Vieras eläin ja muita uusia luontokappaleita

by Riikka Kaihovaara

Ajatuksia ravitseva teos palauttaa ihmisen muiden eläinten joukkoon.

Kaikella elollisella on nälkä. Elämä nielee elämää. Ihminen on osa lajien verkostoa, ruokailija mutta myös itse ruokaa. Miten löytää paikkansa maailmassa, jossa kaikki on tuntevaa ja tietoista ja jossa kärsimyksen tuottamista ei voi välttää?

Vieras eläin kurottaa ihmiskeskeisyyden yli ja kysyy, voimmeko me määritellä muiden lajien kokemuksia. Kiehtova teos kuhisee yllättäviä faktoja ja mieltä myllertäviä pohdintoja. Niin ihmisen kuin muidenkin eläinten elämä pelkistyy perusasioiksi: ruumiillisuuden kokemukseksi, kuoleman hyväksymiseksi, elämän jatkumiseksi.

Genres: Nonfiction, Finnish Literature, Essays, Environment

243 pages, Hardcover

First published January 1, 2022

Reviews

[Liisa Uimonen · Rating 5 out of 5]

Olipa vaihteeksi poikkeuksellisen raikasta, syväluotaavaa ja radikaalin pohdiskelevaa tekstiä! Riikka Kaihovaaran esseeteos Vieras eläin ja muita uusia luontokappaleita (Atena 2022) laajentaa käsitystä ihmisen ja muunlajisten eliöiden välisestä suhteesta ja ylipäätään muunlajisista pois siitä kapeasta ikkunasta, jonka ihmisen omat ymmärryksen, tajunnan ja määritelmien rajat luovat.

Kaihovaaran esseissä Ihmisen ruumis, tietoisuus ja moraali nivotaan monimuotoisen luonnon ja elämäntapojen verkkoihin tavalla, joka haastaa ihmisen aseman muun luonnon ylä- tai ulkopuolella, ja palauttaa meidät elämän ja kuoleman vuorovaikutteisiin kiertoihin. Vaikka ihminen kuinka kovasti yrittää määrittää itsensä itseriittoiseksi, moraalisesti ylivertaiseksi tai evolutiivisen kehityksen kulminaatioksi, lopulta olemme elämämme velkaa muulle luonnolle. Ajatuksessa on avain myös kestävälle elintavalle ja kulttuurille.

Kaihovaaran teos osaltaan auttaa eteenpäin laiskistunutta ajattelua ja haastaa pinnallisesti helppoja selityksiä.

[Tapani Aulu · Rating 4 out of 5]

Olipas se melkoista tykitystä ihmisen eläimyydestä, etiikasta ja vaikka mistä. Tiukka paketti, mutta todella mielenkiintoista pohdintaa.

[Eeva · Rating 5 out of 5]

Toisin kuin muiden eläinten, ihmisten kalterit ovat useimmiten näkymättömiä. -- Ihmisten eläintarha on suurkaupunki ja koko moderni elämäntapa.

Tämä oli niin hyvä! Pitkästä aikaa todella ravistelevia ja totutusta poikkeavia ajatuksia esimerkiksi kasvissyönnistä, luonnon kiertokulusta, elämästä ja kuolemasta.

[Anneli · Rating 4 out of 5]

siis luin tän sitä äikänkurssii varte mut kui tä oli oikeesti hyvä

[Venla · Rating 3 out of 5]

Ristiriitainen teos omaan ajatusmaailmaan, toisaalta siksi pidin siitä. Kauniita ajatuksia luonnon, ihmisen ja muiden eläinten yhteydestä. Teoksessa myös ihanasti purettiin eri eläin- ja kasvilajien välistä keinotekoista kategorisointia. Kirja voisi pienellä viilauksella olla manifesti luonnonsuojelun puolesta. Ristiriitaisuudessaan se kuitenkin argumentoi myös lihansyönnin puolesta melko laiskoin perustein. Monesti taustalla klassinen argumentti: kasvienkin syöminen on tappamista.

[Iiris]

Kiitos ja kunnioitus sekä onnistuneesta ajattelun pöyhimisestä että kunnianhimoisesta lähtökohdasta mennä jo ihan kirjan alusta asti syvemmälle ja pidemmälle kuin vallitsevat keskustelut ja aiheet, joissa helposti jumiudutaan pinnalle. Ratkeamattomuuden kanssa oleminen ja sen rauhassa tarkasteleminen oli virkistävää ja tuntui tärkeältä.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Riikka Kaihovaaran muutama vuosi sitten ilmestynyt Villi ihminen ja muita luontokappaleita (Atena 2019) oli mainio esseekokoelma erilaisista luontoon liittyvistä kysymyksistä: luonnon monimutkaisuus, ennallistaminen ja rewilding, alkuperäiskansojen romantisointi, antroposeeni, paluu luontoon – raikasta ja ravistelevaa ajattelua kautta linjan.

