What do you think?
Rate this book
Finlands okända krig - Finska och Skandinaviska Frikårer i Baltikum och Ryssland 1918-20
Heimosotien ja hurjan vuoden 1919 uusi historia
Teos asettaa aseelliset seikkailut Suomen rajojen laajentamiseksi oikeisiin yhteyksiinsä ja kertoo Suomen tulevan historian kannalta ratkaisevan tärkeän ajankohdan tapahtumat mukana olleiden väkivaltaisten ja kohtalokkaiden, murheellisten ja surkuhupaisienkin tarinoiden kautta.
Teos asettaa aseelliset seikkailut Suomen rajojen laajentamiseksi oikeisiin yhteyksiinsä ja kertoo Suomen tulevan historian kannalta ratkaisevan tärkeän ajankohdan tapahtumat mukana olleiden väkivaltaisten ja kohtalokkaiden, murheellisten ja surkuhupaisienkin tarinoiden kautta.
- GenresHistoryWarNonfiction
382 pages, Mass Market Paperback
Published October 10, 2022
6 people are currently reading
106 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 25 of 25 reviews
November 7, 2019
Aapo Roseliuksen ja Oula Silvennoisen "Villi itä: Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros" (Tammi, 2019) on tutkijakaksikon erinomainen tietokirja, jossa luodaan monipuolinen katsaus ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen itä-Eurooppaan.
Suomen lähinaapurissa kuohui, tai kuten kirjailija Kyösti Wilkuna totesi, oli Venäjän keisarikunnan hajoaminen synnytänyt "valtavan haaskan", jota sitten oli repimässä valkoisia ja punaisia venäläisiä, saksalaisia vapaajoukkoja, brittejä, virolaisia, latvialaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia ja toki myös meitä suomalaisia.
Suomalaiset olivat mukana häärimässä niin Vienan Karjalassa (reisille meni), Viron vapaussodassa kuin Itä-Karjalassa Suur-Suomea luomassa. Suomen hallitus ei näitä projekteja aina ollut tukemassa, tosin ei sillä ollut aina myöskään halua tai voimavaroja niitä estää.
Vaikka ns. heimosotakirjallisuus on toisin yrittänyt vakuutella, ei meininki ollut aina ihan niin ylevää ja hyveellistä. Sotajoukkoihin liittyi kaikenkirjavaa ainesta, myös monenlaisia seikkailijoita ja onnenonkijoita. Sotilaskuriin oli vaikea alistua, ja monesti miehet olivat uskollisia vain komentajalleen.
Suomalaistenkin sodankäynti sai todella julmia piirteitä, eikä kai ihmekään, olihan mukana Pohjan poikia komentamassa valkoisen terrorin harjoittajana kunnostautunut Hans Kalm. Lopulta autettavien hermot menivät ryöstelyyn ja huonoon käytökseen, eivätkä palaaville joukoille liput liehuneet ja torvet soineet kiitokseksi hyvin tehdystä työstä.
Ei ollut hetkittäin lainkaan varmaa, että maailmanhistorian onnenpyörä olisi pysähtynyt Neuvosto-Venäjän voiton kohdalle, ja onkin huimaa ajatella, miten tässä kaikessa olisi voinut käydä ja millaisia kehityskulkuja se olisi tarkoittanut meidän maamme kohdalla.
Roselius ja Silvennoinen tekevät tästä kaikesta hyvin selkoa, enkä panisi yhtään pahakseni, jos Tieto-Finlandia matkaisi tänä vuonna Villiin itään!
Suomen lähinaapurissa kuohui, tai kuten kirjailija Kyösti Wilkuna totesi, oli Venäjän keisarikunnan hajoaminen synnytänyt "valtavan haaskan", jota sitten oli repimässä valkoisia ja punaisia venäläisiä, saksalaisia vapaajoukkoja, brittejä, virolaisia, latvialaisia, ruotsalaisia ja tanskalaisia vapaaehtoisia ja toki myös meitä suomalaisia.
Suomalaiset olivat mukana häärimässä niin Vienan Karjalassa (reisille meni), Viron vapaussodassa kuin Itä-Karjalassa Suur-Suomea luomassa. Suomen hallitus ei näitä projekteja aina ollut tukemassa, tosin ei sillä ollut aina myöskään halua tai voimavaroja niitä estää.
Vaikka ns. heimosotakirjallisuus on toisin yrittänyt vakuutella, ei meininki ollut aina ihan niin ylevää ja hyveellistä. Sotajoukkoihin liittyi kaikenkirjavaa ainesta, myös monenlaisia seikkailijoita ja onnenonkijoita. Sotilaskuriin oli vaikea alistua, ja monesti miehet olivat uskollisia vain komentajalleen.
