MINNETS MAKT Berättelser från rättssalen Vad minns vi egentligen?
I ett rättsfall kan ett vittnes minnesbilder vara det centrala beviset. Men minnet är till sin natur formbart, nyckfullt och ibland direkt opålitligt. Kan minnesbilder faktiskt bevisa något bortom rimligt tvivel?
Detta och mycket annat dryftas i rättspsykologen Julia Korkmans bok Minnets makt, som belyser hur vårt minne fungerar. Varför kan två personer minnas samma händelse på helt olika sätt och hur kan vi få fram möjligast tillförlitliga vittnesmål?
Julia Korkman gör ett fascinerande forskningsområde lättillgängligt för läsaren. Hon illustrerar med ett stort antal rättsfall, från 1600-talets häxprocesser till kända fall från senare tid, som Bodommorden och mordet på Olof Palme. Hon granskar de metoder som används i vittnesförhör och kommer med konkreta förbättringsförslag.
Minnet bär på en stor kraft, men är också svårhanterligt. För att kunna använda oss av minnets makt behöver vi förstå hur det fungerar.
Rakastan pieteetillä tehtyjä populaareja tietokirjoja! Rakastan uuden oppimista ja asioiden välisten suhteiden ymmärtämistä. Rakastan sitä, kun tajunta niin sanotusti laajenee.
Erinomainen, valtavan kiinnostava teos! Kiitos osin ongelmalliselle true crime -trendille, joka tuo mukanaan myös tällaisia herkkuja!
Kulutan dekkarini sarjoina, ja niitä sitten kulutankin. Aivan ensimmäiseksi Korkmanin teoksen äärellä mietinkin en omaa muistiani vaan sitä, miten harhaanjohtavan kuvan sadat tunnit nordic noiria ja britti-crimea ovat kuulusteluista ja tapausten ratkaisusta antaneet. Toki tiedän, että katson fiktiota. Mutta koska katson kyseisen kaltaista fiktiota niin paljon, rikossarjat olivat ensimmäinen vertailukohta, jota vasten Korkmanin teoksen sisältöä tarkastelin.
Herkullinen kokonaisuus, jota suosittelen ihan kaikille, mutta erityisesti true crimen, rikossarjojen ja psykologian ystäville sekä lasten kehityksestä kiinnostuneille tässä on aivan suurenmoinen lahja! Harmi, etten pian muista tästä paljoakaan, kuten teos opettaa. Onneksi kirjallisten lähteiden äärelle voi aina palata! Ja vaikken ole ketään kuulustelemassa, lupaan jatkossa yrittää esittää elämäni lapsille enemmän avoimia kysymyksiä.
Ainoat pyyhkeet annan siitä, että rasismia olisi saanut kutsua rasismiksi turvapaikanhakijoiden kohtelun kuvaamisen yhteydessä. Luulen, että kustantaja on halunnut jättää sanan pois. On se nyt jumalauta, että tänä päivänä tää on tämmöstä niin ja pitää pelätä leimautumista ja rassejen reaktioita!
Julia Korkman on myös ärsyttävän sivistyneen ja täydellisen oloinen ihminen, jolla riittää niin kielitaitoa kuin ammatillisia meriittejä. Hän tuntuu kuitenkin etuoikeutetuista lähtökohdistaan ja saavuttamastaan menestyksestä huolimatta ymmärtävän hyvin yhteiskunnan heikoimpien asemaa. Ehkäpä se on osin hänen menestyksensä salaisuus. Teoksen feministinen pohjavire ilahduttaa myös. Jospa vain kaikki olisivat yhtä sivistyneitä, olisi meillä aika paljon parempaa tietokirjallisuutta – ja siinä sivutuotteena kenties myös yhdenvertaisempi maailma.
Vau, mikä kirja! Muistitutkijan populaari tietokirja muistista on laaja ja kattava paketti. Se keskittyy ensisijaisesti oikeusprosesseihin ja mainitsee lukuisia tuttuja rikostapauksia, mutta käsittelee muistia myös yleisemmin. Tämän jälkeen käsitys muistista ja muistojen syntymisestä ei enää ole entisensä.
Todella kiinnostava kirja muistin toiminnasta erityisesti suhteessa oikeusprosesseihin. Muisti on asia, jota ajattelen aktiivisesti paljon, ja jäsennelty tieto siitä miten epävarmaa sen toiminta on lähtökohtaisestikin tuo myös henkilökohtaista lohtua oman muistin paikoittaisesta tunnistetusta epävarmuudesta. Osaava kirjailija ja järkevästi jaoteltu teos, joka sivuaa myös monia varmasti usealle tuttuja rikostapauksia.
