What do you think?
Rate this book
Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia
Kuolleen silmät on ilmestynyt alunperin Holger Schildtin kustantamana 1926 salanimellä Kristian Korppi. Uuteen laitokseen on on lisätty kuusi muuta proosatekstiä sekä runoja.
Sisällysluettelo:
Juri Nummelin: Lukijalle
Kuolleen silmät - Kertomuksia tuntemattoman ovilta (nimellä Kristian Korppi, 1926)
Auringonlaskun saari
Naula
Talvinen suojapäivä
Kirotut silmät
Pyhän Barbaran kuva
Oopiumihoure
Mustat orkideat
Muumio
Punainen kolmio
Kuolleen silmien ulkopuolisia novelleja
Mies, joka keksi ajatuksen siirron lait
"1 + 1"
Kolme kiväärinkuulaa
Murtuvin siivin
Oliko se vain houreuni...?
Sinivalon maa
Runoja
Yksittäisiä runoja
Runoja kirjasta Nuoret runoilijat 1926
Runoja kokoelmasta Valtatiet, 1928
Runoja kirjasta Runoja 1925-1945
Mika Waltari kauhukirjailijana / Juri Nummelin
Lähdekirjallisuutta
Nuoren Mika Waltarin kiihkeitä kauhukertomuksia.
Minä lennän mustassa yössä nukkuvan maailman ylitse kiiluvin silmin ja pehmein, väräjävin siivin.
Mika Waltari julkaisi salanimellä Kristian Korppi kauhukertomuskokoelman Kuolleen silmät vuonna 1926 vain 17-vuotiaana. Edgar Allan Poen tuotannosta intoutuneen nuoren kirjailijan kertomuksia yhdistävät oudot tapahtumat ja makaaberit kuolemantapaukset. Niissä on dramatiikkaa ja eroottista viritystä, ja taustalla väijyy usein jokin tuntematon voima.
Kertomuksissa kuljetaan eksoottisissa maisemissa, kuten salaperäisellä saarella ja muinaisen Egyptin pyramideilla. Tai sitten viivähdetään yksinäisessä vuokrahuoneessa, missä nuori lakitieteen ylioppilas näkee kokaiinilla terästettyjä näkyjään.
Kuolleen silmät julkaistaan uudelleen 97 vuotta ilmestymisensä jälkeen täydennettynä kokoelmana. Kirjailija Juri Nummelin on valinnut teokseen alkuperäisen kokoelman lisäksi myös muita Waltarin harvinaisia kauhunovelleja sekä aiheeseen sopivia runoja ja kirjoittanut teokseen jälkisanat.
Sisällysluettelo:
Juri Nummelin: Lukijalle
Kuolleen silmät - Kertomuksia tuntemattoman ovilta (nimellä Kristian Korppi, 1926)
Auringonlaskun saari
Naula
Talvinen suojapäivä
Kirotut silmät
Pyhän Barbaran kuva
Oopiumihoure
Mustat orkideat
Muumio
Punainen kolmio
Kuolleen silmien ulkopuolisia novelleja
Mies, joka keksi ajatuksen siirron lait
"1 + 1"
Kolme kiväärinkuulaa
Murtuvin siivin
Oliko se vain houreuni...?
Sinivalon maa
Runoja
Yksittäisiä runoja
Runoja kirjasta Nuoret runoilijat 1926
Runoja kokoelmasta Valtatiet, 1928
Runoja kirjasta Runoja 1925-1945
Mika Waltari kauhukirjailijana / Juri Nummelin
Lähdekirjallisuutta
Nuoren Mika Waltarin kiihkeitä kauhukertomuksia.
Minä lennän mustassa yössä nukkuvan maailman ylitse kiiluvin silmin ja pehmein, väräjävin siivin.
