What do you think?
Rate this book
Kahvila Koivu #2
Taatelitalvi
Joulun taikaa kahvila Koivussa.
Joulu saapuu Pyhävirran kylän lumisiin maisemiin ja tuo mukanaan uusia käänteitä.
Kristiina Kivimaan arki on asettunut Kahvila Koivuun. Kun kylä alkaa vetää lisää turisteja puoleensa, Krisse tarttuu tilaisuuteen. Järven rannalle aukeaa maalaishotelli Koivu, jonka vieraita hemmotellaan vastaleivotulla taatelikakulla.
Hotellin ja kahvilan pyörittäminen rinnakkain on kuitenkin täyttä työtä. Kun hollantilaiset lumilautailijat jäävät kiinni lumimyrskyyn, katot vuotavat ja sähköt katkeilevat, Krissestä alkaa tuntua, että hän on haukannut liian ison palan. Kunnanjohtaja Tommi tuntuu kumman etäiseltä, sadan vuoden takaiset tapahtumat alkavat kummitella nykypäivässä, ja Krisse tajuaa, että myös hänen läheisin ihmisensä salaa häneltä jotakin.
Kun ovi uuteen ihmissuhteeseen näyttäisi olevan auki, Krisse joutuu päättämään, kuinka paljon painoarvoa toisten mielipiteille ja toiveille voi laittaa.
Taatelitalvi on Kahvila Koivu -sarjan toinen osa.
Joulu saapuu Pyhävirran kylän lumisiin maisemiin ja tuo mukanaan uusia käänteitä.
Kristiina Kivimaan arki on asettunut Kahvila Koivuun. Kun kylä alkaa vetää lisää turisteja puoleensa, Krisse tarttuu tilaisuuteen. Järven rannalle aukeaa maalaishotelli Koivu, jonka vieraita hemmotellaan vastaleivotulla taatelikakulla.
Hotellin ja kahvilan pyörittäminen rinnakkain on kuitenkin täyttä työtä. Kun hollantilaiset lumilautailijat jäävät kiinni lumimyrskyyn, katot vuotavat ja sähköt katkeilevat, Krissestä alkaa tuntua, että hän on haukannut liian ison palan. Kunnanjohtaja Tommi tuntuu kumman etäiseltä, sadan vuoden takaiset tapahtumat alkavat kummitella nykypäivässä, ja Krisse tajuaa, että myös hänen läheisin ihmisensä salaa häneltä jotakin.
Kun ovi uuteen ihmissuhteeseen näyttäisi olevan auki, Krisse joutuu päättämään, kuinka paljon painoarvoa toisten mielipiteille ja toiveille voi laittaa.
Taatelitalvi on Kahvila Koivu -sarjan toinen osa.
231 pages, Paperback
First published November 1, 2022
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 30 of 94 reviews
January 17, 2023
Jos rakastit lapsena Viisikoiden ruokakuvauksia, tämän kirjan äärellä voit kokea samanlaista ruokaeuforiaa! Aivan ihania menuita ja ruokailukohtauksia! Ruoan lisäksi kahvila Koivun ja Krissen hotellin tunnelma ovat kirjassa parasta.
Dialogi on monessa paikassa tuskastuttavan suorasukaista, latteaa ja jopa tylsää, eikä lukijalle jätetä hirveän paljon oivallettavaa rivien väleihin. Jään kaipaamaan enemmän subdialogia.
Sisällissotasivujuoni ei oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen ja tuli loppupuolella mukaan niin yllättäen, että hämmennyin. Vaikka ensimmäisessäkin osassa oli mukana vakavampi teema, se istui kokonaisuuteen paremmin ja sivujuonta kuljetettiin teoksen läpi onnistuneemmin.
Lopussa Tommin käytös olisi itselleni iso punainen lippu (kuka ostaa seurustelukumppaninsa naapurista asunnon kertomatta tälle?!), mutta onneksi Krisse tuntui tykkäävän.
Sujuvasti etenevä kokonaisuus, mutta ehkä teksti olisi hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta.
2,5/5
Dialogi on monessa paikassa tuskastuttavan suorasukaista, latteaa ja jopa tylsää, eikä lukijalle jätetä hirveän paljon oivallettavaa rivien väleihin. Jään kaipaamaan enemmän subdialogia.
Sisällissotasivujuoni ei oikein tuntunut istuvan kokonaisuuteen ja tuli loppupuolella mukaan niin yllättäen, että hämmennyin. Vaikka ensimmäisessäkin osassa oli mukana vakavampi teema, se istui kokonaisuuteen paremmin ja sivujuonta kuljetettiin teoksen läpi onnistuneemmin.
Lopussa Tommin käytös olisi itselleni iso punainen lippu (kuka ostaa seurustelukumppaninsa naapurista asunnon kertomatta tälle?!), mutta onneksi Krisse tuntui tykkäävän.
Sujuvasti etenevä kokonaisuus, mutta ehkä teksti olisi hyötynyt vielä yhdestä editointikierroksesta.
2,5/5
This entire review has been hidden because of spoilers.
April 6, 2023
Mukiinmenevä, jopa hauska nopeasti ahmittava kirja, jossa olisi ollut ainekset vielä enempään.
Suurimmat juonenkäänteet oli arvattavissa, osa jopa edellisessä kirjassa Korvapuustikesä.
Ikäväkseni huomaan, etten oikeastaan juuri pidä Krissen ja mummon hahmoista. Tommikin on siinä ja siinä pidänkö vai en. Muut, ne sivuun jäävät henkilöt sen sijaan, niistä tykkään!
