What do you think?
Rate this book
Vainajaiset
Vainajaiset on tarina lapsettomuudesta ja sen seurauksista, sukupolvien ketjusta ja selittämättömistä voimista. Lasta odotettaessa jokin osaton on alati läsnä ja sen sormet kurottelevat kohti äitiä, isää, isoäitiä, naapurintyttöä, veljeä. Ihmiskohtalot kietoutuvat elliptisesti yhteen, tyhjän ympärille, ja tuota autiutta kukin heistä kokee parhaansa mukaan täyttää – kuka tihutöillä, kuka satuja sepitellen, kuka etsien syntymätöntä sisarustaan.
Marja Kyllösen odotetussa romaanissa erilaiset äänet ja väkevät voimat kohtaavat. Kansanrunouden kaiut kuuluvat maalaiselämän roisissa kuvauksessa vaihtuakseen Kallaksen Sudenmorsiamen sukuiseen jylhään mystiikkaan, kunnes tarina kääntyy kohti nykyaikaa, paranoidista perheyhteyttä Shriverin Poikani Kevinin tapaan. Kerrontaan soluttautuu poissaolevan pahantahtoinen kuiskaus, kun osaton mielii kaapata tarinan itselleen. Lyijyuuman taidokkuudesta muistuttava omaperäinen kieli leimuaa vahvana ja muodostaa omalakisen maailmansa.
Marja Kyllösen odotetussa romaanissa erilaiset äänet ja väkevät voimat kohtaavat. Kansanrunouden kaiut kuuluvat maalaiselämän roisissa kuvauksessa vaihtuakseen Kallaksen Sudenmorsiamen sukuiseen jylhään mystiikkaan, kunnes tarina kääntyy kohti nykyaikaa, paranoidista perheyhteyttä Shriverin Poikani Kevinin tapaan. Kerrontaan soluttautuu poissaolevan pahantahtoinen kuiskaus, kun osaton mielii kaapata tarinan itselleen. Lyijyuuman taidokkuudesta muistuttava omaperäinen kieli leimuaa vahvana ja muodostaa omalakisen maailmansa.
349 pages, Hardcover
First published September 1, 2022
23 people are currently reading
375 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 32 reviews
November 17, 2022
Mulla ei millään tule riittämään ilmaisukyky antaakseni tälle kirjalle sen arvoisen arvion. Joskus harvoin (tosin tänä vuonna jo toista kertaa), sitä lukee jotain aivan täysin poikkeuksellista, kirjaa joka tuntuu jokalaiselta.
Kirja alkaa seminormaalisti, mutta kasvattaa loppua kohden kierroksia niin, että lukeminen on melkein viskeraalista.
Mestariteos, aivan ilman muuta.
Sanasto on omanlaistaan, se tulee aivan iholle ja proosa on niin next level kuin olla voi. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, kun pystyy tuntemaan. Kirjailija käyttää paljon alkukirjainriimittelyä, tykkään tosi paljon.
Teoksessa on myös riipivin yksinäisyyden ja toiveen tulla hyväksytyksi kuvailu mitä olen koskaan lukenut.
Tää tulee jakamaan ihmisiä. Nimittäin niihin jotka ovat kirjan lumoissa, ja sitten pölvästeihin.
Kirja alkaa seminormaalisti, mutta kasvattaa loppua kohden kierroksia niin, että lukeminen on melkein viskeraalista.
Mestariteos, aivan ilman muuta.
Sanasto on omanlaistaan, se tulee aivan iholle ja proosa on niin next level kuin olla voi. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, kun pystyy tuntemaan. Kirjailija käyttää paljon alkukirjainriimittelyä, tykkään tosi paljon.
Teoksessa on myös riipivin yksinäisyyden ja toiveen tulla hyväksytyksi kuvailu mitä olen koskaan lukenut.
Tää tulee jakamaan ihmisiä. Nimittäin niihin jotka ovat kirjan lumoissa, ja sitten pölvästeihin.
August 3, 2023
Kiitos kirjailijalle! Hirvittävää ajatella, miten lähellä oli, ettei tätä olisi koskaan julkaistukaan. Niin moni olisi menettänyt yhden elämänsä lumoavimmista lukukokemuksista.
En oikeasti osaa edes kirjottaa tätä arvostelua, sillä omat sanat eivät riitä tätä kuvailemaan. En voi sille nyt mitään että tää tulee kuulostamaan vain imelältä ylistyspuheelta.
Tällasta en oo koskaan lukenut ja epäilen että en tuu koskaan lukemaankaan. En pysty ymmärtämään miten tän kirjan on kirjottanut ihminen. Jos pitäisi päästä kurkkaamaan jonkun aivoihin, valitsisin varmaan Marja Kyllösen — niin upeasti kieli kiemurtelee ja kerronta kulkee.
Jos suomen kieli olisi elävä entiteetti, se laskeutuisi polvilleen, suutelisi Marja Kyllösen varpaita ja kiittäisi kirjailijaa ihanasta olemattomasta olemassaolostaan — tämä kirja on todellakin ainoa laatuaan tai niitä harvoja, joissa kieli samaan aikaan makaa ruumisarkussa mullan alla ja tanssii kesäsateessa. Jos tämä annetaan kääntäjälle, itkun paikkahan se on.
Selvää on, ettei tämä kirja ole kaikkien mieleen eikä kuulukaan olla. Vainajaiset haastaa luultavasti jokaisen lukijansa ja mikäli hakee kirjoistaan puhtaasti vain keveyttä, nautintoa ja viihdettä, tämä kirja ei sovi. Vainajaiset tarjoaa kuitenkin toisenlaisen pakopaikan arjesta: mädän ja kauhean, toisaalta kauniin paikan.
