What do you think?
Rate this book
Neracionalūs dalykai
Alternatyvaus viršelio leidimas.
Tarptautinio pripažinimo sulaukusi suomių rašytoja, pjesių autorė ir režisierė Saara Turunen, Lietuvos auditorijai pažįstama iš Lietuvos nacionaliniame dramos teatre pastatyto spektaklio „Broken Heart Story", romane „Neracionalūs dalykai" tiesmuku, kone stačiokišku stiliumi pasakoja meilės, santykių ir gyvenimo tarp dviejų šalių istoriją. Ryškia savita maniera autorė piešia milenialsų kartai priklausančios moters paveikslą – jos bandymą išbalansuoti tarp visuomenės lūkesčių, įsipareigojimų ir laisvės.
---
Jauna suomė atvyksta į Barseloną studijuoti dramaturgijos ir įsimyli čia sutiktą kataloną. Tačiau jų meilės išraiška tiek sau, tiek kitiems skiriasi kardinaliai. Taip prasideda intensyvus romanas, plėšantis moterį tarp dviejų šalių ir dviejų kultūrų.
Tarptautinio pripažinimo sulaukusi suomių rašytoja, pjesių autorė ir režisierė Saara Turunen, Lietuvos auditorijai pažįstama iš Lietuvos nacionaliniame dramos teatre pastatyto spektaklio „Broken Heart Story", romane „Neracionalūs dalykai" tiesmuku, kone stačiokišku stiliumi pasakoja meilės, santykių ir gyvenimo tarp dviejų šalių istoriją. Ryškia savita maniera autorė piešia milenialsų kartai priklausančios moters paveikslą – jos bandymą išbalansuoti tarp visuomenės lūkesčių, įsipareigojimų ir laisvės.
---
Jauna suomė atvyksta į Barseloną studijuoti dramaturgijos ir įsimyli čia sutiktą kataloną. Tačiau jų meilės išraiška tiek sau, tiek kitiems skiriasi kardinaliai. Taip prasideda intensyvus romanas, plėšantis moterį tarp dviejų šalių ir dviejų kultūrų.
304 pages, Hardcover
First published March 17, 2021
47 people are currently reading
763 people want to read
About the author
Saara Turunen
20 books263 followersSaara Turunen on helsinkiläinen kirjailija ja teatterintekijä. Hänen työlleen on ominaista sukupuolen, normien ja taiteen teemojen tarkastelu. Turunen tunnetaan paitsi romaaneistaan Hyeenan päivät, Järjettömiä asioita, Sivuhenkilö ja Rakkaudenhirviö, myös työstään teatterin parissa. Turusen teoksia on käännetty lukuisille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa. Turunen on palkittu muun muassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla 2015 ja Suomi-palkinnolla 2016.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Saara Turunen is an internationally acclaimed and award-winning author, playwright and director. Much of her work examines the themes of art, identity and social norms. Turunen is known for her four highly acclaimed novels, Hyena Days 2024, Irrational Things 2021, The Bystander 2018 and Love/Monster 2015, but also for her work in theatre. Her works have been translated into numerous languages and performed all around the world. Turunen was granted with Lea-Award in 2020, with Finland prize in 2016 and with Helsingin Sanomat Literature Prize in 2015, all high profile awards given in Finland.
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 125 reviews
March 31, 2021
Kaikki ennakko-odotukset täyttyivät, ja vähän yli. Saara Turunen on kiistatta nykykirjallisuuden ykkösnimi ja osaa tehdä tekstillä sellaista josta muut vain haaveilevat, eivätkä välttämättä edes tiedä sitä.
Kirjoitan ehkä myöhemmin tarkemman pohdinnan, mutta erityisesti minua lämmittivät seuraavat asiat:
Elämän sietämättömän arkisuuden sietäminen
Etäsuhteen demystifiointi
Parisuhteen seksuaalisuuden demystifiointi (luin juuri Esther Pereliä ja mietin että oikeastiko jokaisessa parisuhteessa on näin paljon sanoja, tunnetta ja toimeliaisuutta liittyen eroottseen eämään)
Työnteon etiikan sanoittaminen (vaikka olen suuri joutilaisuuden ystävä, rakastan kirjoja joissa työntekoa ja aikaansaamista ylistetään, vrt. Halldor Laxness, Läpi harmaan kiven)
Kodin, osoitteen, asumisen merkityksen kuvaaminen
Lapsettomuuden logiikka (tässä tahattoman, vähän sattumanvaraisen, silti kipeän)
Taiteilijuuden arkisuus ja vääjäämättömyys
Ja tämän meinasin unohtaa; surun kuvaus. Läheisen sairastaminen, taudinkulun vääjäämättömyys, surun piirit ja oikeus suremiseen. Kuoleman luonnollisuus ja kauheus, elämän jatkuminen - vailla yhtään klisestä ilmaisua.
Ylipäänsä, Turunen näyttää, ei kerro, ja tekee sen taitavasti, suoraviivaisesti mutta silti kaikkia aivojen kerroksia herätellen. Luin heti perään Turusen "Kolme osoitetta" viiden vuoden takaisesta Grantasta ja ilahdutti nähdä miten teema on kypsynyt kirjailijan mielessä ja miten taitavasti hän käyttää samaa aihetta uudelleen.
Jos et ole vielä tutustunut Turuseen, ja luulet että sisältäsi löytyy ymmärtäjä (nuoren) aikuisuuden ja taiteilijuuden kokemukselle, ota haltuun koko trilogia; Rakkaudenhirviö, Sivuhenkilö ja Järjettömiä asioita.
Kirjoitan ehkä myöhemmin tarkemman pohdinnan, mutta erityisesti minua lämmittivät seuraavat asiat:
Elämän sietämättömän arkisuuden sietäminen
Etäsuhteen demystifiointi
Parisuhteen seksuaalisuuden demystifiointi (luin juuri Esther Pereliä ja mietin että oikeastiko jokaisessa parisuhteessa on näin paljon sanoja, tunnetta ja toimeliaisuutta liittyen eroottseen eämään)
Työnteon etiikan sanoittaminen (vaikka olen suuri joutilaisuuden ystävä, rakastan kirjoja joissa työntekoa ja aikaansaamista ylistetään, vrt. Halldor Laxness, Läpi harmaan kiven)
Kodin, osoitteen, asumisen merkityksen kuvaaminen
Lapsettomuuden logiikka (tässä tahattoman, vähän sattumanvaraisen, silti kipeän)
Taiteilijuuden arkisuus ja vääjäämättömyys
Ja tämän meinasin unohtaa; surun kuvaus. Läheisen sairastaminen, taudinkulun vääjäämättömyys, surun piirit ja oikeus suremiseen. Kuoleman luonnollisuus ja kauheus, elämän jatkuminen - vailla yhtään klisestä ilmaisua.
Ylipäänsä, Turunen näyttää, ei kerro, ja tekee sen taitavasti, suoraviivaisesti mutta silti kaikkia aivojen kerroksia herätellen. Luin heti perään Turusen "Kolme osoitetta" viiden vuoden takaisesta Grantasta ja ilahdutti nähdä miten teema on kypsynyt kirjailijan mielessä ja miten taitavasti hän käyttää samaa aihetta uudelleen.
