Tiu tau tilhi

by Juha Hurme

Tiu tau tilhi on kirja pienen laulun takaa avautuvista suomalaisen kulttuurihistorian ihmeellisistä sokkeloista: virallisista, koristelluista holveista ja unohduksen umpeuttamista väylistä. Pikku Inkerin laulusta ponnahtava tutkimusretki kulkee laulukirjantekijä Wilho Siukosen kohutusta väitöstilaisuudesta Fröbelin palikoiden kautta ”Suomen kansakoulun isän” Uno Cygnaeuksen naisseikkailuihin Novo-Arkangelissa Alaskassa.

Kirjasta selviää, minkä kokoinen maksa on jouhilintuna, tupsuniskana ja rötönä tunnetulla punapihlajien vakiovieraalla, ja Naantalin keskiaikaisen birgittalaisluostarin satsaus mausteisiin saa tietysti ansaitun huomionsa.

Juha Hurmeen hilpeän surumielinen tutkielma etenee ja poukkoilee ja naurattaa. Lukija saa halun oppia uutta, nähdä uudella tavalla. Runsas tieto ja mestarillinen ote havainnoida yhteneväisyyksiä näyttää palan maailmaa, joka on ihan pöhkö mutta ihan ihana.

Genres: Nonfiction, History, Finnish Literature

206 pages, Hardcover

First published September 30, 2022

Reviews

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tutustuin Juha Hurmeen kirjalliseen tuotantoon mainion Nyljetyt ajatukset -kirjan (Teos 2014) myötä. Sitä seurasivat Niemi (2017) ja Suomi (2020), kaikki nämä oivallisia ensyklopedisia romaaneja eli paljon tietoaineistoa nielleitä kertomuksia.

Samaa sarjaa, hieman pienemmässä mitassa, tarjoilee nyt Tiu tau tilhi. Se lähtee Hurmeen kaksivuotiaasta pojasta, joka lauleskelee itsekseen samannimistä vanhaa lastenlaulua. Hurme kiinnostuu: mistäs tämä tällainen laulu on oikein tullutkaan?

Viattomasta pohdinnasta käynnistyy perusteellinen tutkimusmatka. Aluksi tarkastellaan laulun taustalta löytyviä henkilöitä. Ensimmäiseksi tutkimuskohteeksi tulee Wilho Siukonen, jonka laatima Laulukirja Hurmeella on kansakouluajoiltaan hyllyssä ja josta laulu löytyy. Mikäs tämä Siukonen on miehiään? Seuraavaksi tarkastelun kohteeksi otetaan Olavi Pesonen, Siukosen kilpailija kansakoulujen laulukirjarintamalla. Sitten vuorossa on kansakoulun isä Uno Cygnaeus.

Nämä katsaukset eivät ole ihan vain yhden ihmisen elämäkertoja, vaan Hurme sukeltaa syvälle aikakauden suomalaiseen kulttuurihistoriaan, merkkihenkilöihin ja näiden vaiheisiin. Tekstin takana on vankka annos sivistystä ja kulttuuria.

Mutta ei tässä pelkästään herrakerhoja analysoida. Hurme jatkaa laulun ainesten perkaamista ja sukeltaa luontoon. Millainen elikko on tilhi? Mitä siitä on vuosien saatossa ajateltu (muun muassa sitä, että tilhet loistavat pimeässä)? Tilhet syövät pihlajanmarjoja, minkäslainen puu se pihlaja sitten on? Mitä myytit ovat? Mitä on kieli? Mistä ovat peräisin sanat, joista laulun teksti koostuu? Millainen mies oli laulun sanoittaja Ilmari Kianto? Entä säveltäjä Mikael Nyberg?

Kaikkiaan Tiu tau tilhi on aivan huikea tutkimusmatka kulttuurihistoriaan ja Suomen kulttuuriin parinsadan vuoden ajalta. Silti pienellä kirjalla on mittaa vain parisataa sivua, eli kovin pitkä sukellus tämä ei ole, vaan etenee oikein joutuisasti. Vielä kun Hurme kirjoittaa totuttuun tapaan hyvin, voi surutta sanoa, että Tiu tau tilhi on pieni helmi, joka kannattaa nautiskella.

