What do you think?
Rate this book
Kiharoita : kirjoituksia hiuksista
Hiuksia on aina muotoiltu ja muokattu eri tavoin, niitä on peitetty tai näytetty, leikattu ja ajeltu nöyryyttämisen tarkoituksessa tai voimaantumisen merkkinä. Hiuksiin, ja siihen millaiset ne ovat, liitetään eri kulttuureissa hämmästyttävän paljon erilaisia voimaan, valtaan ja representaatioon liittyviä merkityksiä. Miten nuo merkitykset näkyvät ja tulevat koetuiksi Suomessa elävien ruskeiden ihmisten arjessa ja elämässä?
Ruskeat Tytöt -median ja Kustantamo S&S:n vuonna 2019 yhdessä järjestämän kirjoituskilpailun parhaimmisto julkaistaan tässä kirjoituskokoelmassa, johon on tilattu tekstejä hiusten moniulotteisesta teemasta myös muilta kirjoittajilta. Suorat, laineet, kiharat, afrot: antologian kirjoittajat ovat saaneet kertoa hiuksista vapaasti, omalla tyylillä ja äänelllä, ja niinpä mukana kirjoituskilpailun voittajan, Olivia Kallanmaan huikean Mandartania-proosarunon ohessa on niin esseitä, vuoropuhelu, sarjakuvaa kuin novellejakin.
Kirjan toimittaa THL:n antirasismihankkeen erikoissuunnittelija ja vapaa toimittaja Mona Eid. Mukana antologiassa ovat muun muassa Carmen Baltzar, Fatim Diarra, Koko Hubara, Alice Jäske, Aurora Lemma, Hai Nguyen, Fiona Musanga, Julian Owusu, Ranya Paasonen, Shadia Rask, Sara Salmani ja Warda Ahmed.
Ruskeat Tytöt -median ja Kustantamo S&S:n vuonna 2019 yhdessä järjestämän kirjoituskilpailun parhaimmisto julkaistaan tässä kirjoituskokoelmassa, johon on tilattu tekstejä hiusten moniulotteisesta teemasta myös muilta kirjoittajilta. Suorat, laineet, kiharat, afrot: antologian kirjoittajat ovat saaneet kertoa hiuksista vapaasti, omalla tyylillä ja äänelllä, ja niinpä mukana kirjoituskilpailun voittajan, Olivia Kallanmaan huikean Mandartania-proosarunon ohessa on niin esseitä, vuoropuhelu, sarjakuvaa kuin novellejakin.
Kirjan toimittaa THL:n antirasismihankkeen erikoissuunnittelija ja vapaa toimittaja Mona Eid. Mukana antologiassa ovat muun muassa Carmen Baltzar, Fatim Diarra, Koko Hubara, Alice Jäske, Aurora Lemma, Hai Nguyen, Fiona Musanga, Julian Owusu, Ranya Paasonen, Shadia Rask, Sara Salmani ja Warda Ahmed.
206 pages, Hardcover
Published January 1, 2022
1 person is currently reading
38 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 9 of 9 reviews
October 29, 2022
Mitä ajattelisin hiuksista? Omiini olen yleisesti ottaen ollut tyytyväinen. Olen perinyt tummat hiukseni äidiltäni. Minulle tumma väri teki tyhjäksi kaikki ajatukset hiusten värjäämisestä. Muuten olisin kai joskus värjännyt hiukseni mustiksi. Nykyään lähinnä toivon – turhamaisuuttani – että olen perinyt kaljuuntumisgeenit isäni isältä, joka ei kaljuuntunut, toisin kuin jokseenkin kaikki muut miespuoliset sukulaiseni.
Hiusmallini on ollut samaa seilausta siistin lyhyen ja siivottomamman pitenevän välillä sen jälkeen, kun joskus lukiovuosina lopetin heviletin kasvattamisen. Kukaan ei ole koskaan suhtautunut hiuksiini erityisemmin millään tavalla. Hiukseni rasvoittuvat, joten saan olla pesemässä niitä päivittäin, mutta etenkin lyhyimmässä tilassaan se on tavattoman yksinkertainen asia.
