Maanläheisesti maaginen romaani kahden nuoren naisen elämästä maailmassa, jota määrittää vuodenyö ja ikuinen syksy. Romantiikka ja lumoavat ihmiskohtalot vievät lukijan mukanaan.
Tiedonjanoinen mutta köyhiin oloihin syntynyt Malka on lähtenyt etsimään parempaa elämää ja asuu Hellantian tietäjän metsätilalla opinsisartensa kanssa. Eräänä päivänä hän löytää polun varresta hylätyn pienokaisen. Hän poimii lapsen turvaan lähestyvältä yöltä ja pedoilta. Malka ei tiedä, että niin tehdessään hän avaa oven salaisuuksien maailmaan, josta Rauniaran valtakunnassa on vaiettu iät ja ajat.
Samaan aikaan valtakunnan pääkaupungissa nuori eloseppä Arona Pohtovius on tehnyt toisenlaisen mullistavan löydön. Kuuluisien seppien sukuun syntynyt lyhytkasvuinen Arona on ponnistellut koko ikänsä yltääkseen äitinsä vaatimusten tasolle, mutta nyt näyttää siltä, että yksi hetken mielijohteesta tehty teko uhkaa romuttaa kaiken. Vuosisataiset salaisuudet ja ennalta määrätyiltä vaikuttavat kohtalot alkavat purkautua voimalla auki, kun Malka ja Arona esittävät tahoillaan kysymyksiä, joita muut eivät ole uskaltaneet kysyä. Rauniaran valtakunta on menettänyt paljon: muistinsa, historiansa ja kolme vuodenaikaa. Jäljellä on enää syksy, vuodenyö ja pelko, joka pitää kansan kyyryssä kodeissaan, kun pimeä laskeutuu. Nyt uhkana on, että Rauniara menettää myös tulevaisuutensa.
Koittaako Malkan ja Aronan myötä vihdoin valoisampi aika?
J. S. Meresmaa on tamperelainen kirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt muun muassa säeromaanitrilogia, jonka avausosa Dodo (2020) valittiin Topelius-ehdokkaaksi ja palkittiin Blogistanian Kuopuksella. Häneltä on julkaistu myös Kuvastaja- ja Anni Polva -palkintoehdokkaana ollut Mifonki-fantasiasarja, jolle myönnettiin Kuvastaja-kunniamaininta 2021. Romaanien lisäksi häneltä on ilmestynyt lukuisia novelleja, joita on käännetty eri kielille.
Miksi en ollut lukenut tätä jo aikaisemmin? Alun pienen hitauden ja maailmaan tutustumisen jälkeen tämä oli pakko ahmia mahdollisimman nopeasti. Olisin saanut tämän loppuun jo eilen, jos olisin jaksanut lukea viimeiset yhdeksän sivua, mutta silmät eivät pysyneet enää auki.
Rauniaran maailma avautuu kahden näkökulmahenkilön kautta. Toisaalla on Malka, tietäjäoppilas ja toisaalla Arona Pohtovius (nuorempi), joka yrittää saada poissaolevan, samannimisen äitinsä huomion menestymällä hyvin elosepän opinnoissaan.
Malka löytää metsään hylätyn vauvan, hoitaa hyvän ystävänsä Liian perheen loukkaantunutta koiraa ja tapaa kuumottavan Teno-nimisen miehen, jota ei pysty ravistamaan pois ajatuksistaan. Arona puolestaan on tehnyt jotain tyhmää, mikä on johtanut siihen, että hän alkaa kyseenalaistamaan koko tunnetun maailmanjärjestyksen. Hän tapaa Tarvo-nimisen elonnon, joka kuvauksensa puolesta muistuttaa Minotaurosta, ja jolla on kiehtovia salaisuuksia.