Suomalaistenkin sodankäynti sai todella julmia piirteitä, eikä kai ihmekään, olihan mukana Pohjan poikia komentamassa valkoisen terrorin harjoittajana kunnostautunut Hans Kalm. Lopulta autettavien hermot menivät ryöstelyyn ja huonoon käytökseen, eivätkä palaaville joukoille liput liehuneet ja torvet soineet kiitokseksi hyvin tehdystä työstä.
Ei ollut hetkittäin lainkaan varmaa, että maailmanhistorian onnenpyörä olisi pysähtynyt Neuvosto-Venäjän voiton kohdalle, ja onkin huimaa ajatella, miten tässä kaikessa olisi voinut käydä ja millaisia kehityskulkuja se olisi tarkoittanut meidän maamme kohdalla.
Roselius ja Silvennoinen tekevät tästä kaikesta hyvin selkoa, enkä panisi yhtään pahakseni, jos Tieto-Finlandia matkaisi tänä vuonna Villiin itään!
November 14, 2019
Villi itä maalaa vauhdikkain siveltimenvedoin kokonaiskuvan maailmansodan jälkinäytöksestä Itämeren alueella. Kolmen romahtaneen keisarikunnan, Venäjän, Itävallan ja Saksan, jäämistöä jakamassa retkeili muutaman vuoden ajan sekalainen joukko vapaa-armeijoita: saksalaisia, ruotsalaisia, ukrainalaisia, venäläisiä, tanskalaisia, kiinalaisia, amerikkalaisia, puolalaisia, ruteeneja, latvialaisia, englantilaisia ja virolaisia, ynnä kaikkien näiden yhdistelmiä. Näiden joukossa seikkailivat myös suomalaiset vapaaehtoiset retkikunnat.
Huikeimman muodonmuutoksen koki kirjassa tarkkaan kuvailtu suomalaisillekin tutun kreivi Rüdiger von der Goltzin Landwehr-divisioona, joka lopulta kantoi hihassaan ortodiksiristiä ja otti vastaan tulevan Uuden Valkoisen Venäjän kansallisuuden, sekä lupauksen saada lunastaa Venäjältä maata puolella vuoden 1914 käyvästä hinnasta.
Vapaa-armeijat olivat käytännössä kaikkea muuta, kuin ihanteellisia heimosotureita. Enemmän ne muistuttivat ISIS:iä tai valtavaa väkivaltaista moottoripyöräjengiä. Vapaajoukkojen sodankäyntitapa noudatteli Suomen sisällissodasta tuttuja kuvioita: ryöstelyä, sotavankien järjestelmällistä tuhoamista ja siviilien mielivaltaisia joukkomurhia. Shokkitaktiikallaan vapaajoukot saavuttivat siellä täällä jonkinlaista menestystä, mutta valloitettujen alueiden miehittäjäksi niistä ei ollut. Kurittomat joukot sortuivat taistelujen ulkopuolella juopotteluun, siviiliväestön terrorisoimiseen, keskinäiseen riitelyyn ja karkailuun.
Kirja keskittyy enimmäkseen Baltian alueen tapahtumiin. Kuten kouluhistoriasta tuttua on, suomalaisilla vapaajoukoilla oli Viron valtion syntyyn johtaneessa kaaoksessa oma osansa. Sen sijaan harvemmin mainitaan, että Tallinnassa ei heimoveljiin suhtauduttu pelkästään positiivisesti. Lopulta virolaiset isännät passittivat Hans Kalmin johtamat Pohjan pojat väkisin Suomenlahden yli, kyllästyttyään näiden rosvoiluihin, huoraamiseen ja hillittömään juopotteluun. Tallinnan suomalainen votkaturismi sai siis alkunsa jo vuonna 1919.
Itämeren alueen tilanne vuosina 1918-1921 on ollut vailla suomenkielistä kokonaisesitystä. Roselius ja Silvennoinen tekevät hyvää työtä rakentaessaan kuvaa konfliktista, joka sekavuudessaan ja suurvaltapoliittisessa moniulotteisuudessaan vetää vertoja nykypäivän Syyrian sisällissodalle.
Huikeimman muodonmuutoksen koki kirjassa tarkkaan kuvailtu suomalaisillekin tutun kreivi Rüdiger von der Goltzin Landwehr-divisioona, joka lopulta kantoi hihassaan ortodiksiristiä ja otti vastaan tulevan Uuden Valkoisen Venäjän kansallisuuden, sekä lupauksen saada lunastaa Venäjältä maata puolella vuoden 1914 käyvästä hinnasta.