Näissä romanttisissa kirjoissa monesti häiritsee se vauhti ja kiire, joilla suhteita solmitaan ja sitoudutaan parin viikon jälkeen. Tässäkin Krisse murjottaa ja kiukuttelee kun toinen ei kerro synkkiä salaisuuksiaan muutaman viikon seurustelun jälkeen, vaikka ex-vaimo tietääkin niistä. Enpä kertoilis itsekään synkimpiä salaisuuksiani ihan heti.
Tämä sisällissotakuvio tuntui noin muutenkin aika päälleliimatulta. Siltä että on hoksattu että draamaa kaivataan, ja kehitetty siihen sitten joku tuommoinen. Paremmin pohjustamalla siitä olis saanut tosi hienon sivujuonen tarinaan.
Toinen mikä otti päähän kirjassa, oli ihmeelliset reaktiot ja kauhistelut asioihin, jotka ei oikeastaan edes mitenkään kauhistelijalle kuuluneet. Miksi vääntää turhaa draamaa, kun olisi voinut vain sanoa että onpa kiva ja onnea teille!
Helmet- lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 2, kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.
Suurimmat juonenkäänteet oli arvattavissa, osa jopa edellisessä kirjassa Korvapuustikesä.
Ikäväkseni huomaan, etten oikeastaan juuri pidä Krissen ja mummon hahmoista. Tommikin on siinä ja siinä pidänkö vai en. Muut, ne sivuun jäävät henkilöt sen sijaan, niistä tykkään!
Näissä romanttisissa kirjoissa monesti häiritsee se vauhti ja kiire, joilla suhteita solmitaan ja sitoudutaan parin viikon jälkeen. Tässäkin Krisse murjottaa ja kiukuttelee kun toinen ei kerro synkkiä salaisuuksiaan muutaman viikon seurustelun jälkeen, vaikka ex-vaimo tietääkin niistä. Enpä kertoilis itsekään synkimpiä salaisuuksiani ihan heti.
Tämä sisällissotakuvio tuntui noin muutenkin aika päälleliimatulta. Siltä että on hoksattu että draamaa kaivataan, ja kehitetty siihen sitten joku tuommoinen. Paremmin pohjustamalla siitä olis saanut tosi hienon sivujuonen tarinaan.
Toinen mikä otti päähän kirjassa, oli ihmeelliset reaktiot ja kauhistelut asioihin, jotka ei oikeastaan edes mitenkään kauhistelijalle kuuluneet. Miksi vääntää turhaa draamaa, kun olisi voinut vain sanoa että onpa kiva ja onnea teille!
Helmet- lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 2, kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.
August 16, 2023
Tää tuntui vähän hätäisesti kirjoitetulta kirjalta. Ekassa osassa tutuiksi tulleet hahmot jäi tässä vähän etäisiksi. Mä rakastin Korvapuustikesässä Krissen ja mummon lämmintä suhdetta, mutta tässä kirjassa se tuntui muuttuneen etäisemmäksi ja kylmemmäksi... JA anteeks mikä oli Krissen reaktio mummon uuteen kumppaniin? Se oli snadisti epämiellyttävää luettavaa. En ajatellut että Krisse olisi noin tuomitseva. Mummoa kävi vähän sääliksi siinä, vaikka kaikkien fiilikset kääntyivät lopulta positiivisiksi.
Kirjassa olevat juonenkäänteet tuntuivat päälleliimatuilta ja siltä että oli vaan pakko keksiä jotain vastoinkäymisiä ja hankaluuksia äkkiä. Mutta tottakai Krisse selvisi niistä aina loistokkaasti ja ylittäen odotukset 🥳 (ärsyttävän epärealistista 🙄). Lisäksi itseäni häiritsi todella paljon se miten kirjassa glorifioidaan burnout- kulttuuria. Krisse pyörittää hotellia sekä kahvilaa melkeinpä yksin, tehden safkat, hoitaen asiakaspalvelun ja siivoamisen. Milloin hänellä on vapaata? Milloin hän viettää aikaa kumppanin tai frendien kanssa? Ja kuumimpana kysymyksenä: milloin tulee burnout? Krissen pitäis ottaa lepoa ja lopettaa ylisuorittaminen. Ehkä kolmannessa kirjassa saadaan tällästä..? Mä todella toivon näin.
Kirjassa olevat juonenkäänteet tuntuivat päälleliimatuilta ja siltä että oli vaan pakko keksiä jotain vastoinkäymisiä ja hankaluuksia äkkiä. Mutta tottakai Krisse selvisi niistä aina loistokkaasti ja ylittäen odotukset 🥳 (ärsyttävän epärealistista 🙄). Lisäksi itseäni häiritsi todella paljon se miten kirjassa glorifioidaan burnout- kulttuuria. Krisse pyörittää hotellia sekä kahvilaa melkeinpä yksin, tehden safkat, hoitaen asiakaspalvelun ja siivoamisen. Milloin hänellä on vapaata? Milloin hän viettää aikaa kumppanin tai frendien kanssa? Ja kuumimpana kysymyksenä: milloin tulee burnout? Krissen pitäis ottaa lepoa ja lopettaa ylisuorittaminen. Ehkä kolmannessa kirjassa saadaan tällästä..? Mä todella toivon näin.
This entire review has been hidden because of spoilers.