Mestariteoshan tämä on.
En oikeasti osaa edes kirjottaa tätä arvostelua, sillä omat sanat eivät riitä tätä kuvailemaan. En voi sille nyt mitään että tää tulee kuulostamaan vain imelältä ylistyspuheelta.
Tällasta en oo koskaan lukenut ja epäilen että en tuu koskaan lukemaankaan. En pysty ymmärtämään miten tän kirjan on kirjottanut ihminen. Jos pitäisi päästä kurkkaamaan jonkun aivoihin, valitsisin varmaan Marja Kyllösen — niin upeasti kieli kiemurtelee ja kerronta kulkee.
Jos suomen kieli olisi elävä entiteetti, se laskeutuisi polvilleen, suutelisi Marja Kyllösen varpaita ja kiittäisi kirjailijaa ihanasta olemattomasta olemassaolostaan — tämä kirja on todellakin ainoa laatuaan tai niitä harvoja, joissa kieli samaan aikaan makaa ruumisarkussa mullan alla ja tanssii kesäsateessa. Jos tämä annetaan kääntäjälle, itkun paikkahan se on.
Selvää on, ettei tämä kirja ole kaikkien mieleen eikä kuulukaan olla. Vainajaiset haastaa luultavasti jokaisen lukijansa ja mikäli hakee kirjoistaan puhtaasti vain keveyttä, nautintoa ja viihdettä, tämä kirja ei sovi. Vainajaiset tarjoaa kuitenkin toisenlaisen pakopaikan arjesta: mädän ja kauhean, toisaalta kauniin paikan.
Mestariteoshan tämä on.
July 10, 2023
Tämä on niitä kirjoja, joiden taidokkuuden tunnistin, mutta en lukijana tästä kovinkaan suuresti nauttinut. Vähän niin kuin Joycen Odysseus siis. Vainajaisissa seurataan päälinjana yhden pariskunnan tarinaa, johon painavan laahuksen tuovat toistuvat keskenmenot ja sen myötä tyhjänä pysyvä tupa. Samaan aikaan maaseutu ympärillä muuttuu pikkukaupungiksi. Ison osan tekstistä saa myös naapurissa sijaitsevan sikatilan tyttären osattomuuden ja ulkopuolisuuden kuvaus.
Kirja hylkii minua heti ensilehdiltä, sillä sen omintakeinen - taidokas - kieli ei kutsu luokseen. Närkästyn uudissanoista, jotka tuntuvat olevan enemmän tarkoitus kuin tapa kertoa asioita. Tämä kokemus syntyy ehkä siksi, että näitä sanoja on mielestäni liikaa. Kirjan edetessä kieleen kuitenkin tottuu, joten ärsytys vähenee.
Toinen ärsytystä aiheuttava asia on se, että kirjan rakenne ei pysy kasassa. Välillä seurataan Inari-Laimin tuntoja, välillä taas kuljetaan pitkiä matkoja naapurin Helmin seurassa. Yhteyttä pitäisi osata etsiä teoksen isoista teemoista, mutta minä en sitä löydä. Kaiken tämän taitavuuden keskellä käy myös niin, että kirjan henkilöt jäävät etäisiksi, kaksiulotteisiksi hahmoiksi uudissanoja ja teemoja esittelemään, eivätkä tuleennu kokonaisiksi ihmisiksi.
Kirja hylkii minua heti ensilehdiltä, sillä sen omintakeinen - taidokas - kieli ei kutsu luokseen. Närkästyn uudissanoista, jotka tuntuvat olevan enemmän tarkoitus kuin tapa kertoa asioita. Tämä kokemus syntyy ehkä siksi, että näitä sanoja on mielestäni liikaa. Kirjan edetessä kieleen kuitenkin tottuu, joten ärsytys vähenee.
Toinen ärsytystä aiheuttava asia on se, että kirjan rakenne ei pysy kasassa. Välillä seurataan Inari-Laimin tuntoja, välillä taas kuljetaan pitkiä matkoja naapurin Helmin seurassa. Yhteyttä pitäisi osata etsiä teoksen isoista teemoista, mutta minä en sitä löydä. Kaiken tämän taitavuuden keskellä käy myös niin, että kirjan henkilöt jäävät etäisiksi, kaksiulotteisiksi hahmoiksi uudissanoja ja teemoja esittelemään, eivätkä tuleennu kokonaisiksi ihmisiksi.
July 11, 2025
Marja Kyllönen oli minulle nimenä tuttu jo ennen tämän kolmannen romaaninsa ilmestymistä; ennen pitkää julkaisutaukoa ilmestyneitä kahta teosta en koskaan ole saanut luetuksi, mutta tiesin että ne kiinnostavat ja viehätyn kirjailijoista joilla on vahvasti omanlaisensa kieli.
Kylläpäs Vainajaiset kolahtikin. Se kieli on tietysti upeaa ja siitä on paljon jo arvioissa kirjoitettu. Joku voi pitää Kyllösen kieltä turhan kikkailevana, minä en. Loitsunomaisena ryöppyävä kieli luo voimakkaita kuvia ja imaisee sisäänsä tunnelmiin, todella kiskoo syvyyksiin mukanaan. Teksti soi, siinä on tarkkaan sommiteltu rytmi. Ainakin Vainajaisten kohdalla kieli myös mielestäni palvelee tarinaa erinomaisesti. Tietyt symbolit toistuvat tiheään (kuten eläimistä kalat, naakat ja lepakot) ja kulkevat tarinassa mukana. Ylipäätään luontoa Kyllönen kuvailee hienosti, luonto todella elää tarinassa mukana.
