja myrskyjen, ukkosten ja säiden hallinnan ja ennustamisen maailmaan. Leena oli tyypillinen Sinisalon päähenkilö, ammatissaan pätevä ja fiksu nainen, joka kuitenkaan ei ole aina kovin fiksu yksityiselämän ratkaisuissaan. Yllättävältä ulkomaanreissulta hän poimii mukaansa hiekasta löytyneen fulguriitin eli ukkoshuilun, ja tuo sen kotiinsa Tampereelle. Ja kun hänen päiväkoti-ikäinen Leia-tyttärensä puhaltaa siihen eräänä kevätpäivänä mökillä, nousee myrsky. Ihan sattumalta, vai onko ukkoshuilun avulla oikeasti mahdollista hallita säätä? Miksi huilu toimii vain kun Leia puhaltaa siihen? Ja mitä kaikkea voikaan saada aikaiseksi se ihminen jolla on ukkonen aina näppiensä ulottuvilla?

Koukuttava kertomus oli ahmittava parissa illassa. Olen ollut Sinisalo-fanityttö jo pitkään, ja rakastan näitä tarinoita jotka sijoittuvat meidän omaan aikaan ja maailmaan, mutta joissa on kuitenkin aina pieni yliluonnollinen vivahde, eikä kaikkea selitetä puhki vaan jätetään aina mukaan pieni mysteeri. Hieno idea, hieno tarina, ei voi kuin suositella.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

[Anna · Rating 3 out of 5]

Tykkään Sinisalon kirjoista aina, mutta tässä tökki jokin. Tyyliltään se oli tutuksi tullutta Sinisaloa, joka ilta teki mieli lukea "yksi kappale vielä", mutta ehkä kuitenkin odotin tältä enemmän.

Suurin ongelma tässä oli mielestäni päähenkilön ärsyttävyys: mitä pidemmälle luin, sitä enemmän opin inhoamaan koko hahmoa. Itse asiassa siinä määrin, että loppuvaiheissa aloin jo miettiä seuraavaa kirjaa tähän keskittymisen sijaan. (Tämä on itse asiassa toinen kirja putkeen, jossa äitiys on melko isossa roolissa, en edelleenkään pysty samaistumaan, mikä vaikuttanee asiaan.)

Tarina sinänsä oli ihan kiinnostava ja sekaan ripotellut faktat kiehtovia, mutta, kuten sanottua, odotin jotenkin enemmän. Luin tämän ihan mielelläni, mutta tämä ei todellakaan pääse suosikkiromaanieni sekaan. Sääli sinänsä. Vikaa oli varmasti myös lukijassa ja lukijan eläytymiskyvyssä. Lempikirjoilijoilta sitä vain aina odottaa jotain parempaa kuin "ihan kiva".

[Sanna · Rating 5 out of 5]

Että niin tykkään Johanna Sinisalon lähes margaretatwoodmaisesta tarinankerronnasta. Tietoa, tarinaa ja pieni vinksahdus todellisuudessa, joka voisi olla totta.

[Hanna Huovinen · Rating 5 out of 5]

Nautinnollisen ahmittava. Juoni veti mukanaan kovaa ja huikea määrä elementtejä ja tietoa oli upotettu mukaan sulavasti ja tyylikkäästi ilman infodumppauksen makua.

[Han_na · Rating 3 out of 5]

Alku tempaisi minut kyselemättä mukaansa, mutta sen jälkeen oli muutama hetki, kun tätä piti suunnilleen sormien välistä kurkistellen lukea, kun tunne siitä, että kaikki menee päin mäntyä, kävi liian raskaaksi kantaa. Yhdisteli kiinnostavasti erilaisia asioita kuten yliluonnollisuutta ja tiedettä. Perheellinen naisihminen päähenkilönä ilahdutti.