Jos et ole vielä tutustunut Turuseen, ja luulet että sisältäsi löytyy ymmärtäjä (nuoren) aikuisuuden ja taiteilijuuden kokemukselle, ota haltuun koko trilogia; Rakkaudenhirviö, Sivuhenkilö ja Järjettömiä asioita.
November 24, 2022
4.5/5
Kaip rašytų Rooney, jeigu jai būtų 35+, ji būtų skandinavė ir čiut mažesnė feministė? Jei norisi įsivaizduoti, kokie yra „Neracionalūs dalykai“, tai jiems tinka tie patys komplimentai ir ta pati kritika, kaip ir airių literatūros fenomenui. Saaros Turunen veikėjai nervina, bet jie žmogiški iki skausmo. Jie užknisančiai neapsisprendžiantys, negalintys išsirinkti nei miestų, nei meilių, jie patiria baisius, siaubingus, bet labai realistiškus dalykus per skandinaviško šaltumo ir santūrumo prizmę. Pagrindinė veikėja dažnai užknisa nesupratimu, nesusigaudymu, negebėjimu laviruoti socialinėse situacijose, jos vyras – nesusitupėjimu, vėjavaikiškumu, kuris po 35+ jau visai nebe žavus, nenoru siekti daugiau, labiau, aukščiau. Bet visi šie dalykai, pasakojami be dialogų, sąmonės srautu, tarsi be jokio kabliuko, vis dėlto intriguoja ir įtraukia. Gal nes per veikėjų problemų sprendimus tikiesi atrasti atsakymus į savo paties amžinuosius, bendražmogiškus klausimus?
Socialinė kritika, kaip ir požiūris į pasaulį, man rodėsi esantis arčiau mano tėvų požiūrio, nei mano pačios. Kartais pasitaikantis nesusigaudymas, tas amžinas „ką žmonės pagalvos“ naratyvas, įstrigimas kažkur skaistykloje, tarp „nieko man nereikia, aš nepriklausoma daug pasiekusi moteris“ ir „biologinis laikrodis tiksi, tiktiktiktak“. Viena tų knygų, kuri tikrai nubrėš aiškią liniją tarp skaitytojų – tų, kuriuos užknis amžinas „čia nieko nevyksta, pasikalbėkit, odieveeeee“ ir „čia taip apie mane, ar Turunen slepiasi mano spintoj, ar mano galvoj?“. Kad ir kuriai grupei priklausysit, vis tiek rekomenduoju – nepriekaištingas Urtės Liepuoniūtės vertimas ir kiek universalesnis, ypač skaitytojų amžiumi, nelabai šokiruojantis, bet skaitymo malonumą teikiantis Rooney variantas. Man pritrūko gilesnio veikėjų pjūvio – į jų skausmą, seksualinių patirčių netenkinamumą, negebėjimą suprasti aplinkinių emocijų, tačiau bendrai – skaičiau ir džiaugiausi.
Kaip rašytų Rooney, jeigu jai būtų 35+, ji būtų skandinavė ir čiut mažesnė feministė? Jei norisi įsivaizduoti, kokie yra „Neracionalūs dalykai“, tai jiems tinka tie patys komplimentai ir ta pati kritika, kaip ir airių literatūros fenomenui. Saaros Turunen veikėjai nervina, bet jie žmogiški iki skausmo. Jie užknisančiai neapsisprendžiantys, negalintys išsirinkti nei miestų, nei meilių, jie patiria baisius, siaubingus, bet labai realistiškus dalykus per skandinaviško šaltumo ir santūrumo prizmę. Pagrindinė veikėja dažnai užknisa nesupratimu, nesusigaudymu, negebėjimu laviruoti socialinėse situacijose, jos vyras – nesusitupėjimu, vėjavaikiškumu, kuris po 35+ jau visai nebe žavus, nenoru siekti daugiau, labiau, aukščiau. Bet visi šie dalykai, pasakojami be dialogų, sąmonės srautu, tarsi be jokio kabliuko, vis dėlto intriguoja ir įtraukia. Gal nes per veikėjų problemų sprendimus tikiesi atrasti atsakymus į savo paties amžinuosius, bendražmogiškus klausimus?
Socialinė kritika, kaip ir požiūris į pasaulį, man rodėsi esantis arčiau mano tėvų požiūrio, nei mano pačios. Kartais pasitaikantis nesusigaudymas, tas amžinas „ką žmonės pagalvos“ naratyvas, įstrigimas kažkur skaistykloje, tarp „nieko man nereikia, aš nepriklausoma daug pasiekusi moteris“ ir „biologinis laikrodis tiksi, tiktiktiktak“. Viena tų knygų, kuri tikrai nubrėš aiškią liniją tarp skaitytojų – tų, kuriuos užknis amžinas „čia nieko nevyksta, pasikalbėkit, odieveeeee“ ir „čia taip apie mane, ar Turunen slepiasi mano spintoj, ar mano galvoj?“. Kad ir kuriai grupei priklausysit, vis tiek rekomenduoju – nepriekaištingas Urtės Liepuoniūtės vertimas ir kiek universalesnis, ypač skaitytojų amžiumi, nelabai šokiruojantis, bet skaitymo malonumą teikiantis Rooney variantas. Man pritrūko gilesnio veikėjų pjūvio – į jų skausmą, seksualinių patirčių netenkinamumą, negebėjimą suprasti aplinkinių emocijų, tačiau bendrai – skaičiau ir džiaugiausi.
March 16, 2021
Kirkas, kuulas, saaraturusmaisen staattinen, hallittu. Ilmava, lakoninen, nautittava, vaivaton. Taas saaraturus-kirja, jossa tapahtuu ei mitään ja kaikki yhtä aikaa. Ja taas saaraturus-kirja, jota on vain ahmittava ja lopussa tuntuu surkealta luopua.
En ilmeisesti voi koskaan antaa kirjalle viittä tähteä, en tiedä miksi.
En ilmeisesti voi koskaan antaa kirjalle viittä tähteä, en tiedä miksi.
July 31, 2021
3.5 tähteä
Ensin ajattelin, etten enää jaksa lukea yhtään autofiktiota elämästä, jota elän itsekin. Ei enää saaraturusia. Mutta Järjettömiä asioita ei ollut mitä odotin. Se oli kiehtova kuvaus rakkaudesta, normien kyseenalaistamisesta, erilaisuudesta ja kuvaus pienistä asioista, joista elämä koostuu. Kuten vaikka pelargonioista espanjalaisen kodin parvekkeella. (Ei lähelläkään omaa elämääni, vaikka kumppani onkin tuonut kotiin pelargonioita.)
Turunen kirjoittaa hyvin ja vetävästi. Kirja oli hyvä, ja parempi, kuin mitä etukäteen autofiktioon kyllästyneenä odotin. Onko tämä autofiktiota? En tiedä, näin luulen. Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin olin pitämättä, vaikka alku takkuilikin ja jonkun aikaa meni ennen kuin tiesin, lukisinko kirjan loppuun asti. Luin. Se kannatti.