Tarina sijoittuu pikkukaupunkiin vuosikymmenien mittaiselle ajanjaksolle ja alkaa Laimi Inarin ja Raunon kauniina rakkaustarinana. Nopeasti synkät sävyt kuitenkin tulevat esiin ja ne ovat todella synkkiä, kirjassa tapahtuu pahoja ja rankkoja asioita. Erityisesti naapurin Hertan tarina on ajoittain hyvin raastavaa luettavaa ja henkilökohtaisellakin tasolla riipaisi ja nosti muistikuvia ja kokemuksia omasta elämästä.
Kuitenkin pitää todeta että Kyllönen on myös huumorintajuinen ja hauska kirjailija, ajoittain. Muutamassa kohdassa nauroin ääneen, vaikkakin vähän sellaisissa kohdissa että "onkohan tälle nyt suotavaa nauraa". Huumori on mustanpuhuvaa kuten kirjan yleinen sävy muutenkin.
Teemoista keskeisiä ovat ainakin lapsettomuus ja vanhemmuus, lapsuus ja rakkaudettomuus perheessä, ylisukupolviset taakat ja traumat, yksinäisyys ja pahuus jolle kukaan ihminen ei ole immuuni. Mutta hyvyyttäkin kyllä on, joskin tässä tarinassa enemmän pilkahduksina.
Kirjan voi halutessaan tulkita niinkin, ettei mitään yliluonnollista todellisuudessa tarinaan liity vaan kyse on puhtaasti elävien ihmisten sisäisistä haamuista ja pahasta joka polveutuu ihmiseltä toiselle. Ja niinhän ihmiset joka tapauksessa kummittelevat haamuina toisilleen, ilman mitään yliluonnollistakin. Menneiden sukupolvien ja ympäristömme "haamut" vaikuttavat meihin ja tekevät meistä osaltaan sitä mitä olemme, hyvässä ja pahassa. Itse pidän yliluonnollisesta kauhusta ja varsinkin näin laadukkaasti kirjoitetusta, joten minua mahdollinen yliluonnollinen ei vieraannuttanut. Tämä on, vaikka muutenkin mainio teos, myös helposti lukemastani kauhukirjallisuudesta (jos tätä sellaiseksi saa luokitella) parhaimmistoa, aidosti hyytävä ja tunnelmallinen sekä älykäs.
Tosi paljon pidin, toivottavasti Kyllönen nyt ei kirjailijana hiljenisi uudelleen yhtä pitkäksi aikaa.
Kylläpäs Vainajaiset kolahtikin. Se kieli on tietysti upeaa ja siitä on paljon jo arvioissa kirjoitettu. Joku voi pitää Kyllösen kieltä turhan kikkailevana, minä en. Loitsunomaisena ryöppyävä kieli luo voimakkaita kuvia ja imaisee sisäänsä tunnelmiin, todella kiskoo syvyyksiin mukanaan. Teksti soi, siinä on tarkkaan sommiteltu rytmi. Ainakin Vainajaisten kohdalla kieli myös mielestäni palvelee tarinaa erinomaisesti. Tietyt symbolit toistuvat tiheään (kuten eläimistä kalat, naakat ja lepakot) ja kulkevat tarinassa mukana. Ylipäätään luontoa Kyllönen kuvailee hienosti, luonto todella elää tarinassa mukana.
Tarina sijoittuu pikkukaupunkiin vuosikymmenien mittaiselle ajanjaksolle ja alkaa Laimi Inarin ja Raunon kauniina rakkaustarinana. Nopeasti synkät sävyt kuitenkin tulevat esiin ja ne ovat todella synkkiä, kirjassa tapahtuu pahoja ja rankkoja asioita. Erityisesti naapurin Hertan tarina on ajoittain hyvin raastavaa luettavaa ja henkilökohtaisellakin tasolla riipaisi ja nosti muistikuvia ja kokemuksia omasta elämästä.
Kuitenkin pitää todeta että Kyllönen on myös huumorintajuinen ja hauska kirjailija, ajoittain. Muutamassa kohdassa nauroin ääneen, vaikkakin vähän sellaisissa kohdissa että "onkohan tälle nyt suotavaa nauraa". Huumori on mustanpuhuvaa kuten kirjan yleinen sävy muutenkin.
Teemoista keskeisiä ovat ainakin lapsettomuus ja vanhemmuus, lapsuus ja rakkaudettomuus perheessä, ylisukupolviset taakat ja traumat, yksinäisyys ja pahuus jolle kukaan ihminen ei ole immuuni. Mutta hyvyyttäkin kyllä on, joskin tässä tarinassa enemmän pilkahduksina.
Kirjan voi halutessaan tulkita niinkin, ettei mitään yliluonnollista todellisuudessa tarinaan liity vaan kyse on puhtaasti elävien ihmisten sisäisistä haamuista ja pahasta joka polveutuu ihmiseltä toiselle. Ja niinhän ihmiset joka tapauksessa kummittelevat haamuina toisilleen, ilman mitään yliluonnollistakin. Menneiden sukupolvien ja ympäristömme "haamut" vaikuttavat meihin ja tekevät meistä osaltaan sitä mitä olemme, hyvässä ja pahassa. Itse pidän yliluonnollisesta kauhusta ja varsinkin näin laadukkaasti kirjoitetusta, joten minua mahdollinen yliluonnollinen ei vieraannuttanut. Tämä on, vaikka muutenkin mainio teos, myös helposti lukemastani kauhukirjallisuudesta (jos tätä sellaiseksi saa luokitella) parhaimmistoa, aidosti hyytävä ja tunnelmallinen sekä älykäs.