June 16, 2024
re-read, review 2026: 5/5 ⭐️ Se miten paljon ajattelen tätä kirjasarjaa melkein päivittäin ja haaveilen elämästä Pyhävirralla, nostaa arvosanan 5/5, jopa 6/5!
review 2024: 4,5 ⭐️ Heti Korvapuustikesän lopettuani, oli pakko heti päästä takaisin Pyhävirralle! Taatelitalvi sai ihanan lämpimän tunnelman luotua (vaikka ulkona paistaa aurinko ja on +20) ja nyt en malta oottaa, että pääsen Sahramisyksyssä kuulemaan miten tarina jatkuu. Jokin tässä kirjasarjassa on mikä saa mulle niin ihanan fiiliksen 🫶🏼
review 2024: 4,5 ⭐️ Heti Korvapuustikesän lopettuani, oli pakko heti päästä takaisin Pyhävirralle! Taatelitalvi sai ihanan lämpimän tunnelman luotua (vaikka ulkona paistaa aurinko ja on +20) ja nyt en malta oottaa, että pääsen Sahramisyksyssä kuulemaan miten tarina jatkuu. Jokin tässä kirjasarjassa on mikä saa mulle niin ihanan fiiliksen 🫶🏼
March 16, 2024
Jos haluat lukea siitä, kun yrittäjä raataa hengästyttävää tahtia kahdessa yrityksessä niska limassa ja samalla sekoilee ihmissuhteissa, niin tässä sitä. Eka osa oli ihan hyvä. Tämä ei. En lue enempää tätä sarjaa.
September 25, 2024
Ihan kiva jatko-osa Korvapuustikesälle. Mitään suurta ja käänteentekevää ei tapahtunut juonen kannalta (mikä oli mielestäni vain hyvä asia). Epäuskottavaa oli Krissen työtahti niin kahvilalla kuin hotellillakin, mutta se olkoon sivuseikka. Aidon oloiset ja terveet ihmissuhteet ovat jälleen Kajannon parasta antia näin chick lit -osastolla. Veikkaan tosin, että Tommin läheisriippuvuus tulee oireilemaan seuraavassa kirjassa.
September 21, 2026
"Kahvila Koivu nukkui pehmeässä hämärässä. Pian olisi aika laittaa paperitontut ikkunoihin ja joululiinat pöydille. Krisse puhalsi kynttilän ja poimi lautaselta viimeisen lakritsinmakuisen taatelin suuhunsa."
Talvi tekee tuloaan ja Krissen elämä on myllerryksessä. Hänen mummonsa salailee jotain, hänen paras ystävänsä Heta on lähdössä pitkälle lomalle, hän ei ole kuullut Tommista aikoihin ja hän on väsäämässä Pyhävirran vanhasta lukiosta hotellia. Taatelitalvi jatkaa Krissen ja tämän lähipiiriä seuraavaa, herttaista kirjasarjaa, jossa pyöritään ihmissuhdekiemuroiden, työkriisien ja muiden arjeen kuuluvien haasteiden parissa.
Taatelitalvi on hauska ja viihdyttävä jatko-osa Korvapuustikesälle. Oli ilo jatkaa Krissen ja tämän ystävien tarinaa ja vaikka joulukirjan lukeminen tuntuikin näin syyskuussa oudolle, pystyin silti heittäytymään kirjaan täysillä. Vaikka nautin tämän kirjan lukemisesta yhtä paljon kuin ensimmäisen kirjan parissa vietetystä ajasta, annan sille silti vähän matalamman arvosanan, koska muutama sivujuoni olisi kaivannut ehkä hieman enemmän pohjustusta. Pidin siitä, kuinka Kajanto kuvasi Tosiaan, tämä ei ole mitenkään huono teema tai aihe käsitellä tällaisessa kirjassa, mutta, no, se kaipasi hieman enemmän aikaa. Mutta tämän ohella minulla ei ole mitään suurta valittamista. Tämä on juuri sellainen hyvän mielen sarja jota kaipaan tällä hetkellä. Olen lukenut jonkin verran feelgood-genreä, ja minulle Kajannon kirjat ovat genrensä parhaimmistoa.
Vaikka tosiaan joulukirjan lukeminen tuntui nyt syyskuussa oudolta, oli kivaa lukea hahmoista tekemässä joulupuuhia ja kaikkea talvista. Oli itse asiassa tosi hauskaa, että kirjan kansikuva on suora viittaus kirjassa tapahtuvaan kohtaukseen, jossa Krisse on punaisessa takissaan ja farkuissa luistelemassa. Joulujutut ovat minusta aina ihania lukea ja tässä kirjassa olikin klassisesti kaoottinen joulu, jossa asiat menevät mullin mallin ja joulusta tulee ikimuistoinen juuri sen takia. Olen sen verran pehmo, että kun Kirjassa pohdiskeltiin joulun merkitystä ja sitä, kuinka kaikkein tärkeintä on rakkaiden kanssa oleminen, ja vaikka tällainen voisi monesta tuntua jotenkin hupsun kliseiseltä tai yli-imelältä, minua se ei haitannut. Kuten sanoin, olen aikamoinen pehmo, erityisesti kun puhe on joulusta. Pidin kirjassa kuitenkin eniten siitä, miten siinä kuvattiin Krissen arkea kahvilan sekä hotellin pyörittäjänä. Tykkään lukea hahmojen arjesta ja tässä kirjassa keskitytäänkin juuri siihen miten Krisse joutuu venymään, miten hän puurtaa ja miten hän kehittelee ideoitaan. Krissen arkea ei ole aina rentouttavaa seurata – hän on aikamoisessa kiireessä koko ajan ja kamppailee ahdistusta vastaan yrittäessään saada kaiken toimimaan – mutta kirja oli silti aina viihdyttävä. Oli hauskaa, että kirjan lopussa