[Pekka · Rating 4 out of 5]

Tuttua Hurmetta. Pienen lastenlaulun ympärille rakennettu kulttuurihistoriallinen vyörytys, joka lähtee tarkoituksella sivuraiteille jatkuvasti.

Tämä oli lukemistani Hurmeen historiakirjoista ehkä suosikkini. Ilmari Kianto vaikuttaa paskalta jätkältä.

[Leena · Rating 4 out of 5]

Hieno, hauska, opettavainen. Hurmeen omaperäinen ääni kuuluu tekstin läpi. Papit, herätysliikkeet ja nationalismi saavat kyytiä. Jotenkin hidas ja raskas luettava kuitenkin. Tiivis ja paljon nimiä ja sukulaisuussuhteita, tekstikin ladottu tiheään. Se vei yhden tähden.

[Veikko Pulkki · Rating 4 out of 5]

Hurmeelle ominainen poukkoileva kerronta toimii yllättävänkin hyvin, kun tarkastelun kohteena on tavallisesta poiketen erittäin suppea aihe.

[Miia Apukka · Rating 4 out of 5]

Rakastan Hurmeen sekopäistä revittelyä. Kirjailija vaihtaa lennossa rekisteriä, varoittamatta ja selittelemättä. Tajunnanvirta vie ääriin maailmojen. Loppua kohti hieman lässähti sukuluetteloksi.

[Elsi · Rating 4 out of 5]

Olipa mielenkiintoinen kirjoitus lapsuuteni lempilaulusta. Tietysti suurin osa tekstistä rönsyili täysin asiaan liittymättömillä poluilla, mutta aina kuitenkin palattiin siihen punaiseen lankaan (tai punapihlajaan). Pidin erityisesti sanojen etymologian käsittelystä ja naisten roolin nostamisesta esiin. Hurmeen väkinäisen humoristinen kirjoitustyyli taas ei purrut muhun. Tästä olisi saanut viiden tähden pitkän artikkelin, kirjana tätä oli jo venytetty liikaa. Pikku Inkerin laulu tilhelle on kuitenkin niin hurmaava, että tästä teoksestakin nautin.

[Kenneth · Rating 4 out of 5]

En voi lakata ihastelemasta Juha Hurmeen laajalle lukeneisuudelle rakentuvia vapaita assosiaatioita. Tässäkin kirjassaan hän rakentaa huikean tarinan ja kulttuurihistoriallisen tutkielman lähtien vaatimattomasta lastenlaulusta. Käsittämätöntä miten hänen tekstinsä pysyy ajatusten turbovauhdissa, latelee oivalluksia oivallusten perään kattaen niillä, ei vain Suomen, vaan koko Euroopan sivistyshistorian. Kyytiä saavat monen muun ohessa ”koti, uskonto, isänmaa”, vanhan koulun musiikki, kreationismi, kansanrunouden agricolalainen demonisointi, taiteen vastustus ja välineellistäminen. Tässä asioita kutsutaan niiden oikeilla nimillä, esimerkiksi fasistia sanotaan fasistiksi.

Juha Hurme palastelee Tiu tau tilhi -laulun pienimpiin osatekijöihinsä, poiketen samalla lukuisille sivuraiteille, joilta nokkelasti taas palaa pääasiaan. Hän analysoi kielen kehitystä ja ilmiöitä, jota se ilmentää, milloin onnistuneemmin ja milloin vähemmän onnistuneesti. Samoin tieteen eri kiistakysymykset saavat läpivalaisunsa, jäkälän olemus eräänä esimerkkinä ja miten tohtori Nylander kuoli erakkona uskoen yhä ”yhteen, jakamattomaan, iankaikkiseen jäkälään”.