Vapaa-armeijat olivat käytännössä kaikkea muuta, kuin ihanteellisia heimosotureita. Enemmän ne muistuttivat ISIS:iä tai valtavaa väkivaltaista moottoripyöräjengiä. Vapaajoukkojen sodankäyntitapa noudatteli Suomen sisällissodasta tuttuja kuvioita: ryöstelyä, sotavankien järjestelmällistä tuhoamista ja siviilien mielivaltaisia joukkomurhia. Shokkitaktiikallaan vapaajoukot saavuttivat siellä täällä jonkinlaista menestystä, mutta valloitettujen alueiden miehittäjäksi niistä ei ollut. Kurittomat joukot sortuivat taistelujen ulkopuolella juopotteluun, siviiliväestön terrorisoimiseen, keskinäiseen riitelyyn ja karkailuun.
Kirja keskittyy enimmäkseen Baltian alueen tapahtumiin. Kuten kouluhistoriasta tuttua on, suomalaisilla vapaajoukoilla oli Viron valtion syntyyn johtaneessa kaaoksessa oma osansa. Sen sijaan harvemmin mainitaan, että Tallinnassa ei heimoveljiin suhtauduttu pelkästään positiivisesti. Lopulta virolaiset isännät passittivat Hans Kalmin johtamat Pohjan pojat väkisin Suomenlahden yli, kyllästyttyään näiden rosvoiluihin, huoraamiseen ja hillittömään juopotteluun. Tallinnan suomalainen votkaturismi sai siis alkunsa jo vuonna 1919.
Itämeren alueen tilanne vuosina 1918-1921 on ollut vailla suomenkielistä kokonaisesitystä. Roselius ja Silvennoinen tekevät hyvää työtä rakentaessaan kuvaa konfliktista, joka sekavuudessaan ja suurvaltapoliittisessa moniulotteisuudessaan vetää vertoja nykypäivän Syyrian sisällissodalle.
May 26, 2020
Villi itä antaa hyvän yleiskuvan Suomen heimosodista laajemmassa kontekstissaan, joka liittyy Venäjän sisällissotaan. Tyylilleen uskollisina Roselius ja Silvennoinen eivät onnistu näkemään heimosodissa yhtään mitään hyvää, vaan kuvaavat ne yksiselitteisesti lahtaripoikien sikailuretkinä, joissa vastustajina eivät olleet edes "punaiset" vaan brittien tukemat karjalaiset, jotka pistivät vimmatusti vastaan "vapauttajilleen".
On kiistatonta, että heimosotiin ja Venäjän sisällissotaan osallistui hyvin värikkäitä henkilöhahmoja eivätkä soturit suinkaan noudattaneet ihmisoikeuksia tai edes sodan oikeussääntöjä. Paljon kertoo se, että varsin monet heimosotureista olivat 16–20-vuotiaita. Objektiivisuuden nimissä kuitenkin voi kysyä, oliko lopputulos ihan niin kurja kuin se kirjoittajien mielestä on? Olihan heimosotureilla sentään roolinsa kommunismin kitkemisessä Baltian maista toiseen maailmansotaan saakka. Paljon puhuvaa on, ettei Villi itä edes mainitse Itä-Karjalan kansannousua 1921–1922, jonka seurauksena jopa 30 000 itäkarjalaista tuli pakolaisina Suomeen 1920-luvun alussa. Voidaan todeta, etteivät kaikki itäkarjalaiset suhtautuneet heimoaatteeseen yhtä penseästi kuin Roselius ja Silvennoinen antavat ymmärtää.
On kuitenkin todettava, ettei mikään historiankirjoitus ole koskaan objektiivista, joten Roseliuksella ja Silvennoisella on oikeus valita puolensa siinä missä kenellä tahansa muullakin.
Kuunneltu äänikirjana.
On kiistatonta, että heimosotiin ja Venäjän sisällissotaan osallistui hyvin värikkäitä henkilöhahmoja eivätkä soturit suinkaan noudattaneet ihmisoikeuksia tai edes sodan oikeussääntöjä. Paljon kertoo se, että varsin monet heimosotureista olivat 16–20-vuotiaita. Objektiivisuuden nimissä kuitenkin voi kysyä, oliko lopputulos ihan niin kurja kuin se kirjoittajien mielestä on? Olihan heimosotureilla sentään roolinsa kommunismin kitkemisessä Baltian maista toiseen maailmansotaan saakka. Paljon puhuvaa on, ettei Villi itä edes mainitse Itä-Karjalan kansannousua 1921–1922, jonka seurauksena jopa 30 000 itäkarjalaista tuli pakolaisina Suomeen 1920-luvun alussa. Voidaan todeta, etteivät kaikki itäkarjalaiset suhtautuneet heimoaatteeseen yhtä penseästi kuin Roselius ja Silvennoinen antavat ymmärtää.
