Ruben Stiller on työskennellyt toimittajana pian neljäkymmentä vuotta. Siinä ajassa on ehtinyt muuttua niin Suomi, maailma kuin himpun verran Stillerkin.
Millainen on ollut Ruben Stillerin taival Kekkosen valtakauden Nummi-Pusulasta Sanna Marinin hallitusvuosien Eiraan? Mitä ihmisestä tulee ja miltä maailma näyttää, kun perimässä kohtaavat vähemmistö ja enemmistö, oma ja vieras?
Katriina Järvinen piirtää teoksessaan kuvan valtakunnan hovinarriksi ja provokaattoriksi kutsutusta Ruben Stilleristä, miehestä, joka on jotakin muuta kuin osiensa summa. Paitsi Stillerin maailmaan, teos on matka myös sukupolvikokemuksiin, Suomeen ja sävyjen tajun tarpeellisuuteen.
Katriina Järvinen on psykoterapeutti ja tietokirjailija. Hänen teoksiaan ovat mm. Kaikella kunnioituksella (2014) ja Saanko esitellä (2017) sekä Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2008, yhdessä Laura Kolben kanssa) ja Sopivia ja sopimattomia (2019, yhdessä Laura Kolben kanssa). Järvinen on palkittu teoksistaan Marja-Liisa Vartio -palkinnolla ja Elsa Enäjärvi-Haavion palkinnolla.
Katriina Järvinen on psykoterapeutti, sosiaalipsykologi, kulttuuriantropologi ja kouluttaja. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa draamaa, Tukholman yliopistossa monikulttuurisuutta, suorittanut tutkinnot (FM, VTL) sekä aineenopettajan ja erityistason psykoterapeutin pätevyydet Helsingin yliopistossa. Päätyökseen hän ilmoittaa kirjoittavansa kirjoja yhteiskunnan, kulttuurin ja psykologian alueilta. Järvinen opettaa myös sosiaalipsykologiaa avoimessa yliopistossa ja kiertää luennoimassa monenlaisista aiheista.
Järvisen tie on kulkenut tamperelaisesta fundamentalistiuskovaisesta työläisperheestä Tukholman siirtolaislähiö Rinkebyn kautta Helsinkiin. Hän on eronnut, nyttemmin avoliitossa ja kahden aikuisen tyttären äiti. Oman elämänsä solmut hän kertoo purkaneensa pitkässä psykodynaamisessa terapiassa. Hän on kiinnostunut ulkopuolisuudesta, erilaisuudesta ja marginaalisuudesta. Hän kannattaa rauhanomaista vastarintaa yhteiskunnan normeja vastaan sekä arvostaa mielikuvitusta ja huumoria. Kärsimykset eivät välttämättä jalosta, mutta ne voi kääntää voimavaraksi.
Pieni pintaraapaisu Ruben Stillerin elämänuraan. Ei minkäänlaisia paljastuksia, eikä oikeastaan muutenkaan mitään muuta kuin kertausta elämästä ja töistä. Suomenjuutalaisuus ei paljon ole missään omissa lukemisissani tullut esille, joten sieltä jotain hyvin ohutta uutta kosketuspintaa nyt löytyi. Rubenin juttuja on tullut paljon kuunneltua. Niihin ei tästä irronnut kyllä mitään lisää.
En lue kauheasti elämäkertoja, enkä hirveästi niistä perusta. Tämä oli kuitenkin iloinen poikkeus: nautittava, hauska ja varmasti rehellisempi kuin 99% elämäkerroista. Ja Katriina Järvinen, peukku peukku!
Ehkä se suuri ongelma ensin: Ruben Stiller on viihdyttäjä, juontaja-toimittaja, ei siis esimerkiksi rikos- tai ulkomaantoimittaja, joiden seikkailuista saa elämäkertoihin runsaasti anekdootteja. Sen huomaa kirjasta: Kökkötraktori ja Ylegate käydään läpi, mutta muuten kirja keskittyy Stillerin yksityiselämään. Kirjasta ehtii kulumaan ehkä 60% ennen kuin ollaan siinä kohtaa kun Stilleristä tuli valtakunnanjulkkis. Siihen mennessä on siis käsitelty Rubenia lapsena ja nuorena ja opiskeluelämässä. Juutalaisuus luo taustaan oman mielenkiintoisen mausteensa, mutta muuten kohtuullisen tavallista tarinaa kerrotaan. Kirjan rakenne on kronologinen, mutta oudosti loppuun on runnottu jotain osia mitkä eivät ole ilmeisesti sopineet muualle. Esimerkiksi suvun varhemmat vaiheet.
Kiinnostavan henkilön kautta rakennettu kuva ajanjaksosta, josta suurimman osan olen itsekin elänyt. Siksi kirjoittajan opettajamainen tapa kehystää päähenkilön elämää ajan kuvauksella on kovin rasittavaa. Järvinen ei uskalla luottaa Stilerin elämän riittävän kirjaksi asti. Hän täyttää sivuja joutavalla löpinällä kunkin ajankohdan maailman- ja kotimaan politiikan tapahtumista. Tekstissä kuuluu Stillerin ääni, mutta Järvisen tulkinnan läpi. Kirjoittaja ei luota lukijaan, vaan selittää analyysinsä, joskus jopa faktat puhki.