Meresmaa on onnistunut luomaan todella kiehtovan maailman, jossa eletään ainaisessa syksyssä, jossa elosepät pystyvät valamaan eläviä luomuksia ja jonka menneisyydessä on tapahtunut jotakin hyvin merkittävää. En malta odottaa, että pääsen lukemaan toisen osan, joka luultavasti selittää lisää Rauniaran erikoisuuksia. Tämä on heittämällä paras kirja, jonka olen Meresmaalta lukenut.
Aloitanpa poikkeuksellisesti kannesta, mutta sehän se on, mitä useimmat lukijat tästä kirjasta ensin kohtaavat. Karin Niemi on nousemassa kotimaisten kansitaiteilijoiden kärkeen ja tämän kirjan kansi voi hyvin olla hienointa, mitä Niemi on tähän mennessä tehnyt. Upeaa työtä!
Onneksi ei tarvitse jäädä kehumaan vain kansia. J. S. Meresmaa on luonut kansien väliin todella kiehtovan fantasiamaailman. Palikat ovat tuttuja Meresmaan muista kirjoista, mutta tässä ne ovat kyllä jotenkin aivan kohdallaan.
Lukija heitetään saman tien kummalliseen maailmaan. Heti ensimmäisenä kohdataan ratsastaja, joka kulkee metsässä kallisarvoisen, väritykseltään harvinaisen punamustan jaralin selässä. Siis minkä? Seuraavassa lauseessa vahvistetaan, että jarali on lintu. Kummallisuudet jatkuvat. Tarinan kertoja, Malka, on kenties vähän epätavallisen peloissaan yön lähestymisestä, joten hän ei lähde seuraamaan poikkeuksellista ratsastajaa, vaan suuntaa kävynkäisten luokse keräämään käpymaitoa.
Paluumatkallaan Malka kohtaa kuitenkin poikkeuksellisia käänteitä, joihin on pakko reagoida: polun viereen on hylätty vauva. Lapsi on hylätty käytännössä varmaan kuoleman. On myös käytännössä varmaa, että mystinen jaralilla ratsastanut mies jätti lapsen metsään. Mahtaako hän olla harkantti? Malkan on pelastettava lapsi, vaikka tilanne onkin hankala, sillä Malkan oma ratsu karkasi säikähdettyään.
Syrjäisessä metsässä tietäjänopissa olevan Malkan lisäksi kirjalla on toinenkin päähenkilö. Hän edustaa erilaista maailmaa. Arona on elosepänopissa Rauniaran valtakunnan pääkaupungissa. Arona on vaitelias ja kuuliainen, kuten kiltasepän kuuluu, mutta nuhteeton hän ei ole. Hän on tehnyt rikkomuksen, eikä se oli välttynyt ylempien huomiolta. Tutkinnan ajaksi Arona saa karkotuksen eloseppien pajasta arkistoon. Rangaistus sekin.
Malkan ja Aronan maailmat ovat erillisia, mutta kiehtovia kummatkin. Kummankin maailma mullistuu tyystin. Metsästä löytynyt vauva tuo Malkan tasaisena toistuvaan elämään muutoksia, Arona taas joutuu rikkomuksensa seurauksena keskelle valtakunnan huipulle asti johtavia kuvioita. Molemmille on luvassa myös uusia ihmissuhteita. Malka kohtaa metsänvartijan luona vaiteliaan, mutta ihastuttavan Tenon, johon lankeaa päätäpahkaa ensikohtaamisella. Arona taas saa arkistossa yllättävän ystävän. Tiedossa on siis niin söpöä romantiikkaa, raastavaa rakkauden tuskaa kuin hiljalleen lämpenevää ystävyyttä.
Maailmanrakennus on tässä romaanissa vahvaa. Meresmaa heittää lukijan sen verran syvään päätyyn, että fantasiamaailmoja vieroksuva lukija on varmasti ymmällään ja turhautunut erikoisten, selittämättömien nimien parissa. Jos lukija on kuitenkin sitä sorttia, joka nauttii, kun ensialkuun vieraalta vaikuttava fantasiamaailma paljastaa sääntöjään ja omaperäisyyksiään vähän kerrassaan, Tytär hämärän, piika pimeän on palkitsevaa ja miellyttävää luettavaa. Kirjan maailma on todella mielenkiintoinen ja omaperäinen.