On kuitenkin todettava, ettei mikään historiankirjoitus ole koskaan objektiivista, joten Roseliuksella ja Silvennoisella on oikeus valita puolensa siinä missä kenellä tahansa muullakin.
Kuunneltu äänikirjana.
August 8, 2021
[Originally written for Facebook, hence the tone.]
…or in English, "The Wild East: Finnish Kinship Wars and the Turning Point of Eastern Europe in 1918 - 1921". It was a fascinating and frankly mind-boggling look into a period of our history that I recall my high school history books glossing over in about two sentences. It's about that sketchy, chaotic period at the end of World War I when the popular conception of history says that after the end of the Great War there was peace, but actually what we had was a bunch of more local wars without an overarching global narrative to tie them together anymore.
One of those wars was the Russian Civil War, whose outcome at that point was still uncertain. We'd just wrapped up our own version and the country was still trying to figure out what kind of country it was gonna be. And then there were these just-minted war hero chucklefucks who thought now was a great time to liberate our Karelian kinfolk across the eastern border from Russian rule. So they recruited volunteer armies. Not state-backed, not only because of plausible deniability but because the Parliament wasn't particularly keen on them but also not yet strong enough to do anything about it, and these people clearly wanted to shoot at other people so it was maybe better if they did it somewhere else. Which they did. Multiple times.
In the literature, this has been approached in a very romanticised way, painting the volunteers as patriots motivated by their love for the Fatherland and a selfless desire to save our brothers and sisters in the pure heartland of Karelia.
Well, some of the literature. Their own propagandist Ilmari Kianto described a bunch of them as "half-gentlemen suffering from venereal disease", and one of their leaders, war hero Elja Rihtniemi, as "a syphillitic soldier of fortune, drunk, and lecher". In general, many of the volunteers were the type of people who could look at the past four years of Central European events and the incredibly bloody Finnish Civil War and go "moar plz". Less surprisingly, many of the survivors later got involved in various National Socialist political projects.
There was also a semi-colonialistic attitude to it all. Karelians were seen as this pure, ur-Finnic people, untouched by the decadent modern era, in basically our own version of the noble savage myth. This lasted about until first contact, because the Karelians were not all that interested in getting liberated, especially by these assholes. While mostly the volunteer armies ended up fighting the Red Army, they were also dealt one resounding defeat by a Karelian force armed by the British. Because of course the Brits were involved. The volunteer forces ended up resenting the Karelians for not living up to an ideal that nobody even bothered to send them a memo about.
The military competence on display in the organization of the expeditions is described by the writers as "more metaphysics than strategy", where ideology about a grand Greater Finland replaces definite objectives, military discipline, supply logistics, and general realism. One general's stated goal was to destroy St. Petersburg. Not conquer, destroy. A city with a population at the time of over two million.
Another front in all of this is the Estonian War of Independence, which featured two different Finnish volunteer regiments (as well as one Swedish and one Danish), who were characterised by being good at fighting and bad at stopping, summary executions of prisoners, looting, and drinking a lot. One commander entertained himself by throwing hand grenades indoors at the hotel he was staying, and another wrote his name on the wall of the church at Valga. With a machine gun.
A third storyline in the book concerns the German Freikorps also active in the Estonian war as well as the Latvian War of Independence, with the focus character of Major General Rüdiger von der Goltz, who connects this to Finland, and could most assuredly tell a Mauser rifle from a javelin, as he led the German Baltic Sea Division that captured Helsinki from the Reds in the Civil War. Unlike most of the others, he was a professional soldier with an understanding of military discipline, so his outfit was a dumpster fire mostly because, old aristocrat that he was, he decided to go entirely freelance in order to carve out a Baltic German state that would allow him to consolidate his forces and in the future march into Berlin to reinstate the Empire, which is some impressive mission drift.
In the end, Estonia and Latvia got their independence, at least until WW2. Eastern Karelia stayed in the USSR and is today the Republic of Karelia.
Fascinating book. it's easy to see why the events tend to be glossed over in briefer historical accounts, since the long-term significance was fairly minor, the details are all sordid, and the main cast ranges from credulous dipshits through homicidal adrenaline junkies all the way to proto-fascist war criminals, supported by various political opportunists, bandits, mercenaries, and in one colourful instance a certified psychopath from Denmark, who fortunately never received actual command.
…or in English, "The Wild East: Finnish Kinship Wars and the Turning Point of Eastern Europe in 1918 - 1921". It was a fascinating and frankly mind-boggling look into a period of our history that I recall my high school history books glossing over in about two sentences. It's about that sketchy, chaotic period at the end of World War I when the popular conception of history says that after the end of the Great War there was peace, but actually what we had was a bunch of more local wars without an overarching global narrative to tie them together anymore.