Ensin ajattelin, etten enää jaksa lukea yhtään autofiktiota elämästä, jota elän itsekin. Ei enää saaraturusia. Mutta Järjettömiä asioita ei ollut mitä odotin. Se oli kiehtova kuvaus rakkaudesta, normien kyseenalaistamisesta, erilaisuudesta ja kuvaus pienistä asioista, joista elämä koostuu. Kuten vaikka pelargonioista espanjalaisen kodin parvekkeella. (Ei lähelläkään omaa elämääni, vaikka kumppani onkin tuonut kotiin pelargonioita.)
Turunen kirjoittaa hyvin ja vetävästi. Kirja oli hyvä, ja parempi, kuin mitä etukäteen autofiktioon kyllästyneenä odotin. Onko tämä autofiktiota? En tiedä, näin luulen. Pidin tästä kuitenkin enemmän kuin olin pitämättä, vaikka alku takkuilikin ja jonkun aikaa meni ennen kuin tiesin, lukisinko kirjan loppuun asti. Luin. Se kannatti.
March 24, 2021
Hyvin samankaltainen fiilis jäi kuin aikoinaan Rakkaudenhirviöstä: ihan jees, oli paljon hyvää ja virkistävää ja tunnistettavaa, ja sitten jotain tosi kummallista, laahaavaa ja haalentavaa. Vähän samanlainen fiilis kuin teinivuosien sunnuntaipäivissä. :D Sellainen tunne, että miksi et nyt vaan tarttuisi tilaisuuksiin!
Ei näistä mun suosikkeja tule, ilmeisesti, mutta ei toisaalta ole mitään suurempaa kritisoitavaakaan.
Ei näistä mun suosikkeja tule, ilmeisesti, mutta ei toisaalta ole mitään suurempaa kritisoitavaakaan.
September 1, 2021
Tämä oli ihana. Jotenkin raikas, hieno, aivan saaraturusmainen, mutta syvemmin ja lähempää kuin aiemmin. Samastuin ja toisaalta löysin paljon uutta, ihailin ja pidin paljon. Joskus kaikkein arkisimmista ajatuksista, venkoilusta ja pohdinnoista kertoessa kertookin tarinan kaikkein suurimmasta. Ja rakkaus, se on aina järjettömän hieno aihe.
March 21, 2021
Kirja oli pitkäveteinen ja vahvisti ajatuksen siitä, että lakkaan ylipäätään lukemasta suomalaisia kirjoja. Niiden tunnelmassa on aina jotain samaa, kuin olisi kastettu kivikovaksi mennyttä ruisleipää pieneen määrään vettä: ankeaa ja tylsää.
Kirjassa oli muutama hieno oivallus - aika on kuin takanamme alati romahtava vuori - mutta muuten seikkaperäinen, lukijalle yhdentekevien asioiden kuvailu sai erityisesti kirjan viimeisellä kolmanneksella vain odottamaan, että teksti loppuisi.
Rakastin Turusen edellisiä kirjoja, koska ne olivat hauskoja ja tosia kuvailuja jostain yleisemmästä, mikä liittyy suomalaisuuteen / ihmiseen, mutta nyt koin vain lukevani tavallista huolellisemmin kirjoitettua päiväkirjaa.
Kirjassa oli muutama hieno oivallus - aika on kuin takanamme alati romahtava vuori - mutta muuten seikkaperäinen, lukijalle yhdentekevien asioiden kuvailu sai erityisesti kirjan viimeisellä kolmanneksella vain odottamaan, että teksti loppuisi.
Rakastin Turusen edellisiä kirjoja, koska ne olivat hauskoja ja tosia kuvailuja jostain yleisemmästä, mikä liittyy suomalaisuuteen / ihmiseen, mutta nyt koin vain lukevani tavallista huolellisemmin kirjoitettua päiväkirjaa.
November 3, 2025
Tämä olikin aika erilainen lukukokemus. Harvemmin kirjailija saa mut ärsyyntymään päähenkilöstä näin paljon. 😅 Mutta toisaalta tavoitin kyllä hyvin sen ihmisyyden mitä päähenkilön jahkailu ja tyytymättömyys aiheuttivat.
Puoleen väliin asti jotenkin junnasi paikoillaan eikä lähtenyt liikenteeseen. Meinasin jo luovuttaa. Onneksi en, sillä puolen välin jälkeen kirja parani huimasti eikä siitä malttanut enää pysyä erossa. Etenkin kielen kauneus lisääntyi loppua kohden. Tykkäsin siitä että hahmoilla ei ollut nimiä, koska yleensä meen niissä sekasin, ja kaikki pysyivät tunnistettavina koko matkan.
Kuuntelin äänikirjana, lukijana Krista Kosonen. Toimi erinomaisesti.
Puoleen väliin asti jotenkin junnasi paikoillaan eikä lähtenyt liikenteeseen. Meinasin jo luovuttaa. Onneksi en, sillä puolen välin jälkeen kirja parani huimasti eikä siitä malttanut enää pysyä erossa. Etenkin kielen kauneus lisääntyi loppua kohden. Tykkäsin siitä että hahmoilla ei ollut nimiä, koska yleensä meen niissä sekasin, ja kaikki pysyivät tunnistettavina koko matkan.
Kuuntelin äänikirjana, lukijana Krista Kosonen. Toimi erinomaisesti.
May 10, 2021
Siis pidin. Sillai epäcoolisti, että samastuin. En niinkään kertojan kokemuksiin, sillä en ole etäsuhteessa tai isäni metsäjätti, vaan sellaisella ydinnesteisellä tavalla, jota en osaa analysoida, mutta jolla on minulle lukijana omansalainen arvo. En etsi samastumispintoja kirjallisuudesta tarkoitushakuisesti, mutta niihin on hemmetin nasta törmätä.
September 27, 2021
Saara Turusella ja minulla on ollut vaikea suhde, sillä hänen kaksi aikaisempaa romaaniaan ovat autofiktiivisyydessään hiertäneet itsenäi niin paljon, etten niistä oikein ole nauttinut. Järjettömiä asioita keskittyy työelämää enemmän pelkän elämän ja etenkin rakkauselämän ihmettelyyn, ja jos se autofiktiivinen olisikin, se ei tällä kertaa lukukokemusta haitannut.
Kirjassa seurataan päähenkilön hapuilua pitkässä parisuhteessa espanjalaiseen mieheen. Pariskunta erää pääosin eri maissa ja vain piipahtelevat toistensa luona, nainen Espanjassa enemmän kuin mies Suomessa. Minäkertoja käy läpi erilaisia eksistentiaalisia pohdintoja paitsi parisuhteestaan myös esimerkiksi lapsien hankkimisesta, kuolemasta ja työn merkityksestä.
Leimallisin piirre kirjassa on kuitenkin arkisuus, mikä tekee teoksesta vähän puuduttavaa luettavaa. Turunen on valinnut tyylikseen lyhyen lauseen ja toteavan, hyvin lakonisen esitystavan. Tämä kyllä palvelee sitä, että lukijallekin tulee tunne tuskastuttavan hitaasti eteenpäin junnaavasta arjesta, jota yhtäkkiä onkin kulunut vuosia, mutta lukukokemuksena kirja on vähän uuvuttava.