Kirjan kahdessa viimeisessä luvussa Hurme valitettavasti kadottaa hieman fokustaan. Toisessa käsitellään laulun sanoittajaa Ilmari Kiantoa ja toisessa sen säveltäjää Mikael Nybergiä. Nyt teksti mielestäni rönsyilee aivan liikaa, eikä se ole Hurmeelle ominaisella tavalla ytimekästä. Erityisesti Kiannon kohdalla kirjailija eksyi kauaksi viitoittamaltaan polulta. Jotenkin teksti tuntui myös kovin tutulta ja mietin, onko se leikattu ja liimattu jostain aiemmasta. En kuitenkaan henkilöhakemiston perusteella löytänyt sitä ainakaan Niemestä tai Suomesta. Sivumennen sanottuna, tässäkin kirjassa olisi henkilöhakemisto ollut paikallaan, vaikka sivuja ei ole kuin hieman yli 200.

Kaiken kaikkiaan hieno kirja, johon voi palata monta kertaa.

[Mirja · Rating 5 out of 5]

Riemastuttava kuuntelukokemus Juha Hurmeen itse lukemana.

[Tapani Aulu · Rating 5 out of 5]

Hurme on huumaavan hurmaava. Tällä kertaa kuuntelin kirjan vieläpä Hurmeen itsensä lukemana - ja laulamana!, mikä nosti fiiliksen aivan kattoon. Aiemmista kirjoista tutusti Hurme vie lukijat (ja kuuntelijat) rönsyilevälle retkelle Suomen (kulttuuri)historiaan täynnä hämäriä hemmoja, kummia kotkotuksia ja outoja opetuksia.

Oli pakko kuunnella osa luvuista kahteen kertaan koska kirja oli muuten liian lyhyt =D

[Anu Eerola · Rating 3 out of 5]

Huh, olen potenut vähän kirjallista häpeää siitä, etten ole lukenut Juha Hurmetta. Tiu tau tilhi vaikutti sopivan mittaiselta teokselta tämän puutteen korjaamiseen ja asetelma oli muutenkin kutkuttava.

Kirja alku veikin mukanaan, ja Hurmeen tapa nostaa esiin kummallisia yksityiskohtia kiehtoi. Tiu tau tilhi aukaisi myös silmiä sille, miten kansallisaatetta on iskostettu nuorisoon koulun laulukirjojen valikoiman avulla. Ja millaisia tyyppejä kulttuurihistoriassamme on hiippaillut! Pikku-Inkerin laulu tilhille perataan myös sisällöllisesti niin biologian kuin etymologiankin kannalta.

Lukukokemuksena kirja oli pienestä koostaan huolimatta kuitenkin raskas. Yksittäiset kappaleet (ja puhun siis kappaleista, en luvuista) ovat riemastuttavia niin sisällöltään kuin ilmaisultaan, mutta harvoin on parisatasivuinen kirja edennyt näin tahmeasti. Henkilöitä vilisee silmissä eikä kaikista millään muista, millä kaikilla tavoilla heidän polkunsa ovat risteilleet - ja ne todella ovat.

Kirja on siis mainio, minä en ehkä ole ihan sen tasolla lukijana. Helmet-haasteessa sijoitan tämän kohtaan 36, olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Ennakkoluuloni eivät tosin kohdistuneet niinkään kirjoittajaan kuin hänen teoksiinsa, joita pidin itselleni liian monimutkaisina. En ihan väärässä ollutkaan.

Viime vuonna nousi melkoinen kohu Maria Petterssonin kirjasta Historian jänniä naisia, jossa ei ollut mainittu lähteitä. Sanonpahan vain, ettei Juha Hurmekaan mainitse kirjassaan yhtään lähdettä. Vertailu voi olla epäreilu, koska Hurmeen teos on kokonaan uudella tavalla koostettu ja omintakeisella tyylillä kerrottu ajatuspolku, joka tekee hurjia lenkkejä ja palaa kehyskertomukseen: Touko-pojan laulamaan Pikku-Inkerin lauluun tilhille. Plagiaatiksi tätä ei missään nimessä voi syyttää, ja lähdeluettelokin olisi varmaan ollut yhtä pitkä kuin koko kirja.