Mika Waltari julkaisi salanimellä Kristian Korppi kauhukertomuskokoelman Kuolleen silmät vuonna 1926 vain 17-vuotiaana. Edgar Allan Poen tuotannosta intoutuneen nuoren kirjailijan kertomuksia yhdistävät oudot tapahtumat ja makaaberit kuolemantapaukset. Niissä on dramatiikkaa ja eroottista viritystä, ja taustalla väijyy usein jokin tuntematon voima.
Kertomuksissa kuljetaan eksoottisissa maisemissa, kuten salaperäisellä saarella ja muinaisen Egyptin pyramideilla. Tai sitten viivähdetään yksinäisessä vuokrahuoneessa, missä nuori lakitieteen ylioppilas näkee kokaiinilla terästettyjä näkyjään.
Kuolleen silmät julkaistaan uudelleen 97 vuotta ilmestymisensä jälkeen täydennettynä kokoelmana. Kirjailija Juri Nummelin on valinnut teokseen alkuperäisen kokoelman lisäksi myös muita Waltarin harvinaisia kauhunovelleja sekä aiheeseen sopivia runoja ja kirjoittanut teokseen jälkisanat.
292 pages, Hardcover
Published August 1, 2023
4 people are currently reading
22 people want to read
About the author
Mika Waltari
236 books718 followersMika Toimi Waltari was a Finnish historical novelist, best known for his magnum opus The Egyptian.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Waltari was born in Helsinki and lost his father, a Lutheran pastor, at the age of five. As a boy, he witnessed the Finnish Civil War in Helsinki. Later he enrolled in the University of Helsinki as a theology student, according to his mother's wishes, but soon abandoned theology in favour of philosophy, aesthetics and literature, graduating in 1929. While studying, he contributed to various magazines and wrote poetry and stories, getting his first book published in 1925. In 1927 he went to Paris where he wrote his first major novel Suuri illusioni ('The Grand Illusion'), a story of bohemian life. In terms of style, the novel is considered to be the Finnish equivalent to the works of the American writers of the Lost Generation. (In Waltari's historical novel The Adventurer, taking place in the 16th century, the hero is a Finn who goes to Paris during his twenties and lives there a rather bohemian life). Waltari also was, for a while, a member of the liberal literary movement Tulenkantajat, though his political and social views later turned conservative. He was married in 1931 and had a daughter, Satu, who also became a writer.
Throughout the 1930s and 1940s, Waltari worked hectically as a journalist and critic, writing for a number of newspapers and magazines and travelling widely in Europe. He directed the magazine Suomen Kuvalehti. At the same time, he kept writing books in many genres, moving easily from one literary field to another. He had a very busy schedule and strict work ethic. It has been claimed that he also suffered from insomnia and depression, sometimes to the extent of needing hospital treatment. He participated, and often succeeded, in literary competitions to prove the quality of his work to critics. One of these competitions gave rise to one of his most popular characters, Inspector Palmu, a gruff detective of the Helsinki police department, who starred in three mystery novels, all of which were filmed (a fourth one was made without Waltari involved). Waltari also scripted the popular cartoon Kieku ja Kaiku and wrote Aiotko kirjailijaksi, a guidebook for aspiring writers that influenced many younger writers such as Kalle Päätalo.
During the Winter War (1939–1940) and the Continuation War (1941–1944), Waltari worked in the government information center, now also placing his literary skills at the service of political propaganda. 1945 saw the publication of Waltari's first and most successful historical novel, The Egyptian. Its theme of the corruption of humanist values in a materialist world seemed curiously topical in the aftermath of World War II, and the book became an international bestseller, serving as the basis of the 1954 Hollywood movie of the same name. Waltari wrote seven more historical novels, placed in various ancient cultures, among which The Dark Angel, set during the Fall of Constantinople in 1453 is probably the best. In these novels, he gave powerful expression to his fundamental pessimism and also, in two novels set in the Roman Empire, to his Christian conviction. After the war, he also wrote several novellas, showing particular mastery in this genre. He became a member of the Finnish Academy in 1957 and received an honorary doctorate at the University of Turku in 1970.