One of those wars was the Russian Civil War, whose outcome at that point was still uncertain. We'd just wrapped up our own version and the country was still trying to figure out what kind of country it was gonna be. And then there were these just-minted war hero chucklefucks who thought now was a great time to liberate our Karelian kinfolk across the eastern border from Russian rule. So they recruited volunteer armies. Not state-backed, not only because of plausible deniability but because the Parliament wasn't particularly keen on them but also not yet strong enough to do anything about it, and these people clearly wanted to shoot at other people so it was maybe better if they did it somewhere else. Which they did. Multiple times.
In the literature, this has been approached in a very romanticised way, painting the volunteers as patriots motivated by their love for the Fatherland and a selfless desire to save our brothers and sisters in the pure heartland of Karelia.
Well, some of the literature. Their own propagandist Ilmari Kianto described a bunch of them as "half-gentlemen suffering from venereal disease", and one of their leaders, war hero Elja Rihtniemi, as "a syphillitic soldier of fortune, drunk, and lecher". In general, many of the volunteers were the type of people who could look at the past four years of Central European events and the incredibly bloody Finnish Civil War and go "moar plz". Less surprisingly, many of the survivors later got involved in various National Socialist political projects.
There was also a semi-colonialistic attitude to it all. Karelians were seen as this pure, ur-Finnic people, untouched by the decadent modern era, in basically our own version of the noble savage myth. This lasted about until first contact, because the Karelians were not all that interested in getting liberated, especially by these assholes. While mostly the volunteer armies ended up fighting the Red Army, they were also dealt one resounding defeat by a Karelian force armed by the British. Because of course the Brits were involved. The volunteer forces ended up resenting the Karelians for not living up to an ideal that nobody even bothered to send them a memo about.
The military competence on display in the organization of the expeditions is described by the writers as "more metaphysics than strategy", where ideology about a grand Greater Finland replaces definite objectives, military discipline, supply logistics, and general realism. One general's stated goal was to destroy St. Petersburg. Not conquer, destroy. A city with a population at the time of over two million.
Another front in all of this is the Estonian War of Independence, which featured two different Finnish volunteer regiments (as well as one Swedish and one Danish), who were characterised by being good at fighting and bad at stopping, summary executions of prisoners, looting, and drinking a lot. One commander entertained himself by throwing hand grenades indoors at the hotel he was staying, and another wrote his name on the wall of the church at Valga. With a machine gun.
A third storyline in the book concerns the German Freikorps also active in the Estonian war as well as the Latvian War of Independence, with the focus character of Major General Rüdiger von der Goltz, who connects this to Finland, and could most assuredly tell a Mauser rifle from a javelin, as he led the German Baltic Sea Division that captured Helsinki from the Reds in the Civil War. Unlike most of the others, he was a professional soldier with an understanding of military discipline, so his outfit was a dumpster fire mostly because, old aristocrat that he was, he decided to go entirely freelance in order to carve out a Baltic German state that would allow him to consolidate his forces and in the future march into Berlin to reinstate the Empire, which is some impressive mission drift.
In the end, Estonia and Latvia got their independence, at least until WW2. Eastern Karelia stayed in the USSR and is today the Republic of Karelia.
Fascinating book. it's easy to see why the events tend to be glossed over in briefer historical accounts, since the long-term significance was fairly minor, the details are all sordid, and the main cast ranges from credulous dipshits through homicidal adrenaline junkies all the way to proto-fascist war criminals, supported by various political opportunists, bandits, mercenaries, and in one colourful instance a certified psychopath from Denmark, who fortunately never received actual command.
October 3, 2022
Huhhuh, mitä tykitystä (pun intended)!
Todellinen syväsukellus sadan vuoden takaiseen sotahistoriaan, joka on jäänyt maailmansotien varjoon. Tämän luettuani ymmärrän nykypäivän Eurooppaa taas vähän enemmän.
Todellinen syväsukellus sadan vuoden takaiseen sotahistoriaan, joka on jäänyt maailmansotien varjoon. Tämän luettuani ymmärrän nykypäivän Eurooppaa taas vähän enemmän.
December 19, 2024
Intressant om något jag inte kände till.
November 24, 2019
Kiinnostava ja hyvin kirjoitettu kirja sellaisesta Suomen historian osa-alueesta, josta en tiennyt yhtään mitään.
Ei ehkä ihan täysin osunut minun historiankirjoitusmakuhermooni, koska olisin mielelläni lukenut enemmän yhteiskunnallisesta kontekstista ja vaikutuksista kuin siitä yksityiskohtaisemmasta sotahistoriasta. Kolme tähteä siis täysin subjektiivisena arviona, ymmärrän hyvin että tästä voi pitää paljon enemmänkin.
