Eetteripyörteet, jääkausihuijaus, fenno-egyptiläinen muinaisaika ja hellyysparit - muun muassa näistä aiheista on Suomessa julkaistu teoksia. Kirjastojen varastoissa, kirpputoreilla ja antikvariaattien alahyllyillä lymyää outoja pamfletteja, kuin humalassa kirjoitettuja muistelmia ja tolkullisen kerronnan hylänneitä romaaneja. Kummat kirjat esittelee pysyvästi hyllyn taakse pudonneita opuksia. Älyttömien teosten lisäksi kirja pureutuu kirjallisuuden kummallisuuksiin. Mitä diktaattorien kirjoja on saatavilla suomeksi? Kuinka monta Kauhujen talo -nimistä teosta on julkaistu? Entä mikroaaltouunikeittokirjoja? Loppuuko kirjojen nimeämisen sietämätön keveys joskus?
Ville Hänninen (s. 1976) on kirjallisuuteen ja kulttuurisiin välimaastoihin erikoistunut toimittaja, kriitikko ja tietokirjailija.
Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen kirjallinen sekatyöläinen, joka on aina ollut kiinnostunut marginaaleista, unohdetuista ja omituisista kirjoista ja niiden tekijöistä.
Vesa Sisättö (s. 1969) on Espoossa asuva kirjailija ja toimittaja, joka on erityisen ylpeä kotikirjastonsa huuhaa-hyllystä.
Kolmen kirjallisuuden ”sekatyöläisen” yhteisponnistus Kummat kirjat – Kahjon kirjallisuuden käsikirja (Avain, 2022) listaa ja esittelee kummia, outoja, hämmästyttäviä, sekavia ja älyttömiä kirjoja meiltä ja muualta. Listoille on päässyt myös käännöskirjallisuutta, esittelyt ovat pääosin suomalaisista teoksista.
Mukana on niin omakustanteita kuin isojen – mutta erityisesti pienkustantamoiden – teoksia.
Listat kummista kirjoista ovat ihan kivoja, mutta tekijät sortuvat muutamaan harha-askeleeseen. Osa kummien kirjojen listoista on fingerporityylisiä, kuten vaikkapa ”Maukka-luettelot”: Maukasta kasvisruokaa, Maukasta ruokaa koirallesi. Tai ”Karista kiloja, piristä oloa” -laihdutuskirja esimerkkinä huumekirjallisuudesta. Heh, ei hauskaa. Minusta ollaan myös sivussa aiheesta silloin, kun listalle on päässyt vain siitä syystä, että suomenkielinen nimi on ”hassu”, kuten esim. Arthur Schnitzlerin Tohtori eksyy erotiikkaan, joka sittemmin on suomennettu paremmin alkuperäistä nimeä kuvaavammaksi: Unikertomus. Ja tästähän Stanley Kubrick teki viimeisen elokuvansa Eyes Wide Shut. Ja on listalla mukana esimerkiksi Terra Cognitan kustantama kirja ”Klikkaa tästä ja tapa kaikki”. Ei todellakaan kummaa eikä kahjoa kirjallisuutta.
Listojen ja kirjaesittelyjen lisäksi mukana on myös muutama näyte epäonnistuneesta kansitaiteesta. Sekä muutama esimerkki vain ihan painettuun kirjaan asti päätyneestä kirjoitusvirheestä kirjan nimessä.
Mutta ne lyhyet esittelyt kirjoista. Ne ovat loistavia, niitä olisi voinut olla enemmänkin! Parissa kohtaa nauroin ääneen, muutaman kerran jäi suu auki. Ja muutaman kerran selvittelin, saisiko noita kirjoja jostain. On nimittäin sen verran hämäriä kirjoja maailmassa, että pitäähän niihin tutustua!
Tämä Kummat kirjat -teos oli vähän kuin 1980-luvulla lukemani Roskaelokuvat-kirja: tässäkin kirjassa – kuten tuossa elokuvakirjassa – teoksia käytiin läpi sen verran hyvin, että ei välttämättä tarvitse niitä kuitenkaan lukea. Mutta on mahtavaa tietää, että kaikenlaiset ”kaverit” ovat teoksiaan ja ajatuksiaan saaneet julki. Eläköön monimuotoisuus ja kirjallisuus!
Noiden mainitsemieni harha-askelien yms. vuoksi pudotan pari kymmenystä eli arvioksi 3,8/5.
Kummat kirjat luo katsauksen vähän erikoisempiin kirjoihin, paljolti omakustanteisiin mutta myös isojenkin kustantajien seulan läpäisseisiin teoksiin, jotka ovat joko sisällöltään outoja, rakenteeltaan haastavia tai (kuten yleensä) molempia. Rakenteeltaan teos koostuu erilaisista listoista ja niiden väliin ripotelluista lyhyistä kirjakohtaisista kirjoituksista.