[Merja Kiviniemi · Rating 3 out of 5]

En meinannut millään jaksaa lukea tätä kirjaa, vaikka aihe tuntui kiinnostavalta. Kirjan henkilöt oli niin ärsyttäviä, että pitkää pätkää ei vaan pystynyt lukemaan kerralla. Mutta yllättäen loppu olikin hyvä, siksi jopa ⭐⭐⭐

[Hannu Sinisalo · Rating 4 out of 5]

"Hän säät ja ilmat säätää" lauletaan virressä, mutta entäpä jos ukonilman voisi nostattaa myyttiseen taikakaluun puhaltamalla? Jälleen kerran Johanna Sinisalo raottaa todellisuutta yhdestä pienestä nurkasta ja kokeilee, mitä saataisiin aikaiseksi, jos pieni spekulatiivinen elementti tuodaan mukaan. Hyvä kirja!

[Ketutar Jensen · Rating 5 out of 5]

Todella hyvä kirja! Rakastin kaikkea säätietoutta ja Leenan suhdetta säähän. Hyvin tutkittu ja kerrottu, tuntui ihan aidolta. Joonaksen tarina oli kuin Waltaria :-D
Tämä on toinen Johanna Sinisalo, ensimmäiseni oli peikko-tarina Ennen päivänlaskua ei voi, jota rakastan myöskin. Olen saanut uuden lempikirjailijan <3

[Anni · Rating 3 out of 5]

Tutut maneerit, tuttu tapa kertoa ja kuvailla. Sama innostus, odotus, alun imaisu. Mutta kuitenkaan ei samaa halua ahmia, antautua maailmaan, selvittää pakonomaisesti, miten tarina päättyy. Ajankohtaista, meidän ajassamme, realistista ja ufoa samaan aikaan. Varmaa vaan ei kaikilta osin vakuuttavaa. Sinisaloa kuitenkin.

[Taina · Rating 3 out of 5]

Ihan kiva yhteiskuntakritiikkiä, säätietoa sekä maagisia elementtejä sisältänyt romaani. Ydinkysymys - voiko säätä muokata ja hallita? Hieman alkoivat tökkiä "carpe helvetti vieköön diem"-tyyliset lausahdukset, joita on viljelty runsaasti, lisäksi infodumppausta oli hetkittäin liikaa. Mutta kokonaisuutena silti nopealukuinen ja tarmokkaasti etenevä.

[Chalthria · Rating 3 out of 5]

Huomattavasti mielenkiintoisempi teos kuin Sinisalon aikaisempi (Vieraat). Leena saa käsiinsä ukkoshuilun ja alkaa käyttää sitä omiin tarkoitusperiinsä. Ahneella on kuitenkin tunnetusti paskainen loppu.

[Etta | sinnejatakaisin · Rating 3 out of 5]

Ukkoshuilussa meterologin työtään rakastava Leena päätyy yrityskauppojen työkokeiluun aivottomiin hanttihommiin. Yhtiön tutkimushankkeet herättävät kuitenkin Leenan epäilykset siitä, että joku yrittää hallita säätä.

Leenan tytär Leia taas onnistuu kuvaamaan videon puhaltaessaan fulguriittiin, joka kutsuu ukkosen. Video päätyy nettiin ja johtaa tilanteeseen, missä koko Leenan perhe on uhattuna.

Tän kirjan tematiikka oli aika kiinnostava ja tykkäsin kirjan blogitekstien mietinnöistä säästä, sään merkityksestä ja muusta. Mielenkiintonen (vaikkakin aluks melko irrallisen tuntunen) on myös kirjan alussa Joonan tarina Assyriasta, Jossa myös Joona tutustuu ukkoshuiluun. Kirjan loppu on tiivistunnelmainen ja mukaansatempaava. Kirjan keskikohta taas matelee ja matelee. Takakannen kertomilla tapahtumilla tiisataan pariin kertaan ja sitä jo luulee, että alkaa tapahtua, mutta ei ala kuitenkaan. En myöskään tykännyt Leenasta tai tämän miessäädöstä hahmoina.