Kirjassa seurataan päähenkilön hapuilua pitkässä parisuhteessa espanjalaiseen mieheen. Pariskunta erää pääosin eri maissa ja vain piipahtelevat toistensa luona, nainen Espanjassa enemmän kuin mies Suomessa. Minäkertoja käy läpi erilaisia eksistentiaalisia pohdintoja paitsi parisuhteestaan myös esimerkiksi lapsien hankkimisesta, kuolemasta ja työn merkityksestä.
Leimallisin piirre kirjassa on kuitenkin arkisuus, mikä tekee teoksesta vähän puuduttavaa luettavaa. Turunen on valinnut tyylikseen lyhyen lauseen ja toteavan, hyvin lakonisen esitystavan. Tämä kyllä palvelee sitä, että lukijallekin tulee tunne tuskastuttavan hitaasti eteenpäin junnaavasta arjesta, jota yhtäkkiä onkin kulunut vuosia, mutta lukukokemuksena kirja on vähän uuvuttava.
April 1, 2021
En tiedä mitä sanoa. On järjetöntä, että asioita tapahtuu. Silti kaikessa on jotain ohikiitävän kaunista ja tärkeää. Järjettömiä asioita on arkisen soljuva kuvaus hetkistä elämässä; rooleista, kulttuurista, identiteetistä, valinnoista ja niiden pohtimisesta.
Turunen asettelee sanansa ja tekstinsä tapahtumat niin, että ne muodostavat merkityskokonaisuuksia. Kappaleiden väliset merkityskimput luovat yhä suurempaa kokonaisuutta, kunnes teksti on yksi iso kirja. Näennäisesti irralliset asiat, äänet ja tapahtumat kertyvät yhteen ja saavat aikaan jotain suurempaa. Turunen ei arkaile kirjoittaa vaikeistakaan asioista (vaikka sitäkin kyllä problematisoidaan). Oman mausteensa soppaan tuo sisäistekijyys tai metatekstiys, kirjan kirjoittamisesta kirjoittaminen.
Lukemisen jälkeen olen hämmentynyt siitä, että teksti loppui. Olisin voinut lukea niin paljon pidempään.
Turunen asettelee sanansa ja tekstinsä tapahtumat niin, että ne muodostavat merkityskokonaisuuksia. Kappaleiden väliset merkityskimput luovat yhä suurempaa kokonaisuutta, kunnes teksti on yksi iso kirja. Näennäisesti irralliset asiat, äänet ja tapahtumat kertyvät yhteen ja saavat aikaan jotain suurempaa. Turunen ei arkaile kirjoittaa vaikeistakaan asioista (vaikka sitäkin kyllä problematisoidaan). Oman mausteensa soppaan tuo sisäistekijyys tai metatekstiys, kirjan kirjoittamisesta kirjoittaminen.
Lukemisen jälkeen olen hämmentynyt siitä, että teksti loppui. Olisin voinut lukea niin paljon pidempään.
April 6, 2021
Hienohan tämä. Saara Turunen on rohkea kirjoittaja.
Paljon kulttuurierojen käsittelyä: eri maiden, erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen pääomien, heteronaisten ja -miesten välillä vallitsevien kulttuurierojen kuvausta.
Provosoiduin välillä minäkertojan naiiviudesta enkä ole oikein varma, mitä mieltä siitä olen.
Ihana vastalause, kuten Turuselta sopii odottaakin, kaikelle mukamas elämää suuremmalle performanssille. Tällaista tarvitaan.
Paljon kulttuurierojen käsittelyä: eri maiden, erilaisten sosiaalisten ja kulttuuristen pääomien, heteronaisten ja -miesten välillä vallitsevien kulttuurierojen kuvausta.
Provosoiduin välillä minäkertojan naiiviudesta enkä ole oikein varma, mitä mieltä siitä olen.
Ihana vastalause, kuten Turuselta sopii odottaakin, kaikelle mukamas elämää suuremmalle performanssille. Tällaista tarvitaan.
December 18, 2025
Saara Turusen toteavassa, lakonisessa ja hieman melankolisessa tyylissä on imua, joka vetää mua puoleensa. Läsnä on sama tuttu kertojaääni, joka esiintyi Rakkaudenhirviössä ja Sivuhenkilössä. Järjettömiä asioita onnistuu käsittelemään monia aika arkisia mutta myös vaikeita aiheita rehellisesti, rohkeasti ja vilpittömästi. Tämä toimi äänikirjana poikkeuksellisen hyvin, mutta yhtä vaivattomasti kirjaa varmaan lukisi myös paperilta. Kannattaa myös kuunnella kirjaa käsittelevä loistava Sivumennen -podcastin jakso 7.4.2021.
November 12, 2021
Yleensä romaanin lukemlnen on kurkistus toiseen maailmaan ja vieraaseen tajuntaan. Saara Turusen tuorein romaani oli kuitenkin kuin olisin kuunnellut hyvän ystävän tarinoita, monin paikoin päähenkilön ajatukset ja kokemukset olivat kuin suoraan omasta elämästäni. Rakastin tässä romaanissa kaikkea, suorasukaista ja mutkatonta mutta silti erilaisia aistihavaintoja ja arjen pieniä merkityksiä tulvivaa kerrontaa ja sitä, että romaani tarjosi matkoja itsellenikin kovin tuttuun ja mieluisaan maahan. Kerrassaan nautinnollinen lukukokemus!
March 20, 2021
En ole autofiktion suurin fani, ja nyt oli myös ajoitus pielessä. Luin tämän kanssa rinnakkain huimaa, suurten asioiden suurta kertomusta Ikipuut ja en oikein voinut välttää tarinoiden vertaamista toisiinsa. Lopputulos: Turusen ajatusten pienuus ja oman navan ympärillä junnaava juoni enemmän ärsytti kuin koukutti. Turunen on taitava kirjoittaja ja - kyllä! - ihmiset ovat näin pieniä (minäkin). Silti tuntui, että pitääkö se kaikki olematon kirjaksi kirjoittaa?
March 21, 2021
En nyt osaa päättää että 3 vai 4 tähteä, vai 3,5 tähteä. Alku ärsytti, tuntui että kirja yritti jotenkin tahallaan jättää minut ulkopuolelleen, mutta häkellyttävän omituisella tavalla imeydyin tähän. Kaikki ei koskettanut, mutta ne kohdat, jotka koskettivat, viilsivät ihan kunnolla. Ihanan vähäeleinen ollen kuitenkin äärimmäisen tunteikas.
Read
September 20, 2021Olen lukenut tätä romaania kuukausien ajan e-kirjana puhelimelta, mikä ei ole otollisin tapa lukea, ja uskon vahvasti tämän vaikuttaneen ajoittaiseen raskauden ja hajanaisuuden tuntuun, joka lukukokemuksessani oli läsnä. Formaattiongelmani sai jopa miettimään, kannattaako minun tässä kohtaa julkisesti ajatuksia kirjasta jakaa, mutta toisaalta hetket, jolloin romaania luin, unettomat alkuyöt tai väsyneet aamut, sopivat kirjan henkeen; välitiloihin joissa oleminen tuntuu usein hankalalta eikä hyviä ratkaisuja tunnu löytyvän. Joten ajattelin tästä nyt kuitenkin kirjoittaa.