Erinomaisesti tässä on liitetty Suomen tapahtumat ja suomalaiset ajatuskulut laajempaan maailmanhistorialliseen ja eurooppalaiseen kontekstiin. Sitä ei mielestäni tässä maassa voi tehdä koskaan liikaa, koska edelleen on nähtävissä vahva taipumus nähdä erityisesti kaikki Suomen sotimat sodat "erillisinä" ja poikkeuksina.
Valaiseva teos myös siitäk näkökulmasta että historia ei ole koskaan tapahtunut niin yksiselitteisesti ja puhtoisesti, kuin jälkeenpäin halutaan antaa ymmärtää.
Äänikirjan lukijalle Juha-Pekka Mikkolalle kehut heittäytymisestä, laulut kajahti komeasti.
Ei ehkä ihan täysin osunut minun historiankirjoitusmakuhermooni, koska olisin mielelläni lukenut enemmän yhteiskunnallisesta kontekstista ja vaikutuksista kuin siitä yksityiskohtaisemmasta sotahistoriasta. Kolme tähteä siis täysin subjektiivisena arviona, ymmärrän hyvin että tästä voi pitää paljon enemmänkin.
Erinomaisesti tässä on liitetty Suomen tapahtumat ja suomalaiset ajatuskulut laajempaan maailmanhistorialliseen ja eurooppalaiseen kontekstiin. Sitä ei mielestäni tässä maassa voi tehdä koskaan liikaa, koska edelleen on nähtävissä vahva taipumus nähdä erityisesti kaikki Suomen sotimat sodat "erillisinä" ja poikkeuksina.
Valaiseva teos myös siitäk näkökulmasta että historia ei ole koskaan tapahtunut niin yksiselitteisesti ja puhtoisesti, kuin jälkeenpäin halutaan antaa ymmärtää.
Äänikirjan lukijalle Juha-Pekka Mikkolalle kehut heittäytymisestä, laulut kajahti komeasti.
February 11, 2020
Erittäin kattava ja aika hyvin kirjoitettu historia heimosodista. Jälleen, ei kovin yllätten, sodista löytyy enemmän raakuutta ja raadollisuutta kuin vanhemmissa historioissa on kirjoitettu. Kuuntelin itse tämän äänikirjana, mikä ei ollut ehkä aivan ihanteellinen formaatti kirjalle jossa on hirvittävä määrä henkilöitä ja historiaa kerrotaan paljon yksittäisten henkilöhahmojen kautta. Monesti nämä hahmot olivat erittäin mielenkiintoisia ja heidän edesottamuksiaan oli hienoa seurata. Ja jälleen löytyi yksi kohta historiasta joka on ollut itselleni hämärän peitossa. Suosittelen kaikille suomen ja lähialueiden historiasta kiinnostuneille.
February 5, 2020
Aapo Roselius ja Oula Silvennoin ovat tehneet erinomaisen tutkimuksen Heimosodista. He riisuvat Pohjan pojilta Valkoisen Suomen tekemän kunniaviitan pois ja kertovat suomalaisten ryöstelystä ja hirmutöistä Virossa. Teksti on hyvää ja tarinan sisään on myös rakennettu yksittäisten ihmisten kertomuksia. Historiateos aloitetaan kuin jännityskertomus Suomenlahden luodolta, jonne saksalainen sukellusvene on tuonut jääkäreitä. Kirjaa lukee kuin romaania sillä erotuksella, että tarinat ovat tosia ja lähdeviitteillä todistettuja. Suomen historian harrastajalle pakollinen teos. Pisteet 10/10.
May 5, 2023
Subiect fascinant și practic „virgin” pentru noi, dar:
- cartea e slab scrisă: fragmentată, nestructurată, o mulțime de nume și fapte aruncate la grămadă, fără a fi așezate clar pe campanii, sau persoane, sau oricum altfel; plus niște „poiezării” și penibile literar (metafore, descrieri și comparații a la clasa a 4a), și total nepotrivite într-o carte documentară;
- și absolut catastrofal tradusă: uneori ghicesc cu greu ce or fi vrut autorii să zică, mai mult din context, alteori sunt fraze care efectiv nu au sens sau se contrazic de la o propoziție la alta (un nene în același alineat ba e bolșevic ba-l urăsc bolșevicii); bizar că par traduse din engleză, nu finlandeză cum scrie pe carte: de exemplu se menționează că niște nobili și-au donat „premisele” pentru colonizare, fiind evident vorba de „premises” din engleză, care aici are clar sensul de proprietăți, moșii. Nu mai vorbesc de vapoare „doborâte” de submarine și așa mai departe...
(plus că în mod tot bizar, toți idealiștii de dreapta par fasciști și criminali de război pentru acești autori, iar bolșevicii sunt doar numărați ca victime, sărăcuții - dar nu am ținut cont de aceasta la notă, o fi înclinația mea anticomunistă prea înverșunată).