[Jaana V · Rating 4 out of 5]

Tasaisen varmaa Sinisaloa: mukaansa pakottava tarina, realismin ja spekulaation ja mystiikan kiehtova seos, universaali mysteeri, loppua kohden hurjaksi kiihtyvä, yllättävä juonikuvio. En rakastunut aivan niin paljon kuin moneen aiempaan Sinisalon romaaniin, mutta hyvä tämä on!

[Katri Oksanen · Rating 2 out of 5]

Harmittaa, kun niin hyvän alun jälkeen kirja jotenkin lässähti. Ideakin oli erinomainen. Ehkä henkilöhahmojen epäuskottavuus ja liiallinen selittäminen häiritsivät. Faktat olivat kivoja, opin uutta.

[Meri · Rating 3 out of 5]

Ukkoshuilun lukeminen oli pitkälti yli puolen välin ihan tervanjuontia, kun taas aiemmat lukemani Sinisalon kirjat ovat temmanneet mukaansa ensimmäisillä sivuilla. En millään olisi jaksanut kahlata kirjaa eteenpäin, mutta ei viitsinyt keskenkään jättää.

Lopun geopolittinen ja sotateknologinen ulottuvuus kuitenkin voitti minut puolelleen. Siltäkin osin lukukokemus oli päinvastainen verrattuna aiempiin Sinisalon kirjoihin, joissa loppu on mennyt niin överiksi, että on melkein nolottanut.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Väittäisin, että jos Ukkoshuilusta jättäisi kannesta kirjailijan nimen pois, kirjan tunnistaisi silti Johanna Sinisalon kädenjäljeksi. Sen verran tyylilleen uskollinen kirjailija Sinisalo on. Mikäpä siinä, olen lukenut Sinisalon tuotannosta suurimman osan ja laatu on ollut vuosien varrella tasaista ja kirjat mielenkiintoisia.

Ukkoshuilu alkaa muinaisesta Assyriasta, jossa kauppias Yonah joutuu petoksen uhriksi ja pelastuu tiukasta paikasta myrskyn avulla. Tämän pohjustuksen jälkeen siirrytään 2010-luvulle, jossa meteorologi Leena Lind nauttii työstään sään parissa, mutta löytää itsensä vähän toisenlaisesta myrskystä. Pienen meteorologifirman johtaja päättää keskittyä golfaamiseen ja myy firman kansainväliselle sijoitusyhtiölle, jonka kovat otteet firman johdossa vievät Leenan työttömäksi ja lopulta haaskaamaan lahjakkuuttaan hyväksikäytettynä työharjoittelijana.

Harjoittelupaikka osoittautuu kuitenkin todella tympeän alun jälkeen yllättävän mielenkiintoiseksi, kun kovin epämääräinen pikkuputka alkaakin puuhastella todella kiinnostavien asioiden parissa. Leena löytää itsensä kansainvälisten kiemuroiden keskeltä, kiitos hänen kuusivuotiaan tyttärensä tekemän yllättävän ja taianomaisen löydön – Leena on varma, että pystyisi nousemaan parempaan asemaan, jos hän ei vain ennustaisi, vaan myös hallitsisi säätä.

Ukkoshuilu kertoo säästä, sään hallitsemisesta, vallankäytöstä ja vallanhimosta. Siitä, miten tuhoisaa voi olla halu hallita asioita, oli kyse säästä tai muista ihmisistä. Ukkoshuilu on myös tiivistunnelmainen jännäri, jossa vauhti pysyy hyvin yllä koko matkan ajan. Leena Lind on myös mielenkiintoinen päähenkilö: fiksu, ammattimainen, tarkkasilmäinen, mutta myös heikko, haavoittuvainen ja altis maagiselle ajattelulle – ja tätä tiedon ja tieteellisyyden suhdetta uskomuksiin ja epämääräiseen kansanperinteeseen Ukkoshuilu myös luotaa.

[Ari · Rating 3 out of 5]

Pidän Sinisalon kirjoista. Mielestäni parhaita ovat olleet Ennen päivänlaskua ei voi sekä Linnunaivot, mutta olen pitänyt kaikista muistakin - olen saattanut lukea kaikki, mutta aivan varmasti ainakin valtaosan.