Tosi paljon pidin, toivottavasti Kyllönen nyt ei kirjailijana hiljenisi uudelleen yhtä pitkäksi aikaa.
April 19, 2025
Ei päästä lukijaa helpolla. Runollinen kieli vaatii pysähtymään kirjan äärelle kunnolla, ja synkkä tunnelma pitelee otteessaan tarjoten vain hyvin satunnaisia valonpilkahduksia. Ei oikeastaan miellyttävä, mutta hypnoottinen lukukokemus.
April 30, 2025
miten on mahollista kirjottaa tällanen kirja!! joka ikinen lause tässä oli IHMEELLINEN, ja vaikka jännitin kirjan alussa et käykö näin runsas ja värikäs kieli tän teoksen kohtaloksi (alkaako vituttaa/meneekö överiks/hukkuuko juoni siihen) ni ei lainkaan, päinvastoin: se miten näin tuuhea ja kiemurainen kieli onnistu kannattelemaan näinkin monipolvista ja hämmästyttävää tarinaa ilman, et kumpikaan (kieli/kerronta tai juoni) ois kärsiny, oli ihan käsittämätöntä.
hengästyttävä, koskettava, lohduton tarina, inspiroiva, häkellyttävä, rikas kieli. musta tuntuu et oisin syöny karkkia ku luin tätä. noi muut arvostelut on täysin oikeessa ja ku mitja lainas tätä mulle se kerto lukeneensa tän kahesti ja ymmärrän kyl täysin et miks.
hengästyttävä, koskettava, lohduton tarina, inspiroiva, häkellyttävä, rikas kieli. musta tuntuu et oisin syöny karkkia ku luin tätä. noi muut arvostelut on täysin oikeessa ja ku mitja lainas tätä mulle se kerto lukeneensa tän kahesti ja ymmärrän kyl täysin et miks.
November 8, 2022
luin kirjamessujen haastattelua varten. pidin älyttömän paljon vaikka tää käsittelikin rankkaa aihetta
January 5, 2023
Synkkä ja ahdistavakin, tarkkanäköinen ihmisten toiveiden ja toivottomuuden suhteen. Omaperäinen kieli vei ehkä liikaakin huomiota, mutta oli myös tosi vaikuttavaa.
July 14, 2023
Apua, mitä tästä edes voisi sanoa. En oo ikinä lukenut mitään tämän kaltaista.
Siis aivan henkeäsalpaavan kauniisti ja runollisesti kirjoitettu teos. Korumaisen kielen seasta oli välillä vaikeaa poimia sitä, mitä oikeastaan tapahtuu, ja jotkut asiat oli varmaan tarkoituksellakin jätetty monitulkintaisiksi.
Kirja oli kuin loitsu, jota oli pakko lukea vaan koko ajan lisää, vaikka sisältö olikin raskas ja ankea — välillä jopa kuvotti. Upea teos, joka kuitenkin välillä jäi vähän etäiseksi ja hämärän peittoon. En vaan pääse yli tästä, miten kauniisti suomen kieltä voikaan käyttää.
Hämmentävä, huikea, hirveä.
Ja äänikirjan lukija oli täydellinen.
Siis aivan henkeäsalpaavan kauniisti ja runollisesti kirjoitettu teos. Korumaisen kielen seasta oli välillä vaikeaa poimia sitä, mitä oikeastaan tapahtuu, ja jotkut asiat oli varmaan tarkoituksellakin jätetty monitulkintaisiksi.
Kirja oli kuin loitsu, jota oli pakko lukea vaan koko ajan lisää, vaikka sisältö olikin raskas ja ankea — välillä jopa kuvotti. Upea teos, joka kuitenkin välillä jäi vähän etäiseksi ja hämärän peittoon. En vaan pääse yli tästä, miten kauniisti suomen kieltä voikaan käyttää.
Hämmentävä, huikea, hirveä.
Ja äänikirjan lukija oli täydellinen.
October 1, 2023
2,5 ⭐
November 22, 2022
Todella kaunista suomen kieltä käytetty kirjassa, jonka tarina vie synkkiin maisemiin ja hätkähdyttää. Aiheena rakkaus ja ihmissuhteet sekä niissä epäonnistuminen näyttäytyy tässä uudessa valossa. Vainajat kertojina tuovat uudenlaista synkkyyttä.
January 18, 2024
Marja Kyllösen romaani Vainajaiset puhutti paljon ilmestyessään vuonna 2022. Osansa huomiossa oli Kyllösen epätavallisella kirjailijanpolulla. Ensimmäiset romaanit ilmestyivät 1997 ja 2001. Niiden perään aloitettu kolmas romaani ei sitten onnistunutkaan; se vaati lopulta parikymmentä vuotta hauduttelua. Mutta tulipa sitten hyvä!
Jonnekin koillisen syrjäseuduille sijoittuva tarina kulkee vuosikymmenestä toiseen. Se lähtee 1950-luvulta, kun Naavakurun isäntä Iisakki vierailee Kylmän tilalla kahdella asialla yhtä aikaa: matkassa on sekä Tenho-sonni astumaan Kylmän lehmää että Rauno-poika naitettavaksi Kylmän tyttärelle Maire Kustaavalle. Vaan Raunopa iskeekin silmänsä Kylmän kuopustyttäreen Laimi Inariin. Sellaista naimakauppaa ei kuitenkaan hyvällä katsota, ja parin onnen eteen kasataan vaikeuksia ja esteitä. Lopulta Rauno ja Laimi Inari saavat esteistä huolimatta toisensa ja Mairekin löytää itselleen toisen miehen.