Waltari was one of the most prolific Finnish writers. He wrote at least 29 novels, 15 novellas, 6 collections of stories or fairy-tales, 6 collections of poetry and 26 plays, as well as screenplays, radioplays, non-fiction, translations, and hundreds of reviews and articles. He is also the internationally best-known Finnish writer, and his works have been translated into more than 40 languages.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
March 31, 2024
Kuolleet silmät ja muita kauhukertomuksia (2023) on Juri Nummelinin toimittama Mika Waltarin kauhunovellien ja -runojen kokoelma. Waltari kirjoitti Kuolleen silmät -novellikokoelman alle kaksikymppisenä Kristian Korppi salanimellä. Tuo alkuperäinen kokoelma on monien himoitseva harvinaisuus ja nyt sen tarinat ovat siis vihdoin helposti kaikkien saatavilla. Lisäksi mukaan kirjaan on otettu mukaan Waltarin muutamassa lehdessä 1920-luvulla julkaisema kauhutarina. Edelleen teosta täydentävät muutamat Waltarin runot pääosin niinikään 1920-luvulta. Nummelin luonnehtii omassa osuudessaan lopussa Waltaria kauhukirjailijana ja kertoo muutenkin 1920-luvun ilmapiiristä.
Kauhutarinat ovat edelleen ihan hyvin aikaa kestäneitä, joskaan niillä ei nyt 2020-luvun lukijaa hirveästi pelotella. Eroottinen lataus on tarinoissa vahvasti läsnä. Pari muutakin lukijaa on todennut, että jos Waltari ehdottaisi vuonna 2023 kustantajalle näiden tarinoiden julkaisemista, niin tuskin julkaistaisiin.
Sinuhe egyptiläisestä tuttu teema (jos oikein muistan, sen lukemisestä on kohta jo 30 vuotta) on monessa novellissa vahva: mies tekee kaikenlaista todella typerää naisen vuoksi. Matti Nykäseltä vissiin kysyttiin kerran, että mitä on mielessä ja Matti vastasi, että "pi**uhan se on mielessä, mutta hypätään nyt ensin". Mika Waltarilta olisi voinut kysyä saman ja Waltari olisi voinut vastata, että "pi**uhan se on mielessä, mutta kirjoitetaan tämä kauhunovellikokoelma ensin".
Teoksen kieli on välillä todella hienoa, vai mitä sanotte tästä lauseen alusta: "Innoissamme varomattomasti irroittaessamme..." Mukaan mahtuu myös muutamia vanhahtavia sanoja kuten krokodiili, provisionipalkka, pölynimijä yms.
Nummelinin jälkisanat avaavat oivasti 1920-luvun yhteiskuntaa ja mm. sitä, miksi novelleissa on niin vahva eroottinen sävy. Nummelin myös muistuttaa, että kauhukirjallisuutta on Suomessa kirjoitettu Aleksis Kiven ajoista lähtien ja eritysesti 1920-luku oli yhteiskunnan ja maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi varsinaista kauhukirjallisuuden kulta-aikaa. Nummelin myös toteaa, että jos Waltarin teos olisi ilmestynyt vaikkapa Yhdysvalloissa 1920-luvulla, monet sen tarinat olisi otettu mukaan erilaisiin kauhuantologioihin vielä nykypäivänäkin.
Arvioksi 3,3/5.
Kauhutarinat ovat edelleen ihan hyvin aikaa kestäneitä, joskaan niillä ei nyt 2020-luvun lukijaa hirveästi pelotella. Eroottinen lataus on tarinoissa vahvasti läsnä. Pari muutakin lukijaa on todennut, että jos Waltari ehdottaisi vuonna 2023 kustantajalle näiden tarinoiden julkaisemista, niin tuskin julkaistaisiin.