Nu recomand.
Nu voi mai cumpăra vreodată ceva de la această editură. Care, apropo, nici măcar nu a pus cartea pe GR de moderni ce sunt, am pus-o eu, aștept să mă plătească pt muncă...
- cartea e slab scrisă: fragmentată, nestructurată, o mulțime de nume și fapte aruncate la grămadă, fără a fi așezate clar pe campanii, sau persoane, sau oricum altfel; plus niște „poiezării” și penibile literar (metafore, descrieri și comparații a la clasa a 4a), și total nepotrivite într-o carte documentară;
- și absolut catastrofal tradusă: uneori ghicesc cu greu ce or fi vrut autorii să zică, mai mult din context, alteori sunt fraze care efectiv nu au sens sau se contrazic de la o propoziție la alta (un nene în același alineat ba e bolșevic ba-l urăsc bolșevicii); bizar că par traduse din engleză, nu finlandeză cum scrie pe carte: de exemplu se menționează că niște nobili și-au donat „premisele” pentru colonizare, fiind evident vorba de „premises” din engleză, care aici are clar sensul de proprietăți, moșii. Nu mai vorbesc de vapoare „doborâte” de submarine și așa mai departe...
(plus că în mod tot bizar, toți idealiștii de dreapta par fasciști și criminali de război pentru acești autori, iar bolșevicii sunt doar numărați ca victime, sărăcuții - dar nu am ținut cont de aceasta la notă, o fi înclinația mea anticomunistă prea înverșunată).
Nu recomand.
Nu voi mai cumpăra vreodată ceva de la această editură. Care, apropo, nici măcar nu a pus cartea pe GR de moderni ce sunt, am pus-o eu, aștept să mă plătească pt muncă...
May 10, 2021
Kirja on mainio katsaus aikakauteen ja ilmiöön, jota harvemmin suomalaiset jaksavat/haluavat muistella. Kirjailijakaksikko onnistuneesti kuvaa, kuinka ensimmäisen maailmansodan myötä järjestys itäisessä Euroopassa romahti täysin. Syntynyttä valtatyhjiötä lähtivät täyttämään erilaiset äärinationalistit ja onnenonkijat, ja seuraukset olivat sen mukaiset. Kirja onkin eräälainen hyvin musta roadtrip-tarina, josta ei puutu komiikkaa, surua, turhautumista ja raivoa.
Kirjoittajien teksti on ajoittain hyvinkin lyyristä ja melodramaattista, mutta yleisteokselle tämä annettakoon anteeksi. Kirja ansioihin kuuluu myös hyvä kriittinen suhtautuminen myös omiin tulkintoihin.
Loistava teos, joka sopii kaikkiin kirjahyllyihin!
Kirjoittajien teksti on ajoittain hyvinkin lyyristä ja melodramaattista, mutta yleisteokselle tämä annettakoon anteeksi. Kirja ansioihin kuuluu myös hyvä kriittinen suhtautuminen myös omiin tulkintoihin.
Loistava teos, joka sopii kaikkiin kirjahyllyihin!
October 11, 2021
Käesolev ajaloojutustus oleks nagu suurriikide maailmapoliitika ümberjagamise tulemusel sündinud seiklusliku lauamängu kirjeldus: valged, punased, mustad, haakristide, pealuude, ortodoksiristidega jne nupud ettearvamatu täringuõnne järgi laual liikumas nagu tormise mere hoovused, omasoodu ja irdununa peastaapidest, kust arenguid võimetuna pealt vaadatakse. Imeline segadus või segane ime. Alati on kõditav spekuleerida, mis oleks võinud juhtuda, kui… Neis sündmustes dokumenteeritavad kangelased on veenvad oma inimlikkuses (või selle puudumises) ja kinnitavad inimese madalalaubalist loomust olenemata rahvusest, riigipiiridest, tõekspidamistest, ajastust, maailmajaost…
September 14, 2022
Todella hyvä tietokirja, joka yhdistää niin eri historiallisen hahmojen henkilökohtaisia näkökulmia sotaan kuin suuremman geopoliittisen ja kulttuurisen kontekstin jossa he elävät, luoden hyvin elävän kertomuksen, joka on sekä viihdyttävää lukea, että opettavainen
May 5, 2020
Jos luuli tietävänsä jotain ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä itä-Euroopasta, niin tämä kirja korjaa kyllä sen harhakäsityksen. Mielenkiintoinen. Kuunneltu äänikirjana.
July 25, 2020
Kiinnostava ja perusteellinen tutkimus vähemmän puhutusta historiallisesta teemasta. Juuri kun luulin, että Suomen sotahistoriasta ei voi enää sanoa mitään uutta.
