Sisukkaan taistelijan matka pihapeleistä Stanley Cup -voittajaksi ja Suomi-kiekon legendaksi.
Éric Perrin on Suomen kaukaloiden kaikkien aikojen ulkomaalaisvahvistus. Uransa 43-vuotiaana lopettanut mestari vaati paljon itseltään ja muilta, mutta joutui kulkemaan kivisen ja kumpuilevan tien noustakseen huipulle.
Tarina alkaa Kanadasta Lavalin ulkojäiltä, missä Perrin ja tuleva supertähti Martin St. Louis haaveilevat NHL:stä. Vuosia myöhemmin kaverukset pääsevät nostamaan himoittua Stanley Cup -pokaalia Tampa Bay Lightningissa. Suomessa Perrin nousee maineeseen erityisesti JYPissä, jossa hän ratkaisee ikimuistoisella maalillaan Suomen mestaruuden keväällä 2012 ja kipparoi puolitoista vuotta myöhemmin joukkueensa European Trophyn voittoon.
Perrinin monivaiheinen tarina on kertomus johtajuuteen kasvamisesta. Pelikavereiden rakastama ja Suomelle sydämensä menettänyt Perrin kertoo myös rehellisen mielipiteensä suomalaisesta liigakiekosta kritiikkiäkään säästelemättä.
"Haluaisin jokaiseen joukkueeseeni yhden Éric Perrinin." - Jukka Jalonen, Leijonien päävalmentaja
Lasse Lindqvist on ammattikirjailija, joka on kirjoittanut mm. urheilutoimittajalegenda Tapio Suomisen elämäkerran Urheiluhullu. Stadioneilta suljetulle osastolle (2019) ja jääkiekkotähti Éric Perrinin elämäkerran Lavalin leijona (2022). Hänen tuorein teoksensa on yhdessä Hannu Männyn ja Tomi Pyyhtiän kanssa toteutettu Suomen selkäranka – tarinoita yrittäjistä ja yrittäjyydestä (Tammi, 2025).
Lindqvist on toiminut myös kirjoittamisen ohjaajana, kirjallisuuskriitikkona ja kustannustoimittajana.
Kirja oli hieman kaksijakoinen. Toisaalta se tarjosi erittäin mielenkiintoisen katsauksen jääkiekkomaailmaan Kanadan junioriliigoista IHL:n ja AHL:n kautta NHL:ään sekä Euroopan puolella Suomen liigaan, KHL:ään ja pintaraapaisuna Sveitsiinkin. Kerrankin jääkiekkoilijan elämäkerta, jossa keskiössä oli jääkiekko eikä päihdesekoilut. Juhlimispuoltakin tuotiin esiin, mutta sillä ei mässäilty niin kuin eräissä muissa jääkiekkoilijoista kertovissa kirjoissa. Jääkiekko on ykkösasemassa niin kirjassa kuin Perrinin elämässäkin. Varjopuolena kirjassa oli täysin turha kiukuttelu vuosien takaisista yksittäisitä tapahtumista. Ei mielestäni palvele ketään, että kirjaan oksennetaan mm. puolen sivun itkupotkuraivari liigan kurinpitovastaavalle tai "hän on mulkku" tyylisiä kommentteja vastustajista. Lähinnä näiden pohjalta Perrinistä välittyi hyvin pikkumainen ja jopa tekopyhä kuva. Varsinkin, kun toisaalla hän kovin alleviivasi käytöstapojen ja kunnioituksen tärkeyttä. Ilmeisesti ovat hänelle tärkeitä vain, jos toimitaan hänen mielensä mukaan. Jos edellä kuvatun tyyppiset kirjan laajuuteen nähden pienessä roolissa olevat lapsellisuudet ja ajoittaiset perustason käännösvirheet eivät haittaa, suosittelen kuitenkin lukemaan tämän kirjan mikäli jääkiekko kiinnostaa. Siitä huolimatta, että kyseessä on elämäkerta, yksi kattavimmista jääkiekkomaailman kuvauksista, joita olen lukenut. Yksilötasolla Eric Perrin on kiistatta etenkin SM-liigan näkökulmasta yksi kautta aikojen kirkkaimmista tähdistä. Pelkästään siksi hän ansaitsi saada tarinansa julkaistuksi.
Lavalin leijona on kattava ja läpikotainen koonti Èric Perrinin elämästä erityisesti jääkiekon kulmasta tarkasteltuna.
Kirja oli kirjoitettu vahvasti Perrinin kulmasta, kuten on perusteltua. Perrinistä piirtyy mielikuva kovin intohimoisena laji-ihmisenä, mikä osaltaan ryöpsyy yli laitojen Perrinin raipatessa entisiä valmentajia ja tuomareita. Kanssapelaajat sen sijaan selviävät ilman suurta ripitystä. Mikäli tekstiin suhtautuu subjektiivisena selitteenä, kirjaa on erittäin viihdyttävää ja sujuvaa lukea, mikä ei ole itselleni oletusarvo kiekkokirjojen kontekstissa.
Papukaijamerkki myönnettäköön siitä, että Perrin vuodattaa tunnepitoisia kommentteja tavalla, joka antaa hänestä kovin inhimillisen kuvan kaikessa ristiriitaisuudessaan ja valikoidussa sokeudessaan.
Kirja onnistuu erityisesti kuvauksissaan Pohjois-Amerikan sarjojen, mutta myös KHL-arjen kuvauksissa.
Kirja on verrattain pitkä, ja sitä olisi voinut tiivistää karsimalla esimerkiksi yksittäisten maalien kertausta. Perrin innostuu monesti vuolaisiin kehuihin, jotka tuntuvat härmäläisestä perspektiivistä ylettömän pohjoisamerikkalaiselta hapatukselta.
Kaiken kaikkiaan onnistunut ja tarpeellinen teos yhdestä Liigan ikonisimmista ulkomaalaispelaajista. Kyllä tätä kehtaa kehua ja suositellakin.
Eric Perrinin kirja toi ainakin itselleni paljon uutta tietoa sekä Suomen jääkiekosta että itse pelaajasta. Pelitilanteita toki käydään läpi, mutta ei lätkäkirjalle tavalliseen tapaan jatkuvasti vaan sopivalla frekvenssillä.
Hyvin mielenkiintoinen tarina jokaiselle lätkädiggarille.