Sinuhe egyptiläisestä tuttu teema (jos oikein muistan, sen lukemisestä on kohta jo 30 vuotta) on monessa novellissa vahva: mies tekee kaikenlaista todella typerää naisen vuoksi. Matti Nykäseltä vissiin kysyttiin kerran, että mitä on mielessä ja Matti vastasi, että "pi**uhan se on mielessä, mutta hypätään nyt ensin". Mika Waltarilta olisi voinut kysyä saman ja Waltari olisi voinut vastata, että "pi**uhan se on mielessä, mutta kirjoitetaan tämä kauhunovellikokoelma ensin".
Teoksen kieli on välillä todella hienoa, vai mitä sanotte tästä lauseen alusta: "Innoissamme varomattomasti irroittaessamme..." Mukaan mahtuu myös muutamia vanhahtavia sanoja kuten krokodiili, provisionipalkka, pölynimijä yms.
Nummelinin jälkisanat avaavat oivasti 1920-luvun yhteiskuntaa ja mm. sitä, miksi novelleissa on niin vahva eroottinen sävy. Nummelin myös muistuttaa, että kauhukirjallisuutta on Suomessa kirjoitettu Aleksis Kiven ajoista lähtien ja eritysesti 1920-luku oli yhteiskunnan ja maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi varsinaista kauhukirjallisuuden kulta-aikaa. Nummelin myös toteaa, että jos Waltarin teos olisi ilmestynyt vaikkapa Yhdysvalloissa 1920-luvulla, monet sen tarinat olisi otettu mukaan erilaisiin kauhuantologioihin vielä nykypäivänäkin.
Arvioksi 3,3/5.
January 1, 2024
Hienoa, että Mika Waltarin Kristian Korppi -nimellä julkaistut kauhunovellit ovat saaneet uuden painoksen, mutta sitäkin hienompaa on ollut ottaa mukaan myös kirjailijan muita kauhunovelleja, jopa kauhurunoja. Juri Nummelinin mainio artikkeli "Mika Waltari kauhukirjailijana" teoksen loppupuolella avaa Waltarin kauhupuolta tiiviisti ja kontekstin huomioiden.
July 9, 2024
Vihdoinkin sain tämän luettavakseni!
Pidin todella paljon kirjan alkuperäisen Kuolleen silmät -kokoelman novelleista, ja hämmästyttää tieto siitä, että ne ovat 17-vuotiaan käsialaa. Novelleissa on tietynlainen tunnelma, josta pidän, ja jota on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä se tietynlainen tunnelma on 1920-luvun vibat, samat, jotka miellyttävät minua myös H. P. Lovecraftin tuotannossa? Ken tietää.
Sen sijaan mukaan otetut alkuperäisen kokoelman ulkopuoliset novellit eivät vakuuttaneet minua. Ne olivat paikoitellen aika tylsiä ja niissä ei ollut samaa tenhoa kuin Kuolleen silmissä. Runot olivat aika sekalaista laatua myös, mutta oli niissä pari hyvääkin (pidin Charles Baudelaire -viboista). Myönnän, etten oikein tiedä, miksi oli pitänyt ottaa noita ulkopuolisia novelleja ja runoja mukaan tähän uuteen kokoelmaan. Niiden myötä koko kirja hieman lässähti, enkä löytänyt niistä kaikista oikein kunnolla kauhuakaan.
Pidin todella paljon kirjan alkuperäisen Kuolleen silmät -kokoelman novelleista, ja hämmästyttää tieto siitä, että ne ovat 17-vuotiaan käsialaa. Novelleissa on tietynlainen tunnelma, josta pidän, ja jota on vaikea pukea sanoiksi. Ehkä se tietynlainen tunnelma on 1920-luvun vibat, samat, jotka miellyttävät minua myös H. P. Lovecraftin tuotannossa? Ken tietää.
