Millainen tulevaisuus odottaa vanhenevaa Suomea ja sen taloutta?
Väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön supistuminen hidastavat talouskasvua ja muovaavat rajusti Suomea lähivuosikymmeninä.
Arvostettu talousasiantuntija Risto Murto pureutuu väestökehityksen kautta maamme tulevaisuuteen. Hän osoittaa, että muutoksen syvyyttä ja vaikutuksia on todennäköisesti aliarvioitu.
Herättelevässä kirjassa Murto hakee vastalääkkeitä kehityksen suunnan kääntämiseksi. Länsimaissa alhaista syntyvyyttä on yleensä korvattu korkeammalla maahanmuutolla. Onko kasvava maahanmuutto väistämättä myös Suomen tulevaisuus? Mitä voimme oppia muista maista, erityisesti Ruotsista?
Kirja käsittelee valtion väestöä. Nimenomaan valtion toiminnan kautta. Miksi väestömäärä on tärkeä valtiolle, sen asukkaille ja palveluille. Tällä saralla Suomen tulevaisuus ei näytä yhtä hyvälle kuin jääkiekkomenestyksemme.
Väestömäärän kehityksessä on usein 5 vaihetta. Ensimmäisessä kuolleisuus ja syntyvyys ovat suuria. Seuraavassa vaiheessa kuolleisuus alkaa laskea. Kolmannessa kohdassa myös syntyvyys laskee ja neljännessä syntyvyys ja kuolevuus ovat taas tasapainossa. Viidennessä vaiheessa syntyvyys on laskenut jo alle kuolleisuuden. Länsimaiden (ja muutaman muun maan) vaiheen jokainen tietääkin.
Kuolleisuutta vähensivät aikanaan monet syyt (lääkkeet, ravinto, hygienia jne). Ja nykyään eletäänkin pitkään ja nautitaan samalla eläkkeistä pitkään. Mutta työväkeä tarvittaisiin lisää, että nykyinen mallimme olisi toimiva. Toki Japanin malli olisi kiva, joka kolma yli 70-vuotias on työelämässä.
Suomen talouden ja talouskasvun osalta Murto käy läpi maahanmuuton mahdollisuuksia. Ei hyvältä näytä sen suunnalla. Suomi oli pitkään maa, josta lähdettiin. Ei maa, johon tultiin. Harmillisesti Murto ei tarjoa vastausta siihen, miten ja mistä saisimme houkuteltua tänne maahanmuuttajia. Murto erittelee myös maahanmuuton eroja pakolaisuuden ja työn perässä tulemisen osalta. Tässäkin on se itsestään selvä asia, että mitä koulutetummasta taustasta tulijat ovat, sitä suurempi vaikutus heillä on talouskasvuun. Pakolaisuuden vaikutukset talouskasvuun on tutkimuksissa Murron mukaan todettu pieniksi tai olemattomiksi. Tämä onkin isompi ongelma, koska yleensä työn perässä muuttavat ovat myös herkästi muuttamassa uudestaan, joten sieltä suunnalta ratkaisun saaminen Suomalaisen (tai minkä tahansa muun samassa tilanteessa olevan maan) väestön pienenemisen aiheuttamiin ongelmiin on vaikeaa.
Mikä Suomessa pitää syntyvyyttä alhaisena? Murto nostaa esiin erityisesti vähemmän koulutetut ja heikommassa sosioekonomisessa asemassa olevien miesten vaikutukset. He eivät saa enää lapsia. Lapsia saadaan tilastollisesti eninten keskiluokasta ylöspäin (ja Suomessahan työväenluokka oikeastaan on keskiluokkaa, kirjoittajan huomio, keskiluokka taas on jo ylempää keskiluokkaa). Kuinka paljon siis nykyiset lasten saantiin suunnatut tukimallit auttavat tässä vai pitäväkö ne vain nykyiset edunsaajat tyytyväisenä? Minulle huomautettiin, että asia voisi vaatia suurempia yhteiskunnallisia muutoksia rakenteisiin kuin pelkästään lapsilisän lisäämistä, esim. että kaikilla olisi varaa lapsista aiheutuviin kustannuksiin.
Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta pakolaisuuten kirjassa on jännä huomio: pakolaiseksi länsimaihin ei yleensä lähdetä kaikkein köyhimmiltä alueilta, koska pakolaisuus vaatii jo resursseja. Ja jos ilmastonmuutos heikentää entisestään esim. Afrikan elinoloja, voi pakolaisuus jopa vähentyä, koska elinolot ovat niin huonot, ettei pakolaiseksi lähtemiseen tarvittavia resursseja ole enää.
Kirjassa käydään myös läpi kaikille varmasti tuttu ongelma: samalla kun työikäinen väki vähenee, hoivan tarve kasvaa. Työpanoksia pitää tai pitäisi suunnata enemmän hoiva-alalle, samaan aikaan kun työntekijöitä tarvitaan muuallakin. Mistä rahat? Suuret ikäluokat eivät edes tässä ole se isoin ongelma. Ne eivät edes ole suuria suhteessa heitä seuraaviin ikäluokkiin, koska luonnollinen poistuma. Mutta sen sijaan heitä seuranneista ikäluokista tule suuri ex post facto, kun seuraavat ikäluokat ovatkin viel pienempiä. Kaikki on kiinni näkökulmasta.
Kiinnostavin huomio kirjassa oli yhteiskuntarakenteen vanhenemisen vaikutus uudistushalukkuuteen: kun väestö vanhenee, herkästi myös halu muutokseen pienenee, koska saavutettuja etuja ei haluta menettää.