Mutta onni, onni tuntuu Raunoa ja Laimi Inaria kiertävän kaukaa. Jotain kylmää ja pahansisuista tunkee kahden ihmisen välille. Vainajaiset on romaani perheen perustamisen vaikeudesta, lapsettomuudesta ja siitä, kuinka täyttymys jää saamatta. Maalaistalossa avioliittoon liittyy aina suvun jatkaminen ja perillisten tuottaminen. Silloin ajatus siitä, että meihin tämä päättyy, voi tuntua erityisen katkeralta. Rauno ja Laimi Inari kanavoivat katkeruutensa kukin omalla tavallaan. Ajan mittaan romaanin henkilögalleriaan nousee myös naapuritilan Hertta-tyttö, joka ajautuu osaksi Raunon ja Laimi Inarin ympärillä kieppuvaa katkeruuden ja pahuuden pilveä.
Vainajaiset on synkkä romaani, mutta ei tyystin iloton. Kyllönen on keventänyt pahuudentäyteistä tarinaa huumorilla, olkoonkin että naurussa voi olla kolkko sävy. Kyllösen ilmaisuvoimainen kieli on kuitenkin melkoista iloittelua ja siitä voi nauttia täysin sydämin, vaikka tarina hirvittäisikin. Vainajaiset ei ole sinänsä taideromaani; siinä on jännittävä juoni, joka saa kääntämään sivuja. Minulle sen tärkeintä antia oli kuitenkin nimenomaan kieli: minä luin sitä nautiskellen Kyllösen kekseliäästä ja rehevästä kielestä. Annetaan näytteeksi vaikkapa tällainen Raunon ja Inarin kohtaaminen, jossa Inari suree menehtyneitä hiirenpoikasia, joiden pesäaineksiksi Rauno aiemmin antoi partakarvansa:
Voisin kuvitella, että kääntäjällä olisi tämän tekstin omaperäisen tunnelman tavoittamisessa melkoinen urakka, sen verran omintakeisesti Kyllönen sanansa on asetellut ja sellaista runsautta ja kiehkuraisuutta ilmaisussa on. Minä nautin tästä suuresti.
Jonnekin koillisen syrjäseuduille sijoittuva tarina kulkee vuosikymmenestä toiseen. Se lähtee 1950-luvulta, kun Naavakurun isäntä Iisakki vierailee Kylmän tilalla kahdella asialla yhtä aikaa: matkassa on sekä Tenho-sonni astumaan Kylmän lehmää että Rauno-poika naitettavaksi Kylmän tyttärelle Maire Kustaavalle. Vaan Raunopa iskeekin silmänsä Kylmän kuopustyttäreen Laimi Inariin. Sellaista naimakauppaa ei kuitenkaan hyvällä katsota, ja parin onnen eteen kasataan vaikeuksia ja esteitä. Lopulta Rauno ja Laimi Inari saavat esteistä huolimatta toisensa ja Mairekin löytää itselleen toisen miehen.
Mutta onni, onni tuntuu Raunoa ja Laimi Inaria kiertävän kaukaa. Jotain kylmää ja pahansisuista tunkee kahden ihmisen välille. Vainajaiset on romaani perheen perustamisen vaikeudesta, lapsettomuudesta ja siitä, kuinka täyttymys jää saamatta. Maalaistalossa avioliittoon liittyy aina suvun jatkaminen ja perillisten tuottaminen. Silloin ajatus siitä, että meihin tämä päättyy, voi tuntua erityisen katkeralta. Rauno ja Laimi Inari kanavoivat katkeruutensa kukin omalla tavallaan. Ajan mittaan romaanin henkilögalleriaan nousee myös naapuritilan Hertta-tyttö, joka ajautuu osaksi Raunon ja Laimi Inarin ympärillä kieppuvaa katkeruuden ja pahuuden pilveä.
Vainajaiset on synkkä romaani, mutta ei tyystin iloton. Kyllönen on keventänyt pahuudentäyteistä tarinaa huumorilla, olkoonkin että naurussa voi olla kolkko sävy. Kyllösen ilmaisuvoimainen kieli on kuitenkin melkoista iloittelua ja siitä voi nauttia täysin sydämin, vaikka tarina hirvittäisikin. Vainajaiset ei ole sinänsä taideromaani; siinä on jännittävä juoni, joka saa kääntämään sivuja. Minulle sen tärkeintä antia oli kuitenkin nimenomaan kieli: minä luin sitä nautiskellen Kyllösen kekseliäästä ja rehevästä kielestä. Annetaan näytteeksi vaikkapa tällainen Raunon ja Inarin kohtaaminen, jossa Inari suree menehtyneitä hiirenpoikasia, joiden pesäaineksiksi Rauno aiemmin antoi partakarvansa:
Itkunviha pillahti Inarin silmille ja kanteli kätkytkuolemista ja syyllisyydestä. Suru tikahtui tytön rintaan kuin äidinmaito, jota lupittamassa ei ollut ketään, ja väki karvaaksi tahmaksi. Rauno silitteli Inarin läpättäviä kylkiä, puhalteli pois kyyneliä ja antoi surun sulaa tytön silmistä tyhjilleen. Pojan paljas leuka tuuppi Inarin niskaa kuin karitsan ujo turpa ja suru neidonrinnassa lientyi, kunnes tyttö muisti kuohinneensa Raunon parran ihan turhaan ja puhkesi parkumaan kahta kauheammin.
