Mukiinmenevä, jopa hauska nopeasti ahmittava kirja, jossa olisi ollut ainekset vielä enempään.
Suurimmat juonenkäänteet oli arvattavissa, osa jopa edellisessä kirjassa Korvapuustikesä.
Ikäväkseni huomaan, etten oikeastaan juuri pidä Krissen ja mummon hahmoista. Tommikin on siinä ja siinä pidänkö vai en. Muut, ne sivuun jäävät henkilöt sen sijaan, niistä tykkään!
Näissä romanttisissa kirjoissa monesti häiritsee se vauhti ja kiire, joilla suhteita solmitaan ja sitoudutaan parin viikon jälkeen. Tässäkin Krisse murjottaa ja kiukuttelee kun toinen ei kerro synkkiä salaisuuksiaan muutaman viikon seurustelun jälkeen, vaikka ex-vaimo tietääkin niistä. Enpä kertoilis itsekään synkimpiä salaisuuksiani ihan heti.
Tämä sisällissotakuvio tuntui noin muutenkin aika päälleliimatulta. Siltä että on hoksattu että draamaa kaivataan, ja kehitetty siihen sitten joku tuommoinen. Paremmin pohjustamalla siitä olis saanut tosi hienon sivujuonen tarinaan.
Toinen mikä otti päähän kirjassa, oli ihmeelliset reaktiot ja kauhistelut asioihin, jotka ei oikeastaan edes mitenkään kauhistelijalle kuuluneet. Miksi vääntää turhaa draamaa, kun olisi voinut vain sanoa että onpa kiva ja onnea teille!
Helmet- lukuhaasteessa tämä menee kohtaan 2, kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.