Tykkään Krissestä yhä hahmona. Hänen jaksamistaan ja itsevarmuuttaan koetellaan tässä kirjassa, ja vaikka lukija tietää koko ajan että mitään kamalaa ei tule tapahtumaan ja että tämän genren kirjassa asiat kyllä lutviutuvat, oli silti kiva seurata hänen kamppailuaan tikittävää kelloa, rikkoutuvia tiskikoneita ja uuvuttavia hotellivieraita vastaan. Oli kiva nähdä vähän enemmän hänen ja Maisan ystävyyttä, ja pidin siitä, että hänen ja Helmi-mummon suhde ajautuu uudelle tasolle ja hän joutuu opettelemaan näkemään Helmin pelkän mummon sijasta myös itsenäisenä olentona ja naisena. Minusta oli aika realistista, että Krisse Krissen ja Tommin suhde eteni kanssa mielestäni ihan kivasti, vaikkakin aika nopeasti. Minusta oli kiva, että vaikka he rakastavat toisiaan, ei suhteen aloittaminen toisen avioeron ollessa vielä meneillään ole superhelppoa ja että välillä Tommin ex-vaimo "kummittelee" heitä ja suhde tuntuu hankalalta. Tämä tuntui minusta kanssa kivan realistiselle, kuten myös se, että Tommin tapa salailla joitain asioita elämästään ja menneisyydestään stressaa Krisseä, joka sai vasta tietää edellisen poikaystävänsä pettäneen häntä pidemmän aikaa. En ole vieläkään mitenkään hullaantunut heistä parina, mutta heillä oli todella söpöjä hetkiä, kuten tämä
Kirjan sivuhahmoilla oli jälleen kaikilla hyvät hetkensä. Kuisma sai vähän enemmän aikaa, ja oli kiva nähdä hänen oikeasti puhuvan muutamaan otteeseen. Arvostan myös sitä, kuinka hänen masennustaan käsitellään rehellisesti. Miesten mielenterveysongelmat on yhä sellainen asia, josta ihmisten on hankala keskustella ja josta miehiä ei kannusteta puhumaan, joten on kiva, että Kajanto kirjoittaa aiheesta niin empaattisesti. Helmi-mummo on yhä ihana, ja minusta oli hauskaa, että tässä kirjassa häntä kehitetään yksilönä eikä hän esiinny vain ja ainoastaan Krissen topakkana, ihanana mummona. Maisalla oli oma hauska sivujuonensa – en odottanut että ja oli surkuhupaisaa seurata hänen paniikinomaista valmistautumistaan ensimmäiseen jouluun anoppiensa kanssa. Krissen isän naisystävän "holhokki" Jenna oli kanssa mukava tapaus ja hyvä lisä Krissen kaveripiiriin. Hän oli ujoudessaan välillä aika samaistuttava, kuten myös siinä, että rentoutuessaan hän on ihan puhelias ja aika hauska. Jennassa pidin erityisesti siitä, miten hänen kauttaan kuvattiin epätyypillistä perhettä: hänen biologiset vanhempansa olivat alkoholisteja eivätkä huolehtineet hänestä, ja sossun kautta hän tapasi Railan, josta tuli hänelle tärkeä äitihahmo. Hän ei ole Railan sijaislapsi, mutta Raila on hänelle kuin äiti ja siten Krissen isästä on tullut hänelle "isäpuoli". Toivon, että Jennaa nähdään enemmän tulevissa kirjoissa. Pidin todella paljon siitä, miten Johanna oli mukana tässä kirjassa ja yksi suosikkijutuistani koko tarinassa oli se, että Krisse ja Johanna Tommista puhuin jo hieman aiemmin, joten sanon tässä vaan sen, että hän on yhä ihan mukava heppu ja olin yllättynyt siitä, miten hänen tarinansa päättyy ja mitä valintoja hän tekee. Kiva nähdä miten hänen elämänsä lähtee seuraavissa osissa rullaamaan. Heta ei hirveästi tässä kirjassa esiinny koska on matkailemassa, joten hän on ainoa hahmoista joka jää vähän taka-alalle.
Haluaisin jatkaa heti sarjan kolmanteen osaan, mutta taidan pakottaa itseni pitämään pienen paussin, jotta sarja ei ihan heti pääse loppumaan. Olen todella hurmaantunut näistä kirjoista ja olen jo aika kiintynyt nähin hahmoihin. En heti halua luopua heistä. Suosittelisin tätä sarjaa kaikille feelgood-kirjallisuutta kaipaaville, jotka tykkäävät kepeistä ihmissuhdedraamoista, arjen ja työelämän kuvauksista, kaveriporukoista vetämässä yhtä köyttä tuli mitä tuli ja sen sellaisesta, kaikesta herttaisesta.
Talvi tekee tuloaan ja Krissen elämä on myllerryksessä. Hänen mummonsa salailee jotain, hänen paras ystävänsä Heta on lähdössä pitkälle lomalle, hän ei ole kuullut Tommista aikoihin ja hän on väsäämässä Pyhävirran vanhasta lukiosta hotellia. Taatelitalvi jatkaa Krissen ja tämän lähipiiriä seuraavaa, herttaista kirjasarjaa, jossa pyöritään ihmissuhdekiemuroiden, työkriisien ja muiden arjeen kuuluvien haasteiden parissa.