Ja kun väki vähenee, velka vaikeutuu. Koska ei kirjaa ilman velkaa. Kun otamme velkaa nykyisellä väestömäärällä, sen hoitaminen tulevaisuudessa pienemmällä väestömäärällä on vaikeampaa. Se on toki sitten eri keskustelu, onko tämä velka pakollista, että tulevilla sukupolvilla on mahdollisuus hoitaa asioitamme ja itseään. Riskinä Murto näkee Suomen ajautumisen Italian tilanteeseen: tuottavuus laskee, väki vähenee ja velka kasvaa. Tätä kierrettä on vaikea katkaista.
Paljon käytettiin tilaa taustatietojen esittelyyn ja premissien asettamiseen. Olisin toivonut enemmän pohdintaa nimenomaan tulevaisuuteen liittyen, sillä nyt nämä kappaleet tuntuivat jääneen varsin laihoiksi.
Mitä odotin: pintaa syvemmältä luotaavaa analyysiä Suomen väestön huoltosuhteen haasteista tulevaisuudessa.
Mitä sain: reilusti yli 50 prosenttia kirjasta oli latteita Wikipedia-tasoisia triviatietoja väestömuutoksista eri tilanteissa läpi historian. Vasta kirjan puolivälin jälkeen kirjoittaja alkoi lähestyä kirjan otsikon aihepiiriä, jonka käsittely jäi hyvin pintapuoliseksi.
Käytännössä kirjan sisältö vastaa yhtä kolmen minuutin lukuajan uutisartikkelia aiheesta.
Kaksi tähteä siitä armosta, että aihepiiri on tärkeä näin nuorempien ikäluokkien näkökulmasta (verotuksen kivireki kasvaa kasvamistaan).
Kiva perusteos väestönkasvusta, tätä voisi suositella lisälukemiseksi HI1-nörelle! Opin joitain hauskoja nippelijuttuja: Italiassa, Portugalissa ja Yhdysvalloissa maahanmuuttajien työllisyysaste on korkeampi kuin kantaväestön, maailman alhaisin eliniänodote on Keski-Afrikassa (53 vuotta) ja Ranskassa ehkäisyvälineiden myynti oli kiellettyä 1939–1967.
The book offers a comprehensive look at the history of immigration, employment, and the aging population, and examines how these factors will impact the economy and Finland’s pension system. The author is the CEO of a Finnish mutual pension insurance company.
Olisin toivonut enemmän pohdintaa väestökadon tulevaisuuden vaikutuksista erityisesti talouden kannalta. Sinänsä hyödyllinen kirja herättämään keskustelua tärkeästä aiheesta!
Puuttuvat puoli miljoonaa -kirja on niitä tietoteoksia, jotka antavat paljon tiedollista vastinetta niihin käytettyyn aikaan suhteutettuna. On häkellyttävää, miten paljon asiaa Murto on saanut mahdutettua ohueen ja hyvin selkeästi kirjoitettuun läpyskään, jonka laajalle sisällölle otsikko ei tee oikeutta. Havainnollistaakseni asiaa pieni luettelo: maahanmuutto, tautien vaikutus ihmisten määrään, pitkäikäisyyden lisääntymisen syyt, eläkejärjestelmä, syntyvyys ja äiti- ja lapsikuolleisuuslukujen muutokset, väestömäärän ja ikärakenteet muutokset globaalisti, väestön vaikutus talouskasvuun, ilmastopakolaisuus, suomalaiset maahanmuuttajat Ruotsissa ja valtion velka olivat muun muassa aiheita, joita kirja käsitteli. Osaa mainituista aiheista se käsitteli yllättävänkin kattavasti.
Kaikessa laajudessaan kirjassa näkyy sivistys tai vähintäänkin huolellinen asiaansa perehtyminen. Minusta kirja myös onnistui käsittelemään hyvin vaikeita ja yhteiskunnallisesti tulenarkoja aiheita asiallisesti. Monia aiheita, kuten valtion velkaa tai maahanmuuttoa, käsiteltiin tasapainoisemmin kuin mihin olen Suomessa yleensä tottunut. Tämä on toki vain minun subjektiivinen näkemys, josta joku muu voi olla eri mieltä.
Kirjassa on mielestäni kuitenkin yksi merkittävä puute. Jos haet melkein minkä tahansa talouskasvua ja väestönkasvua peräänkuuluttavan artikkelin lehdestä, löydät lähes varmuudella kommenttikentässä porukkaa, joka kertoo lisääntyvän talouskasvun olevan ympäristölle tuhoisaa ja ihmismäärän olevan jo nyt liian suuri. Murto käsittelee vaikka mitä, mutta ei näe tätä asiaa kunnollisen perustelun ansaitsevana asiana. Minusta nämä kommentit olisivat ansainneet tulla kunnolla käsitellyksi. Tästä hyvästä lähtee yksi tähti.
Tätä puutetta paikkaavat kaikki ne osiot, joissa kirja on laaja ja informatiivinen. Olen varauksellinen suosittelemaan kirjoja kaikille, koska tuskin mikään kirja on aivan välttämätön lukea. Tämä kirja on tässä suhteessa kuitenkin varteenotettava ehdokas, sillä kirjassa kerrotut asiat koskevat kaikkia enkä äkkiseltään keksi tälle "korvaavaa" teosta. Suosittelen tätä etenkin yhteiskuntatieteilijöille, yhteiskunnallisilla aloilla työskenteleville ja itseään maahanmuuttokriittisiksi kutsuville (paremman termin puutteessa). Jälkimmäiset ovat pitkään tuskailleet sitä, että maahanmuutosta eivät heidän mielestään keskustele kunnolla muut kuin he. Tässä nyt on aihetta paljon käsittelevä kirja, joka tarjoaa hyvällä tavalla eri näkökulmaa kuin maahanmuuttoon lähtökohtaisesti tosi kielteisesti suhtautuvat lähteet tarjoavat.