Tässä hiusomaelämäkerrassa tuleekin heti monta asiaa, jotka erottavat minut monista Suomessa elävistä ruskeista ihmisistä. Afrohius vaatii omanlaista hoitoaan ja tietynlaisia hiusmalleja, ja siihen kaikkeen liittyy monia ongelmia. Ruskeilla ihmisillä on usein painetta vaikuttaa valkoisemmilta, mihin liittyy vaikkapa hiusten suoristamista, joka on vaivalloista ja hiuksille haitallista. Suomeen adoptoiduilla ja heidän vanhemmillaan ei välttämättä ole riittävää osaamista afrohiuksen hyvästä hoidosta ja toisilla taas Afrikassa asuvien sukulaisten neuvoista ei ole iloa, kun Suomen sääolosuhteet tekevät temppujaan hiuksille. Ennen kaikkea: hiukset ovat näkyvä osa ihmistä ja erottuminen joukosta on usein raskasta.
Kiharoita-kokoelman taustalla on S&S:n ja Ruskeat Tytöt Median järjestämä hiusteemainen kirjoituskilpailu parin vuoden takaan. Tähän kirjaan on koottu kilpailun parhaita tekstejä ja lisäksi aihetta käsitteleviä kirjoituksia muilta kirjoittajilta. Mukana on tuttuja nimiä, kuten Koko Hubara, joka kertoo, mitä kaikkea hänen hiuksiinsa on joskus tarttunut, ja Fatim Diarra, joka kertoo omasta hiusmatkastaan. Mukana on myös hiusalan ammattilaisia, kuten afrohiuksiin erikoistunut Meron Laine. Tekstilajina on pääasiassa essee, mutta mukana on myös pari novellia, runoutta, sarjakuvaa ja keskustelua.
Kirjan kohdeyleisö on kaksijakoinen. Kiharoita toimii aivan varmasti erinomaisena vertaistukena kaikille afrohiustensa ja vallattomien kiharoiden kanssa eläville. Jos on hukassa afrohiustensa hoitamisen kanssa, kirjasta saa myös hyviä käytännön vinkkejä. Toinen kohderyhmä on sitten kaikki minun kaltaiseni ihmiset, joiden suhde omiin hiuksiin on täysin ongelmaton. Tämä kirja lisää varmasti ymmärrystä, sen verran hyvin ja monelta kantilta tässä hiusasiaa käsitellään.
Ennen kaikkea tietysti toivoisi ihmisille rauhaa olla sellaisia kuin ovat: että jokaisella saisi olla sellainen tukka kuin on, ilman että kenenkään tarvitsisi sitä ihmetellä, hypistellä tai arvottaa. Eiköhän ennen pitkää päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa politiikan tai liike-elämän vaikuttajalla voi olla komea afro, letit, bantut tai rastat, eikä kukaan kiinnitä asiaan sen enempää huomiota.
Hiusmallini on ollut samaa seilausta siistin lyhyen ja siivottomamman pitenevän välillä sen jälkeen, kun joskus lukiovuosina lopetin heviletin kasvattamisen. Kukaan ei ole koskaan suhtautunut hiuksiini erityisemmin millään tavalla. Hiukseni rasvoittuvat, joten saan olla pesemässä niitä päivittäin, mutta etenkin lyhyimmässä tilassaan se on tavattoman yksinkertainen asia.
Tässä hiusomaelämäkerrassa tuleekin heti monta asiaa, jotka erottavat minut monista Suomessa elävistä ruskeista ihmisistä. Afrohius vaatii omanlaista hoitoaan ja tietynlaisia hiusmalleja, ja siihen kaikkeen liittyy monia ongelmia. Ruskeilla ihmisillä on usein painetta vaikuttaa valkoisemmilta, mihin liittyy vaikkapa hiusten suoristamista, joka on vaivalloista ja hiuksille haitallista. Suomeen adoptoiduilla ja heidän vanhemmillaan ei välttämättä ole riittävää osaamista afrohiuksen hyvästä hoidosta ja toisilla taas Afrikassa asuvien sukulaisten neuvoista ei ole iloa, kun Suomen sääolosuhteet tekevät temppujaan hiuksille. Ennen kaikkea: hiukset ovat näkyvä osa ihmistä ja erottuminen joukosta on usein raskasta.
Kiharoita-kokoelman taustalla on S&S:n ja Ruskeat Tytöt Median järjestämä hiusteemainen kirjoituskilpailu parin vuoden takaan. Tähän kirjaan on koottu kilpailun parhaita tekstejä ja lisäksi aihetta käsitteleviä kirjoituksia muilta kirjoittajilta. Mukana on tuttuja nimiä, kuten Koko Hubara, joka kertoo, mitä kaikkea hänen hiuksiinsa on joskus tarttunut, ja Fatim Diarra, joka kertoo omasta hiusmatkastaan. Mukana on myös hiusalan ammattilaisia, kuten afrohiuksiin erikoistunut Meron Laine. Tekstilajina on pääasiassa essee, mutta mukana on myös pari novellia, runoutta, sarjakuvaa ja keskustelua.
