Jos seinät osaisivat puhua, mitä ne kertoisivat? Helsinki ja sen rakennukset ovat täynnä viestejä Vanhan ylioppilastalon Väinämöisestä Johanneksenkirkon gargoileihin.
Rakennushistoriaan perehtynyt symbolitutkija Liisa Väisänen kiinnittää huomiomme lepakon muotoon rännin päässä ja Melkisedekin sinettimerkkiin talon seinässä. Kaupunki on täynnä kaukaisista kulttuureista vaeltaneita symboleita, joiden tunteminen antaa syvyyttä urbaaniin ympäristöön.
Kirjan kymmenen kävelyreittiä johdattavat Helsingin eri kaupunginosiin. Teos nostaa esiin rakennuksia, joissa on kiinnostava symbolinen sanoma, ja kertoo tarinat niiden taustalta.
Lähtökohdat kirjalle oli oudot, ja tykkäsin ideasta. On mukavaa oppia uusia asioita ja olikin mielenkiintoista lukea erilaisista symboleista ja niiden merkityksistä. Ajattelin tämän olevan kiva tapa palauttaa entinen kotikaupunki mieleen ja jossain määrin se niin tekikin, mutta olisin toivonut enemmän. Esimerkiksi olisi ollut mukavaa kun olisi ollut jokaisesta talosta kokonaiskuva. Nytkin toki oli hienosti kuvia taloissa olleista symboleista, mutta jotenkin ne jäi "roikkumaan" ja erillisiksi. Jos olisi ollut kuva myös talosta itsestään, olisi saanut kokonaiskuvan siitä, millaisessa talossa kyseinen symboli oli. Ymmärrän, että tässä on pääasiassa symboli eikä itse rakennus, mutta silti odotin kokonaisuutta. Huomasin sen eron meinaan sellaisissa kohdissa, joissa sitten olikin sen koko rakennuksen kuva. Antoi jotenkin enemmän ja ymmärrystä esimerkiksi kaikista näistä rakennuksen eri osista, joista myös kirjassa puhuttiin. Se, että sanotaan, että symboli on jossain on vähän eri asia kuin näytetään se kuvilla. Varsinkaan aiheesta tietämättömälle se voi olla aika siansaksaa.
Kirjassa oli myös jonkin verran toistoa, enkä oikein tiedä pidinkö tavasta, jolla talot esiteltiin. Ymmärrän, että kirjan idea tehdä tästä niin sanottu opas- kirja eri Helsingin osiin mutta ... no toisaalta se tyyli oli hyvä, mutta toisaalta ei. Jatkossa tällaisten kirjojen kirjoittajien kannattaa miettiä, onko tämä hyvä tapa tuoda esiin juttuja sillä muitakin olisi. Kirjoitustyyli oli muutenkin ehkä vähän puiseva, mutta pidin siitä, että kirjassa oli taustaa eri symboleille esimerkiksi mitä asiat ovat tarkoittaneet ennen symbolien syntyä tai vaikka kaupunginosan historiaa. Kuvat olivat hyvä apu kyllä, niitä olisin toivonut enemmänkin.
Kirja sijoittuu Helmet- lukuhaasteessa 2024 kohtaan numero 44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen. Tätä luin muiden kirjojen oheen, sillä luin pätkissä ja niitä pätkiä oli välillä pureskeltava hetki ennen jatkamista. Tätä ei taida olla edes äänikirjana, mutta kannattaa lukea e-kirjana tai fyysisenä kirjana kuvien takia.
Kiinnostava aihe ja itselleni erinomainen ensipuraisu symbolien maailmaan. Kuvat elävöittivät kirjan paksuja ja laadukkaita sivuja. Lueskelin kotisohvalla, ja uskon, että ottamalla opuksen mukaan kävelyille Helsinkiin saisi formaatista täyden ilon irti. Jäin nimittäin pohtimaan useiden rakennusten ulkomuotoa ja miltä lähikuvatut symbolit näyttävät osana kokonaisuutta. Ymmärrettävästi kuvia ja kohteita lisäämällä kirja voisi venyä hyvinkin pitkäksi. Mielenkiintoni Helsingin arkkitehtuurin helmiä ja erityisesti pieniä yksityiskohtia kohtaan kasvoi, on kiehtovaa katsoa kotikaupunkia taas uusin silmin.