Voisin kuvitella, että kääntäjällä olisi tämän tekstin omaperäisen tunnelman tavoittamisessa melkoinen urakka, sen verran omintakeisesti Kyllönen sanansa on asetellut ja sellaista runsautta ja kiehkuraisuutta ilmaisussa on. Minä nautin tästä suuresti.
Read
February 2, 2023Vainajaiset imee sisäänsä sellaiset latteat ilmaisut kuin monipuolinen lukukokemus tai goodreadsin viiden tähden arviointiskaala ja jauhaa ne palasiksi. Moni muukin on tunnustanut Kyllösen kielen voimakkuuden ja kekseliäisyyden, vuosikymmenten (!) hiominen ja tutkimus on vahvasti läsnä. Teoksen kieli onnistuu rankaisemaan kaltaistani lukijaa, joka junnaavan tekstin kohdalla yrittää kiihdyttää lukemista päästäkseen eteenpäin. Vainajaisten ei ole välttämättä tarkoituskaan päästä mihinkään, niin paljon kirjassa jätetään kertomatta tai todetaan sillä lailla polveilevasti, että lukija saa usein itse valita, miten tulkita tarinaa. Huomasin, että jollekulle kirja toi mieleen Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys, ja itsellekin luontoon sekä muinaisuskoon ja -kieleen uppoava teksti toi paikoin saman assosiaation, mutta on syytä varoittaa, että siinä missä Hauki on suorastaan riemukas ja ilotteleva absurdiudessaan, Vainajaiset on aiheiltaan raskas. Osa kirjan lukeneista on puhunut suorastaan pahasta olosta, itselleni kirjan kaikenlaiset ihmisen pimeitä puolia ja tragedioita koluavat teemat aiheuttavat niin voimakkaan etääntymisen tunteen, että jälleen tekee mieli vaan hypätä eteenpäin. Vaan Vainajaisissa se tarkoittanee ainoastaan seuraavaa suonsilmää.
This entire review has been hidden because of spoilers.
March 1, 2023
Luin tämän kirjan sen saamien ehdokkuuksien (Finlandia, Runeberg) ja Runeberg-palkinnon innostamana, ja myönnän, että tartuin kirjaan myös siitä lukemani kiittävän kritiikin vuoksi.
Kirja on samanaikaisesti nopea- ja raskaslukuinen. Nopeus johtuu paljolti siitä, että mm. Volter Kilveltä vaikutteita saanut kieli (runsaine murreilmaisuineen) on lennokasta ja laulavaa. Raskaus taas siitä, että kirjan henkilöhahmot ja tapahtumat ovat niin yksioikoisen synkkiä. On vaikea samaistua keneenkään, ehkä pois lukien nuoret Rauno ja Inari, joista kuitenkin tulee lukemattomien keskenmenojen myötä synkkiä hahmoja. Tuntuu että koko kirjan yllä leijuu jonkinlainen kalman haju, joka käänteessä voi odottaa jotakin ikävää ja pahuutta. Raunon ja Laimi (Inarin) lopulta saama lapsikin on vauvasta asti kuin jonkinlainen peikko toisesta todellisuudesta.
Kyllönen on erittäin taitava kirjoittaja, kakistelin erikoista kieltä vain ensimmäisen parin luvun ajan, ja kun siihen tottuu, teksti vetää hyvin. Mutta miksi kirja on näin synkkä? Siksikö, että kirjailija on käynyt läpi parikymmenvuotisen, vaikean jakson, jona hän ei julkaissut romaania? Kenties hänen oli kirjoitettava tuskansa ulos tähän kirjaan. Harmi, ettei voi antaa puolikkaita tähtiä, sillä tämä saisi 3,5.
Kirja on samanaikaisesti nopea- ja raskaslukuinen. Nopeus johtuu paljolti siitä, että mm. Volter Kilveltä vaikutteita saanut kieli (runsaine murreilmaisuineen) on lennokasta ja laulavaa. Raskaus taas siitä, että kirjan henkilöhahmot ja tapahtumat ovat niin yksioikoisen synkkiä. On vaikea samaistua keneenkään, ehkä pois lukien nuoret Rauno ja Inari, joista kuitenkin tulee lukemattomien keskenmenojen myötä synkkiä hahmoja. Tuntuu että koko kirjan yllä leijuu jonkinlainen kalman haju, joka käänteessä voi odottaa jotakin ikävää ja pahuutta. Raunon ja Laimi (Inarin) lopulta saama lapsikin on vauvasta asti kuin jonkinlainen peikko toisesta todellisuudesta.
Kyllönen on erittäin taitava kirjoittaja, kakistelin erikoista kieltä vain ensimmäisen parin luvun ajan, ja kun siihen tottuu, teksti vetää hyvin. Mutta miksi kirja on näin synkkä? Siksikö, että kirjailija on käynyt läpi parikymmenvuotisen, vaikean jakson, jona hän ei julkaissut romaania? Kenties hänen oli kirjoitettava tuskansa ulos tähän kirjaan. Harmi, ettei voi antaa puolikkaita tähtiä, sillä tämä saisi 3,5.
November 24, 2024
En ole koskaan lukenut Vainajaisten kaltaista kirjaa. Hurjan hieno!
Lapsettomuus, pahuus ja kuolema kietoutuvat Vainajaisissa toisiinsa oudolla ja kiehtovalla tavalla. Kieli on jopa ylitsevuotavaisen runollista ja rikasta. Vahvat vaikutteet kansarunoudesta ja -uskomuksista luovat omaleimaisen tunnelman, joka velloo välillä ympyrää ja välillä kiskoo lukijaa jonnekin rajan tuolle puolen. Lukijaa ei päästetä helpolla, parhaimmillaan kirja olikin itselleni etanavauhtia edetessä kielestä nautiskellen. Marraskuun pimeissä illoissa lukiessa oli helppo kuvitella kalma ja vainajaiset nurkkiin hiipimään ja kuiskuttelemaan.