Tämä kuuluu genreen "ihmissuhderomaanit with a twist"; ikäänkuin tavallinen tarina, josta kehkeytyy tavaton tapahtumisen ketju. Loppu muistutti Peter Hoegin uusimpien romaanien action-pätkiä.

Alun historiallinen Assurialais-osuus olisi voinut olla lyhyempi tai jopa puuttua kokonaan. Ehkä se oli Sinisalon mielestä tarpeen ukkoshuilun maagisen mysteerin selittämiseksi. Minua se ei erityisemmin miellyttänyt, mutta se lienee puhdas makuasia. Jotenkin tuntui, että kirjailija oli aloittanut toisenlaisen romaanin ja muuttanut sitten mieltään ensimmäisen luvun jälkeen.

Viittaukset ilmastonmuutokseen, sen syihin ja seurauksiin, ovat aina paikallaan. Ehkäpä jokunen lukija taas havahtuu ymmärtämään, että ihmiskunta on matkalla kohti jyrkänteen reunaa ja laajempi herääminen asioiden korjaamiseen on välttämätöntä, ellei jo liian myöhäistä.

Ukkoshuilu
Otava 2021

[Hanna · Rating 4 out of 5]

Jäi parit yöunet lyhyiksi kun ei kirjaa malttanut sulkea millään.

[Kenneth · Rating 4 out of 5]

Luin innolla Johanna Sinisalon Ukkoshuilua, mutta koko ajan pohdin, pidänkö siitä vai en. Välillä olin todella innoissani, kunnes taas aloin vähän epäillä. Perusongelma minulle on maagisen osuus realistisessa romaanissa. Joskus se voi toimia oikein hyvin, mutta useimmiten ei. Heti ensimmäisen osan Joonan tarina sai minut mietteliääksi. Sen voi lukea versiona siitä mitä vanhan testamentin tarinassa oikeasti tapahtuu samaan tapaan kuin José Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. Kuitenkin maaginen on siinä läsnä, kuten myöhemmin myös kirjan päätarinassa. Juuri tämä maaginen istui vähän huonosti kirjan muuten jopa tieteellisen realistiseen kerrontaan. Maaginen toimii huonosti silloin, kun sitä tarvitaan tarinan kuljettamiseen realismin keinojen riittämättömyyden vuoksi. Maagisenkin kirjailija osasi kuitenkin välillä tarjota jopa Shakespearea muistuttavalla tavalla.

Edellä kritisoimastani maagisuudesta huolimatta kirja oli kuitenkin mitä miellyttävin lukukokemus. Se oli veitsenterävä kuvaus suomalaisesta nyky-yhteiskunnasta. Siinä tulee esiin monta aikamme länsimaiselle yhteiskunnalle tyypillistä piirrettä kuten työ- ja yrityselämän ilmiöt, perhe- ja muut ihmissuhteet ”eksineen” ja ”nyksineen” sekä tieteen ja yleensä kovien faktojen merkitys suhteessa huuhaan runsaaseen tarjontaan. Viimeksi mainittuun nähden maagisen osuus pani tosiaan miettimään. Työelämän ja yritystoiminnan kuvaus enemmän ja vähemmän heppoisine startupeineen ja yrityskauppoineen oli kuvattu hienosti myötäeläen päähenkilön kanssa, ja siitä seurannut täydellinen sosiaalinen ja taloudellinen pudotus. ”Biomassamöhkäle” oli loistavan kuvaava nimitys hyväksi käytetystä korkeasti koulutetusta naisesta aktiivimallin työkokeilun (lue: orjatyövoima) pyörteissä ja puristuksessa. Herkullinen oli myös toteamus monen yrityksen perusajatuksesta, että ”on väärin antaa tyhmien pitää rahansa”. Kirja kasvaa edetessään todelliseksi jännäriksi. Päähenkilön 6-vuotias tytär Leija oli liikuttavan herttainen ja fiksu.