Kirja on luokiteltu nuortenkirjallisuuteen. Tämä on niitä kirjoja, joissa luokituksella ei oikeastaan ole liiemmin väliä; sopiihan tämä teini-ikäisille lukijoille, ei siinä mitään, mutta aivan yhtä hyvin myös aikuisille. Kirjan päähenkilöt ovat suunnilleen nuoria aikuisia. Luokituksissa lienee siis lähinnä kyse siitä, että tällaiset kirjat on Suomessa totuttu näkemään nuortenkirjoina. Onneksi aikuiset fantasiakirjallisuuden ystävät ymmärtävät etsiä luettavaa myös nuortenkirjojen puolelta.
Isoin miinus kirjalle on se, että tarina jää kiperästi kesken. Tämä on selvästi ensimmäinen osa isompaa kokonaisuutta. Jatko-osa on luvassa, toivon mukaan jo ensi vuonna. Jos kesken jäävät tarinat häiritsevät pahasti, Tytär hämärän, piika pimeän kannattaa jättää odottamaan siihen asti, että seuraava osa on ilmestynyt.
3,5⭐ Tän kirjan maailma on niin herkullinen ja täynnä erilaisia olentoja, uskomuksia, historiaa, ammatteja ja politiikkaa. Alku oli aavistuksen raskas, koska lukijalle lyödään ensimmäisten 20 sivun aikana paljon uutta fantasiasanastoa. Oli toisaalta kuitenkin kiva, ettei lukijaa pidetä liikaa kädestä kiinni ja selitetä kaikkea auki, vaan tarinan edetessä lukija saa itse koota palasia kokoon. Muutenkin kun tarina pääsi kunnolla käyntiin, niin se nappasi hyvin mukaansa. Pidin muutenkin tosi paljon tarinasta ja mitä kaikkea verhoutuu sen taakse. Pidin myös Malkasta ja Aronasta hahmoina. Aronasta aloin pitämään huomattavasti enemmän tarinan edetessä, kun taas Malka piehtaroi omasta mielestäni liikaa salamarakastumisen tuskissaa (vaikka Teno vaikuttaakin symppikseltä)
Maailmaa on rakennettu selvästi suurella vaivalla ja siitä kaikki kunnia Meresmaalle. Mutta itse jäin kaipaamaan jotain vielä enemmän. Ehkä vielä syvällisempää uppoutumista maailmaan ja sen historiaan? Tai moniulotteisempia hahmoja ja miten tärkeiltä vaikuttavat uskomukset oikein merkitsevät tarinalle? Tai vähän enemmän taustaa Ruhtinattarelle, joka jäi vain joksikin etäiseksi pahaksi, jossain tornissaan? Lisäksi mulla meni osa aikajärjestelmän ja ajan merkityksen selitykset aivan ohi. Yleisesti ottaen tämä kirja vaikutti enemmän joltain esinäytökseltä, jonka tarkoituksena oli vain pohjustaa kaikkea. Ehkä seuraava osa antaa meille lisää vastauksia ja miten kaikki lopulta liittyy kaikkeen. Tytär hämärän, piika pimeä on kuitenkin tasalaatuista fantasiaa, joka on moninainen ja kätkee taakseen kiinnostavia mysteerejä.
Jätti enemmän kysymyksiä kuin mihin vastasi, mutta se sarjan ensimmäiselle osalle sallittakoon. Ihana maailma, jota ei väännetty rautalangasta heti alkuun, vaan avattiin lukijalle pala kerrallaan tarina edetessä. Yksisarvisjauheiden ja minotaurosten (tai sinne päin, Tarvo best!) taustalla kulkevat vakavat teemat vallasta ja sen väärinkäytöstä.