Tunnelma ja aiheet ovat välillä varsin raskaita ja hiipivät ihon alle. Raskaita elementtejä tasapainottavat musta huumori ja tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Vaikka Vainajaiset ei välttämättä ole aina nautinnollinen lukukokemus, on se taatusti hätkähdyttävä ja odottamaton sellainen.
Lapsettomuus, pahuus ja kuolema kietoutuvat Vainajaisissa toisiinsa oudolla ja kiehtovalla tavalla. Kieli on jopa ylitsevuotavaisen runollista ja rikasta. Vahvat vaikutteet kansarunoudesta ja -uskomuksista luovat omaleimaisen tunnelman, joka velloo välillä ympyrää ja välillä kiskoo lukijaa jonnekin rajan tuolle puolen. Lukijaa ei päästetä helpolla, parhaimmillaan kirja olikin itselleni etanavauhtia edetessä kielestä nautiskellen. Marraskuun pimeissä illoissa lukiessa oli helppo kuvitella kalma ja vainajaiset nurkkiin hiipimään ja kuiskuttelemaan.
Tunnelma ja aiheet ovat välillä varsin raskaita ja hiipivät ihon alle. Raskaita elementtejä tasapainottavat musta huumori ja tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Vaikka Vainajaiset ei välttämättä ole aina nautinnollinen lukukokemus, on se taatusti hätkähdyttävä ja odottamaton sellainen.
March 18, 2023
Upeasti, kauniisti kirjoitettu rankkoja, raakoja ja hyytäviä aiheita käsittelevä teos. En tule varmaan koskaan lukemaan mitään toista tämän kaltaista kirjaa. Usea kohta kirjaa jäi päähän kummittelemaan, ja muistan yhä muutamia kauneimpia kappaleita. Ne olivat voimakas kontrasti tapahtumien rajuutta vasten kuvattuna.
Synkät ja kuvottavatkin aihepiirit kesti ajoittaisen pienen mustan huumorin ja kertomisen kauneuden voimalla, ja kirjan loppu oli minusta koko kirjan lukemisen arvoinen. Tarina tuntui kappale kappaleelta kiihtyvän huikeaan loppuunsa.
Kuuntelin ja osittain luin tämän kirjan. Koin, että kuunneltuna tapahtumia ja kerrontaa oli huomattavasti helpompaa seurata kuin luettuna. Lukiessani jouduin usein lukemaan kappaleet monta kertaa pysyäkseni kärryillä. Kuunnellessa pystyin paremmin "fiilistelemään", mikä varmaan auttoi kärryillä pysymisessä.
Täydet 5 tähteä.
Synkät ja kuvottavatkin aihepiirit kesti ajoittaisen pienen mustan huumorin ja kertomisen kauneuden voimalla, ja kirjan loppu oli minusta koko kirjan lukemisen arvoinen. Tarina tuntui kappale kappaleelta kiihtyvän huikeaan loppuunsa.
Kuuntelin ja osittain luin tämän kirjan. Koin, että kuunneltuna tapahtumia ja kerrontaa oli huomattavasti helpompaa seurata kuin luettuna. Lukiessani jouduin usein lukemaan kappaleet monta kertaa pysyäkseni kärryillä. Kuunnellessa pystyin paremmin "fiilistelemään", mikä varmaan auttoi kärryillä pysymisessä.
Täydet 5 tähteä.
This entire review has been hidden because of spoilers.
July 6, 2023
Huh, mikä kirja. Upea kieli ja kerronta. Valtavan surullinen, kauhea ja hirveä, mutta samalla todella hieno. Lopussa kaiken hirveyden jälkeen pilkahdus toivoa.
"Voi! Hän olisi ollut lumoisa lapsi; eloisa, viehko ja leikkisä kuin sudenkorento, sudensuu ja hukattu henki ja suru murjoi Laimia, katkeruus runnoi rystyä rinnasta läpi, kähmi ja kouri sydämen sijaa; sitä maljaa, josta rakkaus olisi vuotanut yli ja juovuttanut, jos hänellä vain olisi tuo tytär ollut, ja palavissaan hän heitteli syttöjä syteen, syötteli tulta heinin, oksin ja rapsakoin korsin, ettei ihan vielä menettäisi sitä mitä ei koskaan omistanutkaan. Savuavan hetken Laimi katseli loimussa toiveuntaan, elämää, joka olisi voinut olla, ja itseään, jollaiseksi olisi voinut tulla, ja tunsi saavansa anteeksi jotain jota ei hoksannut pyytää, tai lahjan jota ei tainnut toivoa."
"Voi! Hän olisi ollut lumoisa lapsi; eloisa, viehko ja leikkisä kuin sudenkorento, sudensuu ja hukattu henki ja suru murjoi Laimia, katkeruus runnoi rystyä rinnasta läpi, kähmi ja kouri sydämen sijaa; sitä maljaa, josta rakkaus olisi vuotanut yli ja juovuttanut, jos hänellä vain olisi tuo tytär ollut, ja palavissaan hän heitteli syttöjä syteen, syötteli tulta heinin, oksin ja rapsakoin korsin, ettei ihan vielä menettäisi sitä mitä ei koskaan omistanutkaan. Savuavan hetken Laimi katseli loimussa toiveuntaan, elämää, joka olisi voinut olla, ja itseään, jollaiseksi olisi voinut tulla, ja tunsi saavansa anteeksi jotain jota ei hoksannut pyytää, tai lahjan jota ei tainnut toivoa."