[Eva Malkki · Rating 3 out of 5]

Aikamoinen pläjäys! Huima, pyörremyrskymäinen katsaus Suomen historiaan yhden laulun innoittamana. Tuli vähän sellainen tunne kuin olisi eksynyt jonkin erinomaisen luennoitsijan luennolle, joka rönsyilee joka suuntaan täysin aiheensa ohi. Hirveästi knoppitietoa ja huvittavia anekdootteja faktojen seassa.

En ole ihan varma, mitä tästä itselleni jäi käteen, muuta kuin että osa kansakuntamme merkkimiehistä ovat olleet ihan kauheita ukkoja - mutta siinähän ei sinänsä ole mitään uutta. Mutta riemukasta kuunneltavaa tämä silti oli kirjailijan itsensä lukemana (ja laulamana)!

[Heikki Lahnaoja · Rating 4 out of 5]

Nautittava pieni kirja, jossa avautui syntyvä kansakunta. Alussa lueteltiin niin paljon henkilöitä ja heidän suhteitaan, että jonkunlainen kaavio olisi ollut paikallaan! Kirjassa käsiteltiin myös kaikki Tiu tau tilhi -lauluun liittyvät luonnonilmiöt, mutta ryytimaista Hurme ei kyllä tiennyt paljon mitään - minusta olisi ollut kiinnostavaa tietää esimerkiksi että mitä niissä kasvoi 1800-luvun lopussa.

[Eija Toiviala · Rating 4 out of 5]

Informatiivinen kirja, mutta mielenkiintoisia asioista historiasta, joista emme muuten tietäisi. Hurmeella on taito kirjoittaa mielenkiintoisesti muutoin yleisesti tylsinä pidetyistä aiheista. Hän nostaa historiasta esiin sen, mikä on jäämässä unohdetuksi ja tekee siitä mielenkiintoista kaunokirjallisuutta.

[Riitta · Rating 4 out of 5]

Loistava, valistava ja hulvattoman hauska! Hurme poikkeaa tarkoituksella jatkuvasti pääteemasta, saadakseen mukaan kaikki mahdolliset Suomen kultuurihistorian merkkihenkilöt, ja saa lopulta kaikki liittymään jollain tavalla toisiinsa ja Tiu Tau Tilheen. Kuuntelin kirjan Hurmeen lukemana ja laulamana: varsinainen elämys.

[Sirkkis · Rating 3 out of 5]

Tulihan monta sukulaisuussuhdetta ja elämänvaiheita tutuksi. Aloitettiin Tiu tau tilhi -laululla, ja siihen myös päätettiin. Välissä oli monenlaista kiemuraa. Kaikki ei ollut mielenkiintoista, mutta Juha Hurme kertoo sujuvasti. Ja hauskasti. Siitä pisteitä.

[Tommi Bäckström · Rating 5 out of 5]

Kerrassaan upeaa rönsyilyä Hurmeelta, taas kerran. Pientä anakronismintynkää roikkuu ilmassa ja kirjailijan tapa tarjoilla omia näkemyksiään seassa saattaa sylettää joitakin mutta semmoista se elämä joskus on. Tästä jäi hyvä mieli ja samalla yleissivistys karttui roimasti.

[Juha Hyrsky · Rating 5 out of 5]

Rönsyilevää viihdyttävää juttua, Suomen kulttuurin kehittymisen ytimessä ollaan.

[Jari Havela · Rating 1 out of 5]

Kyllä me vähemmälläkin uskomme, että kirjoittaja on aito hipsteri.

[Mathias G · Rating 4 out of 5]

Läs Hurme juntar! Det lönar sig!

[Jenni · Rating 3 out of 5]

3½⭐

[Ara · Rating 4 out of 5]

Äänikirja kirjoittajan lukemana!

[Viivi / Kirjailuja · Rating 4 out of 5]

Toimii erittäin hyvin Hurmeen itsensä lukemana.

[Marita af Klercker (e. Suontausta) · Rating 3 out of 5]

aikamoinen historiapläjäys ja nimiendroppauskirja! 😄
mutta ihan kiinnistava!
laitoin haasteessa kohtaan 15 (kannessa tai nimessä lintu)