Kirjan kohdeyleisö on kaksijakoinen. Kiharoita toimii aivan varmasti erinomaisena vertaistukena kaikille afrohiustensa ja vallattomien kiharoiden kanssa eläville. Jos on hukassa afrohiustensa hoitamisen kanssa, kirjasta saa myös hyviä käytännön vinkkejä. Toinen kohderyhmä on sitten kaikki minun kaltaiseni ihmiset, joiden suhde omiin hiuksiin on täysin ongelmaton. Tämä kirja lisää varmasti ymmärrystä, sen verran hyvin ja monelta kantilta tässä hiusasiaa käsitellään.
Ennen kaikkea tietysti toivoisi ihmisille rauhaa olla sellaisia kuin ovat: että jokaisella saisi olla sellainen tukka kuin on, ilman että kenenkään tarvitsisi sitä ihmetellä, hypistellä tai arvottaa. Eiköhän ennen pitkää päästä sellaiseen tilanteeseen, jossa politiikan tai liike-elämän vaikuttajalla voi olla komea afro, letit, bantut tai rastat, eikä kukaan kiinnitä asiaan sen enempää huomiota.
August 29, 2023
Pari erityisen timanttista esseetä. Ruskeiden suomalaisten kirjoittajien hiuksiin liittyvien tekstien väistämätön toisteisuus tuo hiusten poliittista/yhteiskunnallista/kulttuurista merkitystä esille, mutta myös puuduttaa. Suosittelen!
Read
March 26, 2023”Kävin sellaisissa osavaltioissa, joissa vuonna 2019 laadittu CROWN Act eli laki, joka kieltää syrjinnän hiusten takia, oli saatettu voimaan. Laki vaatii, että työtä tai koulupaikkaa ei saa enää evätä hiusten tekstuurin tai tyylin, kuten lettien, rastojen, locsien, twistien tai bantujen, perusteella.”
Sitaatti on Fatim Diarran tekstistä, jossa hän käy läpi omaa suhdettaan hiuksiinsa. Ruskean ihmisen hiukset ovat paljon muutakin kuin hiukset. Ei tietenkään ole sattumaa, että esimerkiksi Michelle Obama presidentin puolisona suoristi aina hiuksensa. Suorat aka valkoisten ihmisten hiuskoodiston mukaiset hiukset tekevät ihmisestä uskottavan. Kiharat taas, kuten Diarra kirjoittaa, tulkitaan usein merkiksi jostakin epämääräisen villistä.
Kiharoita teos pohjautuu Kustantamo S&S yhteistyössä Ruskeat Tytöt Median kanssa järjestämään hiusteemaiseen kirjoituskilpailuun. Mona Eidin toimittamassa teoksessa on mukana kirjoituskilpailutekstejä sekä muilta kirjoittajilta pyydettyjä tekstejä. Teoksen tekstit ovat laadullisesti melko epätasaisia ja osa niistä olisi vaatinut lisätyöstämistä. Kiharoita toimii joka tapauksessa hyvänä johdantona hiuksiin liittyviin moninaisiin kysymyksiin sekä suomalaisen hiuskeskustelun kirjallisena avaajana.
Uskoisin tämän kirjan toimivan erityisen hyvin nuorille ruskeille tytöille, jotka tuskailevat hiustensa kanssa. Valkoinen lukija taas voi Kiharoista löytää pointteja, joita hän ei välttämättä ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi.
Sitaatti on Fatim Diarran tekstistä, jossa hän käy läpi omaa suhdettaan hiuksiinsa. Ruskean ihmisen hiukset ovat paljon muutakin kuin hiukset. Ei tietenkään ole sattumaa, että esimerkiksi Michelle Obama presidentin puolisona suoristi aina hiuksensa. Suorat aka valkoisten ihmisten hiuskoodiston mukaiset hiukset tekevät ihmisestä uskottavan. Kiharat taas, kuten Diarra kirjoittaa, tulkitaan usein merkiksi jostakin epämääräisen villistä.
Kiharoita teos pohjautuu Kustantamo S&S yhteistyössä Ruskeat Tytöt Median kanssa järjestämään hiusteemaiseen kirjoituskilpailuun. Mona Eidin toimittamassa teoksessa on mukana kirjoituskilpailutekstejä sekä muilta kirjoittajilta pyydettyjä tekstejä. Teoksen tekstit ovat laadullisesti melko epätasaisia ja osa niistä olisi vaatinut lisätyöstämistä. Kiharoita toimii joka tapauksessa hyvänä johdantona hiuksiin liittyviin moninaisiin kysymyksiin sekä suomalaisen hiuskeskustelun kirjallisena avaajana.