Tasaisen hyvä nuorten fantasiauutuus J. S. Meresmaalta! Todella nopealukuinen fantasiaksi. Kirjan maailmassa on aina syksy, täydellistä luettavaa syksyfiilistelyyn siis, ai että.
Tytär hämärän, piika pimeän on ensimmäinen osa kahden kirjan sarjaa. Tarina sijoittuu Rauniaraan, joka on oma maailmansa mysteereineen ja haasteineen. Kaksi päähenkilöä kumpikin omissa osuuksissaan selvittävät Rauniaran mysteeriä. Parantajaoppilas Malka pelastaa avuttoman vauvan, joka on jätetty metsään kuolemaan. Eloseppä Arona Pohtovius on tehnyt läpimurron ja ihmettelee, mitä kaikki tarkoittaa.
Plussaa tarinassa on ehdottomasti maailman omaperäisyys. Suomalaisen mytologian elementtejä yhdistetään steam punkiin. Kaikki mitä maailmasta paljastuu on mielenkiintoista!
Juoni on kirjan ensimmäisellä puoliskolla verrattain hidas. Asioita alkaa kunnolla tapahtua vasta puolivälin jälkeen - kuten paljastuksia maailmasta - jolloin kirja myös muuttuu kiinnostavammaksi. Toisella puoliskolla on hyvin toimintaa ja kiinnostavia tapahtumia.
Miinusta siitä, että tässäkin (kuten Meresmaan Mifongin perinnössä) on vauva, joka on vaarassa. Minun on hirveän vaikea lukea kirjoja, joissa vauva kokee hengenvaaraa. Se tekee lukemisesta minulle epämiellyttävää.
Toinen haaste on kirjan pääseminen vauhtiin. Alku on hidas, mutta hahmojen motivaatiot jäävät alkupuoliskolla myös epäselviksi. Vasta puolivälin jälkeen minulle alkaa selvitä, mitä päähenkilöt ehkä haluavat. Olisin kaivannut sitä, että heillä olisi ollut joku selkeä tavoite jo kirjan alusta alkaen, mikä olisi voinut auttaa sitoutumaan heihin emotionaalisesti ja ymmärtämään heidän toimintaansa. Alkupuolisko tuntui vähän siltä, että hieman jotain asioita tapahtuu ja hahmot reagoivat niihin lennosta miten sattuvat, sillä en tiedä hahmojen tavoitteista tai motivaatioista mitään, joka auttaisi minua arvaamaan miten he tulevat reagoimaan.
Kirja oli ihan viihdyttävä ja luen kyllä kirjaparin toisenkin osan. Varsinkin kun nyt tunnen hahmoja hieman paremmin.
Aaaaa tää oli ihan superhyvä, vaikka alussa tulikin kerralla semmonen määrä uutta fantasiasanastoo että huh. Mutta tarina imaisi nopeasti mukaansa ja varsinkin sit kun tapahtui JUTTU niin olin aivan koukussa. Pidin erityisesti Aronasta aivan valtavasti, ehkä siks kun hänestä tuli mieleen yksi mun roolipelihahmo, mutta muutenkin toi koko eloseppätouhu oli tosi kiehtovaa, ja Rauniaran kaupungin tapahtumat kiinnostivat enemmän kuin Malkan harrastama vauvanhoito ja salamarakastuminen. :D
Enempää en viitsi kertoa sillä nää kirjan käänteet ja mysteerit kannattaa kokea niin puhtaalta pöydältä kuin mahdollista, mutta jos haluat jännää ja erilaista fantasiaa jossa ei selitetä liikoja niin tartu tähän, vaikka tarina jääkin ihan superärsyttävään kohtaan kesken. Eli jos et siedä semmoista niin oota että seuraava osa ilmestyy, itse en kyllä malttaisi.
Tämä tuntui hirveän mielenkiintoiselta alulta kaiken kaikkiaan. Tuntuu, että seuraavassa osassa tarina pääsisi vielä enemmän oikeuksiinsa. Sitä odotan innolla!