Taatelitalvi on hauska ja viihdyttävä jatko-osa Korvapuustikesälle. Oli ilo jatkaa Krissen ja tämän ystävien tarinaa ja vaikka joulukirjan lukeminen tuntuikin näin syyskuussa oudolle, pystyin silti heittäytymään kirjaan täysillä. Vaikka nautin tämän kirjan lukemisesta yhtä paljon kuin ensimmäisen kirjan parissa vietetystä ajasta, annan sille silti vähän matalamman arvosanan, koska muutama sivujuoni olisi kaivannut ehkä hieman enemmän pohjustusta. Pidin siitä, kuinka Kajanto kuvasi Tosiaan, tämä ei ole mitenkään huono teema tai aihe käsitellä tällaisessa kirjassa, mutta, no, se kaipasi hieman enemmän aikaa. Mutta tämän ohella minulla ei ole mitään suurta valittamista. Tämä on juuri sellainen hyvän mielen sarja jota kaipaan tällä hetkellä. Olen lukenut jonkin verran feelgood-genreä, ja minulle Kajannon kirjat ovat genrensä parhaimmistoa.
Vaikka tosiaan joulukirjan lukeminen tuntui nyt syyskuussa oudolta, oli kivaa lukea hahmoista tekemässä joulupuuhia ja kaikkea talvista. Oli itse asiassa tosi hauskaa, että kirjan kansikuva on suora viittaus kirjassa tapahtuvaan kohtaukseen, jossa Krisse on punaisessa takissaan ja farkuissa luistelemassa. Joulujutut ovat minusta aina ihania lukea ja tässä kirjassa olikin klassisesti kaoottinen joulu, jossa asiat menevät mullin mallin ja joulusta tulee ikimuistoinen juuri sen takia. Olen sen verran pehmo, että kun Kirjassa pohdiskeltiin joulun merkitystä ja sitä, kuinka kaikkein tärkeintä on rakkaiden kanssa oleminen, ja vaikka tällainen voisi monesta tuntua jotenkin hupsun kliseiseltä tai yli-imelältä, minua se ei haitannut. Kuten sanoin, olen aikamoinen pehmo, erityisesti kun puhe on joulusta. Pidin kirjassa kuitenkin eniten siitä, miten siinä kuvattiin Krissen arkea kahvilan sekä hotellin pyörittäjänä. Tykkään lukea hahmojen arjesta ja tässä kirjassa keskitytäänkin juuri siihen miten Krisse joutuu venymään, miten hän puurtaa ja miten hän kehittelee ideoitaan. Krissen arkea ei ole aina rentouttavaa seurata – hän on aikamoisessa kiireessä koko ajan ja kamppailee ahdistusta vastaan yrittäessään saada kaiken toimimaan – mutta kirja oli silti aina viihdyttävä. Oli hauskaa, että kirjan lopussa
Tykkään Krissestä yhä hahmona. Hänen jaksamistaan ja itsevarmuuttaan koetellaan tässä kirjassa, ja vaikka lukija tietää koko ajan että mitään kamalaa ei tule tapahtumaan ja että tämän genren kirjassa asiat kyllä lutviutuvat, oli silti kiva seurata hänen kamppailuaan tikittävää kelloa, rikkoutuvia tiskikoneita ja uuvuttavia hotellivieraita vastaan. Oli kiva nähdä vähän enemmän hänen ja Maisan ystävyyttä, ja pidin siitä, että hänen ja Helmi-mummon suhde ajautuu uudelle tasolle ja hän joutuu opettelemaan näkemään Helmin pelkän mummon sijasta myös itsenäisenä olentona ja naisena. Minusta oli aika realistista, että Krisse Krissen ja Tommin suhde eteni kanssa mielestäni ihan kivasti, vaikkakin aika nopeasti. Minusta oli kiva, että vaikka he rakastavat toisiaan, ei suhteen aloittaminen toisen avioeron ollessa vielä meneillään ole superhelppoa ja että välillä Tommin ex-vaimo "kummittelee" heitä ja suhde tuntuu hankalalta. Tämä tuntui minusta kanssa kivan realistiselle, kuten myös se, että Tommin tapa salailla joitain asioita elämästään ja menneisyydestään stressaa Krisseä, joka sai vasta tietää edellisen poikaystävänsä pettäneen häntä pidemmän aikaa. En ole vieläkään mitenkään hullaantunut heistä parina, mutta heillä oli todella söpöjä hetkiä, kuten tämä
Kirjan sivuhahmoilla oli jälleen kaikilla hyvät hetkensä. Kuisma sai vähän enemmän aikaa, ja oli kiva nähdä hänen oikeasti puhuvan muutamaan otteeseen. Arvostan myös sitä, kuinka hänen masennustaan käsitellään rehellisesti. Miesten mielenterveysongelmat on yhä sellainen asia, josta ihmisten on hankala keskustella ja josta miehiä ei kannusteta puhumaan, joten on kiva, että Kajanto kirjoittaa aiheesta niin empaattisesti. Helmi-mummo on yhä ihana, ja minusta oli hauskaa, että tässä kirjassa häntä kehitetään yksilönä eikä hän esiinny vain ja ainoastaan Krissen topakkana, ihanana mummona. Maisalla oli oma hauska sivujuonensa – en odottanut että ja oli surkuhupaisaa seurata hänen paniikinomaista valmistautumistaan ensimmäiseen jouluun anoppiensa kanssa. Krissen isän naisystävän "holhokki" Jenna oli kanssa mukava tapaus ja hyvä lisä Krissen kaveripiiriin. Hän oli ujoudessaan välillä aika samaistuttava, kuten myös siinä, että rentoutuessaan hän on ihan puhelias ja aika hauska. Jennassa pidin erityisesti siitä, miten hänen kauttaan kuvattiin epätyypillistä perhettä: hänen biologiset vanhempansa olivat alkoholisteja eivätkä huolehtineet hänestä, ja sossun kautta hän tapasi Railan, josta tuli hänelle tärkeä äitihahmo. Hän ei ole Railan sijaislapsi, mutta Raila on hänelle kuin äiti ja siten Krissen isästä on tullut hänelle "isäpuoli". Toivon, että Jennaa nähdään enemmän tulevissa kirjoissa. Pidin todella paljon siitä, miten Johanna oli mukana tässä kirjassa ja yksi suosikkijutuistani koko tarinassa oli se, että Krisse ja Johanna Tommista puhuin jo hieman aiemmin, joten sanon tässä vaan sen, että hän on yhä ihan mukava heppu ja olin yllättynyt siitä, miten hänen tarinansa päättyy ja mitä valintoja hän tekee. Kiva nähdä miten hänen elämänsä lähtee seuraavissa osissa rullaamaan. Heta ei hirveästi tässä kirjassa esiinny koska on matkailemassa, joten hän on ainoa hahmoista joka jää vähän taka-alalle.