Sen sijaan mukaan otetut alkuperäisen kokoelman ulkopuoliset novellit eivät vakuuttaneet minua. Ne olivat paikoitellen aika tylsiä ja niissä ei ollut samaa tenhoa kuin Kuolleen silmissä. Runot olivat aika sekalaista laatua myös, mutta oli niissä pari hyvääkin (pidin Charles Baudelaire -viboista). Myönnän, etten oikein tiedä, miksi oli pitänyt ottaa noita ulkopuolisia novelleja ja runoja mukaan tähän uuteen kokoelmaan. Niiden myötä koko kirja hieman lässähti, enkä löytänyt niistä kaikista oikein kunnolla kauhuakaan.
March 31, 2024
Juri Nummelin on jälleen kulttuuritekojen äärellä toimittaessaan kokoelman Mika Waltarin varhaisia ja harvinaisia kauhunovelleja ja -runoja, jotka ovat tähän asti olleet lähinnä vain etuoikeutettujen keräilijöiden saatavilla. Harva kirjallisuutta harrastavakaan nimittäin tietää, että Waltari aloitti uransa kauhukirjoitelmilla ja tummansävyisillä, makaabereilla runoilla. Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia (2023) sisältää kokonaisuudessaan Waltarin vuonna 1926 salanimellä Kristian Korppi julkaistun kauhunovellikokoelman "Kuolleen silmät: Kertomuksia tuntemattoman ovilta" sekä lisäksi valikoiman kirjailijan muita 1920-luvulla erilaisissa julkaisuissa ilmestyneitä kauhunovelleja ja -runoja.
Kuolleen silmät -kokoelma osoittaa Waltarin monipuolisuuden ja kirjallisen taituruuden. Huomion arvoista on myös, että Waltari kirjoitti kokoelman varhaisimman novellinsa "Oliko se vain houreuni...?" (1925) vain 17-vuotiaana. Kokoelman novelleissa nousee esiin Waltarille tyypillinen kerronnallinen sujuvuus ja imu, mitkä saavat kirjoittamisen vaikuttamaan varsin luontevalta ja helpolta. Vaikka Waltari on saanut vaikutteita Edgar Allan Poelta sekä eurooppalaisilta aikalaisilta, tuntuu hämmästyttävältä että novellit on kirjoitettu 1920-luvulla. Kauhukertomusten aihealueissa on samoja teemoja, joita yhä edelleen kierrätetään, mutta niissä on omintakeisuutta ja persoonallisuutta - niistä toisin sanoen huokuu se waltarimaisuus, joka teki suuren kirjailjan ja tarinankertojan. Lähes kaikissa novelleissa, kuten myös monissa runoissa, on vahva eroottinen ja aistillinen lataus, jotka viestivät nuorta miestä kalvavasta intohimosta sekä turhautumisesta ja pettymyksistä saavuttamattoman rakkauden edessä. Lieneekö johtuvan kirjailijan nuoresta iästä, mutta novellit ovat myös kieleltään ikäisekseen varsin helppolukuisia ja moderneja verrattuna moneen muuhun aikakauden tekeleeseen. Kattavissa jälkisanoissa toimittaja Juri Nummelin avaa 1920-luvun kotimaista kauhukirjallisuutta muun muassa Waltarin ja Tulenkantajien myötä sekä myös niitä vaikutteita, joista Waltari kauhukirjailijana ammensi.
Summa summarum: Waltarin 1920-luvun luvun kauhunovellit pesevät omaperäisyydellään sekä kerronnallisella sujuvuudellaan ja imullaan monet tämän päivän kauhu- ja spefikirjailijat.
Arvioni: 3,3 tähteä viidestä.