Sää on kirjassa Shakespearen tapaan aktiivinen toimija. Meteorologiasta kirjassa esitetty tuntui maallikosta perin uskottavalta, sitä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, joka yksi poikkeus kuitenkin on kirjan ydintä. Kirjailija käsittelee säätä peräti filosofisesti. Taustatyö vakuuttaa ja on ollut ilmeisen perusteellista.

Kirjailijan jälkisanat on päivätty heinäkuussa 2021 ja minä luin kirjan toukokuussa 2022. Kirjassa suorastaan profetoidaan Ukrainan tapahtumista helmikuusta eteenpäin. Hämmästyttävää, jopa ahdistavaa. Geopolitiikan yhteydessä puhutaan usein öljyn tapaisista hyödykkeistä, mutta tässä nousee agendalle vieläkin tärkeämpi hyödyke eli makea vesi.

[Salla · Rating 1 out of 5]

En usein jaksa kirjoittaa kirja-arvioita, mutta nyt olen kihissyt ihan riittävän monta päivää puhtaasta ärsyyntymisestä, mikä kummasti siivittää tekstintuottoenergioita.

Luimme siis kumppanini kanssa Ukkoshuilun yhdessä - meillä on tapana lukea toisillemme ääneen, ja olemme ennenkin lukeneet Sinisalon teoksia. Alku oli lupaava, raamatullinen menneiden aikojen vinkkeli mielenkiintoinen ja tapahtuvat hyvässä rytmissä.

Suurin osa kirjasta oli kuitenkin rasittavaa epäolennaisten päähenkilön elämän yksityiskohtien mehustelua. Toki on vain hyvä, että teoksissa on myös epämiellyttäviä hahmoja herättämässä erilaisia tunteita, mutta mielestäni ei palvele lukijaa, jos päähenkilö suoraan sanottuna vituttaa koko ajan. Leena oli itsekäs, kostonhimoinen, liian itsevarma omasta älykkyydestään ja sokea omalle typeryydelleen erityisesti rakkauselämänsä suhteen, eikä edes aloiteta hyvin kyseenalaisesta moraalista. Muutamia hyviä älynväläyksiä ja omalle lapselle suotua rakkautta lukuunottamatta en kykene sanomaan tästä päähenkilöstä mitään positiivista, ja henkilön valintoja oli ajoittain hyvin vaikea ymmärtää.
Mainitaan nyt vielä myös Leenan kirjoittamat blogimerkinnät, jotka eivät tuntuneet blogimerkinnöiltä ollenkaan, vaan sekoitukselta ärsyttävää pätemistä ja Sinisalon oma ajatuksenvirtaa.
Plus seksiin liittyvät maininnat ja kuvaukset saivat meidät molemmat värähtämään kauhusta ja kakomaan silkasta ällötyksestä, koska ne olivat niin chicklit-hetero-hekumallisia ja lievästi sanottuna limaisia.

Kirja on vajaat 450 sivua pitkä. Alun raamatullisen osion jälkeen odotimme noin 350. sivun kieppeille, että kirjan lupailtu ukkoshuilujuoni alkaisi kunnolla edetä. Siihen liittyvät juonenkäänteet olivatkin sitten lopussa kiinnostavia ja jännittäviä, mutta Leena ketutti edelleen. Se on päällimmäinen tunne, joka kirjasta jäi.

Ai että miksikö sitten luimme kirjan sitkeästi loppuun? Sinisalon kieli on sujuvaa, ja koska olemme pitäneet kirjailijan aiemmista teoksista, meissä kyti toive siitä, että tämäkin kirja vielä pelastaisi itsensä.
No eipä pelastanut.
Onneksi tuli lainattua tämä opus kirjastosta, niin ei mennyt rahoja hukkaan.

[Noora · Rating 2 out of 5]

Äh. Olisin kovasti toivonut pitäväni tästä kirjasta enemmän.