Haluaisin jatkaa heti sarjan kolmanteen osaan, mutta taidan pakottaa itseni pitämään pienen paussin, jotta sarja ei ihan heti pääse loppumaan. Olen todella hurmaantunut näistä kirjoista ja olen jo aika kiintynyt nähin hahmoihin. En heti halua luopua heistä. Suosittelisin tätä sarjaa kaikille feelgood-kirjallisuutta kaipaaville, jotka tykkäävät kepeistä ihmissuhdedraamoista, arjen ja työelämän kuvauksista, kaveriporukoista vetämässä yhtä köyttä tuli mitä tuli ja sen sellaisesta, kaikesta herttaisesta.
November 29, 2022
Tätä kuuntelemalla pääsi kivaan joulufiilikseen. Sisällöllisesti aika ennalta-arvattava ja jotkut juonikuviot tuntuivat vähän irrallisilta ja oudoilta (puna-armeija…?). Kivaa jouluhömppää kuitenkin 🎅🏻
May 8, 2023
symppis jatko-osa. kepeä ja nopea lukea. juoni oli aika ennalta-arvattava. mutta tunnelma on ihana ja mä kyllä viihdyin tän parissa ja halusin aina tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
odotan innolla seuraavaa osaa!
odotan innolla seuraavaa osaa!
November 19, 2022
Oli ihana palata parin kuukauden jälkeen taas Kahvila Koivuun ja Pyhävirralle<3 tykkään tästä sarjasta sekä hahmoista niin paljon!
January 3, 2023
Ennalta-arvattavaa ja niin täydellistä kuunneltavaa rentoutumishetkiin.
January 18, 2023
Tarina ei ollut paikoin kovinkaan uskottava, ja tuskastun turhien, puhumattomuudesta johtuvien suhdedraamojen ääressä helposti. Mutta onhan tässä ihana tunnelma!
December 12, 2025
3+/5. Tää oli oikeen hyvä fiilistelykirja joulukuuhun. Tykkään hirveesti siitä että tää tuntuu pääosin hyvin uskottavalta, ihmissuhteet aidoilta ja keskiössä on tosi tavalliset ihmiset. Ei kuitenkaan joka kohdassa ihan niin rentouttavaa kuunneltavaa kun päähenkilö painaa töitä yöt valvoen... Mutta lopusta jää onneksi hyvä mieli!
February 7, 2023
Ihana oli kyllä palata kahvila Koivun maisemiin! Tässä oli valloittava miljöö ja ihania hahmoja, mutta toisaalta vuoropuhelu oli hieman töksähtelevää ja juononkäänteet ennalta arvattavia. Kokonaisuutena ihan symppis!
November 30, 2022
ihana jatko-osa!🥰❄️
December 4, 2022
Korvapuustikesän jälkeenkin tapahtuu, kahvilassa, hotellilla ja päähenkilöiden elämässä, vauhdilla, ehkä en kaipaa tähän enää jatkoa.
August 13, 2025
Viihdekirjaksi tässä on yllättävän karua kuvausta yrittäjän arjesta. Ei niin hyvä kuin sarja-avaus, mutta kelpo jatko Kristiinan tarinaan.
December 11, 2025
Mukavaa luettavaa näin jouluhössötyksen keskelle. Ruokakuvaukset toivat veden kielelle.
August 15, 2026
Sarja teine raamat. Endiselt mõnus suvelugemine. Selles osas ka toodud soome ajaloosündmusi. Samuti on tegelastel palju tänapäevale kohaseid muresi, millega on kerge samastuda.
Kui Krissel kohviku ja hotelli tegemised üle pea kokku löövad, tuleb lausa endalgi ärevus sisse 😆
Kui Krissel kohviku ja hotelli tegemised üle pea kokku löövad, tuleb lausa endalgi ärevus sisse 😆
August 11, 2025
Uskumatult positiivne ja nunnu sari.
June 6, 2026
En oo ihan varma mitä mieltä oon tästä sarjasta, mutta näitten lukeminen on tuntunu vaivattomalta, en muista millon ois ollu näin mukava lukea 🤣
February 12, 2023
Tämä teema on kirjoitettu n-kertaa. 30 huitteilla oleva nainen lähtee syrjäiseen kolkkaan jonkun kipeän tapahtuman jälkeen. Työ löytyy ihmiskeskeisestä palveluammatista, yleensä ruokaa/kirjoja. Lämmin yhteisö, vähän luonnonmullistuksia, vähän kompleksinen rakkaus, lopulta kaiken voittava. Silti kovin sympaattinen ja harmiton luettava.
