Aikamme tunnetuin suomalaisfilosofi avaa valtavan suosion saaneiden luentojensa teemoja, omaelämäkerrallisella otteella vahvistettuna.
Tämä kirja Esa Saarisen filosofiasta on ylistys vapaudelle, rakkaudelle ja ajattelun ajattelulle. Se on ylistys inhimillisyydelle. ”Eräänlaisessa omaelämänkerrassa” Esa kuvaa, miten tavallisuudessa on räjähdysvoimaa, tosikkokin voi löytää huumorin ja ihmisen oma ylärekisterin ajattelu kirkastuu, kun mahdollisuudelle antaa mahdollisuuden. Henki syttyy, kun alkaa ajatella, mitä oikeastaan ajattelee. Sillä meissä on enemmän hyvää kuin mitä päälle näkyy. Muutos on mahdollinen. Kirjassaan Esa Saarinen tarkastelee omaa ”kompuroivaa persoonakehitystään” ja elämänsä säkenöiviä vaikuttajahahmoja hyväntuulisen huvittuneesti ja elävän railakkaasti. Mikä tapahtui Hyvinkäällä, yliopistolla tai Albertinkadun saunassa, koskettaa yleispuhuttelevasti. Kuten valtavan somesuosion saaneissa luennoissaan oman aikakautemme tunnetuin suomalaisfilosofi puhuu sydämestä sydämeen ja jokaiselle. Tarjolla on välähdyksiä filosofian ydinhahmoihin Sokrateesta Sartreen ilman yliopistollista vieraskieltä ja ilman älystelyä viisauksilla. Ajattelu muuttuu osaksi elettyä elämää ja mahdollisuudeksi kaikille meistä.Kyseessä on kolmiosaiseksi suunnitellun kokonaisuuden avaus.
Kirja käynnistää uusia ajatusprosesseja kuin huomaamatta ja ne yllättävät iloisesti. Hivenen huolestuneesti tulee myös pohtineeksi olisinko törmännyt tähän ajatukseen ilman tämän kirjan tarjoamaa elämystä.
Kuuntelin kirjan seikkaillessani rakkaassa kotimetsässäni puolukoita metsästäen ja korvissa pauhasi E. Saarisen ajatuksia elämästä, rakkaudesta ja ajattelun ajattelusta. Päässä tuulevista ajatuksista poimin tähän arvosteluun yhden paremman elämän ja eräilyn ytimestä: ”Mestari ei kerää mitään itseään varten vaan toisille ja silti hänellä on yllinkyllin.”
Vain Esa Saarinen voi kirjoittaa tämänkaltaisen kirjan. Uskomaton teos täynnä abstraktia filosofiaa ja käytännön läheistä pohdintaa elämästä ja loputtoman naivistista kuvausta rakkaudesta niin puolisoansa, Queen Pipsaansa kohtaan kuin yleiselläkin tasolla. Jos jokin on ilmeistä, kirjan kautta näkyy Saarisen loputon usko ihmisiin, ihmisyyteen ja hyvään. Se tulee explisiittisesti esiin tekstissä ja implisiittisesti aivan läpi koko teoksen. Dystopioiden ja harmauden aikakautena on kuin sielunmessua kokisi, kun lukee tätä Esa Saarisen teosta. Teos on jopa niin äärimmäisen hyvyyteen ja rakkauteen painottuva, että rakkaus on aidosti verbi ja siksi monelle lukijalle iso haaste. Teos on myös persoonallisin elämänkerrallinen teos, joita olen koskaan lukenut. Kauneinta on kirjailijan kiitollisuus elämästä, jossa tunnistaa oman vajavaisuutensa ja samalla silti terveen ylpeytensä omaansa kohtaan.
Paikoin hieman korkealentoinen (ylärekisteri mainittiin monen monta kertaa) mutta silti - tai juuri siksi - ajatuksia herättävä, koskettavakin. Enemmän elämänkerrallinen ja henkilökohtainen kuin yleisfilosofinen. Tutustutti ja toi päähenkilön lähelle lukijaa, mutta sai ajatukset virtaamaan siihen malliin että piti palata ajatusten harhapoluilta tavallista useammin takaisin.
E. Saarinen kertoo omaelämäkerrallisesti kohtauksittain ehkä hieman lepattavalla tavalla. Luulen, että pidin tästä enemmän äänikirjana kuin olisin pitänyt luetussa muodossa. E. Saarisen tapa lukea oli omintakeinen ja aluksi vaikea, mutta oikeastaan lähes tuudittava, kun siihen tottui. Saipa se minut liikuttumaankin parissa kohtaa (liikutuksen kun kuuli kertojankin äänessä).
En ole Saarisen pumpulikäsitteiden fani, mutta kirjassa pidin erityisesti rohkaisusta pysähtyä miettimään sitä, mitä sitä tulee ajateltua, kun sitä tarkemmin ajattelee. Myös kuvaukset ja pohdinta siitä, miten ja minkä kautta oma ajattelu voi perustavallakin tavalla muuttua olivat elähdyttäviä.