Kirjan nimi puhutteli minua heti, koska rakkauden järjettömyys on ajatuksena erittäin läheinen. Oli myös osuvaa, että sain luettua tämän loppuun heti Liv Strömquistin Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -albumin perään. Turunen kirjoittaa jossain määrin kokemuksesta jonka harvinaisuutta nyky-yhteiskunnassa Strömquist analysoi, järjen ulkopuolelle menemisestä rakkauden alueella, ja jossain määrin romaanin kuvaus taas on juuri järkeilyä, sen miettimistä, miksi puoliso ei vastaa omia odotuksia vaan turhauttaa ja ärsyttää, ja sen miettimistä, pitäisikö elämänsä elää jollakin toisella tavalla. Ja onko järjettömyyttä, aidon rakkauden mahdollistumista se, että pysyy, koska jostakin tulee selittämätön halu siihen? Sitä jään miettimään. Rakkaus on aina hyvä kirjan aihe, ja lisäksi Järjettömiä asioita sisältää moninaisia teemoja, kuten ympäristö, kuolema, lasten saaminen (pitäisikö vai ei), kontrolli ja irti päästäminen. Turunen on ääneltään tunnistettavimpia nykykirjailijoitamme, mistä kertoo sekin, että useissa Goodreads-arvioissa tulee vastaan käsite saaraturusmainen.
”Ja sitten jonkin ajan kuluttua luen sanomalehdestä artikkelia, jossa sanotaan, että vain sellaiset suhteet kestävät, joissa jaetaan samanlaiset arvot ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ja tulen hieman haikealle mielelle, sillä tiedän, että tilastojen mukaan meidän olisi kuulunut erota jo aikoja sitten.”
”Mutta en pidä siitä, että elämäntilanteeni saa minut näyttämään epäilyttävältä. Ja ehkä kaikkein häiritsevintä on se, että ihmiset haluavat esittää siitä mielipiteitään.”
”Sillä vuosien myötä olen myös havainnut, että taiteilija voi tehdä kulloinkin vain sen teoksen, mihin hän juuri tuona nimenomaisena hetkenä kykenee.”
Kirjan nimi puhutteli minua heti, koska rakkauden järjettömyys on ajatuksena erittäin läheinen. Oli myös osuvaa, että sain luettua tämän loppuun heti Liv Strömquistin Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan -albumin perään. Turunen kirjoittaa jossain määrin kokemuksesta jonka harvinaisuutta nyky-yhteiskunnassa Strömquist analysoi, järjen ulkopuolelle menemisestä rakkauden alueella, ja jossain määrin romaanin kuvaus taas on juuri järkeilyä, sen miettimistä, miksi puoliso ei vastaa omia odotuksia vaan turhauttaa ja ärsyttää, ja sen miettimistä, pitäisikö elämänsä elää jollakin toisella tavalla. Ja onko järjettömyyttä, aidon rakkauden mahdollistumista se, että pysyy, koska jostakin tulee selittämätön halu siihen? Sitä jään miettimään. Rakkaus on aina hyvä kirjan aihe, ja lisäksi Järjettömiä asioita sisältää moninaisia teemoja, kuten ympäristö, kuolema, lasten saaminen (pitäisikö vai ei), kontrolli ja irti päästäminen. Turunen on ääneltään tunnistettavimpia nykykirjailijoitamme, mistä kertoo sekin, että useissa Goodreads-arvioissa tulee vastaan käsite saaraturusmainen.
”Ja sitten jonkin ajan kuluttua luen sanomalehdestä artikkelia, jossa sanotaan, että vain sellaiset suhteet kestävät, joissa jaetaan samanlaiset arvot ja yhteiset kiinnostuksenkohteet ja tulen hieman haikealle mielelle, sillä tiedän, että tilastojen mukaan meidän olisi kuulunut erota jo aikoja sitten.”
”Mutta en pidä siitä, että elämäntilanteeni saa minut näyttämään epäilyttävältä. Ja ehkä kaikkein häiritsevintä on se, että ihmiset haluavat esittää siitä mielipiteitään.”
”Sillä vuosien myötä olen myös havainnut, että taiteilija voi tehdä kulloinkin vain sen teoksen, mihin hän juuri tuona nimenomaisena hetkenä kykenee.”
Want to read
November 7, 2022"Mutta teksti on jollakin tapaa kuivaa ja merkityksetöntä, en saa siitä otetta. Sen huomattavin ominaisuus on jonkin tärkeän puuttuminen, kuin kirjoittajan sielu olisi kadonnut."
Ehkä minun on vain hyväksyttävä, että Saara Turusen proosa ei ole minua varten. Yllä oleva lausepari jostain kirjan alkupuolelta resonoi, muuten tuntui ei miltään. Jäi kesken noin sadan sivun jälkeen.
Ehkä minun on vain hyväksyttävä, että Saara Turusen proosa ei ole minua varten. Yllä oleva lausepari jostain kirjan alkupuolelta resonoi, muuten tuntui ei miltään. Jäi kesken noin sadan sivun jälkeen.
November 22, 2021
”Kirjoittaminen on sentyyppinen työ, jossa ei saa ylennystä, ei lomarahaa eikä ikälisää, vaikka kuinka monta sivua olisi tullut jo valmiiksi. Tulevaisuus siintää edessä aina yhtä tyhjänä ja uuden teoksen ainekset on löydettävä juuri tuosta tyhjyydestä. Rakkaus taas on siitä hankalaa, että vain hyvin harvoin se sattuu elämässä kohdalle. Sitä on typerää etsiä, mutta toisaalta typerää olla etsimättäkään.” (Järjettömiä asioita, s. 87)
Saara Turusen Järjettömiä asioita (WSOY, 2021, kirja pyydetty arvostelukappaleena) oli yksi kevään odotetuimpia kirjojani. Juuri siksi siihen tarttuminen pelotti, ja nyt kun olen lukenut kirjan, tajuan, että aivan turhaan. Suuret odotukseni täyttyivät täysin. Turusen hienovaraisessa tyylissä on jotakin, mikä vangitsee minut kerta toisensa jälkeen.
Kolmannessa autofiktiivisessä romaanissaan Turunen tarkastelee parisuhdetta suomalaisen naisen ja barcelonalaisen miehen välillä. Miten toimii suhde, kun kumpikaan ei halua muuttaa toisen kotimaahan pysyvästi? Entä jos pari haluaisi lapsia? Päähenkilö tuskailee ja miettii, että pitäisi varmaankin erota, mutta epärationaalinen rakkaus liimaa parin yhteen.
Kuten aiemmissakin Turusen kirjoissa, tässäkin minua kiehtoo ajautumisen tuntu. Päähenkilö harhailee ja ajatutuu tilanteisiin, vaeltaa vuosien läpi, päätyy hetkestä toiseen. Suurempaa tarinaa ei ole, ja samalla elämä on tarina täynnä sattumuksia ja huomioita. Rakkauden rinnalla kulkevat taide ja kuolema, jotka nekin näyttäytyvät järjettöminä ja raastavina.
Se, että kertoja referoi kaiken dialogin, synnyttää jännittävän, tarkkailevan tunnelman. Kuin kertoja kuvailisi näkemiään, kuulemiaan ja kokemiaan asioita tuttavalle tai ystävälle pikemminkin kuin olisi niiden keskellä kokemassa asioita. Tyyli lähestyy tanskalaiskirjailija Tove Ditlevsenin Lapsuus-romaanin tyyliä, joka sekin edustaa autofiktiota.