Uskoisin tämän kirjan toimivan erityisen hyvin nuorille ruskeille tytöille, jotka tuskailevat hiustensa kanssa. Valkoinen lukija taas voi Kiharoista löytää pointteja, joita hän ei välttämättä ole aikaisemmin tullut edes ajatelleeksi.
November 14, 2022
Mainio kokoelma kirjoituksia hiuksista ja niiden monista merkityksistä ruskeille ja rodullistetuksi tuleville suomalaisille. Olen lukenut aiheesta ennenkin, mutta kuten monen muunkin yhteiskunnallisen aiheen kohdalla, lähinnä angloamerikkalaisesta perspektiivistä. Tämä oli luontevaa jatkoa aiemmin tänä vuonna lukemalleni Third Culture Kids Suomi -teokselle, sekä vuonna 2020 lukemalleni Emma Dabirin Twisted: The Tangled History of Black Hair Culture -kirjalle. Vahva suositus niille molemmille, ja tälle myös!
Pidin myös siitä, että kokoelma oli sekoitus esseitä, runoja ja novelleja, tekstilaatujen monipuolisuus toi uusia ulottuvuuksia aiheeseen ja rytmitti kokoelmaa, joka olisi voinut muuten hieman toistaa itseään. Ja tietynlainen toistollisuus on toki täysin luonnollista spesifin aiheen ympärille rakentuvassa antologiassa. Toisto tuo lisäksi kirjaan tietynlaisen metatason, joka pakottaa kiinnittämään huomiota siihen, kuinka samanlaisten rasististen kommenttien, tilanteiden ja esteiden kanssa käytännössä kaikki rodullistetut ihmiset joutuvat Suomessa painimaan. Ei niin että sitä pitäisi enää herran vuonna 2022 kauheasti joutua todistelemaan...
Pidin myös siitä, että kokoelma oli sekoitus esseitä, runoja ja novelleja, tekstilaatujen monipuolisuus toi uusia ulottuvuuksia aiheeseen ja rytmitti kokoelmaa, joka olisi voinut muuten hieman toistaa itseään. Ja tietynlainen toistollisuus on toki täysin luonnollista spesifin aiheen ympärille rakentuvassa antologiassa. Toisto tuo lisäksi kirjaan tietynlaisen metatason, joka pakottaa kiinnittämään huomiota siihen, kuinka samanlaisten rasististen kommenttien, tilanteiden ja esteiden kanssa käytännössä kaikki rodullistetut ihmiset joutuvat Suomessa painimaan. Ei niin että sitä pitäisi enää herran vuonna 2022 kauheasti joutua todistelemaan...
March 9, 2024
Todella hyvä kirja, joka sisältää hiuksia koskevia tekstejä monelta eri kirjoittajalta; esseitä, sarjakuvan, novelleja ja runoja. Kirjaa oli mukava lukea, kun kirjoitustapa ja tyyli vaihtuivat usein. Hiusten ohella teemoina teksteissä toistui rasismi, toiseus, sovinismi, mutta myös voimaantuminen ja itsensä hyväksyminen.
November 2, 2022
Helvetin hyvä kokoelma hiuksia käsitteleviä kirjoituksia
February 16, 2023
ihana ja moniääninen ja monipuolinen kokoelma kirjoituksia hiuksista, niiden ihanuudesta ja kamaluudesta
October 12, 2024
Aivan upeita tekstejä, suosittelen ehdottomasti kaikille luettavaksi!
November 9, 2023
Tärkeä kirja aiheesta, joka on kulttuurisesti tärkeä, mutta harvemmin varsinaisesti luupin alla. Hiukset, ne kantavat monenlaisia merkityksiä, ja niitä on yhtä montaa mallia kuin on ihmisiäkin. On surullista, että on vaadittu valkoisen naisen luoma curly girl -liike, jotta ollaan alettu heräämään siihen todellisuuteen, että rodullistetut hiukset eivät ole asiattomat tai likaiset, vaan kokonaan oma kategoriansa joka vaatii omanlaistaan hoitoa. Curly girl- opit ovat siis pitkälti sitä kulttuurista tietoa, joka on liikkunut esimerkiksi mustien yhteisöissä. Kirja ei tosin käsittåäkseni suhtaudu siihen niinkään omimisena, vaan siltä kannalta että olisipa näitä yhteisöjä kuunneltu jo kauan aikaisemmin.
Displaying 1 - 9 of 9 reviews