Ottaisin tämän äänikirjan (ja E. Saarisen) mukaan pitkille kävelyretkille ja bussimatkoille.
Eilen illalla kauhistellen katselin USA vaalien tuloksia, ja kun en enää sitä sietänyt, menin turvapaikkaani - eli lukemaan - ja otin E. Saarisen kirjan käteen ja luin sen loppuun. Olen lukenut sitä leppoisaan tahtiin kesän jälkeen, sillä halusin nauttia siitä pieninä palasina, johon se sopiikin oikein hyvin.
Kirjasta minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Ehkä muumipilvet mainitaan hieman liian usein, mutta sehän vain itseäni riemastutti koska joka kerta kun sanan luin, muistin upean Suomalaisen sanonnan "ei taida olla kaverilla kaikki muumit laaksossa!" 😊
Tarja Roinilan sanoja (joita en tuntenut ennen tämän kirjan lukemista) lainatakseni, voisin tiivistää lukukokemukseni aika samoin sanoin:
"On arvoituksellista, kuinka tuttujen ajatuksien laiskoksista paljastuu jotakin ennen kuulematonta."
Kirja sai minut ajattelemaan ajattelua ja rakentamaan uusia ajatusten hiekkalinnoja.
Pikkuisen harmittaa että kirja loppui, mutta sitten muistin että onhan Esalla muitakin kirjoja! Ja vieläpä pari tätä samaa sarjaa! Jee!
Nostalginen trippi Otaniemen A-saliin niin moniin iltapäiviin ja iltoihin, joina E. Saarinen valaisi salin opiskelijoiden ajattelua ja mieliä. Havahduin myös siihen, miten paljon ko. heppu on myös omaan ajatteluuni vaikuttanut kriittisillä hetkillä.
Kirjassa kerrottiin Esan lapsuudesta, miten se on ollut hyvää ja onnellista aikaa Hyvinkäällä. Miten hän jo lukioaikana poikaporukassa kiinnostui filosofista kirjoista ja kuinka kirjoja tilattiin ulkomailta. Sama hyvä henki jatkui yliopistossa ja Esa pääsi heti mukaan maineikkaitten tutkijoiden ja opettajien projekteihin sekä luennoimaan peruskursseja. Kirjassa kerrotaan kauniisti ihastumisestaan ja rakastumisesta tulevaan vaimoonsa Pipsaan. Ajattelusta kerrotaan, ajattelun ajattelua harjoitetaan kauniissa ympäristössä mm. suosituissa Pafos-seminaareissa. Ajatusten harjoittelua tehdään pystysyötöillä. Ajattelussa käytetään ylärekisteriä. Ajattelun taitoa harjoitellaan. Esa on ehtinyt paljon ja ollut mukana tieteessä ja kulttuurissa. Sellainen moniosaaja. Hän haluaa on kuin poptähti, jota ihaillaan. Hänestä käytettiin punktohtori nimeä 80-luvulta alkaen. Hän eläköityi Aalto-yliopistosta professorin virasta äskettäin, ja oli sitä ennen pitänyt suosittuja luentoja, joita löytyy edelleen YouTubesta. Kirjaa on vaikea lukea, kun se hyppii sinne tänne. Rakkaus on tärkeä kirjan mukaan. Kirja antaa paljon sisältöjä pohdittavaksi.
Luin tämän joululomalla saatuani sen lahjaksi isältäni. Syksy oli täynnä kognitiivista rasitetta, määräaikoja ja liian tiukkoja aikatauluja, joten rakkauspöhnäisen filosofin elämäniloinen tuulahdus oli aluksi jopa luontaantyötävä.
Kirjan punaistalankaa on vaikea seurata tai sitä ei välttämättä aina ole, ajassa hypitään, aiheet vaihtuvat niin nopeasti että ei tiedä miten superorgasmi liittyykään mihinkään. Mutta silti perusidea siitä miten voi ajatella ajattelemista onnistuu, koska kirja muistuttaa ajattelua kaikessa poukkoilemisessaan.
Huomasin jääväni pohtimaan s. 88 listaa, joista voidaan mainita muutama: 1. Kun ei ajattele tarkemmin, oma ajattelu tuntuu pääosin riittävältä erityisesti koskien elämän laajoja linjoja; 2. Tarkempi ajattelu vaatii vaivaa, mutta kun hyödyt jäävät auki, vaiva ei tunnu vaivan arvoiselta, olivat arvot muutoin mitä vain;.
Pipsa ylistystä oli paljon ja pohdin useasti miten Saarinen pääsee oikeuksiinsa paremmin puhujana, mutta sain uusia ajatuksia, ajattelin uudella tavalla, enkä vain kuluttanut filosofiaa viihteenä, joten pakko tästä on pitää!
