Vihreän lohikäärmeen risteys on kiinnostava nuortenkirja-avaus Lehtolaiselta. Maailma tarvitsee lisää hyviä, suomalaisia nuortenjännäreitä niille, joilla Simukan Lumikki-trilogia on jo nähty (tai joille se on turhan haastava mutta Mustat kaistat ym. liian yksinkertaisia).
Aineksia oli paljon: Selma suree ystävänsä kuolemaa ja huolehtii sisaruksensa Savun sekaantumista rikollisen jengin toimintaan. Hän tutustuu paljon varakkaammasta perheestä tulevaan Viggoon, jonka veli on kadonnut. Juonenpolut risteävät vihreän lohikäärmeen luona, jonka kadonnut veli on maalannut sähkökaappiin ja jota joku käy säännöllisesti maalaamassa uudestaan. Kovin jännittävä tämä ei ole, mutta juoni pitää mukavasti otteessaan. Kyllä tätä voi suositella monenlaisille nuorille lukijoille.
Koulussa paljon esillä olevaan Lumikki-trilogiaan verrattuna Vihreän lohikäärmeen risteys on mielestäni helppolukuisempi ja realistisempi, mutta toisaalta vähemmän jännittävä ja koukuttava. Päähenkilöt Selma ja Viggo ovat kuitenkin sympaattisia, aidon oloisia tyyppejä, joiden ansiosta romaania on mukava lukea. Hauskaa on myös, että Maria Kallio vilahtaa kirjassa sivuhenkilönä.
Helmet-haasteessa sijoitan tämän kohtaan 4, kirja jonka aioit lukea viime vuonna. Tämä on ollut tutustumislistalla siitä saakka, kun tästä ensimmäisen kerran kuulin.