Supermielenkiintoinen! Itseäni eniten kiinnostivat kohdat tunnistusten järjestämisestä, turvapaikanhakijoiden kertomusten arvioinnista sekä lasten kuulusteluista ja johdateltavuudesta. Kirjan luettuani en käsitä, miksi tosiaan ensimmäisiä kuulusteluja ei videoida ja käytetä oikeudessa, sen sijaan, että asiaan liittyvät ihmiset yrittävät muistella yksityiskohtia vuosia myöhemmin. Ja jos eroavaisuuksia aikaisempiin kuulusteluihin syntyy, tunteita esittää liikaa tai ei tarpeeksi, leimataan epäluotettavaksi todistajaksi.
Kirjoittajan omien kokemusten lisäksi mukana on myös paljon tunnettuja oikeusjuttuja, jotka jokainen, krhm, muistaa varmasti hyvin. Muisti on jännä asia ja me kaikki olemme johdateltavissa. Tavallaan vähän ahdistaa oman muistin rajallisuus, mutta olisihan se ihan hirveää, jos kaikki arkiset aamupalat ja iltatoimet jäisivät ikiajoiksi päähän pyörimään.
3,5. Ljudbok. Ett måste om du är intresserad av true crime. Ögonöppnande om hur vi borde vara mera nyanserade i vår analys och inte så snabba att döma. Personlig stress ledde till att det tog länge att komma igenom boken och det i sin tur påverkade betyget.
3.5 ⭐️ Intressant att lyssna på. Just sånahär böcker är mina favoriter att lyssna på, nästan hellre lyssnar jag på dem än läser. Det blir lättare att följa med, lära sig, och få en mer verklig bild av berättelserna och rättsfallen då någon annan berättar än jag själv bara läser med min inre röst. Rättsfallen var både hemska och tragiska men även intressanta och fina. Framför allt tyckte jag det var fint att få det svart på vitt hur mycket vi kan påverka vårt minne, skapa falska minnen, och helt enkelt bara minnas helt fel. I och med det ena fallet, var det också fascinerande men hemskt, hur mycket någon annan kan påverka ditt mående genom att skapa falska minnen och felaktiga upplevelser genom terapi. Jag håller helt med författaren i det att minnen från vår ungdomstid är de vi minns bäst och mest korrekt, medan minnen från barndomen kan lätt ändras med tiden och i samtal med andra människor. Jag vill påstå att jag minns ganska bra och tydligt saker från min ungdomstid, och är även oerhört glad över att jag fört dagbok i över 10 år för att kontrollera mina minnen där och se om jag verkligen minns rätt, men många av mina minnen från barndomen minns jag mer som minnen och inte som verklighet. Jag minns inte mig själv lägga märke till sakerna i stunden, utan minns bara händelser, som lika bra kunde ha blivit berättade för mig senare, och i och med det skulle jag ha skapat ett minne av det.
Fin bok som ger en ett ödmjukt sinne i att det man minns behöver nödvändigtvis inte stämma, samtidigt som det minnet kan ha en stor påverkan på dig i och med att du kanske upplevt det så, fastän det egentligen inte var sant.
Hyvin kirjoitettu ja tärkeä kirja, joka jokaisen juristin ja muun oikeudenkäytön ammattilaisen tulisi lukea. Kirja on kuitenkin yleistajuinen, joten sitä voi suositella ihan kenelle tahansa. Muistin varassa valottaa kattavan tutkimustiedon tukemana silminnäkijätodistusten hataruutta, tunnistusrivien järjestämiseen liittyviä kysymyksiä sekä lasten kuulemiseen liittyviä ongelmakohtia. Tutuksi tulevat myös Elisabet Loftuksen kuuluisat tutkimustulokset valemuistojen synnystä. Kirja saa lukijan hieman surulliseksi, sillä virheelliset käsitykset todistajapsykologiasta ja muistin toiminnasta sekäväärin toteutetut tunnistusrivit ovat johtaneet lukuisiin oikeusmurhiin - myös Suomessa. Kirjan luettuani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että lautamiesjärjestelmästä (ns. maallikkotuomarit) tulisi luopua ensi sijassa. Kätkettyjä muistoja käsitellessään Korkman on mielestäni turhan varovainen ja jättää mahdolliseksi, että kyseessä voisi joissain tapauksissa olla todellinen ilmiö, vaikka hänen lähteenään käyttämät asiantuntijat ja tutkimukset eivät tätä tue. Asian voisi sanoa suoremminkin: kätkettyjen muistojen esiin kaivamisen taustalla on häikäilemätön kaiken ammattietiikan vastainen huijari-"terapeuttien" bisnes.