J.S. Meresmaalta ilmestyy tänä keväänä teoksia sellaisella tahdilla, että kovankin lukijan on vaikea pysytellä kyydissä. Vampyyriduologian toinen osa Kunnes tapamme taas ehtikin jo olla blogiarviossa; lisäksi alkoi uusi helppolukuinen Hirviöhoitola -sarja ja Meresmaa oli myös luotsaamassa uutta vasta ilmestynyttä Kalevalan naiskohtaloita luotaavaa Tinarinnat -kokoelmaa. Minulle kevään odotetuin Meresmaa oli kuitenkin nuorten fantasiasarjan avaus Tytär hämärän, piika pimeän, joka lumosi minut jo katalogissa Karin Niemen loihtimalla upealla kansikuvalla. Myös viittaus kotimaiseen mytologiaan jo otsikon muotoilussa kiehtoi.
J.S. Meresmaa on kirjoittajana häikäisevän monipuolinen. Olen lukenut häneltä sekä ytimekkäitä raapaleita, kauniin hiottuja novelleja, sydämeen käyvän kimmeltävää säeromaanitekstiä ja toisaalta taas massiivista viihdeseikkailufantasiaa ja lyhytmuotoista, vetävää ja humoristisempaa kerrontaa nuorille. Tytär hämärän, piika pimeän eroaa taas tyyliltään Meresmaan edellisistä romaaneista, joskin steampunkelementtejen vuoksi sitä voisi eniten verrata Meresmaan Ursiini-trilogiaan, jossa tosin seikkaillaan meidän maailmamme tehdasympäristössä. Tytär hämärän, piika pimeän on sen sijaan toiseen maailmaan sijoittuvaa fantasiaa, jonka juurevassa kielessä ja omaperäisessä maailmassa on on arkaainen kaiku.
Tytär hämärän, piika pimeän on hienosti kirjoitettu romaani, mutta vaikeasti arvioitavissa, koska paljon jää tässä ensimmäisessä osassa kesken ja lukija kaipaa saada käsinsä teosparin toisen puolikkaan. Kirja seuraa kahta rinnakkaista tarinalinjaa: maaseudulla asuvaa parantajan oppilasta Malkaa, jonka käsiin päätyy outo hylätty vauva sekä kaupungissa steampunkahtavaa elosepän ammattia opettelevan lyhytkasvuisen Aronaa, joka tekee mullistavia löytöjä ikuista syksyä elävän valtakunnan salaisuuksista. Liikaa ei tekisi mieli juonesta tai maailmasta paljastaa, koska lukijan on mukavampi päästä itse löytöretkeilemään karttaamattomalla alueella. Odotan innolla, miten tarina jatkuu seuraavassa osassa ja myös, millaisen kansikuvan Karin Niemi sille taikoo.
Fantasiakirjoja lukiessa ongelmaksi monesti muodostuu erilaiset eläimet ja ihmiset ja muut joita ei kuvailla kunnolla. Kirjailijalle itselleen ne on tietenkin päivänselviä, mutta mistä minä lukijana tiedän miltä näyttää tami tai jarali? Kirjan kannessa on jonkinlainen kuva satuloidusta strutsinnäköisestä linnusta, mutta onko se sitä mitä kirjassa tarkoitetaan?
Juoni lähti liikkeelle tavallaan rytinällä, mutta samalla verkkaisesti. Ehdittiin esitellä ihmiset, kertoa ikisyksystä, kuvailla tapahtumapaikkoja siinä samalla kun mentiin. Tämä ei ole Meresmaan ensimmäinen eikä edes toinen kirja ja sen oikeastaan huomaa. Maailmanrakennus on hyvää olematta liian pikkutarkkaa. On hyvä antaa lukijan muodostaa päässään omat mielikuvansa ilman että kaikki syötetään valmiina eteen.