May 7, 2023
Olipa kiva palata takaisin Pyhävirralle ja Maija Kajannon oivallisen tarinankerronnan pariin. Hyvää kieltä, nautinnollista juonenkulkua ja samaistuttavat, sympaattiset henkilöhahmot. Toki juonen kaari oli odotettu ja osittain hyvinkin ennalta-arvattava, eikä sisällissota-sivujuoni oikein istunut kokonaisuuteen mutta silti tämä oli oivallista viihdettä ja genrensä kärkikastia.
October 26, 2023
Tämä on paitsi kertomus hotellin perustamisesta, myös hyvänmielen joulukirja. Laadukasta joulunvalmisteluviihdettä (näin tulee sanottua monen ihmissuhteisiin keskittyvän joulukirjan lukemisesta aiheutuneen pettymyksen jälkeen), leipomista ja lunta. BnB-haaveilijan hotellivalmistelut vievät ihanaan haavemaailmaan :)
March 18, 2025
Krisse Kivimaan ura kahvilanpitäjänä lähti käyntiin Maija Kajannon
Korvapuustikesä
-kirjassa. Siinä Krisse pakeni ankeaa työtä pääkaupunkiseudulla keskisuomalaiseen Pyhäjärven pikkukaupunkiin ja ryhtyi siellä pyörittämään mummonsa kahvilaa. Ensimmäinen kesä päättyi päätökseen jäädä Pyhäjärvelle vielä syksynkin tullessa.
Sarjan toinen osa, Taatelitalvi, tapahtuu nimensä mukaisesti talvella. Joulu on tulossa ja Krisse on perustanut kahvilan rinnalle pienen butiikkihotellin. Läheisen laskettelurinteen pitäjällä on suuria suunnitelmia matkailun suhteen ja pieni hotelli tukee niitä mukavasti. Krisse kuitenkin on tainnut haukata liian suuren palan: kuinka yksi ihminen voi pyörittää sekä kahvilaa että hotellia, kun varaa varsinaisiin työntekijöihinkään ei ole.
Välillä käykin mielessä, että mitä feel goodia tämä oikein on, kun Krisse ruoskii itseään kohti loppuunpalamista ja tuhoa. Krisse on juuri sellainen kliseinen yrittäjä, joka on töissä 30 tuntia vuorokaudessa kymmenen päivää viikossa, ja lomaa on muuten pidetty viimeksi 28 vuotta sitten. No, viihdettä tämä kuitenkin on, ja onneksi kirja on noin sata sivua edeltäjäänsä lyhyempi – 300–400-sivuisena Krissen hotellijoulustressi olisi kyllä ollut liikaa.
Ihmissuhdekuvioitakin kehitellään. Edellisessä osassa Krisselle alkoi muodostua lämpimiä tunteita Pyhäjärven kunnanjohtaja Tommia kohtaan. Nyt Tommin ero on selvä, mutta mies on paennut Pyhäjärveltä virkavapaalle. Puhumattomat asiat alkavat vähän hiertää ja mummokin tuntuu salailevan Krisseltä jotain. Vähän tässä on sellaista turhasta hermoilua – kai se nyt on selvää, että ihmiselle, jonka kanssa on ollut kymmenen vuotta naimisissa, on kertonut asioistaan eri tavalla kuin potentiaaliselle deittikumppanille, jonka on tuntenut muutaman kuukauden? Krissen käytös on toki sinänsä helppo pistää tolkuttoman työkuormituksen piikkiin.
Asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin. Taatelitalvi on sujuvasti etenevä kirja, jossa koko ajan tapahtuu ja juoni kulkee eteenpäin. Kaikenlaisia sivukuvioita ei näin tiiviiseen kirjaan kovin paljon mahdu, mutta se, mitä kirjassa on, enimmäkseen toimii. Kyllä tästä hyvillä mielin Sahramisyksyyn jatkaa.
Sarjan toinen osa, Taatelitalvi, tapahtuu nimensä mukaisesti talvella. Joulu on tulossa ja Krisse on perustanut kahvilan rinnalle pienen butiikkihotellin. Läheisen laskettelurinteen pitäjällä on suuria suunnitelmia matkailun suhteen ja pieni hotelli tukee niitä mukavasti. Krisse kuitenkin on tainnut haukata liian suuren palan: kuinka yksi ihminen voi pyörittää sekä kahvilaa että hotellia, kun varaa varsinaisiin työntekijöihinkään ei ole.
Välillä käykin mielessä, että mitä feel goodia tämä oikein on, kun Krisse ruoskii itseään kohti loppuunpalamista ja tuhoa. Krisse on juuri sellainen kliseinen yrittäjä, joka on töissä 30 tuntia vuorokaudessa kymmenen päivää viikossa, ja lomaa on muuten pidetty viimeksi 28 vuotta sitten. No, viihdettä tämä kuitenkin on, ja onneksi kirja on noin sata sivua edeltäjäänsä lyhyempi – 300–400-sivuisena Krissen hotellijoulustressi olisi kyllä ollut liikaa.
Ihmissuhdekuvioitakin kehitellään. Edellisessä osassa Krisselle alkoi muodostua lämpimiä tunteita Pyhäjärven kunnanjohtaja Tommia kohtaan. Nyt Tommin ero on selvä, mutta mies on paennut Pyhäjärveltä virkavapaalle. Puhumattomat asiat alkavat vähän hiertää ja mummokin tuntuu salailevan Krisseltä jotain. Vähän tässä on sellaista turhasta hermoilua – kai se nyt on selvää, että ihmiselle, jonka kanssa on ollut kymmenen vuotta naimisissa, on kertonut asioistaan eri tavalla kuin potentiaaliselle deittikumppanille, jonka on tuntenut muutaman kuukauden? Krissen käytös on toki sinänsä helppo pistää tolkuttoman työkuormituksen piikkiin.