Detta är en faktabok om hur vårt minne fungerar och speciellt hur olämpligt det finska rättssystemet är med tanke på dess funktion. Författaren skriver på ett sätt som är lätt att förstå med många exempel som gör innehållet levande. Tyckte mera om första halvan än sista halvan, kanske för att ämnen intresserade mig mera men kan varmt rekommendera åt vem som helst som vill upplysa sig själv om ämnet! 4+/5 :) ps. Härligt att få lyssna på en ljudbok uppläst av författaren själv på finlandssvenska!
aika iso osa tästä oli itelle jo ennestään tuttua mut oikeuspsykologian näkökulma oli pitkälti uus ja kiehtova + tää oli helposti lähestyttävä teos ja sopii niillekki jotka ei psykasta ja muistista viel tiiä kauheesti
Tartuin tähän ensisijaisesti oppiakseni muistista. Sitäkin kirjassa oli paljon, mutta tiukasti oikeusnäkökulmasta, kuten alaotsikko kertoo. Huomasin kuitenkin kuuntelevani kirjaa varsin mielelläni. Korkman kirjoittaa selkeästi ja kykenee hyvin tasapainottelemaan suorasanaisuuden ja sensitiivisyyden väillä käsitellessään herkkiä aiheita. Erityisen kiinnostavaa oli kaikki tutkimus, jota Korkman kirjaan toi aihetta taustoittamaan – sitä olisi saanut olla enemmänkin. Myös lukuisat esimerkit auttoivat mieleen painamista. Hyvä lukukokemus kaikkiaan, neljä tähteä.
Oikein mielenkiintoinen kirja, vaikka melko paljon oli toistoa. Elävän elämän tapaukset, oikeudenkäynnit ja tutkimustulokset olivat parasta antia. Oikeudenkäyntien suhteen olisin kyllä toivonut, että Korkman olisi edes alaviitteessä kertonut, "mitä sitten tapahtui" (jos vaikka syytön oli istunut vuosia vankilassa) tai muuta tapauksen lopputuloksesta. Aika monta kertaa piti googlata lisätietoja.
Kiehtova ja laadukas tietokirja muistista oikeusprosessissa. Ilahduin siitä, että näemmä olen aiheesta jo valmiiksi aika sivistynyt, sillä iso osa esimerkeistä oli minulle entuudestaan tuttuja. On järkyttävää miettiä sitä, miten paljon laitamme niin ailahtelevaisen asian varaan kuin ihmisen muisti. Koska tosiaan iso osa kirjasta oli tuttua asiaa, välillä uuvahdin, mutta toisaalta se ei ole kirjan vika. True crime -faneille ja kaikille muillekin aiheesta kiinnostuneille.
En välskriven bok om ett både intressant och aktuellt ämne. Jag uppskattade särskilt de många anekdoterna från författarens egen karriär. Förutom den rättspsykologiska synvinkeln fick jag också många tankeställare gällande hur jag själv jobbar med och kommunicerar med barn. Fyra av fem stjärnor eftersom jag upplevde att boken hade en del upprepningar i början.
Muistista on tullut luettua paljon viime vuosina niin kirjoja kuin artikkeleitakin. Tässä keskitytään etenkin silminnäkijän muistojen heikkouksiin ja muutenkin käsitellään aihetta oikeusprosessien ja -tapausten kautta. Oikein hyvä lisä aiheeseen.
Fascinerande om minnet, hur det fungerar, varför minnet sviker, varför man minns selektivt, varför det är normalt att inte minnas något från tidig barndom, varför man minns något som aldrig inträffat. Många intressanta - och hemska! - exempel på rättsfall i Finland och Sverige.
Tajunnanräjäyttävä ja silmiäavaava, erittäin hyvin kirjoitettu teos siitä, miten käsittämättömän epätieteellisin menetelmin suomalaisessakin oikeuskäytännössä ja poliisitutkinnassa edelleen toimitaan. Kirja sai pelkäämään, mitä minulta ja muistiltani odotettaisiin rikoksen uhrina tai todistajana. Olen aina ihmetellyt, miten tuomarit ja poliisit pystyvät yönsä nukkumaan. Tämän luettuani ihmettelen yhä enemmän. Korkmanin kritiikki kohdistuu aiheellisesti myös turvapaikanhakuprosessiin ja maahanmuuttoviraston järjettömiin käytäntöihin ja tulkintoihin.