Jotenkin ajattelin tämän lainatessani ja vielä puoleenväliin päästyäni, että tämä olisi yksittäinen teos. Mutta sitten kävi ilmi että eipäs olekaan! Oletan että seuraavassa osassa seikkaillaan kahdessa eri maailmassa.
Fantasiaa, steampunkia ja romantiikkaa yhdistelevä romaani, joka sijoittuu ikuista syksyä elävään Rauniaraan. Kiehtovaan fantasiamaailmaan päästään sukeltamaan kahden rinnakkaisen tarinan kautta: kirjassa seurataan sekä maaseudulla asuvaa parantajaoppilasta Malkaa että kaupungissa elosepän ammattia opettelevaa Aronaa.
Tämä on upea! Suosikkini Meresmaalta ihanan säeromaanitrilogian lisäksi. Romaani on kirjoitettu kauniisti, ja tässä on todella kiinnostava maailma. Pidin myös siitä, miten lukija heitetään keskelle maailmaa, eikä asioita jäädä selittämään liikoja.
Kirja jää todella ärsyttävästi kesken, mutta onneksi teosparin toinen osa on ilmestymässä pian.
3.5 tähteä! Tykkäsin tästä kovasti ja kirjaa oli vaikea päästää käsistä. Luinkin tämän ihan muutamassa päivässä ja pidin erityisesti Malkan näkökulmasta. Romanssi on hyvin kuvailtu ja ihanan intensiivinen ja muutenkin Malkan hahmon mukana oli mukavaa kulkea. Aronan luvut tuntuivat jokseenkin turhan mukaan ujutetuilta ja pohdinkin, millainen teos olisi ollut ilman niitä. Myös aikamuodon ja kertojatyypin vaihdos tuntuivat vähän turhalta, vaikuttaen lukukokemuksen immersiivisyyteen. Odotan kuitenkin (toivottavasti tulevaa) jatko-osaa, sillä mielenkiintoinen maailmanrakennus tuntui tässä pääsevän vasta alkuun!
Oikein hyvä kirja! Pitää ottaa toinen osa lukuun heti.
Pidin siitä, miten vanhaa suomen uskoa ja sen olioita (kuten hattaroita!) oli ujutettu aivan uudenlaiseen maailmaan.
Muistaakseni kirjaa ei varsinaisesti oltu luokiteltu nuorten aikuisten kirjaksi mutta kyllä minä tämän sinne nyt siirrän koska oli sen verran seksuaalissävytteistä kirjoitusta ajoittain. Tämä ei ollut huono asia kuitenkaan.
Hahmot ovat mielenkiintoisia ja varsinkin maailma kiehtoo. Odotan innolla mitä selviää seuraavassa osassa.
Vahva alku kirjasarjalle. Luulin tosin pitkään, että kyseessä olisi yksittäinen kirja. Jossain vaiheessa tajusin, että kirjan solmut olivat sen verran solmussa, että sivut ns. loppuvat kesken. Ja hyvä niin. Meresmaa avaa lukijan eteen uuden kiehtovan maailman, josta paljastuu vähä vähältä enemmän. Kerronta on mukaansatempaavaa. Tavallaan vähän harmi, että kirja tuli napattua mukaan nyt jo, seuraavaa osaa joutuu odottamaan hetken jos toisenkin.
Vaati aika pitkän ajan, että pääsin kunnolla sisään maailmaan, ja sen monet ulottuvuudet ovat edelleen jokseenkin mysteerisiä. Noin ensimmäiset sata sivua harkitsin kolmea tähteä, mutta lopulta tarina veti hyvin mukaansa, sivut kääntyivät ripeään tahtiin, ja viihdyin paremmin kuin olin alun perusteella arvellut. Eipä ollut monia ennalta-arvattavia käänteitä! Meresmaan kieli oli myös todella nautinnollista lukea. Innolla odotan jatko-osaa, jäi jännään paikkaan.
Kauhea millaiseen loppuhuipennukseen tämä päättyi...
