"Vaikka minua ei jonakin päivänä ole, niin sinä et ole yksin."
Tanskan dyyneille sijoittuva tiheätunnelmainen romaani kesästä, joka avaa menneisyyteen uusia polkuja.
Maria viettää pienen tyttärensä kanssa kesää Tanskassa. Hän alkaa kirjoittaa juuri kuolleesta isästään elämäkertaa ja löytää isän muistiinpanoja lapsuudestaan. Miksi he oikeastaan elivät isän kanssa kaksin ja miksi Maria näki äitiään niin vähän? Oliko joissakin muistoissa lapsi, joka nukkui hänen kanssaan samassa sängyssä? Lähteenmäki kuvaa mestarillisesti perheessä vaiettuja asioita ja ihmisten välisiä valtasuhteita. Hän pohtii, miksi niin usein toistamme vanhempiemme virheitä - juuri niitä joita haluaisimme eniten välttää.
Minä pidin tästä kirjasta kovasti, hienovireinen ja kaunis tarina, jossa vaietut salaisuudet avautuivat vähitellen. Lähteenmäki ei selitellyt aiemmin tapahtuneita asioita liikaa, joten lukijan mielikuvitukselle jäi sopivasti väljää tilaa. Miljöökuvaus oli ilmeisestikin todella onnistunutta, sillä aloin tätä lukiessani nähdä mielessäni Tanskan dyynit hyvin visuaalisesti - ja alkoi tehdä mieli päästä näkemään ne todellisuudessakin.
Rakastin kirjan dyynimaisemaa, hiekkaa joka hetkessä kertyi hytten rappusille. Rakastin tunnelmaa joka oli melankolinen mutta silti vahva, upeasti rakennettua juonta ja salaisuuden auki purkamista, jopa Marian jyrkän ja vaativan isän hahmoa, vaikken todellakaan kadehdi moista vanhempaa.
Olen lukenut Kaasoa lukuunottamatta Lähteenmäen aikuisille suunnatut romaanit ja voin tämänkin jälkeen sanoa hänen kuuluvan lempikirjailijoideni joukkoon.
Mitä tästä oikein sanoisi? Tunnelma on hieno, kuten muutkin ovat kehuneet. Samoin suomi on kaunista ja erityisesti kielikuvat toimivat hyvin. Tarina on omaperäinen.
Ongelma on ehkä päähenkilössä. Hän on kertoja ja näkökulmahenkilö, mutta jää silti statistiksi. Isä, tytär, mies ja muut sukulaiset sekä koulukaverit ja naapurit ovat häntä kiinnostavampia, heille tapahtuu, he muuttuvat ja heistä kerrotaan paljon. Päähenkilö vaan kitisee ja jänistää.
Ärsyynnyn huomatessani, että minulle yritetään opettaa jotain. Tämä kirja sisältää luennot koulukiusaamisesta, koulun tasa-arvosta ja kansainvälisestä adoptiosta, ja nämä luennot on sijoitettu tekstiin aika kömpelösti. Vatvomista tutkintojen ympärillä oli aivan liikaa.
Maria ja Inka-tytär lomailevat Tanskan dyyneillä. Marian on tarkoitus kirjoittaa kuolleen isänsä elämäkertaa, mutta kylässä kaikki vaikuttavat oudon tuttavallisilta. Myös isän muistiinpanot herättävät kysymyksiä. Luulin arvaavani jo kirjan alkupuolella, mistä oikein on kyse, mutta arvaus osui pikkuisen väärään.
Miellyttävä teos, jonka tunnelma vei mukanaan, vaikka kauheasti ei tapahtunutkaan.
Laura Lähteenmäen teoksen Sukella silmät auki kansikuva kuvaa udunomaisesti kirjan yllä olevia ensimmäisiä lauseita. Kirjan päähenkilö Maria oli viettämässä Tanskassa lomaansa pienen tyttärensä Inkan kanssa, kun ajatuksiin tuli oma lapsuus ja leikkitoveri. Kuka oli tuo lapsuuden leikkitoveri? Lapsuuden salaisuudet nousivat kirjan yhdeksi teemaksi.
Maria kasvoi vanhempiensa eron jälkeen isänsä luona. Äitiään hän näki vain harvoin viikonloppuisin. Opettajaisä oli vahva, eikä luottanut vaimonsa kasvattajataitoihin. Hän itse oli hyvä ja erinomainen erityisopettaja, ainakin omasta mielestään. Isä vaati tyttäreltään paljon osaamista ja taitoja. Hänen piti olla parempi kuin muut ja virheistä tuli helposti remmiä.
Laura Lähteenmäen Sukella silmät auki syventyi kuvaamaan suvun ja perheen salattuja asioita tunneherkkyydellä ja rohkeudella.