Yllätyksekseni huomasin, että kirja oli myös hauska! En muista aiemmissa Turusen kirjoissa tyrskähdelleeni, mutta tässä kirjassa päähenkilön reaktiot, lakoniset huomiot ja arkisuus saivat välillä jopa humoristisia sävyjä. Vakavuuden ja komiikan tasapaino säilyy läpi teoksen. 4,5/5
Saara Turusen Järjettömiä asioita (WSOY, 2021, kirja pyydetty arvostelukappaleena) oli yksi kevään odotetuimpia kirjojani. Juuri siksi siihen tarttuminen pelotti, ja nyt kun olen lukenut kirjan, tajuan, että aivan turhaan. Suuret odotukseni täyttyivät täysin. Turusen hienovaraisessa tyylissä on jotakin, mikä vangitsee minut kerta toisensa jälkeen.
Kolmannessa autofiktiivisessä romaanissaan Turunen tarkastelee parisuhdetta suomalaisen naisen ja barcelonalaisen miehen välillä. Miten toimii suhde, kun kumpikaan ei halua muuttaa toisen kotimaahan pysyvästi? Entä jos pari haluaisi lapsia? Päähenkilö tuskailee ja miettii, että pitäisi varmaankin erota, mutta epärationaalinen rakkaus liimaa parin yhteen.
Kuten aiemmissakin Turusen kirjoissa, tässäkin minua kiehtoo ajautumisen tuntu. Päähenkilö harhailee ja ajatutuu tilanteisiin, vaeltaa vuosien läpi, päätyy hetkestä toiseen. Suurempaa tarinaa ei ole, ja samalla elämä on tarina täynnä sattumuksia ja huomioita. Rakkauden rinnalla kulkevat taide ja kuolema, jotka nekin näyttäytyvät järjettöminä ja raastavina.
Se, että kertoja referoi kaiken dialogin, synnyttää jännittävän, tarkkailevan tunnelman. Kuin kertoja kuvailisi näkemiään, kuulemiaan ja kokemiaan asioita tuttavalle tai ystävälle pikemminkin kuin olisi niiden keskellä kokemassa asioita. Tyyli lähestyy tanskalaiskirjailija Tove Ditlevsenin Lapsuus-romaanin tyyliä, joka sekin edustaa autofiktiota.
Yllätyksekseni huomasin, että kirja oli myös hauska! En muista aiemmissa Turusen kirjoissa tyrskähdelleeni, mutta tässä kirjassa päähenkilön reaktiot, lakoniset huomiot ja arkisuus saivat välillä jopa humoristisia sävyjä. Vakavuuden ja komiikan tasapaino säilyy läpi teoksen. 4,5/5
April 11, 2021
Koronakevätmelankoliaan täydellisesti sopivaa barcelonailua, vaiheilevaa rakkautta, vanhenemista, yms. Kulki kuin maisemajuna. Ja samalla täydensi kivasti kuvaa aiempien teosten kertojahahmosta, jos(kun) sellainen kokonaistulkinta kiinnostaa.
October 21, 2022
http://www.hyperebaaktiivne.ee/2022/1...
Saara Turunen "Arulagedad asjad" valisin lugemiseks, et vahelduseks põhjanaabrite värskema kirjandusega tutvuda. See on raamat eluvalikutest, kultuuride kokkupõrkest ja muidugi armastusest.
Üks soomlanna armub hispaanlasesse. Hispaanlasele meeldib soomlanna ka. Soomlanna ei suuda aga kohaneda eluga Hispaanias ning hispaanlane ei suuda elada Soomes. Nad jäävad paariks, kuigi nad elavad eri riikides, käies üksteisel vaheldumisi külas. Soomlanna satub küll Hispaaniasse rohkem, kui hispaanlane Soome. Aastad aina mööduvad ja armastus hoiab neid ikka koos.
"Arulagedad asjad" on armastusromaan, aga mitte tüüpiline kerge ajaviiteromaan, vaid midagi teistsugust. Vahepeal tuleb ülidramaatiliste ameerika romaanide vahele lugeda midagi sellist põhjamaiselt tuima. Teos meenutas mulle tegelikult rohkem kellegi blogi või naisteajakirja kolumni. Soomlannast minategelane annab endast parima, et oma elu ja suhet kirjeldada. Tema tähelepanekud on kohati üsna teravad. Küll talle ei meeldinud, kuidas mees tegi üht asja või mees tegi teist asja, aga lõpuks pühendus naine ikkagi mehele, kuigi ei suutnud elada Hispaanias ja kadus kuudeks Soome. Romaanis ei ole suuri tõuse ja mõõnasid, vaid palju vaiksem ja argisem kulgemine, kus igapäevakirjeldused järgnevad igapäevakirjeldustele. Saara Turunen suudab hästi tabada need väikesed asjad, millest elu koosneb.
Nagu armastusromaani puhul ikka, on põhiteemaks katsumused, mida armastus peab ületama, kui põrkuvad tasane soome meel ja keevaverelised hispaanlased. See suhe ei ole traditsiooniline ja seab norme kahtluse alla. Soomlannal ja hispaanlasel on kaugsuhe, pole ühist kodu ega lapsi. Nad ei kammitse end sellega, et olles paar, tuleks koos elada. Jutuks tulevad ka töö, lapsed ja surm.
Blogilugemise tunde tekitas veel rohkem see, et tegelastel pole nimesid, on ametid ja rollid, näiteks isa vend, üürileandja ema jne. Jäi mulje, et jutustaja tahab rääkida lugu, aga ei soovi täpsustada, kellega see juhtus, kes on tegelased. Kes teab, see teab, kes ei tea, võib lihtsalt uudishimulik olla ja proovida oma detektiivitööd teha. Nimedeta formaat töötas üllatavalt hästi. Lühikesed kirjeldused mõjusid värvikalt ja tegelasi oli lihtsam meeles pidada võrreldes sellega, kui oleks olnud hunnik võõrapäraseid nimesid.
Ma ei olnud sellest raamatust väga vaimustuses. Kõik jäi kuidagi kaugeks. Soomlanna eluvalikud olid kummalised, eriti lõpu poole. Olen enam kui kindel, et paljudele võiks see raamat aga väga meeldida. Soovitan, kui sulle meeldivad moodsad armastusromaanid, sellised rahulikumad, kus üks draama teist taga ei aja!
Aitäh, Eesti Raamat, raamatu eest!
Saara Turunen "Arulagedad asjad" valisin lugemiseks, et vahelduseks põhjanaabrite värskema kirjandusega tutvuda. See on raamat eluvalikutest, kultuuride kokkupõrkest ja muidugi armastusest.
Üks soomlanna armub hispaanlasesse. Hispaanlasele meeldib soomlanna ka. Soomlanna ei suuda aga kohaneda eluga Hispaanias ning hispaanlane ei suuda elada Soomes. Nad jäävad paariks, kuigi nad elavad eri riikides, käies üksteisel vaheldumisi külas. Soomlanna satub küll Hispaaniasse rohkem, kui hispaanlane Soome. Aastad aina mööduvad ja armastus hoiab neid ikka koos.