Rakastan tarinan kertojien välistä vaihtelua, kuinka kumpikin elää aivan omaa elämäänsä. Kirjailijalta nerokkaasti keksitty ja taidokkaasti kirjoitettu!
Hahmot ovat jokainen omanlaisensa monimutkainen juurastonsa, on ollut mielenkiintoista sukeltaa aina vain syvemmälle ja ymmärtää hahmojen ajatuksia :)
Kirjasta ei voi olla tykkäämättä, varsinkin jos on yhtään intoa arkisemman elon kuvaamiseen ja pikkuhiljaa aukeaviin mysteereihin! 🙈✨️
Olen tainnut lukea melkein kaikki Meresmaan kirjat ja tykännytkin oikeastaan kaikista, mutta tämä menee toistaiseksi listan ykköseksi. Kiehtova maailma, mielenkiintoisia hahmoja ja soljuva tarina. Vähän ehkä välillä eteni liian hitaasti ja toisaalla vähän turhankin nopeasti ja tietenkin kaikki jää täysin kesken, joten jatko-osia odotellessa ei täydestä kaaresta voi sanoa vielä mitään. Mutta vahva aloitus.
Lumoavaa kielenkäyttöä ja kiehtovan kummallista fantasiasanastoa ja maailmanrakennusta. Olipa ihana lukukokemus, sivut sen kuin kääntyili. Kaikki hahmot oli kiinnostavia, eikä ikinä harmittanut että näkökulma vaihtui. Miinusta vain siitä, että tämä oli selkeästi vain pohjustus isompaa kokonaisuutta varten ja tarina jäi pahasti kesken. Toivottavasti seuraavaa osaa ei tarvitse odotella kauaa!
Nopealukuisten romaanien jälkeen tämän teoksen aloittaminen tahmasi, ihan vaan koska sen kieli on niin monipuolista ja muhevaa. Kun sain itseni kiinni tästä ajatuksesta, lukeminen helpottui ja nautin tarinasta ja maailmasta. Pidin tyylistä: maailma avautui hiljalleen, asioita oli tapahtunut ennen ja tulisi tapahtumaan myös teoksen jälkeen, tapahtumat jäivät elämään mielessäni.
Oli virkistävä kokemus lukea fantasiakirjallisuutta, joka ei ollut käännöstekstiä. Meresmaan kielenkäyttö on runsasta. Tykkäsin myös siitä, että tapahtumat sijoittuvat ”tuttuihin” ympäristöihin. Esimerkiksi metsät ja suot olivat minun mielessäni kuvailtu kovin samannäköisiksi, mihin voisin päätyä, jos nyt lähtisin kävelemään lähimetsiin.
Kaunista, monipuolista kieltä. Jänniä tilanteita ja käänteitä. Todella eläväksi rakennettu maailma, jonka sisällä ihastuttavaa "omaa kieltä" ja sanastoa. Hienosti sisällytetty sanontoja ja mytologiaa maailmaan ja hyödynnetty sen rakentamisessa.
3.5⭐ Tässä on valtavan mielenkiintoinen maailma, mutta uusia elementtejä on niin paljon, että ainakin mun oli välillä vaikea pysyä perässä. Tämä tuntui pohjustukselta ja seikkailu alkoi vasta viimeisiltä sivuilta, joten odotan innolla jatkoa!
Mielenkiintoinen maailma, joka on kirjoitettu käyttäen ihanan monipuolista ja vanhaa sanastoa. Käsittelee monia feministisiä teemoja ya-kirjallisuuden tasoisesti. Loppu tuli vähän yllättäen, vaatii lukemaan toisen osan sarjasta.
Omintakeinen eikä mitenkään puhkiselitetty fantasiamaailma ja sinne tänne ripoteltu vanhasuomalainen kieli ja myytit viehättivät kovasti. Jään odottamaan tarinan seuraavaa osaa, joka onnekseni ilmestyy hyvinkin pian.