Immu – Pokevuodet jatkaa Mika "Immu" Ilménin rikollisen viihdyttävää tarinaa ja kertoo hänen vuosistaan Helsingin suosituimpien baarien ovilla.
Entisenä Cannonballin asekersanttina tunnetuksi tullut Mika "Immu" Ilmén toimi ennen vuosiaan järjestäytyneessä rikollisuudessa toisenlaisessa ammattikunnassa: eteisvahtimestarina, joita tutummin myös portsareiksi tai pokeiksi kutsutaan.
Immu työskenteli ovimiesalalla yhteensä 18 vuotta. Hän aloitti työskentelyn pienten lähiöbaarien ovilla, mutta eteni pikkuhiljaa Helsingin keskustan tunnetuimpien illanviettopaikkojen portinvartijaksi. Portsarin työssä ei voinut välttyä yllättäviltä tilanteilta ja väkivallalta, mutta tulot olivat tuohon aikaan huippuluokkaa: tippien lisäksi monien portsareiden ansioita kerryttivät useaan kertaan myydyt liput ja huumekauppa.
Sami Lotilan toimittama Immu – Pokevuodet on jo tutuksi tullutta Immua: värikkään humoristista kerrontaa karusta elämästä alamaailmassa.
Jos kestää puhekielen, kiroilun, rakenteen puutteen sekä pari muuta juttua, niin tämä kioskikirjallisuuden malliesimerkki on ihan viihdyttävää tarinointia.
Kun Immulta pullahtaa uusi kirja, lähtee se samantien lukuun. Poikkeuksetta. Koska tämä tuulikaapin kokoinen kukkakaalikorva osaa kertoa mokailuistaan niin rehellisesti ja hauskasti, että ex-rikollisen status pääsee välillä jopa kauhukseni unohtumaan. Teos oli takuuvarmaa Immua eli hyvää läppää höystettynä terveellä itseironialla. Paljon on tullut näitä kuulapää-pläjäyksiä luettua, mutta Immu on ainoa, jolta puuttuu se oksurefleksin aiheuttava rikollisen elämän glorifiointi ja selittely. Ei tarvitse lukea otsa kurtussa vaan hymy huulilla. Kirja oli täynnä juuri sellaista name droppailua, jota kieli pitkällä odotinkin. Tarinoissa on varmasti käytetty runsaasti vahaliituja, mutta hyvä niin, sillä tämän ahmaisi taas päivässä. Toivottavasti tarinoita löytyy jatkossakin, sillä nämä on aina omanlaisiaan lukuelämyksiä.