Ensimmäinen, taustoittava luku oli aivan upea, mutta itse tarina lässähti. Teema oli oikein lupaava ja jotkin yksityiskohdat varsin mielenkiintoisia, mutta toteutus… Kaikki juonen etenemiseen liittyvät yksityiskohdat selitettiin ihan puhki ja syötettiin lukijalle puoliväkisin. Kerronnassa oli hätäilevä, kiirehtivä fiilis. Lisäksi kovasti viljelty mainostoimisto-lingo, joka vielä Ennen päivänlaskua ei voi -teoksessa oli tuoretta ja mielenkiintoista, tuntuu nykymaailmassa tunkkaiselta ja aikansa eläneeltä.

Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi sekä Auringon ydin ovat olleet itselleni hirvittävän tärkeitä teoksia, joiden julkaisuajankohta, teema, tyyli ja kaikki yksityiskohdat ovat aikoinaan osuneet hätkähdyttävästi yksiin omien kelojeni ja elämäni käänteiden kanssa. Sen vuoksi en herkeä luottamasta, että jonain päivänä Sinisalolta ilmestyy vielä jotain yhtä sävähdyttävää. Hyvä Johanna!!

[Jaana · Rating 3 out of 5]

Uutta Sinisalolta, tuttua oudon vivahteella.

Sinisalo nivoo tarinaan muun muassa median sääotsikointeja, kansanperinteen enteiden katsomista, vuodenkiertoa, geopoliittisia kriisejä ja yritysten työkokeilukikkailuja. Sää/kuivuus ja humanitääriset/poliittiset kriisit asetetaan Ukkoshuilussa rinnakkain, osoitetaan niiden yhteys.

Vesi ei ole vain elämän ehto, vaan myös poliittinen vallankäytön väline.

Yhtenä tapahtumaympäristöistä toimii Pälkäneen Tauriala - vain kymmenisen kilometrin päässä lapsuuteni maisemista, mikä toi tarinaan tutun kerroksen.

Valitettavasti teos tuntui jäävän jollain tavalla ohuen tuntuiseksi, eikä se ajankohtaisista teemoista huolimatta oikein saavuttanut samanlaista tenhoa kuin Sinisalon aiemmat teokset.

[Katja · Rating 3 out of 5]

Sinisalon kirjat kiinnostavat aina eikä vähiten poikkeuksellisten aiheidensa vuoksi. Ukkoshuilussa päähenkilö Leena on meteorologi, joka erinäisten käänteiden jälkeen päätyy töihin hieman erikoiseen sääennustusfirmaan ja hommat lähtevät sinisalomaiselle kierteelle.

Vaikka aihe oli todella kiinnostava, oli tässä junnausta ja tyhjäkäyntiä aivan liikaa. Varmaankin yli 100 sivua olisi voinut leikata pois kokonaisuuden siitä mitenkään kärsimättä. Lisäksi Leenan blogikirjoitukset sekä firman hämäräbisneksiin liittyvä sähköpostikirjeenvaihto aiheutti lapsellisessa sävyssään lähinnä myötähäpeää. Loppu pelasti paljon, muuten tämä oli mielessäni menossa jo kohti kahta tähteä. Ja ihana Sinisalon tyylille uskollinen hahmojen nimeäminen, kuten meteorologi Rainer.

[Aro · Rating 2 out of 5]

Voi kun Sinisalo olisi tämän romaanin sijaan kirjoittanut meteorologiaa, ilmastonmuutosta, älyteknologiaa, aseellisten konfliktien juurisyitä ja työkokeilun kelvottomuutta käsittelevän esseekokoelman.

Nyt infopläjäykset ja pohdinnat on naamioitu minäkertojan mietteiksi ja ripoteltu romaanikohtausten väliin, joissa seikkailevat romanttisen naiivi mutta yllättävän veemäinen päähenkilömme Leena, nykyajan snäppäävä esikouluikäinen Leia, roikalemainen ryökäle Rainer, sittenkin selkärankainen humanistihaihattelija Santeri, Salaperäinen Venäläinen Pukumies™️ ja kavalkadi muita.