Nyt Kaihovaara on palannut uudella esseekokoelmalla. Vieras eläin ja muita uusia luontokappaleita on jälleen herättelevää ajattelua luonnosta ja eläimistä. Kaihovaaran esseet ovat hivenen rajattomia; ne eivät ole kovin selkeitä kokonaisuuksia, vaan rajat liudentuvat ja aiheet liukuvat toisiinsa. Yleissävy on keskusteleva: Kaihovaaraa siteeraa paljon aikaisempaa kirjallisuutta ja osallistuu siten pidempään keskusteluun eläimistä.

Näkökulmat ovat jälleen kerran tuoreita. Kaihovaara ei esimerkiksi ole mitenkään suoraviivaisesti veganismin kannalla. ”Moderni eläinoikeusretoriikka nojaa ajatukseen ihmisten ja muiden eläinten samankaltaisuudesta”, kirjoittaa Kaihovaara ja kysyy sitten, miksi ihmisen ja eläimen välillä on sitten ratkaiseva ero, kun puhutaan tappamisesta ja eläinten syömisestä ja hyödyntämisestä. Miksi vain ihminen on moraalinen? Kampanjointi eläinten hyvän kohtelun puolesta voi osaltaan toiseuttaa eläimiä. ”Ihminen mielletään eläimeksi vain siltä osin kuin se sopii kunkin kirjoittajan tarkoitusperiin.”

Ehkä tässä kohtaa on syytä tähdentää, ettei Kaihovaarakaan sentään lihan tehotuotannon kannattaja ole. ”On myös meitä, jotka syömme sellaisia eläimiä, joilla on nimi ja joihin olemme muodostaneet suhteen. Tai oikeastaan meitä, jotka syömme vain sellaisia eläimiä. Minä en koskaan ostaisi lihapakettia marketin hyllyltä.” Kaihovaara peräänkuuluttaa lihansyöntiin historiallisesti kuuluvaa myyttisyyttä ja pyhyyttä. Keittokinkussa ei ole mitään pyhää tai jumalallista, mutta eläimiä syömällä on osa ravinnon verkostoa maailmassa.

Tätä ajatustahan voisi jatkaa – ja Kaihovaara jatkaakin – palauttamalla kuolleet ihmiset osaltaan muiden eläinten syötäviksi. No, ihmisiä on niin paljon liikaa, ettei luonnolla olisi kapasiteettia hankkiutua ruumiista eroon, mutta saa tämä ajatus minut pohtimaan mieltymystäni tuhkatuksi tulemiseen uudemman kerran. Ehkä sittenkin helposti maatuvassa arkussa matojen ruoaksi? Perinteisessä taivashautauksessakin on kauneutensa.

Kaihovaara on kirjoittajana ihastuttavan radikaali. Tällaista ajattelua on ilo lukea. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä; ei Kaihovaarakaan ole, vaan kyseenalaistaa ja väittää vastaan omille lähteilleen yhtenään. Jos haluat ravistella ajatteluasi, mitä eläimiin ja ihmisten ja eläinten suhteisiin tulee, Vieras eläin tarjoaa sellaiseen kunnon rautaisannoksen polttoainetta.

Jos ”elä ja anna toistenkin elää” on mahdoton ja jopa haitallinen ohje, mikä voisi olla parempi? Elä ja ymmärrä, miten elämäsi rajoittaa muiden elämää? Elä, mutta älä ota enempää kuin elääksesi tarvitset? Elä niin, että sinun jälkeesi on vielä elämää?

[Paula · Rating 4 out of 5]

4,5.

Raikasta ja ravisuttelevaa tykittelyä ihmisen ja eläimen suhteesta, määritelmistä ja moraalista! Kaihovaaralla ei selvästikään ole tarvetta miellyttää ketään, mikä tekee kerronnasta anteeksipyytelemätöntä ja tabuja rikkovaa. Kirja kyseenalaistaa ja heittää ilmoille radikaaliltakin tuntuvia ajatuksia, muttei kuitenkaan sorru julistamaan totuuksia. Kirja on keskustelunavaus, joka tökkii luutuneita ajatuskulkujamme.