October 16, 2020
Erittäin viihdyttävästi kirjoitettu ja vähemmän tunnettua asiaa valottava kirja. Yhdistää "heimosodat" hyvin maailmansodan jälkeiseen aikaan ja etenkin muun Itä-Euroopan tapahtumiin.
June 6, 2022
Kiinnostava katsaus tähän Suomen historian vähemmän muisteltuun vaiheeseen. Pidin siitä, miten Suomen kehityskulut olivat tosi tiiviisti sidottu laajempiin Euroopan tapahtumiin.
November 1, 2025
verkligen en intressant period skildrad exceptionellt
February 22, 2020
”Heimosodat olivat enemmän metafysiikkaa kuin sotilaallisia operaatioita.”
Erinomaisen kattava ja yksityiskohtainen kuvaus sekavasta tapahtumien sarjasta maailmanhistorialliseen kontekstiin asetettuna. Heimosotien tapahtumien tunteminen auttaa ymmärtämään koko sotien välisen ajan dynamiikan. Paikoitellen raskaslukuista, mutta jaksaminen palkitaan.
Erinomaisen kattava ja yksityiskohtainen kuvaus sekavasta tapahtumien sarjasta maailmanhistorialliseen kontekstiin asetettuna. Heimosotien tapahtumien tunteminen auttaa ymmärtämään koko sotien välisen ajan dynamiikan. Paikoitellen raskaslukuista, mutta jaksaminen palkitaan.
September 26, 2023
Unfortunately, I couldn't finish this book and that's a real pity as the authors have clearly done their research; as an overview of this country-defining era, all of the parts are there - and more.
The problem, instead, is that the immense amount of information is presented in an extremely rapid succession with a severe lack of structure, focus and purpose. This renders the book an absolute pain to read.
At the end of the day I get the sense that the authors are more interested in highlighting how much they know rather than conveying their knowledge to the reader.
The problem, instead, is that the immense amount of information is presented in an extremely rapid succession with a severe lack of structure, focus and purpose. This renders the book an absolute pain to read.
At the end of the day I get the sense that the authors are more interested in highlighting how much they know rather than conveying their knowledge to the reader.
January 17, 2020
Villi itä on tosi vetävästi kirjoitettu kuvaus Suomen heimosotien vapaajoukoista. En ole mikään historiantuntija ja mulle vähän raskassoutuisia olivat osiot, joissa selitettiin laajempaa kontekstia ja sitä, miten suomalaisten touhut olivat osa laajempaa eurooppalaista vapaajoukkoliikehdintää. Erinomainen teos kokonaisuudessaan!
January 18, 2020
Apua, mitä jäätävää sekoilua! :D Hyvää lääkettä historian tajun puutteeseen.
Hilpeä sitaatti kirjasta:
"Yksinkertainen eikä älyllä pilattu, mutta voi hätätapauksessa johtaa pientä joukkoa niin kauan kuin mitään ei tapahdu." (yleisesikunnan arvio jääkärikapteeni Toivo Kuisman johtajakyvyistä)
Hilpeä sitaatti kirjasta:
"Yksinkertainen eikä älyllä pilattu, mutta voi hätätapauksessa johtaa pientä joukkoa niin kauan kuin mitään ei tapahdu." (yleisesikunnan arvio jääkärikapteeni Toivo Kuisman johtajakyvyistä)
February 6, 2020
Pidin todella paljon! Kirja pureutuu Suomen sisällissodan jälkeisiin hulluihin vuosiin 1918-1920, jolloin kaikki oli mahdollista mutta lopulta mikään ei onnistunut.
Karjalaan lähdettiin takki auki. Pian palattiin häntä koipien välissä takaisin, mutta kun sotakuume oli kerran noussut, suurelta osin samat seikkailijat päätyivät Viroon ja aina Latviaan saakka.
Karjalaan lähdettiin takki auki. Pian palattiin häntä koipien välissä takaisin, mutta kun sotakuume oli kerran noussut, suurelta osin samat seikkailijat päätyivät Viroon ja aina Latviaan saakka.
December 30, 2020
Historia on kiinnostanut aina. Tarkempi Suomen historiaan tutustuminen on kuitenkin jäänyt maailman suurten tapahtumien jalkoihin. Tämä kirja opetti paljon itsenäisen Suomen haparoivista ensiaskelista. Teki vaikutuksen.
November 27, 2022
Kattava ja hyvin kirjoitettu tutkimus suomalaisten heimosotien historiasta, jota ei tämän kirjan luettuani mielestäni ole käsitelty lainkaan riittävästi suomalaisessa historiakeskustelussa. Tapahtumat on linkitetty hienosti laajempaan eurooppalaiseen viitekehykseen.
Displaying 1 - 25 of 25 reviews