"Ja sitten on sanojen ilo. Se, että ilahtuu, kun toinen puhuu. Vaikka niitä näitä ja eritoten niitä näitä. Höpöttää, pyörittää kieltä, leikkii sanoilla kuin marmorikuulilla ja höyhenillä, kevyesti ja huoletta. Ottaa sanaa hännästä kiinni ja jatkoksi sitoo toisen. Leikillään, kujeillakseen. Se riittää syyksi, on aina riittänyt. Ihmisen iloksi."