December 7, 2022
Miten tällaista kielellistä taituruutta voi kuvata. Uskomattoman upeaa tekstiä, tämä kirja pitää lukea jossain vaiheessa uudelleen hitaammin, jotta voi nauttia tekstistä paremmin. Ja koska nyt jäi muutamia kysymyksiä auki, koska ahmin kirjan aika nopeasti. Tarina ja henkilöt ovat hyvin perisuomalaisia, ei puhuta, ei sanoiteta mitään tunteita ja sitten päädytään mihin päädytään. Harvoin on hiljaisuutta ja puhumattomuutta varmaan kuvattu näin runsassanaisesti.
Jossain vaiheessa loppua kohden tuli olo, että kielikimara on nähty ja tulee hiukan toistoa, mutta silti viisi tähteä. Tuli hiukan mieleen Pienen hauen pyydystys-kirja, josta myös pidin erittäin paljon.
Jossain vaiheessa loppua kohden tuli olo, että kielikimara on nähty ja tulee hiukan toistoa, mutta silti viisi tähteä. Tuli hiukan mieleen Pienen hauen pyydystys-kirja, josta myös pidin erittäin paljon.
December 7, 2022
Ihailen kirjoittajan suomenkielen taitoja pohjattomasti. Lukiessa mietin, onko tällaista suomea pian mahdollista enää kirjoittaa ja julkaista - säilyykö meillä yleisö ja lukijakunta, joka pystyy sen vastaanottamaan?
Tekstin tyyli nosti odotukset tosi korkealle. Sisällön suhteen jäin kuitenkin hieman tyhjän päälle. Koin että tarina ja henkilöt eivät jotenkin päässeet tekstin tasolle. Groteskit käänteet alkoivatkin tuntua päälleliimatulla tavalla ällöttäviltä.
Tekstin tyyli nosti odotukset tosi korkealle. Sisällön suhteen jäin kuitenkin hieman tyhjän päälle. Koin että tarina ja henkilöt eivät jotenkin päässeet tekstin tasolle. Groteskit käänteet alkoivatkin tuntua päälleliimatulla tavalla ällöttäviltä.
March 12, 2023
Kuuntelin kirjan ja tuntui kuin olisin kuunnellut runoa. Lukijana Tuija Kosonen. Sanotaan äänikirjoista mitä tahansa, väitän että tämä kirja ja Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys (lukija Anna Saksman) toimivat kuunneltuna paremmin kuin luettuna.
Alun myötä kuvittelin tarinan lähtevän eri suuntaan, joten ehkä uudelleen kuunneltuna saisin vielä enemmän tästä irti.
Alun myötä kuvittelin tarinan lähtevän eri suuntaan, joten ehkä uudelleen kuunneltuna saisin vielä enemmän tästä irti.
September 25, 2023
Teosta lukiessa / kuunnellessa sitä vain taivasteli kirjailijan virtuoosisuutta. Mielestäni juuri kielensä vuoksi teos sopii hyvin kuunneltavaksi. En pitänyt kirjan teemojen katkeruudesta ja synkkyydestä, mutta se lienee makuasia. Teoksen tapahtumilla tai juonella ei lopulta tuntunut olevan itselleni edes väliä, koska huomio keskittyi kekseliääseen kieleen ja sen oivalluksiin.
November 24, 2022
Todella kiinnostava, mutta hankala teos. Kielensä puolesta vaikealukuinen ja perässä aika vaikea pysyä, piti uskaltaa rentoutua ja jatkaa vain vaikka tuntui siltä kuin hapuilisi pimeässä. Runokieli kantoi loppuun asti, vaikka alkukappaleissa mietin että näinköhän kirjailija aikoo tosissaan jatkaa tätä kikkailua. :D Mystiikka ja tumma tunnelma kantoivat ja kiehtoivat ja pitivät kourassaan.
Vaikuttava.
Vaikuttava.
January 8, 2023
Fantastinen, musta romaani elämästä ja sen synnystä.
January 15, 2023
Kaunista kieltä käytetty, vaikkakin moni murresana jäi ilman ymmärrystä. Synkkä kertomus, välillä ahdistavakin ja jäi mieleen pyörimään. Koukuttava!
January 18, 2023
Kieli huimaa, mutta pahuuden tarinointi meni yli sietokyvyn
February 11, 2023
Tää on niin erityinen kirja. Pitää pureskella vähän. Lapsettomuus ja maahiset ja mielen ja elämän möröt. Rytmi ja poljento. Kieli, sen ilotulitus.
Tämän luen joskus myöhemmin uudestaan.
Tämän luen joskus myöhemmin uudestaan.
March 20, 2023
Rikas mutta uuvuttava kieli. Karrikoitu summaus: Modernia Volter Kilpeä.
June 8, 2023
En oikein päässyt kirjaan sisään missään vaiheessa. Raskas luettavakin. Huomasin että lukiessa ajatus vaan harhaili. Keskivaiheilla ihan hyviä kohtia juonessa, mutta muuten ei kyllä sytyttänyt.
October 1, 2023
Olihan se nyt hirveän hyvä. Hirveä ja hyvä. Välistä turhan raskaslukuinen, siitä johtuen keskeneräisenä monta kuukautta.
Mitä kieltä! <3
Mitä kieltä! <3
April 2, 2025
Upeaa kieltä!
Displaying 1 - 30 of 32 reviews