Korkmanin esittelemät ilmiöt ja tutkimukset ovat aivan yhtä relevantteja suhteessa lastensuojeluun ja sosiaalityöhön, jossa niin ikään tehdään tulkintoja ja päätöksiä sen perusteella, mitä asiakkaat muistavat elämänsä tapahtumista. Olen itse sosiaalityöntekijä ja voin kertoa, ettei alan koulutukseen sisälly psykologian saati oikeuspsykologian tai muistitutkimuksen opintoja.
Muistin toiminnan ja oikeusprosessien lisäksi kirja kuvaa muitakin ilmiöitä, esim. patriarkaalisia käytäntöjä ja rakenteellista rasismia historiasta nykypäivään.
Korkman osaa selittää ja perustella väittämänsä käytännön esimerkkeihin viitaten niin tyhjentävästi, että vastaan on mahdoton argumentoida, jos haluaa tulla otetuksi tosissaan.
Korkman on myös hyvä äänikirjan lukija.
Ps. Luin tämän kanssa rinnakkain Jeannie Vanascon Things We Didn’t Talk About When I Was a Girl, mikä oli myös oiva peilauspinta Korkmanin teokselle. Suosittelen tätä komboa.
Oikeuspsykologin kirjoittama kirja muistin toiminnasta - ja etenkin siitä, kuinka joustava ja muotoutuvaa muisti on. Kirjoittaja kuvaa runsaasti esimerkkejä suoranaisista oikeusmurhista, jotka ovat johtuneet muistikuvien vääristymisestä, osittain ajan kulumisen myötä ja osittain poliisien taitamattomien kuulustelutapojen ja henkilöiden tunnistamistekniikoiden myötä. Jos todistajana kuulusteltavalle näytetään syylliseksi epäillyn kuva, niin tunnistaako ja muistaako hän myöhemmissä tunnistuksissa mahdollisen syytetyn varsinaisesta rikoksesta, vaiko vain siitä poliisin näyttämästä kuvasta? Etenkin lapset kuulusteltavina ovat hankalia, sillä pienikin johdattelu johtaa väärään kertomukseen, koska etenkin pienet lapset haluavat miellyttää aikuisia ja kertovat sen, mitä olettavat aikuisten haluavat kuulla. Oli se tarina sitten vaikka ratsastaminen noidan kanssa luudalla paholaista palvomaan.
Kyseessä oli kiinnostava ja sujuvasti kirjoitettu kirja, mutta jonkin verran siinä tuntui olevan toistoa, kirjan kuvaamissa tarinoissa ja valemuistoissa oli aika paljon samankaltaisuuksia, pieni tiivistäminen olisi varmasti ollut mahdollista.
Olipa yllättävän kiinnostava ja kattava tietokirja muistista. Korkman käsittelee laajasti ja ammattitaitoisesti laajaa aihetta ja esittelee niin arkipäiväisen asian paljon moniulotteisenpana kuin voisi kuvitella. Kirjassa käsitellään sitä miten muisti toimii ja ainakin itselle kirjassa oli paljon uutta asiaa, sekä asioita, jotka tuntuvat näin jälkikäteen järkeen käyviltä. Miten lapsia tulisi kuulustella, entä kuinka helposti ihmiset luovat valemuistoja. Tämän kirjan tietoa peilaa helposti omaan elämään ja itse ainakin koin helpotusta etten olekaan huono muistinen vaan aivoni toimivat kuten pitääkin. Toisaalta kirja laittoi miettimään myös sitä onko mahdollisesti luonut joistain asioista valemuistoja. Samalla oli myös kamala lukea kuinka moni viaton on joutunut ja joutuu edelleen tuomittavaksi syyttömänä koska poliisi eikä laki tunnista aina muistin toimintamekanismia. Toivottavasti tulevaisuudessa se osataan ottaa paremmin huomioon. Tykkyä tavaraa kirja oli alusta loppuun
Hyvin tehdyt tiedettä popularisoivat tietokirjat on iso onni miun elämässä. Julia Korkmanin kirjan alaotsikko on oikeusprosessi ja totuus, mutta Muistin varassa on ensisijaisesti yleistajuinen tietokirja muistista ja sopii myös heille, joita eivät rikokset erityisesti napostele. Päivän adjektiivit: runsas, monipuolinen, linjakas, kansantajuinen, sivistynyt, historiallinen, nykyaikainen. Ahmittava herkku!
Mie olen monesti miettinyt omaa muistiani ja ollut jopa huolissaan siitä, että pätkiikö miulla ihan poikkeuksellisen paljon, mutta tän kirjan luettuani voin lopettaa murehtimisen. Ja aloittaa toivomisen, että poliisin ja oikeuslaitoksen käytännöt muuttuisivat pian.