Eniten pidin tästä ajatuksesta: Jos ihminen kerran on osa luontoa eivätkä muut eläimet määritelmällisesti poikkea ihmisestä, miksi moraali ja moraalisten valintojen tekeminen olisi ihmisen yksinoikeus? Eläinten hyödyntämisestä kieltäytymistä perustellaan usein juuri näin - meillä (ja vain meillä) on mahdollisuus valita toisin. Mutta mistä me tiedämme, tekevätkö esimerkiksi apinat tai sudet tällaisia valintoja? Eikö väite, että vain ihmisellä on moraali, aseta ihmiset muiden eläinten yläpuolelle juuri sillä tavalla, mitä eläinetiikassa halutaan kieltää? Ihminen on osa luontoa ja osa luonnon kiertokulkua, johon kuolema kietoutuu erottamattomalla tavalla.

Kaihovaaran sanomaa on tulkittu myös jonkinlaisena lihansyönnin puolustuspuheena, mitä se ei mielestäni ole, joten lisään tärkeän disclaimerin:

Vaikka Kaihovaaran tavoin hyväksyisi periaatteellisesti eläinten hyödyntämisen ihmisen tarpeisiin, on kasvissyönti (vegaanius) välttämätöntä ja ainoa mahdollisuutemme selvitä lajina kuumenevalla planeetalla. Lihaksi kasvatettavien tuotantoeläinten yhteenlaskettu paino on tutkijoiden mukaan jopa 60 % kaikkien maapallolla elävien nisäkkäiden yhteenlasketusta elopainosta (villieläinten yhteenlaskettu elopaino on vaivaiset 4 %, loppu onkin sitten ihmisiä) ja yli 70 % kaikesta peltoalasta tuottaa rehua tuotantoeläimille. Ihmisiä on niin paljon ja villieläimiä vastaavasti niin vähän, että metsästys ja kalastus eivät ole millään muotoa realistinen tai eettinen ratkaisu teollisen eläintuotannon korvaamiseksi. Itsestäänselvästi eläinteollisuus on myös äärimmäisen julmaa tuotantoelämiä kohtaan, ja siitä täytyy luopua mahdollisimman nopeasti.

[Ville Verkkapuro · Rating 5 out of 5]

This was great stuff. Animals, humans, the whole range of experiences from eating each other to not being able to fully grasp the notion of being a different kind of species.
Fresh insights, fresh angles. Yet still building gradually towards a great arch.
I've been deep-diving into this thing so I knew a thing or two about the dolphins passing the blowfish joint to get high and the octopuses on MDMA. And the essays by Nylén, too. About the feminist aspect of eating animals. Still breaks my heart.
But the other stuff, about the communications of dolphins and whales, wow. I think I'll never forget about it. Sometimes I think about dogs, how rich their lives are because of their sense of smell. But this thing... made me question so much more.
What a magnificent book.

[raajakko · Rating 3 out of 5]

Huomaan, että lukukokemukseeni vaikutti paljon muutama huolimattomuuteen (?) liittyvä asia. Kirjan alkupuolella Kaihovaara nimittää Risto Isomäkeä Isometsäksi ja loppupuolella hän kirjoittaa Elisa Aaltolan kirjoittaneen Lihan loppu -kirjan. Molemmat ovat yksittäisiä, mutta aika kiusallisia stipluja. Minua myös harmitti se, että lukijana tuli tunne, ettei Kaihovaara ole lopulta tehnyt kovin perusteellista taustatyötä, sillä hän jäljittää lihankulutuksen ja naisruumiiseen kohdistuvan patriarkaalisen katseen analysoinnin Antti Nyléniin (eli 2000-luvulle), vaikka asiaa samaa analyysia on moni Nyléniä merkittävämpi hahmo tehnyt jo häntä ennen (esim. Carol J. Adams).

[Tammihiiru · Rating 5 out of 5]

Yksi parhaista ellei paras eläinetiikkaa käsittelevä teos, jonka olen koskaan lukenut.

[Lotta Yli-Hukkala · Rating 4 out of 5]

Raikasta pohdintaa eläimistä ja ihmisyydestä esseemuodossa.

[Akseli Koskela · Rating 4 out of 5]

Todella vetävä, tärkeä, puhutteleva, hyvin kirjoitettu kokonaisuus.

[Kalle · Rating 4 out of 5]

Todella hyvä esseistinen tietokirja: kysyy kysymyksiä (niihin osittain vastaten) ja herättää ajatuksia.

[Ansa · Rating 4 out of 5]

jäin pohtimaan kärsimystä, elollisen tuntoisuutta, delfiinien kieltä ja kesyttämistä tämän jälkeen

[siiri❣ · Rating 3 out of 5]

hyvää pohdintaa mutta osa pointeista jää tosi pintapuolisiks, kuitenkin tosi hyvin tulee eri näkökulmii esiin ja aineistoja käytetään paljon (luin äikän kurssii varten)