Kuolleen silmät -kokoelma osoittaa Waltarin monipuolisuuden ja kirjallisen taituruuden. Huomion arvoista on myös, että Waltari kirjoitti kokoelman varhaisimman novellinsa "Oliko se vain houreuni...?" (1925) vain 17-vuotiaana. Kokoelman novelleissa nousee esiin Waltarille tyypillinen kerronnallinen sujuvuus ja imu, mitkä saavat kirjoittamisen vaikuttamaan varsin luontevalta ja helpolta. Vaikka Waltari on saanut vaikutteita Edgar Allan Poelta sekä eurooppalaisilta aikalaisilta, tuntuu hämmästyttävältä että novellit on kirjoitettu 1920-luvulla. Kauhukertomusten aihealueissa on samoja teemoja, joita yhä edelleen kierrätetään, mutta niissä on omintakeisuutta ja persoonallisuutta - niistä toisin sanoen huokuu se waltarimaisuus, joka teki suuren kirjailjan ja tarinankertojan. Lähes kaikissa novelleissa, kuten myös monissa runoissa, on vahva eroottinen ja aistillinen lataus, jotka viestivät nuorta miestä kalvavasta intohimosta sekä turhautumisesta ja pettymyksistä saavuttamattoman rakkauden edessä. Lieneekö johtuvan kirjailijan nuoresta iästä, mutta novellit ovat myös kieleltään ikäisekseen varsin helppolukuisia ja moderneja verrattuna moneen muuhun aikakauden tekeleeseen. Kattavissa jälkisanoissa toimittaja Juri Nummelin avaa 1920-luvun kotimaista kauhukirjallisuutta muun muassa Waltarin ja Tulenkantajien myötä sekä myös niitä vaikutteita, joista Waltari kauhukirjailijana ammensi.
Summa summarum: Waltarin 1920-luvun luvun kauhunovellit pesevät omaperäisyydellään sekä kerronnallisella sujuvuudellaan ja imullaan monet tämän päivän kauhu- ja spefikirjailijat.
Arvioni: 3,3 tähteä viidestä.
April 15, 2024
The practically unattainable Kuolleen Silmät finally available! 4 stars for making this piece of Finnish literary and horror history available, and expanding it with related short stories and poems.
The novels contained within the original are not among Waltari's better work, and hardly as thick with terror as they are with clumsy erotique. But as a window to a literary titan's youth and inspirations he would carry for decades to come, it is more than adequate.
The expanded material, unfortunately, is a notch below.
The novels contained within the original are not among Waltari's better work, and hardly as thick with terror as they are with clumsy erotique. But as a window to a literary titan's youth and inspirations he would carry for decades to come, it is more than adequate.
The expanded material, unfortunately, is a notch below.
September 3, 2024
Hautuumaita, kirottuja kirkkoja, kadonneita maailmoja, kaukoidän näkyjä, ooppiumluolia, kohtalokkaita naisia, muumioita; Paletti on fantastinen ja ylenpalttinen. Olavi Paavolainen sanoi tarinoita naiviiveiksi. Se on totta, silti niissä on mielestäni jotain todella viehättävää. Erittäin klassisia kauhuaiheita, mutta todella värikylläisesti esitettynä. Waltarin kyky kirjoittaa samanaikaisesti selkeästi ja uneksivasti näkyy jo näissä kertomuksissa. Jotkin myöhemmän tuotannon piirteet ja aihelmat ovat ovat jo iduillaan osassa kertomuksia, esim historialliset aiheet ja naiskuva. Lämmin suositus.
August 13, 2023
Mika Waltarin kauhutarinoita, mielenkiintoista! Vaikka yksikään tarinoista ei saanut kylmänväreitä juoksemaan ihollani, Kuolleen silmät on sangen kiinnostava kokoelma ja nuoren, vain 17-vuotiaan kirjailijanalun taidonnäyte. Epäilen, että tämä ei menisi enää nykypäivänä läpi, jos Waltari tarjoaisi tätä kustannettavaksi.
November 29, 2024
Waltarin varhaista tuotantoa nimenomaan kauhu-teeman alla keräävänä kokoomateoksena erittäin ansiokas julkaisu. Ei Waltarin parhaita tarinoita, johtuen tietenkin siitä että hän oli vasta aloitteleva kirjailija, mutta valaisee hyvin hänen tuotantoaan ja auttaa ymmärtämään hänen myöhempiä töitään. Kolme tähteä johtuu juuri siitä, ettei osa tarinoista ole "kovin kummoisia".
Displaying 1 - 8 of 8 reviews