Esa Saarisen Filosofia ja systeemiajattelu -luentoja kuunnelleena ja niistä pitäneenä kohdistin kirjaan ainakin jonkunlaisia odotuksia. Aluksi takeltelin ennen kaikkea siinä, että Saarisen kirjallinen tyyli tuntui erottuvan puhutuista luennoista, eikä niin hyvällä tavalla - en aina päässyt oikein sisään erinäisiin sanakikkailuihin ja ne tuntuivat rasittavilta. Mitä pidemmälle luin, sitä paremmin tyyliin kuitenkin totuin. (Siltikin esimerkiksi kirjan loppumetreillä vastaan tuleva sivun mittainen virke menee kuitenkin vaan, noh, överiksi.)
Jos jätetään muoto sikseen ja keskitytään sisältöön, sen puolesta kirja on inspiroivaa elämää eläneen filosofin hieman hajanaisehko omaelämäkerta, jossa kuitenkin on paljon - E. Saarista lainaten -inhimillistä lämpöä. Herätti myös kiinnostusta Saarisen aiempaan tuotantoon - ehkä annan sille mahdollisuuden seuraavaksi.
Mietin, että mihin kategoriaan asettaisin tämän kirjan. Toki kyse on omaelämänkerrasta, mutta myös paljon muustakin. Lukijalle kirja ei ole mitenkään helppo pala ja ärsyttävyyteen asti sitä löysi itsensä toistamassa ääneen lauseita - parhaimmillaan puolentoista sivun mittaista ajatusjuoksua ja rakkaudentunnustusta elämän naiselle ilman pisteen pistettä. Sinänsä tervetullutta joutua pakottamaan itsensä keskittymään ja oikeasti pohtimaan mitä tekstissä tarkoitetaan. Välillä sain ahaa-elämyksiä, välillä luulin ymmärtäväni, mutta en ehkä ihan kuitenkaan ymmärtänyt ja välillä putosin muumipilven reunalta ihan joihinkin muihin ajatushattaroihin, eli luovutin. Kirja ei ole mitenkään ideaali iltalukemistoon, tai ainakaan itselleni. Sen verran tuskaisen hitaasti kirja eteni.
The author is a famous philosopher, lecturer and even celebrity in Finland. Quite confusing book, but also kind of expected from the author. Mix of autobiography, memoirs, love story, wisdom of life, tiresome babbling, great insights. Half of the book was interesting, the other half I just wanted to browse quickly. My intention is to watch his popular systems thinking -lectures (systeemiajattelu) from Youtube - hopefully it's better.
Arvio nyt lähinnä parunkytä sivun perusteella, mutta varsin pätevältä vaikutti! Kaiken kirjoitetun suhdetta kokonaisuuteen ei toisinaan ymmärrä,mutta tekstin tarkoituskin näyttää olevan virrata. Sen luokan tavaraa, että ajatuksia piti ottaa kuvina talteen jo muutamankymmenen sivun pätkältä useampia:) Yksi kantava ajatus vaikuttaa olevan, että filosofia voi ja sen tulee liittyä tavalliseen, ajalliseen elämään.
Kuuntelin kirjan. Esa Saarinen lukee itse ja ehkä siksi kirjasta tulee fiilis, että eihän tämä nyt oikeastaan mikään kokonaisuus ole vaan enemmänkin Esan tajunnanvirtaa. Tai sitten en vaan itse rakennetta ja juonta tajunnut. Monia hyviä kohtia ja stooreja. Ja niiden vastapainona sitten vaiheet, joissa tipahdin täysin.
Mieltäylentävä ja lämmittävä kokonaisuus Esan elämän merkkihetkiä ja luennoistakin tuttuja ajattelun ajatteluun kannustavia esimerkkejä ja malleja.
Tarvitsin juuri nyt ajatteluuni huokoisuutta ja mahdollisuuksien mahdollisuuksien muistamista, ja ”Ajattelusta” tarjosi molempia täydellisellä intensiteetillä.
Melko sekavaa ajatuksenvirtaa, mutta kyllä sieltä muutama ajatuksia herättelevä lause osui kohdallekin. Ihmisten hyvyys, ja ajatus eleettömästä mestaruudesta ainakin.
Tämä pitäisi ehkä kuunnella, sillä E. Saarisen eläytymistä tekstiin on kehuttu. Väsyneenä kirjaa lukiessa osa tekstistä ei kolahtanut, mutta rakkaus Pipsaa kohtaan välittyi vahvasti joka kappaleessa.
Mielenkiintoinen koonti E.Saarisen elämänvaiheista, jänniä kohtaamisia muiden tunnettujen vaikuttajien kanssa. Rinkirunkkauksen sijaan toisiin kohdennettua ja tilaa antavia ajatuksia, joissa kirjoittajan oman läsnäolon tuntee rivien välistä. Ihan jees.
Background music: Billy Talent (all) and Mort Garson - Plantasia (full album).