"Arulagedad asjad" on armastusromaan, aga mitte tüüpiline kerge ajaviiteromaan, vaid midagi teistsugust. Vahepeal tuleb ülidramaatiliste ameerika romaanide vahele lugeda midagi sellist põhjamaiselt tuima. Teos meenutas mulle tegelikult rohkem kellegi blogi või naisteajakirja kolumni. Soomlannast minategelane annab endast parima, et oma elu ja suhet kirjeldada. Tema tähelepanekud on kohati üsna teravad. Küll talle ei meeldinud, kuidas mees tegi üht asja või mees tegi teist asja, aga lõpuks pühendus naine ikkagi mehele, kuigi ei suutnud elada Hispaanias ja kadus kuudeks Soome. Romaanis ei ole suuri tõuse ja mõõnasid, vaid palju vaiksem ja argisem kulgemine, kus igapäevakirjeldused järgnevad igapäevakirjeldustele. Saara Turunen suudab hästi tabada need väikesed asjad, millest elu koosneb.
Nagu armastusromaani puhul ikka, on põhiteemaks katsumused, mida armastus peab ületama, kui põrkuvad tasane soome meel ja keevaverelised hispaanlased. See suhe ei ole traditsiooniline ja seab norme kahtluse alla. Soomlannal ja hispaanlasel on kaugsuhe, pole ühist kodu ega lapsi. Nad ei kammitse end sellega, et olles paar, tuleks koos elada. Jutuks tulevad ka töö, lapsed ja surm.
Blogilugemise tunde tekitas veel rohkem see, et tegelastel pole nimesid, on ametid ja rollid, näiteks isa vend, üürileandja ema jne. Jäi mulje, et jutustaja tahab rääkida lugu, aga ei soovi täpsustada, kellega see juhtus, kes on tegelased. Kes teab, see teab, kes ei tea, võib lihtsalt uudishimulik olla ja proovida oma detektiivitööd teha. Nimedeta formaat töötas üllatavalt hästi. Lühikesed kirjeldused mõjusid värvikalt ja tegelasi oli lihtsam meeles pidada võrreldes sellega, kui oleks olnud hunnik võõrapäraseid nimesid.
Ma ei olnud sellest raamatust väga vaimustuses. Kõik jäi kuidagi kaugeks. Soomlanna eluvalikud olid kummalised, eriti lõpu poole. Olen enam kui kindel, et paljudele võiks see raamat aga väga meeldida. Soovitan, kui sulle meeldivad moodsad armastusromaanid, sellised rahulikumad, kus üks draama teist taga ei aja!
Aitäh, Eesti Raamat, raamatu eest!
April 10, 2021
No, alkuun todettakoon, että minähän jumaloin Saara Turusta ja rakastan kaikkea, mitä hän tekee. Niin myös tätä kirjaa! Luin Turusen haastattelun Hesarista ennen kirjan lukemista, mutta välttelin kaikkia arvioita ja somepostauksia, koska halusin "puhtaan" lukukokemuksen. Siinä Hesarin haastiksessa Turunen kertoo, miten hän halusi kirjottaa rakkaudesta koska se on aihe, jota vähätellään eikä pidetä vakavasti otettavan romaanin aiheena. Ja vaikka luin haastiksen ja oikein nyökyttelin mukana, niin silti itse kirjaa lukiessa sain itseni kiinni siitä samasta ajatuksesta! "Että tää nyt on tällanen vähän pieni kirja, ihanaa ehtaa Turusta, mutta teemoiltaan kuitenkin pienempi." Ja siitä ihan kauhistuin, että apua, eihän rakkaudessa, perheessä, parisuhteessa ole mitään pientä! Nehän on hirveän isoja asioita! Mutta tämän jonkun piilomoralistisen/-elitistisen tunteen heräämisen takia olen pohtinut kirjaa tosi paljon jälkikäteen. Ja jotenkin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin tässä kirjassa tulee just hyvin esiin se, miten on "pieniä isoja asioita", siis että tavallaan koko ihmisen elämä ja arki ja valinnat on yhtä aikaa vähäpätöisiä ja ihan perkeleen mittavia, ja miten henkilökohtainen on myös yhteiskunnallista ja poliittista. No niin, en nyt kaada enempää kliseesammiostani, koska musta tuntuu etten pysty kunnolla sanallistamaan sitä kokemusta ja tunnetta, niin lukepaaka itte!
Ps. On muuten myös hyvää korona-ajan lukemista, koska kirjan kautta pääsee matkalle Barcelonaan istumaan kulmakuppiloissa ja nuuhkimaan parvekkeiden pelargonioita.
Ps. On muuten myös hyvää korona-ajan lukemista, koska kirjan kautta pääsee matkalle Barcelonaan istumaan kulmakuppiloissa ja nuuhkimaan parvekkeiden pelargonioita.
July 30, 2021
tylsä sekä hyvällä että ikävällä tavalla, jotkut jutut oli samastuttavia mutta ehkä silti enemmän vaan uuvuttaa lukea tota jahkailua ja ylimiettimistä ja epävarmuutta. En kauheesti tykänny tästä tyylistä, välillä vaivas myös se että hahmoilla ei ollu nimiä ja piti pinnistää että kuka nyt onkaan Vuokranantajan äidin entinen puoliso. Ehkä mun on yhä vaikeeta sietää elämän banaaliutta irl niin en jaksais käyttää tunteja tämmöseen lukemiseen mutta rämmin tän nyt läpi kuitenki, parani loppua kohden
September 11, 2021
Taattua omaäänistä saaraturusta, mutta vähän liian sympaattinen kokonaisuus odotuksiini nähden. Se kun suomalainen kummastelee vierasta kulttuuria, sen mies-nais-sukupuoli- ja sukulaissuhdejuttuja ja kaikenlaisia elämäntapa-asioita on tunnetusti toimiva asetelma.
Silti tarinan sisältö jäi vähän yksiulotteiseksi. Kun kyse on rakkaudesta, kyse on hyväksymisestä tai kieltämisestä ja jäämisestä tai lähtemisestä. No myönnetään: toki tässä tarinassa myös elämänvalinnoista.
Tämä nainen on minulle tuttu jokaisesta Saara Turusen romaanista. Lukija tunsi hänet jo entuudestaan läpikotaisin taustoineen päivineen eikä niistä siksi enää tarvinnut kertoa. Kuitenkin kiinnostavammin hänestä oli jo kerrottu Rakkaudenhirviössä ja Sivuhenkilössä.
Odotin villimpää neuroottisuutta ja vieläkin myötähäpeäntuntoisempia hetkiä. Sellainen on ollut parasta saaraturusta. Onneksi en aloittanut Saara Turusen lukemista Järjettömistä asioista.
Nyt nainen oli aikuisempi eikä enää niin järjetön. Tai hänestä tuli järjetön järkevällä tavalla? Turunen taisikin kirjoittaa kasvutarinan.
Hyvä ja mukavalukuinen kirja kaikin tavoin, mutta ei niiden edellisten, omaperäisempien, veroinen. Pidin paljon - odotin enemmän.
Silti tarinan sisältö jäi vähän yksiulotteiseksi. Kun kyse on rakkaudesta, kyse on hyväksymisestä tai kieltämisestä ja jäämisestä tai lähtemisestä. No myönnetään: toki tässä tarinassa myös elämänvalinnoista.