Tarinan kantava idea eli ns. kupletin juoni on kiinnostava ja toimiva, mutta Sinisalo ei tällä kertaa onnistu sulauttamaan faktapohjaista teoriaa kertomaansa fiktioon niin, että kokonaisuus olisi jouheva.

[Leena · Rating 3 out of 5]

Johanna Sinisalo on suuresti arvostamani, taitava kirjailija. Sinisalo sekoittaa kirjoissaan sujuvasti faktoja, tiedettä, mytologiaa, tulevaisuudenuhkia ja päivänpolttavia asioita. Ja vaikka mitä.

Tämäkin kirja etenee sujuvasti ja minkäänlaisia loogisia aukkoja ei kerronnassa ole, kaikki on perusteltua.
En silti pitänyt Ukkoshuilua Sinisalon parhaimpien veroisena. Päähenkilö Leena Lindin blogiteksteissä oli hieman luennoinnin tuntua?

Kaikenlaiset huuhaapellet ja kansanuskomukset saavat kirjassa kyytiä! Jos joku uskoo vesisuonia löytäviin taikavarpuäijiin, kannattaa lukea, mitä Sinisalo sellaisista kirjoittaa.

[Nelly · Rating 3 out of 5]

Mielenkiintoinen tarina, joka luotaa syvälle ilmaston ja sään ennustamiseen tieteen ja uskomusten näkökulmista. Juonen kuljetuksen kannalta keskiosa kirjasta olisi voinut olla tiiviimpi, jäi tunne että 100 sivua olisi voinut karsia pois ilman että kokonaisuus olisi kärsinyt. Teksti oli paikoittain myös hieman paasaavaa, esimerkiksi kirjoittajan näkemykset työkokeilusta jäivät irrallisiksi kannanotoiksi. Sinisalon tyyli sekoittaa fantasiaa reaalimaailmaan toimi muutoin hyvin tässäkin kirjassa.

[Mima · Rating 2 out of 5]

Olipas kirjaan ängetty pituutta ihan liikaa. Ainakin 200 sivua saisi tiivistettyä poistamalla yksityiskohtaiset kuvaukset milloin mistäkin säähän ja ilmastoon liittyvästä, sivukaupalla jatkuvasta tylsästä tekstistä. Itse tarina jäi infodumppauksen jalkoihin, se sinänsä oli ihan kiinnostava. Lapsihahmo oli jälleen epäuskottava, en jaksa nyt ruotia miksi, tämä ei ole ensimmäinen kerta kun kritisoin Sinisalon lapsihahmoja. No niin, en kyllä suosittele muille kuin faneille.

[Tiina Käpylä · Rating 2 out of 5]

Well written story with massive, impressive backgroundwork. I love the way Sinisalo is building all the details and story, taking a stand on social issues and current matters. Book has several layers, whick made it interesting to read but... I didin´t like any of the characters in this book, either the plot but still read it through like obsessed. At least after I read oneroud beginning part before getting to the story of this book.

[Joanna Heinonen · Rating 4 out of 5]

Tuntuu, että tätä kirjaa olisi pitänyt pystyä lukemaan vähän pidemmissä pätkissä. Luin hyvin lyhyitä katkelmia kerrallaan ja puolivälissä tuntui, ettei tarina oikein etene. Muutoin tämä oli minulle vaikuttava ja kiinnostava teos. Sää on mielenkiintoinen ilmiö, jota tuli pohdittua teoksen kautta syvemmin. Ajatus siitä, että ihminen kykenisi hallitsemaan säätä, on karmiva.

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 4 out of 5]

Alun 2,5 tunnin mittaisesta raamatullisesta kertomuksesta tekisi mieli nipistää ylimääräinen tähti pois, mutta olkoon. Kunhan varoitan.
Varsinainen nykyhetken tarina veikin sitten mennessään, sisälsi paljon kaikenlaista kiinnostavaa säihin liittyen meteorologiasta kansanperinteeseen. Jännitystäkin saatiin ja sille yllättävä loppuratkaisu. 4,5 alaspäin pyöristettynä, koska alku.