En oikein saanut kiinni kirjan kokonaisideasta, sillä itse teoksia koskevat tekstit tyytyvät lähinnä referoimaan tyypillisesti vaikeaselkoista sisältöä ja pohtimaan sitä, miksi ko. teos on julkaistu. Moni teksti päättyy loppukaneettiin, jolla on tarkoitus osoittaa kirjoittajan ylemmyys julkaistuun tekstiin nähden.
Vielä käsittämättömämpää sisältöä ovat erilaiset kirjalistaukset ja niiden suuri osuus teoksessa. Vappulehtihuumorin tyyliä tavoitteleva tarkastelutapa ei oikein vakuuta, kun hauskaa on lähinnä se, kuinka eri tavalla asioita ilmaistiin 150 sitten tai se, kuinka tietyt muoti-ilmaisut hiipivät kirjojen nimiin.
Aiheesta olisi saanut ihan hienon kirjan lisäämällä kirja-analyyseihin syvyyttä ja kontekstia (mikä olisi toki ollut melkoinen haaste julkaistujen teoksen sakeudesta johtuen) ja jättämällä listat kokonaan pois. Nyt kirja jää keskinäisen kerhon höhöttelyn asteelle ja siksi lähinnä ärsyttää.
Kolme tähteä, koska ei tämä ole käsikirja, ainakaan sillä tavalla kuin ymmärrän sen. Teos on enemmän lista kummallisista kirjoista ja tässä kirjassa on paljon listoja! Kumman määritelmäkin on hieman epäselvä. Esimerkiksi kummaksi kelpaa kirja, jolla on hassu otsikko tai on huonosti kirjoitettu. Silti nauroin ääneen joillekkin kirjakuvauksille.
Vaikka kirja on hauska, en ymmärrä miksi se on kirja. Teoksen sisältö on vain lyhyitä kuvauksia eri kummallisiksi luokitelluista kirjoista, joita voisi lukea jostain blogista ei niinkään kirjasta. Esimerkiksi useat sivut pelkkiä listoja kirjoista, joissa otsikossa mainitaan sama sana tai käsite tuntuivat turhilta.
Tämä on toki oma mielipiteeni, koska henkilökohtaisesti inhoan tämäntyyppisiä lista- tai luettelokirjoja, jotka ovat käytännössä kokoelma anekdootteja, joita voisi lukea ilmaiseksi nettimeemistä
Kirja kertoo kummista kirjoista ja on aika kumma kirja itsekin. Muutaman sivun mittaisten kirja- ja kirjailijaesittelyjen välissä on humoristisin perustein laadittuja listauksia kirjoista otsikon tai aiheen mukaan. Esittelyissä on muka Wettenhovi-Aspan kaltaisia itsestäänselvyyksiä, mutta myös omakustanteita ja muuta harvinaisempaa materiaalia. Mitään kovin syvää analyysiä tai systemaattisuutta ei Kummat kirjat tarjoa, mutta onpahan vaan hauska ja mielenkiintoinen välipala.
Tämä, jos mikä oli kumma kirja. Jäi epäselväksi oliko tämä kirjoitettu tosissaan, vitsinä vai vähän sekä että. Kirjassa ei myöskään ollut oikein minkäänlaista punaista lankaa. Löyhästi otsikoiden alle niputettujen listojen ja lyhyiden, hajanaisten kirjaesittelyjen/arvostelujen kokoelma jätti lukijalle kovin kumman tunteen. Mitä minä juuri luin? Mutta oli kirja ajoittain ihan viihdyttäväkin, joten kummallisuudestaan huolimatta ihan lukemisen arvoinen kokonaisuus.
Olisin kaivannut enemmän näitä erilaisin perustein kummiksi luokiteltujen kirjojen esittelyjä. Omakustantaminen toki antaa mahdollisuuden vaikka minkä julkaisemiseen eli sikäli valinnanvaraa varmaan on. Aihepiireittäin luokitellut listaukset kummista kirjoista olivat vähän tylsää täytettä, koska niiden koostaminen kirjallisuustietokantojen avulla ei ole kummoinenkaan homma ja välillä listat olivat vähän väkisin väännettyjä.
Bongasin tämän tiedekulman myymälästä, ja laitoin kirjastoon varauksen. En muista hintaa, mutta mielestäni kirja ei ole omistamisen arvoinen. Osa listoista ja pidemmästä kuvauksista kirjoista on ihan hauskoja, mutta kirjassa tuntuu olevan myös aika paljon filleriä. Ehkä syy on minussa, mutta paikoittain en myöskään ymmärtänyt, minkä oli tarkoitus olla hauskaa tai kiinnostavaa.
Ihan menevää ajanvietettä kirja kuitenkin oli, ja ainakin sai sellaisen kuvan että tekijöillä oli ollut hauskaa sitä kootessa.
Ihan kiva pieni välipalakirja, mikäli kirjat kirjoista kiinnostavat. Tässä oli aika paljon luetteloita, joten ne vähän puuduttivat. Ehkä tavallaan odotin vähän jotain enemmän, tai kenties itse vain koen erilaiset kummat kirjat kiinnostavina kuin tämän teoksen kirjoittajat.