Asiat kuitenkin ratkeavat parhain päin. Taatelitalvi on sujuvasti etenevä kirja, jossa koko ajan tapahtuu ja juoni kulkee eteenpäin. Kaikenlaisia sivukuvioita ei näin tiiviiseen kirjaan kovin paljon mahdu, mutta se, mitä kirjassa on, enimmäkseen toimii. Kyllä tästä hyvillä mielin Sahramisyksyyn jatkaa.
December 31, 2024
Maija Kajannon Taatelitalvi jatkaa Kahvila Koivu-sarjaa ahkeran Krissen eli Kristiina Kivimaan paiskiessa pitkiä päiviä, sillä hän oli aloittamassa kahvilansa ohella myös hotellinpitäjän töitä vanhassa lukiossaan, jonka oli vuokrannut kunnalta. Ensimmäisessä osassa hän oli tavannut Tommin, jota nyt ikävöi kovasti, sen mitä leipomiseltaan, ruoanlaitoltaan, siivoamiseltaan ym. jäi aikaa omille ajatuksille.
Krissellä oli vahvat tukihenkilöt taustalla, jotka olivat valmiita auttamaan häntä sekä kahvilan että hotellin pidossa. Sitten vt. kunnanjohtaja kävi kertomassa, että hotellirakennus oltiin myymässä, mutta enempää hän ei voinut kertoa. Mitä siitä seurasi, sen voit lukea tästä talvisesta ja joulun viettoon rauhoittuvasta Taatelitalvesta. No siinä joulun vietossakin oli mukana härdelliä, mutta lopulta kaikki oli hyvin ja tunnelmaa riitti.
Krissellä oli vahvat tukihenkilöt taustalla, jotka olivat valmiita auttamaan häntä sekä kahvilan että hotellin pidossa. Sitten vt. kunnanjohtaja kävi kertomassa, että hotellirakennus oltiin myymässä, mutta enempää hän ei voinut kertoa. Mitä siitä seurasi, sen voit lukea tästä talvisesta ja joulun viettoon rauhoittuvasta Taatelitalvesta. No siinä joulun vietossakin oli mukana härdelliä, mutta lopulta kaikki oli hyvin ja tunnelmaa riitti.
April 27, 2024
Samaa hyvänmielen lukemista kuin sarjan ensimmäinenkin osa. Viihdyttävää, helppoa lukea työmatkan aikana. Tässä kirjassa oli muutama pieni epäjohdonmukaisuus tai asiavirhe pujahtanut tekstin joukkoon. Enää en muista, mitkä ne olivat, mutta lukiessa ne hiukan harmittivat. Tuli tunne, ettei kirjaa ole käyty lapi ennen sen julkistamista riittävän tiheällä kammalla. Sinänsä pikkujuttuja, eivätkä tehneet kirjasta kokonaisuutena epäuskottavaa. Toki naispuolisen päähenkilön tunne- ja mielenkäänteet välillä saivat ihmettelmään / harmittelemaan lukiessa: "miten se nyt noin jääräpäinen / "tyhmä" / itsekeskeinen tms. on". Eli juonenkulussa oli pari epäuskottavan ärsyttävää kohtaa. Kokonaisuutena kuitenkin hyvä aivot narikkaan -kirja.
April 8, 2025
Kepeä ja tunnelmallinen kirja! Toisaalta monet asiat olivat aika ennalta-arvattavia: arvasin, että mummolla oli varmaankin menneillään joku suhde, ja että Tommilla oli näppinsä pelissä hotellin ostamisen suhteen, kun hän siitä niin kovasti Krisseä rauhoitteli. Sisällissota-hommat olivat vähän irrallinen lisä tarinaan, ja käytiin läpi varsin nopeasti. Itselleni aihe ei ole kovinkaan tuttu, joten en ensin täysin ymmärtänyt Tommin häpeää asian vuoksi. Ärsyttävää oli, että Tommi oli tehnyt päätöksiä Krisseltä salassa esim. asunnon hankkimisen suhteen. Tuntui, että kirjailija vain halusi jättää viimeisille sivuille jotain yllättävää. Viihdyin kyllä silti kirjan parissa 😊
This entire review has been hidden because of spoilers.
August 12, 2023
Tämä kirja on ihanan tunnelmallinen ja kevyt, kuten oli edeltäjänsäkin. Pidän tarinan soljuvuudesta sekä helppolukuisuudesta. Romantiikkaakin on juuri sopivasti.
Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, miten paljon mies tekee asioita naisen selän takana. Tommi hankkii itselleen työpaikan ja asunnon Krissen läheltä - ja täysin salaa. Krissestä tämä on vain ihanaa, minkä koen jotenkin pelottavana, koska mielestäni tällainen toiminta olisi lähinnä ahdistavaa uudessa suhteessa. Kaikki nämä tapahtumat ovat epärealistisia. Muuten kyllä pidän Tommin ja Krissen suhteesta.
Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, miten paljon mies tekee asioita naisen selän takana. Tommi hankkii itselleen työpaikan ja asunnon Krissen läheltä - ja täysin salaa. Krissestä tämä on vain ihanaa, minkä koen jotenkin pelottavana, koska mielestäni tällainen toiminta olisi lähinnä ahdistavaa uudessa suhteessa. Kaikki nämä tapahtumat ovat epärealistisia. Muuten kyllä pidän Tommin ja Krissen suhteesta.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Displaying 1 - 30 of 94 reviews