Tämä nainen on minulle tuttu jokaisesta Saara Turusen romaanista. Lukija tunsi hänet jo entuudestaan läpikotaisin taustoineen päivineen eikä niistä siksi enää tarvinnut kertoa. Kuitenkin kiinnostavammin hänestä oli jo kerrottu Rakkaudenhirviössä ja Sivuhenkilössä.
Odotin villimpää neuroottisuutta ja vieläkin myötähäpeäntuntoisempia hetkiä. Sellainen on ollut parasta saaraturusta. Onneksi en aloittanut Saara Turusen lukemista Järjettömistä asioista.
Nyt nainen oli aikuisempi eikä enää niin järjetön. Tai hänestä tuli järjetön järkevällä tavalla? Turunen taisikin kirjoittaa kasvutarinan.
Hyvä ja mukavalukuinen kirja kaikin tavoin, mutta ei niiden edellisten, omaperäisempien, veroinen. Pidin paljon - odotin enemmän.
April 3, 2021
Terävä kirjoittaja Saara Turunen jatkaa oivallisen Sivuhenkilön jälkeen samankaltaisilla linjoilla. Järjettömiä asioita -teoksen minäkertoja lähtee heti dramaturgiopintojensa aluksi vaihtoon, koska tajuaa yhtäkkiä rakastavansa espanjan kieltä. Kansainvälinen koordinaattori järjestää kertojan vaihtoon espanjalaiseen teatterikouluun, joka tosin sijaitsee katalaaninkielisessä Barcelonassa.
Siellä kertoja kohtaa paikallisen miehen, rakastuu ja siinäpä sitä sitten onkin ainesta yhden romaanin tarpeiksi. Vaihto-opinnot saavat venyä niin pitkään kuin mahdollista, mutta ennen pitkää on palattava kotimaahan ja suhde muuttuu etäsuhteeksi kaikkine vaikeuksineen. Barcelonalaisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamisessakin riittää kitkaa ja hankausta.
Taas kerran Turunen kirjoittaa itseään lähellä olevista aiheista ja taas kerran on virhe lukea teosta autofiktiona; jos tästä kirjasta voikin Turusen elämän käänteitä havaita, se on silti fiktiivinen teos. Kirja pohtii yhden suhteen tarinaa, sen mahdollisuuksia ja vaikeuksia. Se puhuu taiteilijuudesta, elämänvalinnoista ja luokka-asemasta, tosin ei niinkään rahan, vaan enemmän kulttuurin näkökulmasta. Teoksen naispäähenkilölle kulttuuri ja kulttuurin alalla toimiminen ovat tärkeitä, mies taas pitkästyy kuoliaaksi, kun hänet raahataan moderniin, kokeelliseen teatteriesitykseen. Kaikki tämä voi tiivistyä arjessa hyvinkin pieniin asioihin. Kuinka siististi pöytä katetaan? Miten espanjalainen varallisuus näyttäytyy eri tavalla suomalaiseen varallisuuteen verrattuna?
Turunen kirjoittaa kevyellä otteella, romaanissa on päiväkirjamaista tuntua. Tapahtumat etenevät mukavaa tahtia, kirja soljuu hyvin. Samalla kuitenkin puhutaan mielenkiintoisella tavalla ihmiselämän painavista asioista ja elämänvalinnoista. Millaiset asiat elämässä lopulta merkitsevät? Kuinka voi osata tehdä elämässään oikeat valinnat, joihin voi olla tyytyväinen? Järjettömissä asioissa tuntuu selvästi tietty aikuisuuden paino: aikuinen on ihminen, joka ottaa vastuun omasta elämästään. Mutta kuka kertoisi, miten asiat on valittava?
Siellä kertoja kohtaa paikallisen miehen, rakastuu ja siinäpä sitä sitten onkin ainesta yhden romaanin tarpeiksi. Vaihto-opinnot saavat venyä niin pitkään kuin mahdollista, mutta ennen pitkää on palattava kotimaahan ja suhde muuttuu etäsuhteeksi kaikkine vaikeuksineen. Barcelonalaisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamisessakin riittää kitkaa ja hankausta.
Taas kerran Turunen kirjoittaa itseään lähellä olevista aiheista ja taas kerran on virhe lukea teosta autofiktiona; jos tästä kirjasta voikin Turusen elämän käänteitä havaita, se on silti fiktiivinen teos. Kirja pohtii yhden suhteen tarinaa, sen mahdollisuuksia ja vaikeuksia. Se puhuu taiteilijuudesta, elämänvalinnoista ja luokka-asemasta, tosin ei niinkään rahan, vaan enemmän kulttuurin näkökulmasta. Teoksen naispäähenkilölle kulttuuri ja kulttuurin alalla toimiminen ovat tärkeitä, mies taas pitkästyy kuoliaaksi, kun hänet raahataan moderniin, kokeelliseen teatteriesitykseen. Kaikki tämä voi tiivistyä arjessa hyvinkin pieniin asioihin. Kuinka siististi pöytä katetaan? Miten espanjalainen varallisuus näyttäytyy eri tavalla suomalaiseen varallisuuteen verrattuna?
Turunen kirjoittaa kevyellä otteella, romaanissa on päiväkirjamaista tuntua. Tapahtumat etenevät mukavaa tahtia, kirja soljuu hyvin. Samalla kuitenkin puhutaan mielenkiintoisella tavalla ihmiselämän painavista asioista ja elämänvalinnoista. Millaiset asiat elämässä lopulta merkitsevät? Kuinka voi osata tehdä elämässään oikeat valinnat, joihin voi olla tyytyväinen? Järjettömissä asioissa tuntuu selvästi tietty aikuisuuden paino: aikuinen on ihminen, joka ottaa vastuun omasta elämästään. Mutta kuka kertoisi, miten asiat on valittava?
Read
November 10, 2022literary critics and researchers in finland: saara turunen is a remarkable feminist author in contemporary finnish literature. the central themes in her writings are art, gender and social norms.
literary book publisher in estonia: here you go love-hungry ladies, a brand new finnish romance novel just for you
literary book publisher in estonia: here you go love-hungry ladies, a brand new finnish romance novel just for you
March 30, 2021
Kirja oli oivaltava ja osin samaistuttavakin ja se parani loppua kohden. Täytyy kyllä samalla jälleen yhden kirjan kokeilun jälkeen todeta ettei äänikirjat oo vieläkään mun juttu, lukemalla saan kokonaisuudesta usein kiinni paremmin joten voi myös olla että sillä tyylillä oisin saanu myös tästä kirjasta enemmän irti!
June 29, 2021
Lyhyet lauseet, jotka muodostaa universaaleja kokemuksia ja aiheita, kun niitä tarkastelee jälkeenpäin.
Kun yrittää ajatella itseään ja omaa hyvinvointia ajatteleeko oikeasti vain muita vai onko asia päinvastoin?
Kun yrittää ajatella itseään ja omaa hyvinvointia ajatteleeko oikeasti vain muita vai onko asia päinvastoin?
April 11, 2021
Ihana kirja. Kulttuurierot, parisuhde, Espanja ja Suomi. Maaseutu ja Kaupunki. Sukupolvet.
Displaying 1 - 30 of 125 reviews